Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)
(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)
(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)
(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)
(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti
- Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin
Joukko lyhyt- ja keskikestoisia tutkimuksia on osoittanut ohimenevää neutraalirasvojen (TG) paastoarvojen nousua ja ”hyvän kolesterolin”, HDL-kolesterolin laskua runsashiilihydraattisen dieetin aloittamisen jälkeen..
Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu merkittävä käänteinen korrelaatio glykemisen indeksin (GI) ja HDL-kolesterolin kesken. ( Siis: mitä korkeampi glykeminen indeksi ravinnossa on, sitä matalampi on hyvä HDL-kolesteroli ja päinvastoin).
Eräs 8 kuukauden interventiodieetti (kontrolloitu, rasvojen suhteen modifioitu runsashedelmäinen, runsaasti vihanneksia, komplekseja hiilihydraatteja ja kuitua sisältävä, NNR suositukset täyttävä dieetti) antoi seuraavat tulokset: Aloitusvaiheessa triglyseridit (TG) nousivat ja sitten ajan mittaan laskivat.
Eläinkokeissa on on fruktoosista (ja siis myös sitä sisältävästä sakkaroosista) todettu erityinen TG-arvoja kohottava vaikutus.
Joissain ihmistä koskevissa tutkimuksissa on todettu runsaan jalostettujen sokereitten käytön ( sakkaroosia >20 E% ja fruktoosin osuus >5 E%) johtavan veren neutraalirasvojen eli triglyseridien (TG) pitoisuuksien nousuun.
Hyvin kontrolloitu tutkimus runsaasta fruktoosista (>17E%)osoitti miehillä kohonneita paastotriglyseridiarvoja (TG) ja koko päivän triglyseridipitoisuuksia, mutta vastaavaa vaikutusta ei havaittu naisilla.
Kolmen kuukauden monikeskustutkimus taas ei todennut runsashiilihydraattisista (51-56 E%) dieeteistä erityistä haittavaikutusta plasman lipideihin oli sitten hiilihydraatit koostuneet fruktoosi ym sokerivoittoisesti tai tärkkelysvoittoisesti. Mutta hypertriglyseridemisillä henkilöillä päästäneen kuitenkin alentuneisiin triglyseridipitoisuuksiin vähentämällä jalostettujen sokereitten päivittäistä käyttöä; vähentämisen tulee koskea myös melko kohtalaistakin sokerinkäyttötasoa.
Sokerien plasman lipideihin tekemistä vaikutuksista yhteenvetona ei ole syytä sakkaroosin (josta puolet on fruktoosia) tai fruktoosin rajoitukseen väestössä yleensä raffinoituja sokereitten saantia koskevan yleissuosituksen lisäksi ( ei yli 10 E%) .
(ESIM: kommenttinani
Jos päivän energian tarve on 2700 kcal, tästä 10 E% olisi 270 kcal. 270 kcal muutettuna hiilihydraateiksi on 270/4 = 67,5 grammaa puhdasta sokeria,i noin 20 sokeripalaa. Tuskin monikaan käytännössä arvelee ylittävänsä tällaista 10 E% rajaa pöytäsokerinkäytössään. Mutta raja tietysti voi ylittyä, jos lisää sokeria puuroon, käyttää sokeroituja myslejä, sokeroituja leipiä, pullia, piparkakkuja, keksejä, kiisseleitä, karamelleja, laktoosipitoista maitoa, sokeroituja hilloja jne). Maidon mukanahan jo puoli litraa maitoa antaa nopeasti imeytyvää laktoosia, disakkaridisokeria, noin 25 grammaa. Tuota 10 E% rajaa siis pitää yksilöllisesti tutkistella omasta dieetistään onko sen ylittänyt vai ei. Hunajassa, tietyissä siirapeissa, karamelleissa ja hedelmissä tulee fruktoosia.Tavanomaisen sokerin pienikin vähentäminen jokaisesta elintarvikkeesta erikseen auttaa pitämään ravinnon suositusten rajoissa. Jos käyttää kovasti maitoa, kannattaa ostaa myös laktoositonta vaihtoehtoa./ lb).
Hiilihydraattien imeytymishäiriöt
Sukraasi–entsyymin synnynnäinen puute on harvinainen syy sakkaroosin malabsorptioon, mistä voi johtua vatsavaivoja ja ripuliakin, kun suurehkoja sokerimääriä sisältyy ravintoon. Synnynnäistä laktaasin puutetta on joskus vauvojen vaikean ripulin ja malnutritiotilan taustalla, koska rintamaidon laktoosipitoisuus on korkea ( 7 grammaa 100 grammassa maitoa).
Tavallinen muoto suoliston heikkoa laktaasientsyymiaktiivisuutta johtuu useimmilla normaalista lakatasin vaimennussäädöstä ikävuosien 2-15 aikaan. Jos jää jäljelle liian heikko laktaasiaktiivisuus, on oireina lisääntynyttä suolikaasun muodostusta, ripulia ja koliikkeja, koska imeytymättä jäänyt laktoosi fermentoituu vasta paksunsuolen puolella.
Esim. laktoosi-intoleranssissa on yksilön laktoosin käsitelykyky ylitetty. Useimmat aikuiset kykenevät kuitenkin juomaan 1-2 desilitraa maitoa päivittäin (vastaten 5-10 g laktoosia) ilman oireita, kun maito on nautittu ruoan yhteydessä. Entsymaattisesti käsiteltyjä hydrolysoituja (HYLA) maitotuotteita kuitenkin siedetään paremmin ( laktoosiredusoitu tai laktoositon maito) Kova juusto on käytännöllisesti katsoen laktoositonta. On mainintoja allergisluontoisesta laktoosiyliherkkyydestä jo hyvin pienille laktoosimäärille, jo muutamalle grammalle tai sitä vähäisemmille määrille, mutta kontrolloiduissa tutkimuksissa tällaista yliherkkyyttä ei ole voitu reprodusoida.
Jonkinasteinen laktoosimalabsorptio vain lisäisi fermentoituvaa substraattia paksunsuolen bakteeriflooralle mahdollisin edullisin vaikutuksin sikäli kun laktoosi ei vaikuta intoleranssioireitten esiinpääsyä. Laktoosimalabsorption ei pitäisi sen takia aiheuttaa maitotuotteiden täydellistä eliminoimista ravinnosta. Yksilölliset herkkyydet ovat hyvin vaihtelevia ja pitäisi testata.
(Kommentti: Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Suolistoa säätelevänä aineena hyödynnetään laktuloosia, laktoosia ja galaktoosia ulostuslääkkeessa kuten Laktipex , Selena Fournier FASS2006, tai laktuloosia ja laktoosia lääkeessä laktulos Pfizer FASS 2006.)
(Toisaalta Apteekilla on tarjolla ruoanyhteydessä otettavaksi l a k t a a s i -entyymille apuvalmisteita laktaasientyymitabletteja kuten Lactasin ( Novartis), Kerutabs (Meda), Lactrase ( Biolac) ja näitä sa ostaa ilman reseptiä).
Resistentin tärkkelyksen osuus on noin 10% kaikesta tärkkelyksestä. Se siis ei pilkkoudu entsymaattisesti ohutsuolessa (RS, resistentti tärkkelys). Koska erilaiset tärkkelystuotteet ovat peruselintarvikkeita useimmissa dieeteissä, voidaan arvioida resitentin tärkkelyksen päivittäiseksi määräksi dieetissä 10 - 20 g tai enemmän, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin NSP (Non-Starch Polysaccharides). Resistentin tärkkelyksen (RS) fermentoituminen on hidasta eikä siitä tavallisesti seuraa sen takia mitään intoleranssioireitakaan.
Ravintokuidun vaikutuksista
Epidemiologisen havaintojen takia mielenkiinto alkoi kohdistua ravintokuidun terveyttä edistäviin vaikutuksiin ja tutkimukset ponkaisivat vauhtiin. Oli havaittu käänteinen korrelaatio ravintokuidun ja tyypillisten länsimaisten kansantautien kesken. Nyt tehtiin tällainen työhypoteesi ( oletus): Ravintokuitu suojaa montaa kroonista kansantautia vastaan, joita esiintyy vähäkuituisen ravinnon käyttäjillä. Mekanistisin tutkimuksin pystyttiin havaitsemaan koko joukko kuitukomponenttien fysiologisia vaikutuksia työhypoteesin puolesta.
Mitkä ovat ravintokuidun fysiologiset vaikutukset? Päävaikutukset voitiin summana taulukoida. Rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan kohdistuvat edulliset vaikutukset ovat osittain peräisin muistakin ravintotekijöistä tai ruoan ominaisuuksista, mitkä täydentävät kuidun edullista vaikutusta. Taulukossa koetetaan valaista tätä ravintokuidun päävaikutusta suhteessa muitten ravintokomponenttien tai ravinnon ominaisuuden vaikutukseen.
Taulukko 12:3.
| Fysiologinen vaikutus | Kuitutyyppi NSP liuk., ei liuk. | Kuitutyyppi RS , NDO | Ex. Ruoan osa tai ominaisuus, jolla on sama vaikutus | ||
| BULK vaikutus Suolimassan lisääminen | + | ++ | + | + | |
| Fermentoituva aine | ++ | + | ++ | ++ | Laktoosi, fruktoosi joillain yksilöillä joskus |
| B-Gluc vaste Verensokerivaste | ↓ | +/- 0 | ? (1) | | Ruoan muoto, Solurakenteet. Tärkkelysgeeli. Amyloosi/amylopektiinisuhde Orgaaniset hapot |
| LDL-kolesterolin taso | ↓ | +/- 0 | ?(2) | +/- 0 | Tyydyttämättömät rasvahapot. Kasvisterolit. |
| Triasyyliglyserolitasot (TG) | +/- 0 | +/- 0 | +/- 0 | ?(2) | n-3 rasvahapot (-). Hiilihydraatit (+) |
(1) Resistentti tärkkelys (RS) ei absorboidu, mutta saattaa vaikuttaa tai olla vaikuttamatta tärkkelyksen glykemiseen vasteeseen.
NDO tarkoittaa sulamattomia oligosakkarideja.
(2) Eläimissä on osoitettu lipideitä laskeva vaikutus. Johtuu triasyyliglyserolin paastoarvoista. Aterianjälkeiset, post-prandiaaliset pitoisuudet vaikuttuvat.
Ravintokuidun vaikutuksista tarkemmin
LAKSOIVA VAIKUTUS
Paksusuolen massaan (fekaalinen BULK) tehokasta vaikutustaan antaa liukenemattomat kuitulaadut, kuten erityisesti lignifioituneet vehnänlesekuidut. Paksunsuolen ( BULK) sisämassa lisääntyy 1.3 grammaa yhdestä grammasta syötyä pektiiniä ja 5.7 grammaa yhdestä grammasta vehnänlesekuitua. Myös resistentti tärkkelys (RS) ja sulamattomat oligosakkaridit (NDO) saattanevat lisätä osaltaan fekaalisten BULK-massaa , mikä tehostaa suolen tyhjenemistä.
VEREN RASVA-AINEET
Visköösit liukenevat kuitulaadut pystyvät alentamaan plasman lipidejä, niin kokonaiskolesterolia kuin LDL-kolesteroliakin. Vaikkakaan triglyseridien paastoarvot (TG) eivät yleensä vaikutu, erityisesti liukoiset ja visköösit, geelimäiset kuidut voivat alentaa "postprandiaalista hyperlipidemiaa" eli aterianjälkeistä verenrasvojen nousua. Tällaiset vaikutukset korreloivat pienentyneeseen kolesteroliarvoon ja (tai) sappihappojen vähentyneeseen takaisinimeytymiseen; oletettavasti myös paksussa suolessa muodostuviin fermentaatiotuotteisiin. Koe-eläimissä todettua resistentin tärkkelyksen (RS) ja resistenttien oligosakkaridien (NDO, non- digestible oligosaccharides) vaikutuksia rasvojen aineenvaihduntaan ei ole vielä saatu osoitettua ihmisessä.
VERENSOKERIN VÄHENEMINEN
Aterianjälkeisen (post-prandiaalisen) verensokerin laskun ja hyvän insuliinivasteen yhtenä taustatekijänä on visköösit, liukoiset kuitulaadut, joten ravinto on samalla matalaglykemistäkin ( low GI). Aluksi tämä osoitettiin lisäämällä erikseen visköösiä kuitua testiaterioihin. Olennaista vaikutukselle oli elintarvikkeen rakenneominaisuus, jota kuitu osaltaan vahvisti. Samaa vaikutti tietyn viljalajin käyttö tai liukoisella visköösillä kuidulla rikastetun elintarvikefraktion käyttö.
Ravintokuidun osat joutuvat paksusuolessa mikroflooran anaerobisen entsyymitoiminnan, fermentaation kohteeksi. Fermentaation määrä riippuu sekä käytettävästä aineesta, bakteeriflorasta ja suolen läpikulkuajasta. Suolen loppuosan sisämassaa(bulk) lisää tehokkaasti vedensitomiskyvyllään kuitu, johon entsyymit huonommin pääsevät käsiksi kuten viljan jyvien lignifioituneet ulkokuoret. Mikrobien entsyymeillä fermentoitunut kuitu osallistuu myös fekaalisen massan määrän (bulk) lisäämiseen lisäämällä kasvanutta bakteerimassaa. On yhä selkeämmin alettu ymmärtää, miten tärkeitä terveydelle ovat fermentaatio ja fermentaatiotuotteet. Ravintokuitu on suolistobakteeriston ruoka.
Paksunsuolen (Colon) limakalvon terveyttä edistävä ja syövänvastainen tekijä on fermentaatiotuotteena syntyvien happojen aiheuttama happamuus ( pH:n lasku), mikä esim. vähentää sappisuolojen aineenvaihduntatuotteiden muodostusta. Varsinkin voihapon (C4:0, Butyric acid) muodostuminen on tärkeä kyky. Se on myös paikallisen limakalvon solujen, colonosyyttien, käyttämä pääasilalinen energia-aine, vaikuttaa solujen erikositumiseen ja (protektiiviseen) apoptoosiin.
Sen sijaan muodostuneet hiilikejtut etikkahappo (C2:0) ja propionihappo (C3:0) hyödynnetään systeemisesti ja niitä imeytyyn takaisin paksusuolesta verenkiertoon . Ne käyttyvät hiiliketjujen tapaan aineenvaihdunnassa.Tllä seikalla voi olla systeemistä vaikutusta niin hiilihydraatti kuin lipidiaineenvaihduntaan. Koe-eläimillä on osoitettu propionihapon (C3:0) estävän maksassa tapahtuvaa kolesterolin synteesiä, mutta ihmisellä tällainen mekanismi on vielä osoittamatta. Suhde missä näitä eri rasvahappoja (SCFA) fermentaatiossa kehittyy riippuu substraatista, nautistusta n kuidusta. Tärkeää voihappoa (C4:0) kehittyy runsain määrin sellaisesta ravintokuitutyypistä, jossa on resistenttiä tärkkelystä (RS) ja kaurakuitua, beetta-glukaania.
Probiootit ovat elävää mikrobia sisältävää terveydelle edullista ravintoainesta.
Prebiootit määritellään sellaisina sulamattomina ravinnon osina, jotka stimuloivat terveyttä edistävän kolonbakteerin (yhden tai useamman lajin) kasvua ja /tai aktiivisuutta. Bifidobakteerien määrää lisäsi frukto-oligosakkaridit (FOS, inuliini tai lyhempi rakenne). Tämä oli ensimmäinen havainto asiasta, mutta sittemmin havaittiin, että kyseessä oli sulamattomien hiilihydraattien (NDC) yleisvaikutus että muutkin sulamattomat oligosakkaridit (NDO) omaavat samaa yleistä vaikutusta: galakto-oligosakkaridit (GOS), resistentit malto-oligosakkaridit (MOS) ja resistentti tärkkelys (RS).
Liukoisen (soluble) ja liukenemattoman ( non-soluble) kuidun erot on kuvattu edellä ja ne perustuvat erilaisiin fysiologisiin vaikutuksiin. Mutta tämä jako on tekniikasta riippuvainen eikä liukoisuudesta voi aina ennustaa fysiologisia vaikutuksia. Esim. liukoinen kuitu voikin olla entsyymivaikutukselle vastustuskykyinen ( resistentti fermentaatiolle) ja toisaalta taas visköösin kuidun verensokeria ja LDL-kolesterolitasoja laskeva vaikutus voi kadota, jos kuitu alkaakin depolymerisoitua menettäen visköösin luonteen. Sen takia erottelua liukoiseen ja liukenemattomaan kuituun tulisikin pitää asteittaisena.
Ravintokuitu ja krooniset sairaudet
PAKSUNSUOLENSYÖPÄ ( Carcinoma coli)
Varhainen hypoteesi sopivan kuitumäärän käytöstä paksunsuolen syövän ja divertikuloosin riskin vähentäjänä fokusoi seuraaviin tekijöihin:
(a) vähentynyt suoliston läpikulkuaika ( reduced transit time)(b) lisääntynyt fekaalimassan paino ( increased faecal weight)
(c) suoliston sisällön laimentuminen ( dilution of the intestinal content)
(d) tehostunut ulostustoiminta (improved laxation).
(NSP= non starch polysaccharides, epätärkkelyspolysakkarideja)
Tuoreista epidemiologisista faktoista on saatu edelleen lisätukea kuidun suojaavasta vaikutuksesta.
Toisaalta korrelaation vankka osoittaminen ei ole onnistunut tarkoissa case control-tutkimuksissa ja interventiotutkimuksissa, joissa on alternatiiviset päätepisteet.
SEPELSUONITAUTI
Lukuisat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet aivan johdonmukaisesti täysjyväviljojen, hedelmien ja vihannesten ravintokuidun lisätystä saannista koronaaritaudin riskin vähenemää. Johdonmukaisesti on tämä korrelaatio täysjyväviljojen kuituun vahvempaa kuin muuhun ravintokuituun tai viljakuituun.
Seerumin kolesterolia alentaa visköösit ravintokuitutyypit kuten pektiini, guarkumi ja kauran beetta-glukaanit, mutta ei vielä tiedetä, missä määrin protektiivisuus riippuu ravintokuidusta tai täysjyväviljojen, hedelmien ja vihannesten muistakin komponenteista.
Muut elintapatekijät liittyneinä täysjyvätuotteitten, hedelmien ja vihannesten käyttöön saattanevat osaltaan omata protektiivisia vaikutuksia.
OBESITAS ( obesity, lihavuus)
Kehon painon säätelyssä on merkitystä runsaasti ravintokuitua sisältävien ruokien monella fysiologisilla vaikutuksella. Näitä ovat(a) energiatiheyden vähentyminen kuitupitoisuuden noustessa
(b) mahalaukun tyhjeneminen tapahtuu hitaammin
(c) lyhytkestoinen kylläisyyden tunne lisääntyy
(d) ravintoaineitten imeytymistahti alenee
Kaksi katsausta sokkokokeista osoitti runsaasta ravintokuidusta ( tai NSP:stä) seuraavan painonlaskua riippumatta kuitutyypistä oli se siten ravinnon kuituna tai kuitulisänä.
FAO/UNU suositukset arvioivat osoitetun tarpeeksi vakuuttavasti NSP-ravintokuidun saattavan suojata painon nousulta ja lihavuudelta.
MUUT TAUDIT
Lisää kertyvää tieteellistä vahvistusta kuidun suojavaikutuksista tarvitaan seuraavissa taudeissa: rintasyöpä, diabetes, pohjukaissuolen haava, mahasyöpä. Samoin tarvitaan lisäosoitusta fermentaation mahdollisista vaikutuksista immuunifunktioihin.
Jalostetut sokerit
Ravintotiheys (esim. g/MJ), Nutrient density
Ravintoaineiden tiheydellä tarkoitetaan essentiellien eli välttämättömien ravintoaineiden määrää ruoassa ravinnon energiayksikköä kohden. Asetettaessa ravintoaineiden saantisuosituksia ( recommended intake, RI) on olennaista, että saadussa ravinnossa vallitsee riittävä ravintoaineen tiheys ( nutrient density). Siis ruoan tulee olla tarvittavan arvokasta laadultaan.
Tämä on erityisen tärkeää niillä henkilöillä, joiden päivittäinen kokonaisenergian saanti on jostain syystä vähäinen( low energy intake) (Esim henkilön pienikokoisuus, korkea ikä, pieni perusaineenvaihdunta, vähäinen liikunta,P AL kerroin matala, vuodepotilas ym).
RASVA ja jalostettu SOKERI antaa kyllä kaloreita ( 1 g rasva 9 kcal, 1 g hiilihydraattia 4 kcal), mutta ehkä ollenkaan tai vain vähän tarvittavia esentiellejä ravintoaineita, joten nämä laimentavat ruoan ravintotiheyttä ( Puhutaan ”tyhjistä kaloreista”).Niissä ei ole esim essentiellejä aminohappoja EAA, mineraaleja, vitamiineja ja essentiellejä rasvoja EFA, esim jos on kyse vain kovasta rasvastakin).
Lapsilla ja laitoksissa asuvilla vanhuksilla on tehty tutkimus, josta näkyy, että ylisuuri sokerinkäyttö ( yli 10-15 E%) voi vaikuttaa haitallisesti essentiellien ravintoaineiden saantiin. Tämän takia edelleen pidetään jalostettujen sokerien käytön suositeltuna ylärajana samaa kuin ennen : niistä käsin muodostuvan energian osuuden pitäisi pysytellä alle 10 energiaprosenttissa ( E%).
Jalostetut rafiinoidut sokerit ovat ovat sakkaroosi ( tavallinen pöytäsokeri), fruktoosi ( hedelmäsokeri), glukoosi, dextroosi ( rypälesokeri), tärkkelyshydrolysaatit siirapit kuten glukoosisiirappi, vahvafruktoosinen siirappi ym.: Näitä esiintyy joko elintarvikkeeseen kuuluvana rakenneosana tai niitä on voitu tuotteen valmistuksessa lisätä.
Rajoittavia sokerinsaantisuosituksia pitäisi erityisesti noudattaa lapsilla ja matalaenergistä dieettiä käyttävillä aikuisilla. Saantisuositus on myös sovellutettavissa suunniteltaessa ruokaa erilaisia ryhmille ja joukoille tarkoituksena saada aikaan sellaista ravintoa, joka kattaa (ravintotiheydeltään) ravinne-ja kuitusuositukset.
(ESIM. 1 sokeripala painaa 3.6 grammaa. Se on puhdasta sakkaroosia ja täyttä hiilihydraattia, 1 gramma hiilihydraattia antaa 4 kcal tai kilojouleissa 17 kJ. Tämä 3,6 gramman sokeripala antaa 14.4 kcal tai 61.2 kJ energiaa. Mutta ei mitään ravintoaineita, vitamiinia tai mineraalia ym. Sakkaroosista on noin puolet glukoosia ja puolet fruktoosia. Sokeripalan ravintotiheys on siis nolla vaikka siinä on globaalisti arvokkainta energiaa 100% painosta. Täytyy ottaa huomioon että hypoglykemiassa annettu 3- 15 sokeripalaa tuo tärkeää sokerienergiaa nopeasti elimistön käyttöön ja suojaa aivoja. Kyse on puhtaasta ENERGIA-AINEESTA, eikä nutrientista, ravinnetekijästä. Riittävä saatavilla olevan energian saanti on tietysti asia ykkönen " varttitunnin ravinnossa" ja ravinteet (nutrients) on aina sitten tarkennettavissa oleva rekvisiitta, jolla on pitkäaikaismerkitys esim koko vuoden ravinnossa. Ihmisen maksa - kun syödään normaalisti talonpoikaisjärjen mukaan- pitää sellaista 100 gramman glykogeenivarastoa, mikä vastaa normaalisti siitä, että on jatkuvasti noin 1,5 sokeripalan verran glukoosia ihmisen verenkierrossa )- Siis EI TARVITSE syödä koko ajan karamellia pitääkseen verensokeria normaalina! Ravintosuositukset opettavat tavallista ruokaa, joka avustaa kehoa varastoimaan lihaksiin ja maksaan ne 500 g glykogeenia, jotka vastaavat prestaatiohetken ja uniajan ja ateriavälien normaalista verensokerista.
0 kommentarer:
Skicka en kommentar