Lähde NNR 2004 Iodine. Luku 36. ISBN 92-893-1062-6.
Halogeeni= suolanmuodostaja
JODI, IODIUM (I), iodine
Suositukset
Tausta
Fysiologia ja aineenvaihdunta
Tarve ja saantisuositus
Suurin hyväksyttävä santi ja toksisuus
Ravintolähteet ja saanti
Halogeeni= suolanmuodostaja
JODI, IODIUM (I), iodine
Suositukset
Tausta
Fysiologia ja aineenvaihdunta
Tarve ja saantisuositus
Suurin hyväksyttävä santi ja toksisuus
Ravintolähteet ja saanti
- Suositukset
Naiset: Suositeltu saanti (RI) 150 ug päivässä. Keskimääräinen tarve (AR) 100 ug päivässä. Saannin alaraja (UL) 70 ug.
Miehet: Suositeltu saanti (RI) 150 ug, Keskimääräinen tarve (AR) 100 ug. Saannin alaraja (UL) 70 ug.
Lapset : 2-5 vuotiaat. Suositeltu saanti (RI) 90 ug.
Lapset 6-9 vuotiaat. Suositeltu saanti (RI) 120 ug .
Lapset 10-13 v. Suositeltu saanti (RI) 150 ug.
Miehet: Suositeltu saanti (RI) 150 ug, Keskimääräinen tarve (AR) 100 ug. Saannin alaraja (UL) 70 ug.
Lapset : 2-5 vuotiaat. Suositeltu saanti (RI) 90 ug.
Lapset 6-9 vuotiaat. Suositeltu saanti (RI) 120 ug .
Lapset 10-13 v. Suositeltu saanti (RI) 150 ug.
- Tausta
Jodin puutetta pidetään yhtenä maailman tavallisimpana ravitsemushäiriönä ja yleisimpänä struuman (goitre) syynä. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Ruotsissa ja Suomessa oli jodinpuutestruuma tavallinen ilmiö. Jodin lisääminen suolaan laski struuman prevalenssin (struuman esiintymisen ) jyrkästi. Tanskassa säädettiin pöytäsuolan ja leivontaan käytetyn suolan jodeeraus vuonna 2000, kun ilmeni eräissä väestönosissa matalaa jodistatusta ja struumaa.
- Fysiologia ja aineenvaihdunta
JODI on essentielli lukuisille eläin-ja kasvilajeille. Mutta vain selkärankaisille on kehittynyt kilpirauhanen (Glandula thyreoidea), joka on oikea ”muonittaja”, mitä tulee jodia sisältävien hormonien, tyroksiinin (T4) ja biologisesti aktiivin muodon, tri-jodotyroniinin (T3) synteeseihin, varastointiin ja eritykseen koko kehon tarpeiksi.
KILPIRAUHASHORMONIT lisäävät aineenvaihduntaa kehon soluissa toimien kehon ”kipinähormonina”. Vaikutusmekanismista ei kuitenkaan olla aivan täysin perillä, mutta ainakin valkuaisen synteesi lisääntyy, esim lisääntyneessä aineenvaihdunnallisessa aktiviteetissa tarvittavia entsyymejä kehkeytyy lisää. Tyreoideahormonit vaikuttavat myös mitokondrioitten koon ja lukumäärän lisääntymistä. Se taas on merkki lisääntyneestä ATP-energiapakettien tuotannosta; (mitokondriat ovat solujen energialaitoksia).
Ravinnon jodi absorboituu yleensä tehokkaasti jodidina ( iodide), vaikka muutamista lähteistä kuten tietyistä merilevistä tai proteiiniin sitoutuneesta jodista (iodine) imeytyminen ei liene niin tehokasta. Eräs tutkimus osoitti, että sekaravinto, mikä antoi 200 ug jodia päivässä, aiheutti ravintojodin erittymistä 90-prosenttisesti virtsaan.
Jodidi erittyy pääasiassa munuaisten kautta (Jodipuhdistuma "Iodine clearance” on 40 ml minuutissa). Jodia menee ulosteen mukana vaihtelevia määriä, mutta yleensä vain 10-20 ug päivässä. Vähäisiä määriä menetetään myös ihon kautta.
Rintamaidon jodipitoisuus vaihtelee jodin saannin mukaan. Tanskasta raportoitiin suolan jodeerausta edeltävältä ajalta rintamaidon sisältäneen 30 ug jodia litrassa. Entisten suomalaisten tietojen mukaan endeemisen struuman alueilla rintamaito sisälsi keskimäärin 25 ug jodia litrassa ja alueilla, joissa ei esiintynyt struumaa, 53 ug litrassa. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan rintamaitonäytteet sisälsivät 50-90 ug jodia litrassa.
Tupakan poltolla on korrelaatiota rintamaidon matalampiin jodipitoisuuksiin, ehkä rintarauhasen huonontuneen jodinottokyvyn takia.
Jodin hyväksikäyttö kilpirauhasessa tapahtuu seuraavasti:
(1) Kilpirauhaskudos ottaa jodidia aktiivisti soluun. (Jodidin pitoisuus on kilpirauhasessa lähes 30 kertaa suurempi kuin plasmassa).
(2) Jodi sijoittuu thyreoglobuliiniin ja jodityrosiiniin. (Yhdessä tyreoglobuliinissa on noin 120 tyrosiinia)
(3) Kilpirauhasesta eritetään jodityroniineja (trijodotyroniinia (T3) ja tetrajodotyroniinia (T4) eli tyroksiinia.
Aivolisäkehormoni TSH, tyreoideaa stimuloivaa hormoni, erittyy vereen aivolisäkkeestä ja säätelee tyreoideahormonien muodostusta.
Jodin imeytyminen ja hyödyntäminen voi vaikuttua goitrogeeneistä, jotka ovat pääasiassa rikkiä sisältäviä glukosideja (glukosinolaatteja). Ne ovat ravinnon osasia, jotka voivat estää jodin ottoa kilpirauhaseen sisältämiensä tiosyanaattien (SCN) takia, tai ne ovat goitriineja, jotka vaikuttavat hormonien tuottoon. Näitä tekijöitä esiintyy tietyissä Brassica-kaalilajeissa, brysselinkaalissa, turnipsissa ja rapsinsiemenissä. Yleensä pohjoismaisen dieetin glukosinolaattien taso on niin pieni, ettei se haittaa jodistatusta.
Jodistatukseen vaikuttaa myös seleenin (Se) tai raudan (Fe) saanti. Jos jodin saanti on alakanttia, matala seleenin ja raudan saanti entistäänkin lisää negatiivista vaikutusta kilpirauhaseen.
Jodistatuksen merkitsijänä on pidetty traditionaalisesti virtsan jodidin eritystä tai struuman asteen mittausta, esim. kilpirauhasen koon määrittelyä. Äskettäin ollaan alettu käyttää seerumin tyreoglobuliinia hyvänä merkitsijänä kilpirauhasen toiminnasta ja jodistatuksesta.
Jodin puute esiintyy primääristi hyvänlaatuisena struumana ( non-toxic goitre), esim laajentuneena kilpirauhasena, joka tuottaa normaalia kilpirauhashormonia. Nontoksinen struuma voi asteittain kasvaa ja muuttua toksiseksi struumaksi, myrkkystruumaksi, joka tuottaa kasvavia määriä hormoneja ja johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan, hypertyreoosiin.
Hypertyreoosissa kilpirauhanen voi olla suurentunut ( toksinen struuma) tai kyseessä voi olla diffuusi tautimuoto ( Basedowin tai Graven sairaus) tai muutokset voivat olla paikallisia kyhmyjä ( nodulaarinen struuma, kyhmystruuma).
Kretinismi on vakava-asteinen jodinpuute, josta seuraa kasvuhäiriö, mentaalin kehityksen, , puheen ja kuulon häiriöitä (kuuromykkyys); aikuisella voi kehittyä hypotyreoidismi, myxodeematila, vakava kilpirauhasen alitoimintatila.
Struuman esiintyvyys jodinpuutteen seurauksena on nykyisin vähäistä Pohjoismaissa. Tanskassa jopa 20-30 %:n prevalenssia tavattiin Juutinmaan ikääntyneissä naisissa ennen suolan jodeerausta 1998. Ruotsista on raportoitu aikuisilta keskim. kooltaan pienempia kilpirauhasia. Kun tutkittiin ruotsalaisnuoria, aikuistuvia henkilöitä, neljällä henkilöllä 59 henkilöstä (=7%) diagnosoitiin lievää struumaa , mikä määriteltiin kilpirauhasvolyymin kokona (yli 16 ml).
Hypotyroidismia, mikä johtuisi jodin puutteesta, ei normaalisti esiinny Pohjoismaissa, mutta monissa maissa se on vakava terveysongelma varsinkin merestä kaukana sijaitsevilla vuoristoseuduilla.
KILPIRAUHASHORMONIT lisäävät aineenvaihduntaa kehon soluissa toimien kehon ”kipinähormonina”. Vaikutusmekanismista ei kuitenkaan olla aivan täysin perillä, mutta ainakin valkuaisen synteesi lisääntyy, esim lisääntyneessä aineenvaihdunnallisessa aktiviteetissa tarvittavia entsyymejä kehkeytyy lisää. Tyreoideahormonit vaikuttavat myös mitokondrioitten koon ja lukumäärän lisääntymistä. Se taas on merkki lisääntyneestä ATP-energiapakettien tuotannosta; (mitokondriat ovat solujen energialaitoksia).
Ravinnon jodi absorboituu yleensä tehokkaasti jodidina ( iodide), vaikka muutamista lähteistä kuten tietyistä merilevistä tai proteiiniin sitoutuneesta jodista (iodine) imeytyminen ei liene niin tehokasta. Eräs tutkimus osoitti, että sekaravinto, mikä antoi 200 ug jodia päivässä, aiheutti ravintojodin erittymistä 90-prosenttisesti virtsaan.
Jodidi erittyy pääasiassa munuaisten kautta (Jodipuhdistuma "Iodine clearance” on 40 ml minuutissa). Jodia menee ulosteen mukana vaihtelevia määriä, mutta yleensä vain 10-20 ug päivässä. Vähäisiä määriä menetetään myös ihon kautta.
Rintamaidon jodipitoisuus vaihtelee jodin saannin mukaan. Tanskasta raportoitiin suolan jodeerausta edeltävältä ajalta rintamaidon sisältäneen 30 ug jodia litrassa. Entisten suomalaisten tietojen mukaan endeemisen struuman alueilla rintamaito sisälsi keskimäärin 25 ug jodia litrassa ja alueilla, joissa ei esiintynyt struumaa, 53 ug litrassa. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan rintamaitonäytteet sisälsivät 50-90 ug jodia litrassa.
Tupakan poltolla on korrelaatiota rintamaidon matalampiin jodipitoisuuksiin, ehkä rintarauhasen huonontuneen jodinottokyvyn takia.
Jodin hyväksikäyttö kilpirauhasessa tapahtuu seuraavasti:
(1) Kilpirauhaskudos ottaa jodidia aktiivisti soluun. (Jodidin pitoisuus on kilpirauhasessa lähes 30 kertaa suurempi kuin plasmassa).
(2) Jodi sijoittuu thyreoglobuliiniin ja jodityrosiiniin. (Yhdessä tyreoglobuliinissa on noin 120 tyrosiinia)
(3) Kilpirauhasesta eritetään jodityroniineja (trijodotyroniinia (T3) ja tetrajodotyroniinia (T4) eli tyroksiinia.
Aivolisäkehormoni TSH, tyreoideaa stimuloivaa hormoni, erittyy vereen aivolisäkkeestä ja säätelee tyreoideahormonien muodostusta.
Jodin imeytyminen ja hyödyntäminen voi vaikuttua goitrogeeneistä, jotka ovat pääasiassa rikkiä sisältäviä glukosideja (glukosinolaatteja). Ne ovat ravinnon osasia, jotka voivat estää jodin ottoa kilpirauhaseen sisältämiensä tiosyanaattien (SCN) takia, tai ne ovat goitriineja, jotka vaikuttavat hormonien tuottoon. Näitä tekijöitä esiintyy tietyissä Brassica-kaalilajeissa, brysselinkaalissa, turnipsissa ja rapsinsiemenissä. Yleensä pohjoismaisen dieetin glukosinolaattien taso on niin pieni, ettei se haittaa jodistatusta.
Jodistatukseen vaikuttaa myös seleenin (Se) tai raudan (Fe) saanti. Jos jodin saanti on alakanttia, matala seleenin ja raudan saanti entistäänkin lisää negatiivista vaikutusta kilpirauhaseen.
Jodistatuksen merkitsijänä on pidetty traditionaalisesti virtsan jodidin eritystä tai struuman asteen mittausta, esim. kilpirauhasen koon määrittelyä. Äskettäin ollaan alettu käyttää seerumin tyreoglobuliinia hyvänä merkitsijänä kilpirauhasen toiminnasta ja jodistatuksesta.
Jodin puute esiintyy primääristi hyvänlaatuisena struumana ( non-toxic goitre), esim laajentuneena kilpirauhasena, joka tuottaa normaalia kilpirauhashormonia. Nontoksinen struuma voi asteittain kasvaa ja muuttua toksiseksi struumaksi, myrkkystruumaksi, joka tuottaa kasvavia määriä hormoneja ja johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan, hypertyreoosiin.
Hypertyreoosissa kilpirauhanen voi olla suurentunut ( toksinen struuma) tai kyseessä voi olla diffuusi tautimuoto ( Basedowin tai Graven sairaus) tai muutokset voivat olla paikallisia kyhmyjä ( nodulaarinen struuma, kyhmystruuma).
Kretinismi on vakava-asteinen jodinpuute, josta seuraa kasvuhäiriö, mentaalin kehityksen, , puheen ja kuulon häiriöitä (kuuromykkyys); aikuisella voi kehittyä hypotyreoidismi, myxodeematila, vakava kilpirauhasen alitoimintatila.
Struuman esiintyvyys jodinpuutteen seurauksena on nykyisin vähäistä Pohjoismaissa. Tanskassa jopa 20-30 %:n prevalenssia tavattiin Juutinmaan ikääntyneissä naisissa ennen suolan jodeerausta 1998. Ruotsista on raportoitu aikuisilta keskim. kooltaan pienempia kilpirauhasia. Kun tutkittiin ruotsalaisnuoria, aikuistuvia henkilöitä, neljällä henkilöllä 59 henkilöstä (=7%) diagnosoitiin lievää struumaa , mikä määriteltiin kilpirauhasvolyymin kokona (yli 16 ml).
Hypotyroidismia, mikä johtuisi jodin puutteesta, ei normaalisti esiinny Pohjoismaissa, mutta monissa maissa se on vakava terveysongelma varsinkin merestä kaukana sijaitsevilla vuoristoseuduilla.
- Tarve ja saantisuositus
Kilpirauhasen koon kasvua , struumaa, ehkäisevä jodin tarve on arvioituna 50-75 ug päivässä tai lähes 1 ug painokiloa kohden päivässä.
Vuoden 1996 NNR antamat suositukset pidetään ennallaan, koska ei ole saatavilla mitään uudempia tietoja.
Keskimääräinen tarve (Average Requirement, AR) on arvioitu aikuisilla naisilla ja miehillä samaksi, 100 ug päivässä. Tällä jodisaannilla kilpirauhasessa jodipitoisuus osoittaa tasanteen. Eutyreoottsen henkilön jodin vaihtuvuus (turn over) on sitä samaa luokkaa. ( Eutyreoottinen henkilön = normaalitasapainossa oleva kilpirauhastoiminta)
Suositeltu saanti ( Recommended Intake, RI) on asetettu tasoon 150 ug päivässä niin aikuisille kuin aikuistuville nuorille ja sisältää turvamarginaalit ruoan kaikenlaisia goitrogeenisiä tekijöitä vastaan (goitrogeeninen = struuma aiheuttava).
Vauvojen ja lasten suositellut jodinsaannit (Recommended Intakes, RI) perustuvat tietoihin eurooppalaislasten struuman esiintyvyydestä ja jodin erittymisestä virtsaan sekä extrapolointeihin pohjautuen aikuisten energian ja kasvun tarpeisiin.
Raskauden aikana päivittäinen ekstrajodilisä kattaa sikiön tarpeet. Tasapainotutkimukset ( balance studies) osoittavat, että täysikäinen sikiö retentoi ( kerää itseensä) jodia noin 7 ug painokiloa kohti. Eräässä ruotsalaisäitiryhmässä pyrki vapaan T4 ( tyroksiini)-hormonin tasot laskemaan ja aivolisäkkeen TSH ( tyreoideaa stimuloivan hormonin) pitoisuudet nousemaan raskauden aikana huolimatta virtsan jodipitoisuuden normaaliudesta. Ei tiedetä tämän löydöksen merkitsevyyttä; (vapaan T4-hormonin alenema on raskaudessa fysiologista eikä heijasta jodivajetta).
Naisten normaalisuositusten lisäksi kattaneisi extra 25 ug raskaudenaikaisen tarpeen.
Imetyksen aikana suositellaan 50 ug jodilisää päivittäin , jotta rintamaidon jodipitoisuus olisi riittävä.
Aikuisten päivittäisen jodin saannin alarajan ( Lower level of Intake, LI) arvioidaan olevan 70 ug, mikä vastaisi päivittäistä 35-40 ug/l menetystä virtsaan.
Vuoden 1996 NNR antamat suositukset pidetään ennallaan, koska ei ole saatavilla mitään uudempia tietoja.
Keskimääräinen tarve (Average Requirement, AR) on arvioitu aikuisilla naisilla ja miehillä samaksi, 100 ug päivässä. Tällä jodisaannilla kilpirauhasessa jodipitoisuus osoittaa tasanteen. Eutyreoottsen henkilön jodin vaihtuvuus (turn over) on sitä samaa luokkaa. ( Eutyreoottinen henkilön = normaalitasapainossa oleva kilpirauhastoiminta)
Suositeltu saanti ( Recommended Intake, RI) on asetettu tasoon 150 ug päivässä niin aikuisille kuin aikuistuville nuorille ja sisältää turvamarginaalit ruoan kaikenlaisia goitrogeenisiä tekijöitä vastaan (goitrogeeninen = struuma aiheuttava).
Vauvojen ja lasten suositellut jodinsaannit (Recommended Intakes, RI) perustuvat tietoihin eurooppalaislasten struuman esiintyvyydestä ja jodin erittymisestä virtsaan sekä extrapolointeihin pohjautuen aikuisten energian ja kasvun tarpeisiin.
Raskauden aikana päivittäinen ekstrajodilisä kattaa sikiön tarpeet. Tasapainotutkimukset ( balance studies) osoittavat, että täysikäinen sikiö retentoi ( kerää itseensä) jodia noin 7 ug painokiloa kohti. Eräässä ruotsalaisäitiryhmässä pyrki vapaan T4 ( tyroksiini)-hormonin tasot laskemaan ja aivolisäkkeen TSH ( tyreoideaa stimuloivan hormonin) pitoisuudet nousemaan raskauden aikana huolimatta virtsan jodipitoisuuden normaaliudesta. Ei tiedetä tämän löydöksen merkitsevyyttä; (vapaan T4-hormonin alenema on raskaudessa fysiologista eikä heijasta jodivajetta).
Naisten normaalisuositusten lisäksi kattaneisi extra 25 ug raskaudenaikaisen tarpeen.
Imetyksen aikana suositellaan 50 ug jodilisää päivittäin , jotta rintamaidon jodipitoisuus olisi riittävä.
Aikuisten päivittäisen jodin saannin alarajan ( Lower level of Intake, LI) arvioidaan olevan 70 ug, mikä vastaisi päivittäistä 35-40 ug/l menetystä virtsaan.
- Suurin hyväksyttävä saanti ja toksisuus
Liiallinen päivittäinen jodimäärä kuten 2 mg päivässä voi aiheuttaa joissain harvinaisissa tapauksissa herkkyysreaktioita kuten riniittiä, nenän tukkoisuutta, turvonneita sylkirauhasia, päänsärkyä ja finnin tapaisia ihomuutoksia.
Suuri jodin käyttö voi aiheuttaa myös häiriöitä kilpirauhasen toiminnassa. Siihen oireistoon kuuluu kilpirauhasen tulehdustila (autoimmuuni tyreoidiitti), struuma ja hypo- taikka hypertyreoidismi.
Suuri jodin saanti esim. lääkkeistä, eräistä merilevätyypeistä tai jodilisästä (vastaten 1 mg- 10 mg jodimääriä päivässä) on johtanut jodistruuman kohonneeseen insidenssiin, joissain tapauksissa hypertyreoidismiin tai myxoedeemaan.
Hypertyreoidismin lisääntynyttä insidenssiä on havaittu jodirikasteista jodin saannin lisääntyessä väestössä, joka on ollut matalat peruspitoisuudet. useimpien tutkimusten mukaan ilmiö on ohimenevä.
Autoimmuunin tyreoidiitin riski näyttää lisääntyvän, kun on alettu käyttää jodirikasteita ja joissain tapauksessa seuraa jatkossa hypotyreoosi. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että raskauden aikaisesta lisäjodin käytöstä aideillä nousee autoimmuunin tyreoidiitin prevalenssi synnytyksen jälkeen ( post-partum thyreoiditis). Mutta päinvastaisiakin tutkimustuloksia on tästä raskauden aikaisesta jodilisästä. On muitakin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kilpirauhasen funktioon ja niihin kuuluu maaperäainekset juomavedessä.
Yhteenvetona voi tehdä sen johtopäätöksen, että on olemassa melkoisia yksilöitten välisiä eroavuuksia siinä jodin annoksessa, mikä voi aiheuttaa haittavaikutuksia.
Tämä monimutkaistaa jodin saannin turvallisen ylärajan asettamista. Ne henkilöt, joiden kilpirauhanen toimii normaalisti, voivat yleensä sietää pitkäänkin 1 mg päivittäistä jodin käyttöä.
SCF (The Scientific Committee on Food) on ehdottanut jodin käytön turvalliseksi ylärajaksi (safe upper level, UL) aikuisille 600 ug jodia päivässä. Tämä yläraja perustuu tietämykseen TSH-arvojen kohoamisesta jodinoton jälkeen ja lisääntyneestä vasteesta TRH:n stimuloimaan TSH pitoisuuteen. Vaikutukset ovat laadultaan biokemiallisia eikä niihin liity mitään kliinistä haittavaikutusta.
UL suositukseen sisältyy epävarmuustekijä ja arvon katsotaan soveltuvan myös raskaanaoleville ja imettäville naisille.
Lapsille ei ole saatavilla olevia tietoja, mutta ohjeelliset pitoisuudet ( guidance levels) voidaan laskea aikuisten arvoista, kun ne korjataan ihonpinta-alan suhteen.
Liikajodinkäytön tärkein riskiryhmä on iäkkäät, joiden kilpirauhasessa on yksi tai useampi autonomisesti toimiva alue, jota aivolisäkkeen TSH ei pysty säätelemään.
Suuri jodin käyttö voi aiheuttaa myös häiriöitä kilpirauhasen toiminnassa. Siihen oireistoon kuuluu kilpirauhasen tulehdustila (autoimmuuni tyreoidiitti), struuma ja hypo- taikka hypertyreoidismi.
Suuri jodin saanti esim. lääkkeistä, eräistä merilevätyypeistä tai jodilisästä (vastaten 1 mg- 10 mg jodimääriä päivässä) on johtanut jodistruuman kohonneeseen insidenssiin, joissain tapauksissa hypertyreoidismiin tai myxoedeemaan.
Hypertyreoidismin lisääntynyttä insidenssiä on havaittu jodirikasteista jodin saannin lisääntyessä väestössä, joka on ollut matalat peruspitoisuudet. useimpien tutkimusten mukaan ilmiö on ohimenevä.
Autoimmuunin tyreoidiitin riski näyttää lisääntyvän, kun on alettu käyttää jodirikasteita ja joissain tapauksessa seuraa jatkossa hypotyreoosi. Tutkimukset viittaavat myös siihen, että raskauden aikaisesta lisäjodin käytöstä aideillä nousee autoimmuunin tyreoidiitin prevalenssi synnytyksen jälkeen ( post-partum thyreoiditis). Mutta päinvastaisiakin tutkimustuloksia on tästä raskauden aikaisesta jodilisästä. On muitakin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kilpirauhasen funktioon ja niihin kuuluu maaperäainekset juomavedessä.
Yhteenvetona voi tehdä sen johtopäätöksen, että on olemassa melkoisia yksilöitten välisiä eroavuuksia siinä jodin annoksessa, mikä voi aiheuttaa haittavaikutuksia.
Tämä monimutkaistaa jodin saannin turvallisen ylärajan asettamista. Ne henkilöt, joiden kilpirauhanen toimii normaalisti, voivat yleensä sietää pitkäänkin 1 mg päivittäistä jodin käyttöä.
SCF (The Scientific Committee on Food) on ehdottanut jodin käytön turvalliseksi ylärajaksi (safe upper level, UL) aikuisille 600 ug jodia päivässä. Tämä yläraja perustuu tietämykseen TSH-arvojen kohoamisesta jodinoton jälkeen ja lisääntyneestä vasteesta TRH:n stimuloimaan TSH pitoisuuteen. Vaikutukset ovat laadultaan biokemiallisia eikä niihin liity mitään kliinistä haittavaikutusta.
UL suositukseen sisältyy epävarmuustekijä ja arvon katsotaan soveltuvan myös raskaanaoleville ja imettäville naisille.
Lapsille ei ole saatavilla olevia tietoja, mutta ohjeelliset pitoisuudet ( guidance levels) voidaan laskea aikuisten arvoista, kun ne korjataan ihonpinta-alan suhteen.
Liikajodinkäytön tärkein riskiryhmä on iäkkäät, joiden kilpirauhasessa on yksi tai useampi autonomisesti toimiva alue, jota aivolisäkkeen TSH ei pysty säätelemään.
- Ravintolähteet ja saanti
Maidon ja maitotuotteitten jodipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti riippuen karjan ravinnosta ja lypsyn yhteydessä käytetystä jodipitoisesta desinfektioaineesta. Yleisesti ottaen talvimaidon jodipitoisuus on korkeampi kuin kesämaidon.
Juomaveden jodipitoisuus vaihtelee huomattavsti eri alueilla ja paikoitellen vesi voi toimia merkitsevänä jodilähteenä.
Kala, varsinkin merikala sekä äyriäiset sisältävät korkeita jodipitoisuuksia. Munakin voi olla tärkeä jodilähde.
Jodisuolaa käytetään Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa ja se kattaa osan jodinsaannista. Suolojen jodipitoisuudet vaihtelevat tasoissa 5-50 ug jodia grammassa suolaa. Tanska myös rikastaa jodilla leipään käytettyä suolaa. Norjassa pöytäsuolaa tärkempänä jodin alkuperänä toimii karjanrehun jodeeraus.
Jodin dietääristä lisää on vaikea arvioida dietäärisissä katsauksissa, koska on tavallista, että jodeeratuista pöytäsuoloista ja juomavesistä puuttuu tiedot. Kuitenkin kansallisista ravitsemuskatsauksista on saatu seuraavaa käsitystä keskimääräisestä jodinsaannista ravintoenergiaa kohden:
TANSKASSA saanti on 200 ug/ 10 MJ.
SUOMESSA saanti on 320 ug /10 MJ.
ISLANNISSA saanti on 200 ug /10 MJ ja
NORJASSA saanti on 160-170 ug /10 MJ.
Jodin erittymisestä vuorokausivirtsaaan on raportteja olemassa:
TANSKASSA ennen suolan jodeerauksen aikaa jodin eritys oli 70-120 ug vuorokaudessa.
SUOMESSA ja RUOTSISSA 150-200 ug
NORJASSA 150-250 ug. Tuoreempi tutkimus Norjasta osoitti keskimääräisen jodin vrk. erityksen olevan ( Bergenissä ja Tromsassa) miehillä n 150 alarajoilla ja naisilla 100 ug tai alle.
Niillä henkilöillä, jotka käyttävät merilevävalmisteita, voi jodin eritys i nousta hyvin korkeaan tasoon kuten 1700 ug vuorokaudessa.
Päivitystä 1.12.2011
www.fineli.fi lähteessä jodia sisältäviä elintarvikkeita.
Kommentti: Arvelen että hypotyreoosin Tyroksiinia (Levaxiinia) lääkkeeksi käyttävien tulisi välttää ravinnon suuria jodimääriä, ettei esim. autoimmuuni tyreoidiitti pahene. Tästä tosin en tiedä asiantuntijalääkäreitten endokrinologien mielipidettä.
Jodimäärä, minkä Levaxiini antaa ei kaiketi ole suuri.
http://en.wikipedia.org/wiki/Thyroid_hormone
Jodi on ihmiskehon alkuaineista isoin normaali molekyyli.
0 kommentarer:
Skicka en kommentar