Mitä on kakeksia, kuihtuminen?

Kakexi, Cachexia , kuihtuminen, näivettyminen

LÄHDE: Författare: Inger Fridegren
Specialist i allmänmedicin
Nacka närsjukhus

• Ruotsalainen lääkärilehti mainitsee tilasta, joka todellakin on järkyttävä, sillä se tulee sairaalatyötä tekevien näköpiiriin useinkin jo vaiheessa, että poikkipuun asettaminen tapahtumien rattaaseen voi vaikuttaa liian myöhäiseltä, esim sairas on ollut jo pitkään aliravitsemuksessa sairauden ohella ja tuodaan sairaalaan aliravitsemustilassa. Sitten hän joutuu useisiin diagnostisiin tutkimuksiin, joihin kuuluu paasto, suoliston tyhjennys ym. Kehon sekretioihin ja niitten mittauksiin kiinnittyy taas hoitoväen huomio ja huoli LAB. vastausten saannista diagnoosin ja kuluvien hoitopäivien takia on suuri niin, että syömispuoli jää vähemmälle, mikä vähentää päivittäisen energiansaannin mahdollisuuksiakin. Lisäksi on muutenkin yleistä, tieteellisesti osoitettua ja aivan jokaisen tietämää, että sairaalassa olevilla on 28%: ssa aliravitsemusta ja huono ruokahalu.kakeksiassa ei varsinaisesti ole kysymys kaloreista, vaan tulehduksellisista ja neuroendokrinologisista taustatekijöistä, joista henkilö väistämättömästi kuihtuu ja menettää painoaan. Esim syöpä on tällainen seikka. Kakeksian asteet ovat kolme.

• prekakeksia ( Tämä on vielä hoidettavissa oleva vaihe)

• kakeksia, kuihtuminen, näivettyminen
  

• irreversibeli, palautumaton kakesia, palautumaton kuihtuminen

Rapport från 12th Congress of the European Association for Palliative Care (EAPC) konferensen i Lissabon, Portugal, 18-21 maj 2011: Florian Strasser (Schweiz) och Stein Kaasa (Norge) forskare inom kakexi.

Hos cancerpatienter är kakexi inte brist på kalorier utan ett inflammatoriskt tillstånd där neurohormoner spelar stor roll. Kakexi kan indelas i tre grupper, prekakexi, kakexi samt manifest (irreversibel) kakexi. Endast prekakexi är ett tillstånd som kan behandlas.

• Syöpäpotilasta on seuloava esiin prekakektisessa tilassa olevat. Heiltä tarvitaan painotiedot, arviointi lihasmassasta ja CRP (senkka). Nykyiset hoitomahdollisuudet ovat lihasmassanmäärän lisääminen treenausten avulla, omega-3 rasvahappojen anto ja suun kauta otettavat ravintolisät

Man behöver därför för cancerpatienter hitta dessa patienter med prekakektiska tillstånd. De behöver vägas och vid misstanke behöver muskelmassa mätas och CRP kontrolleras.

Behandlingsrekommendationer idag består av träning för öka muskelmassa, Omega-3 mot inflammationen samt peroralt näringstillskott.

• Ollaan kehittelemässä lääkeaineita, jotka voisivat katkaista prekakektisen kuihtumiseen johtava tilan noidankehän. Parenteraalista ravitsemusta voi kokeilla 5 päivää, mutta jos paino ei nouse, tämä hoitomenetelmä lopetetaan. Ilmiselvää kuihtumista ei hoideta. Tässä ei käsitellä psykologisia aspekteja parenteraalisen nutrition osalta niillä syöpäpotilailla, jotka eivät voi tai jaksa syödä.

Nya läkemedel som bryter det prekakektiska tillståndet håller på att tas fram. Parenteral nutrition kan prövas i upp till fem dagar, om vikten inte vänder under denna tid ska behandling avslutas. Manifest kakexi kan inte behandlas. Den viktiga psykologiska aspekten kring parenteral nutrition för cancerpatienten som inte kan/orkar äta berördes inte.

Gluteeniton kuitu

Oma esitelmä dietetiikan opiskelujen aikana. päivitystä 14.12. 2011

Göteborg Universitet
Institutionen för Hushållsvetenskap 1999-12-29
Handledare Dietist I . Lillimägi
Tillämpad dietetik, Lea Bright

TEMADAGEN 1999-11-08 KOST VID MAG-TARM-SJUKDOMAR

Specialuppgift: Glutenfria fiber.

(1) Förslag på hur man praktiskt kan öka fiberinnehåll i GF kost.
(2) Vilka vanliga livsmedel kan användas
(3) Vilka fiberprodukter kan användas. Hur mycket kan fiberhalten ökas i olika produkter.
(4) Provbakning med något/några av fiberpreparaten ( SEMPER GROV MIX, HUSKfiber).

Bakgrund:

Fiberdefinition: Kostfiber definieras som i tunntarmen odigererbara polysackarider (NSP) och lignin, och en del av kolhydraterna, som är resistenta eller delvis resistenta (RS)

Lignin är en mycket komplicerat struktur med fenolföreningar.
(Det tas även upp något av absorptionsproblematiken i keliakidiet).

Glutenfri fiber ska inte innehålla toxiska peptidsekvenser, dom som är typiska till spannmålarter vete, råg , korn och havre . (Havre dock har en enklare struktur i sina prolaminer aveninerna och gluteliner än de övriga inhemska spannmålsarterna.
Tydligen kan en del av celiakiker med sina tarmenzymer spjälka den enklare aveninstrukturen, och dessa individer - möjligen - reagerar inte immunologiskt mot havre.
Flera forskningar pågår överallt i världen om den här saken. En del av forskarna tvekar att låta havren ingå i GF-dieten alldeles utan begränsningar (som t ex en viss mängd (g) / dag). Havren innehåller nyttiga beta-glukaner, som är en löslig fiberart).

(1) Förslag på hur man praktiskt kan öka fiberinnehåll i GF kost.

Det finns rikligt sådana livsmedel som helt naturligt är glutenfria och deras fiberinnehåll har också naturligt glutenfri struktur Det finns också glutenfria fiberprodukter att köpa.

(2) Vilka vanliga livsmedel kan användas

T. ex. olika grönsaker, färska frukt och bär, nötter, torkade frukt, olika frön, baljväxter, ärter, linser, bönor. Ärter och bönor innehåller vissa oligosackarider och resistent stärkelse (RS).

Potatis är stärkelseinnehållande och glutenfri, en av de viktigaste baslivsmedlen med flera tillagningsmetoder. Den som äter även skal, får i sig mer fiber. Kokta rotfrukter eller rårivna morötter kan blandas till bröddeg. Frön och hackade nötter, mandlar, solroskärnor, sesam etc. kan blandas till bröd.
Fiberrika mellanmål kan komponeras av russin och jordnötter, fikon, dadlar, mandel, katrinplommon, aprikos etc. Vissa färska frukt kan ätas med sitt skal, eller annars beredas med sitt skal och fruktkött. T ex sylt och kräm kan lagas så att man bevarar även skaldelar i sylt och kräm och inte bara pressad saft. Fruktkött innehåller fiber.

Naturligt glutenfria spannmål, cerealier, har en viss mängd fiber: bovete, majs, ris, hirs.
Hela kärnor har resistent stärkelse ( RS), som också baljväxterna har.
Det är nyttigt att välja sådana mjöl, flingor, flagor, som innehåller rikligt med fiber.
T ex kokt ris, som klibbar, har mycket lågt fiberinnehåll. Fin stärkelse som maizena innehåller inget fiber. Högamylosmajs och rå potatisstärkelse är delvis resistenta, de glykemiseras långsamt.
Ofta lagas det GF-rätter så, att fiberhaltet är ganska lågt. Dieten kan likna t ex EPR diet utan fiber- ”energi och protein rikt utan fiber”. Speciellt tillverkade glutenfria fiberprodukter är då bra att ha hemma.

Konstruering av glutenfria baslivsmedel är ett mycket krävande arbete - Det blir glutenfritt men ibland på bekostnad av fiberinnehåll.

I första hand - förstås- ska dieten energibalanseras. När det traditionella spannmålsinnehållet plötsligt elimineras, kan under en längre period utvecklas en relativ proteinbrist, om man under de första dietära åren inte vågar använda nästan någonting alls än den vita klibbiga milda risen och ”skonsam kost”.
Animaliskt protein , kött, fisk, ägg, mjölk, ost ska inte glömmas bort vid celiaki: läkande och regenererande tarmyta behöver tillgängligt protein - men i måttliga mängder: Tarmluddpeptidaser kan också ha sviktat ( inte bara disakkaridaser). Transglutaminasreaktioner som producerar nya endogena aminosyror, sviktar i celiaki. B6-vitamintillskott ( 40 mg-80 mg dagligen enl. läkarna i Celiakisymposium 1998) stöder transglutaminasfunktioner och endogen proteinbildningen. Viss betydelse har detta också för diabetes: transglutaminaser (tTG) påverkar på insulinreceptorernas endocytos.

Celiaki innebär, att hela spektrum av kolhydrater i kosten måste justeras och absorptionsmöjligheterna vägas och inte enbart sättas en viss mängd fibertillskott till. Den skadade tarmludden har en minskad mängd celler som kan producera kolhydrater spjälkande enzymer, de som sitter apikalt, i toppen av microvillusenterocyter i tarmslemhinnan. Det kan förekomma – i första början - brist på laktas, suckras, t o m maltas och ibland noteras även rubbningar i amylas. Det innebär en potentiell obalans för blodsockerhomeostas, och individen kan råka till hypoglykemier / avmagringar/ kataboli som annars har faktiskt inget med diabetes att göra. Därtill även kommer en riktigt ökad risk av IDDM. Typ 1 DM är vanligare hos keliakiker än hos andra.

Man måste tänka över alla kolhydrater, så kallade lösliga och tillgängliga och digererbara som olösliga, icke tillgängliga och icke digererbara, när den absorptiva ytan, tunntarmslemhinnan , har funktionella begränsningar. Absorptionskapaciteten själv har insjuknat vid celiaki - och på vägen att hämta sig om man håller en strikt diet då även FIBER måste vara glutenfri.

Portionstorlek och måltidsfrekvens är viktiga att justera. Mindre portioner, flera mål och mellanmål, så som vid IDDM när det är mycket snävt. Man kan ”hjälpa sina amylaser ”etc med att tugga bra, ordentligt, med att fixa tänderna, med att skapa sådan mat som lite piggar digestion, så att enzymerna får stimulans, marinera, fermentera, krydda etc. Fast i första början ’är det bättre att mindestens undvika eller begränsa rikliga biogena aminer (histamin, serotonin, tyramin, tryptamin, fenyletylamin), och vissa kolik-orsakande ämnen (capsaicin, vissa organiska syror) och vissa bakteriehaltiga maträtter. Man ska undvika sådant mat som orsakar koliker. Varje kolik betyder, att läkningen igen fördröjs, när inflammatoriska ämnen sprids inne i tarmen. Man ska verkligen ”skona sig” från koliker.

När läkningen har hänt, kan man tåla senare vissa kryddor och aminer. Några kan råka till kronisk malabsorption med flera individuella problem resten av livet. Några kan få tillbaka förmågan att tåla lite större mängder av laktos, sakkaros, amylos, maltos och alla slags fettryror, vissa har kvar olika intoleranser. Alla är ju individer.

Gynnsamt lär vara att reducera laktosmängder eller sackarosmängder när kolikerna är häftiga och luddtopparna släta. EPR kost med alternativa energikällor än kolhydrat är nyttig ibland. Då är det viktigt att fiberkvaliteten är mycket bra, av icke skadliga källor.
Det är viktigt (a) att inta tillräckigt sådan energi som verkligen blivit absorberad.

Men ganska viktigt är det också (b) att kunna behålla adekvat bulkmassa och tarmfunktion. Där kommer det att vara frågan om skonsam fiber, glutenfri fiber och en viss balansgång mellan energigivande ämnen och bulkbildande ämnen. (Förstås kan det finnas även mat som nästan helt och hållet kan bli absorberat utan rest material till bulk-- och dessa är bra att veta om det är problem med energiabsorption - för tillfälliga lösningar)
(Alltså utan glutenfritt mat - blir det i keliaki av all mat enbart en enda diarremassa, även blodsocker kan ligga lågt om man ligger mycket risigt till). Ofta är tarm funktion för frekvent hos en keliakiker som inte ännu är i gott skick. Då skulle det inte vara för mycket av kostfiber).

(3) Vilka fiberprodukter kan användas. Hur mycket kan fiberhalten ökas i olika produkter.

Fiberrekommendation för friska vuxna är 25- 35 g per dag; för men mer än till kvinnor i genomsnitt.
3 exempel Produktfakta 2011:
PO-Fiber: 70 g fiber/ 100grammaa. 1 dl PO-fiber = 17 gram. 10 g. PO = 7.0 g fiber.
FIBREX: 67 g fiber / 100g. ( 1 dl = 30 g FIBREX). 10 g FIBREX = 6.7 g fiber.
HUSK-fiber: 85 g / 100 g. ( 1 msk = 10 g HUSK . 10 g HUSK =8.5 g fiber.

För en keliakiker finns det ovannämnda icke-skadliga tekniska fiberkoncentrater ur naturliga glutenfria fiberkällor:
Fiberprodukten gjord av potatis kallas POFIBER; produkten gjord av sockerbetfiber kallas FIBREX och den som har gjorts av psylliumfröskalpulver kallas Fiber HUSK.
M h a dessa produkter kan skapas en normal konsistens i maten, bröd, bulle, pepparkakor etc. Det betyder ökat livskvalitet och ävne matlagningstid är kortare. Matlagningen blir också mindre mödosam, när bakelserna lyckas även med naturligt glutenfria mjöl.

Ibland kan GFmjöl eller stärkelsearer vara så modifierade kemiskt eller termiskt, att individens enzymer spjälker dem inte tillräckligt och då även de fungerar som delvis resistent stärkelse, odigererbar, icke-tillgängliga nästan som fiber.
Att enbart sträva efter NNR-rekommendationerna kan förvärra situationen. Möjligtvis kunde man modifiera mat volymen som vid EPR ( mer nergi i mindre volym) och begränsa fibermängden till under 27 g/dag, när man inte vet hur det ligger till med förmågan att spjälka även de tekniskt sofistiska GF kolhydraterna eller stärkelsearter.
Många livsmedel har behandlats så att de kan lagras i affärerna för långa tider, åratals, i gott skick. Men då kan de bete som ”en bit plastpåse” på den sämre fungerande absorberande slemhinnan. Anpassad konsistens kan ibland vara till nytta.

Maten kan vara för någon incivid som ”ett träd i skogen”, fullproppat med glukosenergi: Alltså innehålla mycket socker men kapaciteten att utnyttja sockret hos individen sviktar. Det är inte dumt att ha lite honung hemma eller dextrostabletter. Och matoljan är viktig: Ett par matskedar kall matolja dagligen är som en medicin. Fiskleverolja är också nyttig, sparar den viktiga kalken i kroppen.
Man har märkt att serum-amylasenzymet varvas upp hos barnceliakiker, som ej har en adekvat GF-diet. (Orsak: Induktion? Högre serumkoncentration, stannar längre än vanligt i blodet, decreased clearance?). jareig@umh.es Artikel: Serum amylase in children with coeliac disease.
Vid keliaki när problem är stora, lösningar till problem är få och små. Små mängder, små portioner, Små mängd av alla viktiga ämnen, varierande, mångsidigt. Små mellanrum mellan olika små måltider.
Man ska tänka igenom alla kolhydraterna: T.ex. Asp´s tabell är bra.
T O T A L K O L H Y D R A T E R N A
MED DIFFERENSMETOD (FDA, USA)
DIGERERBAR . AVAILABLE, tillgängliga normaltvis
S o c k e r a r t e r
Monosackarid Glukos, Fruktos, Galaktos
Disackarid laktos sackaros, maltos
Polysackarider, stärkelse, amylos, amylopektin
ODIGERERBAR, UNAVAILABLE, otillgängliga normaltvis
Polyoler
Oligosackarider, raffinos, stachyos, verbascos
FOS, GOS, MOS
Resistent stärkelse RS: RS1, RS2, RS3
Icke stärkelse polysackarider (NSP): cellulose, hemicellulosa, pektin, växtgummin
Övr.: Lignin, organiska syror.
Källa: ASP N-G (1996):Kolhydraterna i maten- energikälla under omvärdering. Scand J Nutr/Näringsforskning 1/96.

Om energiintaget är balancerat och blodsockret stabiliserad, även kvävebalansen normal, är det bra att finjustera fiber och att komma ihåg all nytta av olika fibrer:

Olösliga, lösliga och viskösa fibrer är i kolon mer eller mindre fermenterbara. Fermenterbarhet av cellulosan (= nedbrytning utan syre mha bakteriefloran i kolon) är låg och ger inget energi. Bulkningseffekten av cellulosan och andra olösliga fibrer är effektiv, hög och fiberrester finns mycket, om fibrerna är typ olösliga fibrer.

Resistent stärkelse (RS) bryts ned i varierande grad. Pektin och betaglukaner bryts ner i hög grad och oligosackariderna bryts ner fullständigt i kolon.
Korta fettsyror (SFA) bildas. Bakteriemassan ökar i kolon och fiberrest är liten om fibrerna är typ lösliga fibrer. Tarmfloran påverkas av FIBER. Att äta fibrer är att sköta om och mata sin tarmflora - i alla fall.

Man vet inte hur mycket energi kommer det från fiber: Korta fettsyror som bildas: Asetat C2:0, Propionat C3:0 Butyrat C4:0 bistår energimetabolismen med några kJ ( kilojoule): Ättiksyran kommer till portablodcirculationen, till levern, är energikälla till muskel. Propionsyran kan hämma kolesterolsyntes (vid djurförsök). Smörsyran är en lokal energikälla för colonocyterna i kolon; den skyddar tarmcellerna mot onda förändringar och är viktig för tarmhälsan, förebygger kolon cancer och colitis ulcerosa. (Gaserna CH4 och H2 som bildas, avdunstas genom lungan).

FIBER motverkar sjukdomar, är bra för tandhälsan. Tuggningen ger mera saliv och enzymer, saliven har buffertverkan: kalcium, fosfat lagras bättre, självläkning av munslemhinnan är bättre .
FIBER motverkar obstipation, förstoppning, divertikulos.
FIBER binder vätska. Det finns ej vetenskapligt underlag att sätta vissa rekommendationer för fiber för barn. I USA räknas att barn ska få fiber 5 g + (sitt ålder) g. t ex 10 åring ska få fiber 15 g/ dag. Rekommendationerna gäller inte för små barn under 2 år. Minsta barn behöver rikligt med fett och får ej få fiber så mycket, som tar volym och hindrar energiupptag.
Vid NIDDM betyder FIBER en jämnare B-glukoskurva,
Vid HYPERLIPEMI sänks blodfetterna.
Vid OBESITAS ger tuggning en mättnadssignal. Fibern har lägre energitäthet. Den kan förebygga fetman vid NIDDM. Det betyder vad man äter livet genom. En vanlig genomsnitt vuxen har ätit ca 50 ton mat under sitt liv - I sådan mängd betyder kvaliteten. Varje mål är viktigt.
Småbarn skulle inte äta för mycket fiber. Samma möligen skulle noteras hos keliakiker,vissa , som har problem att få upp energiämnen tillräckligt vid absorption.

Men : Inte att glömma att koloncancer förebyggs med normalt fiberhalt. Smörsyraeffektenär protektiv. Så surt som möjligt i tarmen är bra. pH miljö under 6,5 är lagom, så att cancerogena förändringar ej förekommer. Kolesterolomsättningen från levern produserar till tarmen primära gallsalter, kolsyror; deoxykolsyror (bildas i tarm), kenodeoxykolsyror, som löser kolesterol, litokolsyror ( bildas i tarm). Dessa sekundära gallsyror önskas så lite som möjligt. De orsakar cellförändringar av cancerogen typ. Om det är pH under 6,5, bildas de inte alls. Lär vara mindre risk för gallstenar, om det används fiber i maten. FIBER påverkar högre koncentration av kenodeoxykolsyran som kan lösa kolesterol. Gallanssammansättning påverkas av fiber.

(4) Provbakning med något/några av fiberpreparaten (A) SEMPER GROV MIX, (B) HUSKfiber).
(Obs. Nyaste Grov MIX innehåller 6.2 g fiber/ 100g)
http://www.semperglutenfritt.se/glutenfria-produkter/mixer/grov-mix )

A: Mjölet för bakningen (1999) SEMPER GROVMIX innehåller redan följande
fibertillsats samt förtjockningsmedel:

`Unavailable carbohydrates``-delen i mjölet :

Icke-stärkelsespolysackarider (NSP) bland ingredienser:
( som viktigaste monomerbyggstenarna innehåller NSP följande sockerarter : glukos, galaktos, mannos, xylos, arabinos, rhamnos och galakturonsyra . Merparten kommer från växtcellväggarna-cellulosa, hemicellulosa, pektin, men vissa växter har odigererbara polysackarider som egen upplagsnäring, t ex. .guar).
Alginater innehåller uronsyror (E401 natriumalginat), mannuron, glukuron

Hydroxypropylmetylcellulosa(E464) (Cellulosa är en polyalkohol , som kan modifieras och används som gelbildare i livsmedel. Gel bildas vid närvaro av socker och salt. Viskositet minskas med ökande temperatur).

Olösliga fiber ( ingår i lågkalorilivsmedel. De bevarar fuktigheten i bakverk och hindrar syneres i frusna livsmedel) (särskilt E461 ).

Lösliga fibertyper som pektin (E440, polygalakturonsyra) och
guargum (E412, galaktomannan) (Dessa metaboliseras mera fullständigt av tarmbakterierna och har därför sämre eller ingen bulkeffekt, men gynnsamma effekter på kolesterol och kolhydratomsättningen).

Pektin ( innehåller alfa-(1.4) galakturonopyranosylenheter. Pektinet tar upp vatten, är kolloidalt eller vattenlösligt. Ger starka geler vid lågt pH 2-3,5 i hög sockerhalt. Gelen behåller sin karakter vid upphettning till 100 grader C).

Gurkärnmjöl (E412) (utvinns från frön och innehåller mest galaktos och mannos. Används som stabiliseringsmedel. Påverkar synergistiskt med vetestärkelse och även med andra växtgummi).

Här i Semper-mjölet finns det med en av de komplicerade polysackariderna som utvinns av alger (agar, karragenan , alginsyra): nämligen natriumalginat E401.
Agar enligt tabelluppgifter i Livsmedelstabeller kod 8601.
100g agar
1325 kJ, 317kcal
Protein 2.3 g
Fett 0.3 g
Kolh 75 g
Fiber ej.
Alginsyra och dess salt alginater ( E 400-405), är beroende av vilka metalljoner som finns närvarande för gelbildningen. Envärda metalljoner ( Na+) ger i vatten lättlösliga alginsalter, flervärda metalljoner ger olösliga. I experimentmjölet finns det rikligt med natrium).

B. Fibertillsats 7.2 g fibe = Fiber HUSK 10g används vid dagens bakning

Fiber HUSK är ljust, indiskt, pulveriserat Psyllium-fröskal ( Plantago ovata), även kallat ”loppfrö”. Resistensgraden är 98 %, d v s så mycket skal och så lite kärninnehåll som möjligt. FiberHUSK är helt utan tillsatser av socker, färg, sötningsmedel eller smakämnen. Kostfibern består av hemicellulosa och pektin (3,7g); pentoser ( 3 g) och hexoser (0,5 g). Näringsvärde enlig konsumentuppgifter. ” Degen blir lättarbetat och kavlingsbar. Bröd blir saftigare och smular mindre”

Tabelluppgift 100 g HUSKfiber
Energi 1630kJ (350kcal)
protein 1 g
Fett 0.1 g
Kolh 85 g.
Därav kostfiber 72g
1 dl HUSK pulver väger 17 gram och innehåller 12 g fiber. Jag använder i brödet 10 g = 1 matsked av fiberHUSK som betyder 7.2 g fiber.

Resultatbröd 1999 ( År 2011 skulle fiberhalt vara ännu lite bättre per bröd).

Bröd med fibertillsats: 10 g fiberHUSK (BAKNING på TEMADAGEN).
Semper Grovmix mjölpaket 500 g (GF mjöl 1 dl=65 g).
Totalfiber 37,5 g
Grov mix 500g
+ 10 g HUSK
+50 ml olja
+ 50g jäst
Energi kJ 6750+163+ 1850+204=
8967=
ca 9 MJ
Energi kcal 1550+35+442+49=2076kcal
= ca 2100 kcal
Protein g 12.5+o,1+6
=18.6 g
Kolhydrat g 375+1.3+5.5=
382 g
Fett g 2.5+50+0.2
53 g
Socker g 27.5
Laktos g 0,5
Mättat fett ;0,5+6.8g=
7.3g
Kostfiber g 37.5+7,2=
44.7 g
Tiamin mg 2.0+0.35=
2.4 mg
Riboflavin mg 2.0+0.82 =
2.8 mg
Niacin mg 20+5.6=
26 mg
B6 mg 1.75+0.3
=2.5 mg
Järn mg 32.5+2.4
= 35 mg

SAMMANFATTNING:
HUSK- fibertillsats förbättrar degens bakegenskaper. Det går bra att forma även semlor. Formbröd är alltså inte det enda alternativet. Degen blir verkligen ” lättarbetat och kavlingsbar". Brödet blir ”saftigare och smular mindre” - precis som det står i reklam.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mer uppgifter om de tre ovannämnda fiberpreparaten:
Fiberkoncentrat
Fiberinnehållet %
Fiberkvalitet

• FiberHUSK

Lindros,
Hälsoagentur
72% fiber
72g/100g
hemicellulosa/pektin,
pentoser, hexoser
1 msk HUSK-fiberpulver= 2 msk ej
pulveriserat psylliumfröskal

• FIBREX-flingor

förädlad ur sockerbetan
Fibrex AB Arlöv,
Glutano, Ferrosan
73%
73 g/ 100g
hemicellulosa/pektin
23 % = löslig fiber
Vid brödbakning 1-3 dl FIBREX/ kg mjöl.
I färsrätter: ½-1½ dl FIBREX /kg färs

• POFIBER

Det går åt 100kg potatis till 1 kg potatisfiber.
Agri Pilot AB
Sölvesborg
75%
75g/100g
(kolhydratinnehåll 85%, stärkelse 4-6g,
protein 6-8g
hemicellulosa/pektin
43%= löslig fiber
cellulosa 30%
lignin 2%
olösliga fiberarter


1 dl= 20g.

En portion = 7g=
4 msk.

Keliakia ja hiilihydraatti

Keliakikon on valittava gluteeniton hiilihydraatti ja gluteeniton kuitu.

Mistä kuitua saa?

Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet

Ravintotekijä
Ruoankäyttöluokka
Erityisruokavalio
Elintarvikkeiden määrä
Sisältää	eniten vähiten
Annoskoko

Kuitu, kokonais-

#	Elintarvike	Pitoisuus / annos g	Annospaino g
1	Oregano, kuivattu	42.8	100
2	Basilika kuivattu	40.5	100
3	Ruislese	39.0	100
4	Vehnälese	37.5	100
5	Paprikajauhe	37.4	100
6	Timjami	37.0	100
7	Sipuli kuivattu	35.0	100
8	Makeinen sokeriton	34.0	100
9	Kaakaojauhe, sokeroimaton	30.4	100
10	Mustapippuri	26.5	100
11	Pellavansiemen kokonainen	26.4	100
12	Valkopippuri	26.2	100
13	Papu ruskea/valkoinen	21.6	100
14	Porkkana kuivattu	20.7	100
15	Salmiakkipastilli	20.0	100
16	Ruisrouhe	18.1	100
17	Hasselpähkinä	17.5	100
18	Kauralese	17.5	100
19	Ruisnäkkileipä	17.2	100
20	Kookoshiutale	16.3	100
21	Saksanpähkinä	15.9	100
22	Maapähkinä	15.8	100
23	Soijapapu	15.7	100
24	Hapankorppu	15.5	100
25	Soijajauho vähärasvainen	14.4	100
26	Dieettivalmiste juomajauhe, nutrilett	14.3	100
27	Ruismallas	14.3	100
28	Kalja- / mämmimallas	14.3	100
29	Vehnänalkio	14.0	100
30	Ruishiutale	13.9	100
31	Ruisjauho kokojyväjauho	13.9	100
32	Varrasleipä	13.3	100
33	Vehnähiutale	12.9	100
34	Vehnäjauho, durum	12.6	100
35	Lesemuro täysjyvävehnä	12.5	100
36	Seesaminsiemen, kuorineen	12.3	100
37	Soijajauho rasvainen	11.9	100
38	Persikka kuivattu	11.6	100
39	Ruisrouheleipä perunainen, ruispalat	11.6	100
40	Neljänviljanhiutale	11.5	100
41	Suolapähkinä-hedelmä-sekoitus	11.3	100
42	Ruisleipä perinteinen, vesi, ruisjauho	11.0	100
43	Papumuhennos veteen, kuivatut pavut	10.9	100
44	Herne kuivattu	10.7	100
45	Weetabix muroke	10.4	100
46	Soijarouhe, vaalea	10.2	100
47	Kaurahiutale	10.0	100
48	Kaurajauho	10.0	100
49	Popcorn	10.0	100
50	Popcorn, ruokaöljy	10.0	100
51	Ruisleipä vesi, ruis-, hiivaleipäjauho, teollinen	10.0	100
52	Grahamjauho	9.9	100
53	Talkkunajauho, sisältää ohraa	9.9	100
54	Vehnärouhe kokojyvästä	9.9	100
55	Tumma täysjyväleipä vähäsuolainen	9.8	100
56	Makaroni, pasta, sisältää kananmunaa	9.7	100
57	Rusina	9.7	100
58	Ruissihtijauho	9.4	100
59	Mysli viljainen	9.3	100
60	Herkkutatti kokoon keitetty	9.2	100
61	Maissi, jyvä, kuivattu	9.2	100
62	Tuorepasta, sisältää kananmunaa	9.2	100
63	Ohrahiutale	9.1	100
64	Linssi vihreä/ruskea	8.9	100
65	Ruissekaleipä	8.7	100
66	Omena kuivattu	8.7	100
67	Ruis-vehnäjauhoseos	8.7	100
68	Mysli, perus	8.7	100
69	Halva seesamsiemenvalmiste	8.6	100
70	Luumu kivetön, kuivattu	8.6	100
71	Papupata	8.5	100
72	Weetabix banaani, muroke	8.3	100
73	Grahamnäkkileipä	8.3	100
74	Sekahedelmä, kuivattu	8.2	100
75	Ruisleipä ruista 51%	8.1	100
76	Pähkinävälipala makea, patukka/levy	8.1	100
77	Mysli hedelmäinen	8.0	100
78	Persilja	8.0	100
79	Viikuna, punnittu kuorineen	8.0	100
80	Dieettivalmiste, juomajauhe, dietta mini	7.8	100
81	Mustajuurimuhennos	7.7	100
82	Ohrajauho	7.6	100
83	Ohrasuurimo	7.6	100
84	Suolapähkinä	7.5	100
85	Maissijauho, karkea, polentajauho	7.4	100
86	Täysjyväriisi	7.4	100
87	Täysjyväriisijauho	7.4	100
88	Riisikakku	7.4	100
89	Aprikoosi kuivattu	7.3	100
90	Mustajuuri	7.3	100
91	Peruna, kuivattu	7.3	100
92	Verileipä veri, kalja, ruisjauho	7.2	100
93	Manteli	7.2	100
94	Taateli, kuivattu, punnittu kivineen	7.2	100
95	Luumu, tumma, punnittu kivineen, kuivattu	7.1	100
96	Soijapapu keitinvesi suolaton	7.1	100
97	Sekaleipä vesi, graham-, ruis-, vehnäjauho	7.1	100
98	Vehnänäkkileipä	7.1	100
99	Papu valkoinen, keitetty	7.0	100
100	Hiiva	6.9	100

Hiilihydraattitaulukko. Imeytyvää hiilihydraattia

Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet

Ravintotekijä
Ruoankäyttöluokka
Erityisruokavalio
Elintarvikkeiden määrä
Sisältää	eniten vähiten
Annoskoko

Hiilihydraatti imeytyvä

#	Elintarvike	Pitoisuus / annos g	Annospaino g
1	Rypälesokeri	100.0	100
2	Sokeri	99.9	100
3	Vanilliinisokeri	99.9	100
4	Hedelmäsokeri	99.8	100
5	Makeutusaine aspartaami, jauhe	97.0	100
6	Sitruunateejuomajauhe valmistamaton, makeutettu pikatee	95.0	100
7	Purukumi	92.7	100
8	Maissihiutale, sokerihuurrettu muro	87.0	100
9	Makeinen karamelli	87.0	100
10	Maissitärkkelys	86.0	100
11	Riisitärkkelys	86.0	100
12	Salmiakkimakeinen	86.0	100
13	Riisimuro	85.6	100
14	Sokerivesikuorrutus	84.1	100
15	Maissijauho, hienoksi jauhettu	83.8	100
16	Maissinaksu, suolaton	83.8	100
17	Nuudeli, riisi-	81.6	100
18	Ohratärkkelys	81.6	100
19	Perunajauho / -suurimo perunatärkkelys	81.6	100
20	Neljänviljanmuro	81.1	100
21	Hunaja	80.8	100
22	Riisijauhoseos, gluteeniton	80.6	100
23	Maissihiutale corn flakes	80.1	100
24	Hedelmäpastilli arabikumipastilli	79.5	100
25	Riisijauho / -hiutale	79.3	100
26	Riisi pitkäjyväinen, puuroutumaton	79.0	100
27	Vohvelikuori esim. tuutissa	78.8	100
28	Suklaamuro	78.5	100
29	Herajauhe	78.0	100
30	Tärkkelyssiirappi	78.0	100
31	Kaakaojauhe sokeroitu	77.4	100
32	Lakritsi	77.0	100
33	Ruismallas	77.0	100
34	Perunahiutale	76.4	100
35	Gluteeniton jauhoseos vehnätärkkelysvalmiste	76.2	100
36	Weetabix muroke	75.7	100
37	Riisi puuroutuva	75.6	100
38	Riisi-vehnähiutale muro	75.4	100
39	Marmeladimakeinen	75.0	100
40	Peruna, kuivattu	75.0	100
41	Korppujauho	74.9	100
42	Weetabix banaani, muroke	74.7	100
43	Toffee	74.3	100
44	Siirappi	74.1	100
45	Vesirinkeli	73.7	100
46	Riisi-maissikakku	73.6	100
47	Makaroni, gluteeniton	73.6	100
48	Perunasosejauhe valmistamaton	73.5	100
49	Vehnärengasmuro	73.4	100
50	Ruis-riisiseos, riisi ja ruisrouhe	72.5	100
51	Riisi tumma	72.0	100
52	Täysjyväriisi	71.3	100
53	Täysjyväriisijauho	71.3	100
54	Riisikakku	71.1	100
55	Maissijauho, karkea, polentajauho	70.3	100
56	Kuskus	70.0	100
57	Vehnäjauho leipomoteollisuus, vastajauhettu	70.0	100
58	Vehnäjauho puolikarkea	70.0	100
59	Suklaakonvehti	69.6	100
60	Lastenkeksi	69.6	100
61	Vehnänäkkileipä	69.5	100
62	Suklaapatukka vähärasvainen	69.1	100
63	Näkkileipä, gluteeniton	69.0	100
64	Hirssisuurimo / -jauho	68.8	100
65	Voileipäkeksi vesikeksi	68.3	100
66	Ruismakaroni	67.0	100
67	Makaroni, pasta	66.4	100
68	Nuudeli, vehnä-	66.4	100
69	Pinaattispagetti pasta sisältää kananmunaa	66.4	100
70	Spagetti	66.4	100
71	Ruissihtijauho	66.3	100
72	Grahamnäkkileipä	65.8	100
73	Sokerikorppu kevytmaitoon, kotitekoinen	65.8	100
74	Sokerikorppu rasvattomaan maitoon, teollinen	65.8	100
75	Makaroni tumma	65.7	100
76	Sokerikorppu veteen, teollinen	65.6	100
77	Kauramakaroni, sisältää vehnää ja kauraa	65.3	100
78	Lesemuro täysjyvävehnä	64.8	100
79	Mysli, perus	64.8	100
80	Suolakeksi	64.6	100
81	Ohrahiutale	64.4	100
82	Vohvelikeksi	64.4	100
83	Ohrajauho	64.4	100
84	Kakun mokkakuorrutus	63.9	100
85	Mannasuurimo	63.6	100
86	Muropikkuleipä ei munaa	63.6	100
87	Mysli, muromysli	63.3	100
88	Ohrasuurimo	63.2	100
89	Salmiakkipastilli	63.0	100
90	Vehnäjauho, durum	63.0	100
91	Leivoskeksi	62.7	100
92	Ruis-vehnäjauhoseos	62.7	100
93	Täytekeksi	62.4	100
94	Marenki	62.3	100
95	Vehnäkorppu veteen	62.2	100
96	Vehnäkorppu maitoon	61.5	100
97	Hapankorppu	61.4	100
98	Kauralastu, sisältää vehnää	61.3	100
99	Keksi teollinen keskiarvo	61.0	100
100	Keksi fruktoosilla makeutettu	61.0	100

(5) Hiilihydraatti NNR2004 suositukset

Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6

(1) Tausta ( S. 173)
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)
(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)
(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)
(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)
(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti

(5)

Hiilihydraattien tarve ( Requirement) ja saantisuositus ( Recommended Intake)

• HIILIHYDRAATTIEN TARVE

Sanotaan, että vaikka ei olisikaan mitään absoluuttista tarvetta ravinnon hiilihydraateista vitaalin elämän ylläpitämiseksi, ravintoperäinen hiilihydraatin saanti on kuitenkin essentielliä ketoosin välttämisessä .

(Lisäkommenttini: Toisaalta ei ole myöskään tutkimustuloksia siitä miten hyvät on glykogeenin syntetisoitumisreitit ja varaston täyttymisasteet lihaksessa ja maksassa ilman hiilihydraattien saantia. Toisaalta taas ihmisen elämälle on välttämätöntä että glykogeenia voi muodostua vapaasti).

US FNB (Food and Nutrition Board) arvioi glykeemisten hiilihydraattien keskimääräiseksi tarpeeksi 100 grammaa päivässä lapsille, pojille ja tytöille 18 vuoden ikään asti samoin myös aikuisille ja tämä perustuu aivojen hyödyntämään hiilihydraattimäärään. Tämä määrä vastaa aikuisilla naisilla ja miehillä 15- 20 E%, energiaprosenttia.

Hollantilainen asiantuntijaryhmä käytti samaa laskuperustaa ja päätyi hiilihydraatin tarpeisiin 40- 45 E% (energiaprosenttia).

Kuten aiemmin on katsauksista käynyt ilmi, saatavilla olevan näytön mukaan on viitteitä kokonaishiilihydraattisisällön yli 50 E%- 55 E% ja rasvasisällön 25 - 30 E% olevan edullisia ottaen huomioon kehonpainon vakaana pysymisen ja ylipainon kertymän estymisen.

SUOSITUS RAFFINOIDUN SOKERIN RAJOITUKSESTA

Jotta dieetti saisi riittävän ravintoainetiheyden on tärkeää rajoittaa jalostetun sokerin lisäämisiä. Varsinkin lapsilla ja pientä kokonaisenergiaa käyttävillä henkilöille asia on tärkeä. Hammasmädän riskin vähentämiseksi pitäisi välttää tiheää sokeripitoisten ruokien käyttöä. Ylimääräistä painonkertymän riskiä liittyy sokerilla makeutettujen juomien käyttöön ja niitä pitäisi rajoittaa.

• RAVINTOKUIDUN TARVE

Vuoden 1996 ravintokuitusuositukset perustuivat muutaman kansainvälisen asiantuntijan raportteihin lähinnä kuidun suolistovaikutuksista. Kuidunsaannin määrällinen suositus perustuu edelleenkin ensisijassa suolistotoiminnan säännöllisenä pitäviin ja bulk-massaa muodostaviin määriin paksunsuolen syövän riskin vähentämiseksi. Vuoden 1996 jälkeen on julkaistu joukko tutkimuksia ravintokuidun ja tai kuitupitoisten elintarvikkeiden (täysjyväviljan, hedelmien ja vihannesten) suotuisista vaikutuksista eri tauteihin.
EPIC - tutkimus tuki tietoa ravintokuidun suojavaikutuksesta paksunsuolen syöpää vastaan. On myös epidemiologista näyttöä ravintokuidun antamasta suojasta sepeltautia ja ylipainoa vastaan.

Jo NNR 1996 antaa kuidunsaantisuositukseksi 25- 35 grammaa ravintokuitua päivässä mikä vastaa ravintotiheytenä noin 3 g /MJ. Tämä saantisuositus pidetään ennallaan NNR 2004 suosituksissa.
Saantisuosituksen alarajaa voi pitää naisille soveltuvana ja ylärajaa miehille.

Samantapaisi saantisuosituksia antaa UN FNB: Miehille suositetaan ravintokuitua 38 grammaa päivässä ja naisille 25 g päivässä. Nämä arvot perustuvat lähinnä havaittuun protektiivisen vaikutukseen sepelvaltimotautia vastaan ja lisäksi tukee suositusta tviiteet protektiivisuudesta 2--tyypin diabetesta vastaan.

• HIILIHYDRAATTIEN SAANTISUOSITUS

Kokonaishiilihydraattien määrä
Suositeltu kokonaishiilihydraattien saanti on 50- 60 E%. Kun suunnitellaan aterioita ryhmille pitää käyttää arvoa 55E%.

Jalostetun sokerin määrä
Jalostettuja sokereita ( sakkaroosia, glukoosia, fruktoosia, tärkkelyshydrolysaatteja ja muita hiilihydraatteja, joissa ei ole essentiellejä ravintoaineita), ei pitäisi olla yli 10 E%, jota varmistettaisiin esentiellien ravintoaineitten ravintotiheys (nutrient density).
Tiheää runsassokeristen elintarvikkeiden käyttöä pitäisi välttää, jota hammasmädän riski vähenisi.

Ravintokuitu
Aikuisten tulisi käyttää ravintokuitua 25- 35 grammaa päivässä tai 3 grammaa megajoulessa ravintoaan (MJ).
Tämän ravintokuidun pitäisi olla peräisin luonnostaan kuitupitoisista elintarvikkeista kuten täysjyväviljoista, palkohedelmistä, vihanneksista, perunoista ja juurikkaista, hedelmistä ja marjoista. Nämä elintarvikkeet antavat myös ison kirjon muitakin ravintoaineita ravintokuidun lisäksi.Myös Erityinen kuitutuote lisä voi myös antaa jotain hyötyä mahasuolitoimintoihin ja/ tai metabolisiin funktioihin.
Myös lapsille on tärkää saada ravintokuitua sopivissa määrin eri ruoissa. Kouluiässä pitäisi muulta osin tasapainoisessa ravinnossa todennäköisesti olla vähintäin 10 grammaa ravintokuitua päivässä. Sitten ravintokuitua lisätään iän myötä kunnes teini-iässä tullaan aikuisten ravintokuitusuosituksiin.

• Hiilihydraatin ravintolähteet ja hiilihydraattien saanti

Pohjoismaisen ravinnon päähiilihydraattilähteet ovat vilja ja peruna. Jalostettujen sokerien monosakkarideihin ja disakkarideihin tulee lisää mono- ja disakkaridikokoa hedelmien, marjojen ja maidon sokereista. Täysjyväviljat, hedelmät, marjat, vihannekset ja peruna muodostavat ravintokuidun saannin päälähteet. Tavanomaisesti hiilihydraatteja on 42 - 52 E% pohjoismaisessa ravinnossa ja kuidun käyttö on tasolla 19- 27 g / 10 MJ, siis niukkaa.

(3) Hiilihydraattien eri vaikutuksista

Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6

(1) Tausta ( S. 173)
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)
(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)

(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)
(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)

(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti

• Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin

Joukko lyhyt- ja keskikestoisia tutkimuksia on osoittanut ohimenevää neutraalirasvojen (TG) paastoarvojen nousua ja ”hyvän kolesterolin”, HDL-kolesterolin laskua runsashiilihydraattisen dieetin aloittamisen jälkeen..

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu merkittävä käänteinen korrelaatio glykemisen indeksin (GI) ja HDL-kolesterolin kesken. ( Siis: mitä korkeampi glykeminen indeksi ravinnossa on, sitä matalampi on hyvä HDL-kolesteroli ja päinvastoin).

Eräs 8 kuukauden interventiodieetti (kontrolloitu, rasvojen suhteen modifioitu runsashedelmäinen, runsaasti vihanneksia, komplekseja hiilihydraatteja ja kuitua sisältävä, NNR suositukset täyttävä dieetti) antoi seuraavat tulokset: Aloitusvaiheessa triglyseridit (TG) nousivat ja sitten ajan mittaan laskivat.

Eläinkokeissa on on fruktoosista (ja siis myös sitä sisältävästä sakkaroosista) todettu erityinen TG-arvoja kohottava vaikutus.

Joissain ihmistä koskevissa tutkimuksissa on todettu runsaan jalostettujen sokereitten käytön ( sakkaroosia >20 E% ja fruktoosin osuus >5 E%) johtavan veren neutraalirasvojen eli triglyseridien (TG) pitoisuuksien nousuun.

Hyvin kontrolloitu tutkimus runsaasta fruktoosista (>17E%)osoitti miehillä kohonneita paastotriglyseridiarvoja (TG) ja koko päivän triglyseridipitoisuuksia, mutta vastaavaa vaikutusta ei havaittu naisilla.

Kolmen kuukauden monikeskustutkimus taas ei todennut runsashiilihydraattisista (51-56 E%) dieeteistä erityistä haittavaikutusta plasman lipideihin oli sitten hiilihydraatit koostuneet fruktoosi ym sokerivoittoisesti tai tärkkelysvoittoisesti. Mutta hypertriglyseridemisillä henkilöillä päästäneen kuitenkin alentuneisiin triglyseridipitoisuuksiin vähentämällä jalostettujen sokereitten päivittäistä käyttöä; vähentämisen tulee koskea myös melko kohtalaistakin sokerinkäyttötasoa.

Sokerien plasman lipideihin tekemistä vaikutuksista yhteenvetona ei ole syytä sakkaroosin (josta puolet on fruktoosia) tai fruktoosin rajoitukseen väestössä yleensä raffinoituja sokereitten saantia koskevan yleissuosituksen lisäksi ( ei yli 10 E%) .

(ESIM: kommenttinani

Jos päivän energian tarve on 2700 kcal, tästä 10 E% olisi 270 kcal. 270 kcal muutettuna hiilihydraateiksi on 270/4 = 67,5 grammaa puhdasta sokeria,i noin 20 sokeripalaa. Tuskin monikaan käytännössä arvelee ylittävänsä tällaista 10 E% rajaa pöytäsokerinkäytössään. Mutta raja tietysti voi ylittyä, jos lisää sokeria puuroon, käyttää sokeroituja myslejä, sokeroituja leipiä, pullia, piparkakkuja, keksejä, kiisseleitä, karamelleja, laktoosipitoista maitoa, sokeroituja hilloja jne). Maidon mukanahan jo puoli litraa maitoa antaa nopeasti imeytyvää laktoosia, disakkaridisokeria, noin 25 grammaa. Tuota 10 E% rajaa siis pitää yksilöllisesti tutkistella omasta dieetistään onko sen ylittänyt vai ei. Hunajassa, tietyissä siirapeissa, karamelleissa ja hedelmissä tulee fruktoosia.Tavanomaisen sokerin pienikin vähentäminen jokaisesta elintarvikkeesta erikseen auttaa pitämään ravinnon suositusten rajoissa. Jos käyttää kovasti maitoa, kannattaa ostaa myös laktoositonta vaihtoehtoa./ lb).

• Hiilihydraattien imeytymishäiriöt

Sukraasi–entsyymin synnynnäinen puute on harvinainen syy sakkaroosin malabsorptioon, mistä voi johtua vatsavaivoja ja ripuliakin, kun suurehkoja sokerimääriä sisältyy ravintoon. Synnynnäistä laktaasin puutetta on joskus vauvojen vaikean ripulin ja malnutritiotilan taustalla, koska rintamaidon laktoosipitoisuus on korkea ( 7 grammaa 100 grammassa maitoa).

Tavallinen muoto suoliston heikkoa laktaasientsyymiaktiivisuutta johtuu useimmilla normaalista lakatasin vaimennussäädöstä ikävuosien 2-15 aikaan. Jos jää jäljelle liian heikko laktaasiaktiivisuus, on oireina lisääntynyttä suolikaasun muodostusta, ripulia ja koliikkeja, koska imeytymättä jäänyt laktoosi fermentoituu vasta paksunsuolen puolella.

Esim. laktoosi-intoleranssissa on yksilön laktoosin käsitelykyky ylitetty. Useimmat aikuiset kykenevät kuitenkin juomaan 1-2 desilitraa maitoa päivittäin (vastaten 5-10 g laktoosia) ilman oireita, kun maito on nautittu ruoan yhteydessä. Entsymaattisesti käsiteltyjä hydrolysoituja (HYLA) maitotuotteita kuitenkin siedetään paremmin ( laktoosiredusoitu tai laktoositon maito) Kova juusto on käytännöllisesti katsoen laktoositonta. On mainintoja allergisluontoisesta laktoosiyliherkkyydestä jo hyvin pienille laktoosimäärille, jo muutamalle grammalle tai sitä vähäisemmille määrille, mutta kontrolloiduissa tutkimuksissa tällaista yliherkkyyttä ei ole voitu reprodusoida.

Jonkinasteinen laktoosimalabsorptio vain lisäisi fermentoituvaa substraattia paksunsuolen bakteeriflooralle mahdollisin edullisin vaikutuksin sikäli kun laktoosi ei vaikuta intoleranssioireitten esiinpääsyä. Laktoosimalabsorption ei pitäisi sen takia aiheuttaa maitotuotteiden täydellistä eliminoimista ravinnosta. Yksilölliset herkkyydet ovat hyvin vaihtelevia ja pitäisi testata.

(Kommentti: Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Suolistoa säätelevänä aineena hyödynnetään laktuloosia, laktoosia ja galaktoosia ulostuslääkkeessa kuten Laktipex , Selena Fournier FASS2006, tai laktuloosia ja laktoosia lääkeessä laktulos Pfizer FASS 2006.)

(Toisaalta Apteekilla on tarjolla ruoanyhteydessä otettavaksi l a k t a a s i -entyymille apuvalmisteita laktaasientyymitabletteja kuten Lactasin ( Novartis), Kerutabs (Meda), Lactrase ( Biolac) ja näitä sa ostaa ilman reseptiä).

Resistentit oligosakkaridit jäävät miltei kokonaan imeytymättä. Niitten nopea fermentoituminen paksusuolessa voi antaa samantapaista intoleranssioireistoa kuin disakkaridien malabsorptiosta seuraa.

Resistentin tärkkelyksen osuus on noin 10% kaikesta tärkkelyksestä. Se siis ei pilkkoudu entsymaattisesti ohutsuolessa (RS, resistentti tärkkelys). Koska erilaiset tärkkelystuotteet ovat peruselintarvikkeita useimmissa dieeteissä, voidaan arvioida resitentin tärkkelyksen päivittäiseksi määräksi dieetissä 10 - 20 g tai enemmän, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin NSP (Non-Starch Polysaccharides). Resistentin tärkkelyksen (RS) fermentoituminen on hidasta eikä siitä tavallisesti seuraa sen takia mitään intoleranssioireitakaan.

• Ravintokuidun vaikutuksista
  

Epidemiologisen havaintojen takia mielenkiinto alkoi kohdistua ravintokuidun terveyttä edistäviin vaikutuksiin ja tutkimukset ponkaisivat vauhtiin. Oli havaittu käänteinen korrelaatio ravintokuidun ja tyypillisten länsimaisten kansantautien kesken. Nyt tehtiin tällainen työhypoteesi ( oletus): Ravintokuitu suojaa montaa kroonista kansantautia vastaan, joita esiintyy vähäkuituisen ravinnon käyttäjillä. Mekanistisin tutkimuksin pystyttiin havaitsemaan koko joukko kuitukomponenttien fysiologisia vaikutuksia työhypoteesin puolesta.

Mitkä ovat ravintokuidun fysiologiset vaikutukset? Päävaikutukset voitiin summana taulukoida. Rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan kohdistuvat edulliset vaikutukset ovat osittain peräisin muistakin ravintotekijöistä tai ruoan ominaisuuksista, mitkä täydentävät kuidun edullista vaikutusta. Taulukossa koetetaan valaista tätä ravintokuidun päävaikutusta suhteessa muitten ravintokomponenttien tai ravinnon ominaisuuden vaikutukseen.

Taulukko 12:3.

Fysiologinen vaikutus	Kuitutyyppi NSP liuk., ei liuk.		Kuitutyyppi RS , NDO		Ex. Ruoan osa tai ominaisuus, jolla on sama vaikutus
BULK vaikutus Suolimassan lisääminen	+	++	+	+
Fermentoituva aine	++	+	++	++	Laktoosi, fruktoosi joillain yksilöillä joskus
B-Gluc vaste Verensokerivaste	↓	+/- 0	? (1)		Ruoan muoto, Solurakenteet. Tärkkelysgeeli. Amyloosi/amylopektiinisuhde Orgaaniset hapot
LDL-kolesterolin taso	↓	+/- 0	?(2)	+/- 0	Tyydyttämättömät rasvahapot. Kasvisterolit.
Triasyyliglyserolitasot (TG)	+/- 0	+/- 0	+/- 0	?(2)	n-3 rasvahapot (-). Hiilihydraatit (+)

(1) Resistentti tärkkelys (RS) ei absorboidu, mutta saattaa vaikuttaa tai olla vaikuttamatta tärkkelyksen glykemiseen vasteeseen.

NDO tarkoittaa sulamattomia oligosakkarideja.

(2) Eläimissä on osoitettu lipideitä laskeva vaikutus. Johtuu triasyyliglyserolin paastoarvoista. Aterianjälkeiset, post-prandiaaliset pitoisuudet vaikuttuvat.

• Ravintokuidun vaikutuksista tarkemmin

LAKSOIVA VAIKUTUS

Paksusuolen massaan (fekaalinen BULK) tehokasta vaikutustaan antaa liukenemattomat kuitulaadut, kuten erityisesti lignifioituneet vehnänlesekuidut. Paksunsuolen ( BULK) sisämassa lisääntyy 1.3 grammaa yhdestä grammasta syötyä pektiiniä ja 5.7 grammaa yhdestä grammasta vehnänlesekuitua. Myös resistentti tärkkelys (RS) ja sulamattomat oligosakkaridit (NDO) saattanevat lisätä osaltaan fekaalisten BULK-massaa , mikä tehostaa suolen tyhjenemistä.

VEREN RASVA-AINEET

Visköösit liukenevat kuitulaadut pystyvät alentamaan plasman lipidejä, niin kokonaiskolesterolia kuin LDL-kolesteroliakin. Vaikkakaan triglyseridien paastoarvot (TG) eivät yleensä vaikutu, erityisesti liukoiset ja visköösit, geelimäiset kuidut voivat alentaa "postprandiaalista hyperlipidemiaa" eli aterianjälkeistä verenrasvojen nousua. Tällaiset vaikutukset korreloivat pienentyneeseen kolesteroliarvoon ja (tai) sappihappojen vähentyneeseen takaisinimeytymiseen; oletettavasti myös paksussa suolessa muodostuviin fermentaatiotuotteisiin. Koe-eläimissä todettua resistentin tärkkelyksen (RS) ja resistenttien oligosakkaridien (NDO, non- digestible oligosaccharides) vaikutuksia rasvojen aineenvaihduntaan ei ole vielä saatu osoitettua ihmisessä.

VERENSOKERIN VÄHENEMINEN

Aterianjälkeisen (post-prandiaalisen) verensokerin laskun ja hyvän insuliinivasteen yhtenä taustatekijänä on visköösit, liukoiset kuitulaadut, joten ravinto on samalla matalaglykemistäkin ( low GI). Aluksi tämä osoitettiin lisäämällä erikseen visköösiä kuitua testiaterioihin. Olennaista vaikutukselle oli elintarvikkeen rakenneominaisuus, jota kuitu osaltaan vahvisti. Samaa vaikutti tietyn viljalajin käyttö tai liukoisella visköösillä kuidulla rikastetun elintarvikefraktion käyttö.

FERMENTOITUMINEN. Probiootit ja prebiootit.

Ravintokuidun osat joutuvat paksusuolessa mikroflooran anaerobisen entsyymitoiminnan, fermentaation kohteeksi. Fermentaation määrä riippuu sekä käytettävästä aineesta, bakteeriflorasta ja suolen läpikulkuajasta. Suolen loppuosan sisämassaa(bulk) lisää tehokkaasti vedensitomiskyvyllään kuitu, johon entsyymit huonommin pääsevät käsiksi kuten viljan jyvien lignifioituneet ulkokuoret. Mikrobien entsyymeillä fermentoitunut kuitu osallistuu myös fekaalisen massan määrän (bulk) lisäämiseen lisäämällä kasvanutta bakteerimassaa. On yhä selkeämmin alettu ymmärtää, miten tärkeitä terveydelle ovat fermentaatio ja fermentaatiotuotteet. Ravintokuitu on suolistobakteeriston ruoka.

Fermentaation päätuoteet ovat lyhytketjuisia rasvahappoja (SCFA, short chain fatty acids). Näitä ovat etikkahappo (C2:0, Acetic acid), propionihappo (C3:0, Propionic acid), voihappo (C4:0, Butyric acid) ja valerihappo (C5:0, Valeric acid) sekä suolistokaasut, lähinnä vety (H2) ja metaani (CH4).
Paksunsuolen (Colon) limakalvon terveyttä edistävä ja syövänvastainen tekijä on fermentaatiotuotteena syntyvien happojen aiheuttama happamuus ( pH:n lasku), mikä esim. vähentää sappisuolojen aineenvaihduntatuotteiden muodostusta. Varsinkin voihapon (C4:0, Butyric acid) muodostuminen on tärkeä kyky. Se on myös paikallisen limakalvon solujen, colonosyyttien, käyttämä pääasilalinen energia-aine, vaikuttaa solujen erikositumiseen ja (protektiiviseen) apoptoosiin.

Sen sijaan muodostuneet hiilikejtut etikkahappo (C2:0) ja propionihappo (C3:0) hyödynnetään systeemisesti ja niitä imeytyyn takaisin paksusuolesta verenkiertoon . Ne käyttyvät hiiliketjujen tapaan aineenvaihdunnassa.Tllä seikalla voi olla systeemistä vaikutusta niin hiilihydraatti kuin lipidiaineenvaihduntaan. Koe-eläimillä on osoitettu propionihapon (C3:0) estävän maksassa tapahtuvaa kolesterolin synteesiä, mutta ihmisellä tällainen mekanismi on vielä osoittamatta. Suhde missä näitä eri rasvahappoja (SCFA) fermentaatiossa kehittyy riippuu substraatista, nautistusta n kuidusta. Tärkeää voihappoa (C4:0) kehittyy runsain määrin sellaisesta ravintokuitutyypistä, jossa on resistenttiä tärkkelystä (RS) ja kaurakuitua, beetta-glukaania.

Probiootit ovat elävää mikrobia sisältävää terveydelle edullista ravintoainesta.

Prebiootit määritellään sellaisina sulamattomina ravinnon osina, jotka stimuloivat terveyttä edistävän kolonbakteerin (yhden tai useamman lajin) kasvua ja /tai aktiivisuutta. Bifidobakteerien määrää lisäsi frukto-oligosakkaridit (FOS, inuliini tai lyhempi rakenne). Tämä oli ensimmäinen havainto asiasta, mutta sittemmin havaittiin, että kyseessä oli sulamattomien hiilihydraattien (NDC) yleisvaikutus että muutkin sulamattomat oligosakkaridit (NDO) omaavat samaa yleistä vaikutusta: galakto-oligosakkaridit (GOS), resistentit malto-oligosakkaridit (MOS) ja resistentti tärkkelys (RS).

LIUKOINEN (soluble) ja LIUKENEMATON ( non-soluble) KUITU

Liukoisen (soluble) ja liukenemattoman ( non-soluble) kuidun erot on kuvattu edellä ja ne perustuvat erilaisiin fysiologisiin vaikutuksiin. Mutta tämä jako on tekniikasta riippuvainen eikä liukoisuudesta voi aina ennustaa fysiologisia vaikutuksia. Esim. liukoinen kuitu voikin olla entsyymivaikutukselle vastustuskykyinen ( resistentti fermentaatiolle) ja toisaalta taas visköösin kuidun verensokeria ja LDL-kolesterolitasoja laskeva vaikutus voi kadota, jos kuitu alkaakin depolymerisoitua menettäen visköösin luonteen. Sen takia erottelua liukoiseen ja liukenemattomaan kuituun tulisikin pitää asteittaisena.

• Ravintokuitu ja krooniset sairaudet

PAKSUNSUOLENSYÖPÄ ( Carcinoma coli)

Varhainen hypoteesi sopivan kuitumäärän käytöstä paksunsuolen syövän ja divertikuloosin riskin vähentäjänä fokusoi seuraaviin tekijöihin:

(a) vähentynyt suoliston läpikulkuaika ( reduced transit time)
(b) lisääntynyt fekaalimassan paino ( increased faecal weight)
(c) suoliston sisällön laimentuminen ( dilution of the intestinal content)
(d) tehostunut ulostustoiminta (improved laxation).

Fekaalimassan painon (NSP-kuitulisästä) ja paksunsuolen syöpäriskin kesken on käänteinen korrelaatio.
(NSP= non starch polysaccharides, epätärkkelyspolysakkarideja)
Tuoreista epidemiologisista faktoista on saatu edelleen lisätukea kuidun suojaavasta vaikutuksesta.
Toisaalta korrelaation vankka osoittaminen ei ole onnistunut tarkoissa case control-tutkimuksissa ja interventiotutkimuksissa, joissa on alternatiiviset päätepisteet.

SEPELSUONITAUTI

Lukuisat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet aivan johdonmukaisesti täysjyväviljojen, hedelmien ja vihannesten ravintokuidun lisätystä saannista koronaaritaudin riskin vähenemää. Johdonmukaisesti on tämä korrelaatio täysjyväviljojen kuituun vahvempaa kuin muuhun ravintokuituun tai viljakuituun.

Seerumin kolesterolia alentaa visköösit ravintokuitutyypit kuten pektiini, guarkumi ja kauran beetta-glukaanit, mutta ei vielä tiedetä, missä määrin protektiivisuus riippuu ravintokuidusta tai täysjyväviljojen, hedelmien ja vihannesten muistakin komponenteista.

Muut elintapatekijät liittyneinä täysjyvätuotteitten, hedelmien ja vihannesten käyttöön saattanevat osaltaan omata protektiivisia vaikutuksia.

OBESITAS ( obesity, lihavuus)

Kehon painon säätelyssä on merkitystä runsaasti ravintokuitua sisältävien ruokien monella fysiologisilla vaikutuksella. Näitä ovat
(a) energiatiheyden vähentyminen kuitupitoisuuden noustessa
(b) mahalaukun tyhjeneminen tapahtuu hitaammin
(c) lyhytkestoinen kylläisyyden tunne lisääntyy
(d) ravintoaineitten imeytymistahti alenee

Kaksi katsausta sokkokokeista osoitti runsaasta ravintokuidusta ( tai NSP:stä) seuraavan painonlaskua riippumatta kuitutyypistä oli se siten ravinnon kuituna tai kuitulisänä.

FAO/UNU suositukset arvioivat osoitetun tarpeeksi vakuuttavasti NSP-ravintokuidun saattavan suojata painon nousulta ja lihavuudelta.

MUUT TAUDIT

Lisää kertyvää tieteellistä vahvistusta kuidun suojavaikutuksista tarvitaan seuraavissa taudeissa: rintasyöpä, diabetes, pohjukaissuolen haava, mahasyöpä. Samoin tarvitaan lisäosoitusta fermentaation mahdollisista vaikutuksista immuunifunktioihin.

• Jalostetut sokerit
  

Ravintotiheys (esim. g/MJ), Nutrient density

Ravintoaineiden tiheydellä tarkoitetaan essentiellien eli välttämättömien ravintoaineiden määrää ruoassa ravinnon energiayksikköä kohden. Asetettaessa ravintoaineiden saantisuosituksia ( recommended intake, RI) on olennaista, että saadussa ravinnossa vallitsee riittävä ravintoaineen tiheys ( nutrient density). Siis ruoan tulee olla tarvittavan arvokasta laadultaan.

Tämä on erityisen tärkeää niillä henkilöillä, joiden päivittäinen kokonaisenergian saanti on jostain syystä vähäinen( low energy intake) (Esim henkilön pienikokoisuus, korkea ikä, pieni perusaineenvaihdunta, vähäinen liikunta,P AL kerroin matala, vuodepotilas ym).

RASVA ja jalostettu SOKERI antaa kyllä kaloreita ( 1 g rasva 9 kcal, 1 g hiilihydraattia 4 kcal), mutta ehkä ollenkaan tai vain vähän tarvittavia esentiellejä ravintoaineita, joten nämä laimentavat ruoan ravintotiheyttä ( Puhutaan ”tyhjistä kaloreista”).Niissä ei ole esim essentiellejä aminohappoja EAA, mineraaleja, vitamiineja ja essentiellejä rasvoja EFA, esim jos on kyse vain kovasta rasvastakin).

Lapsilla ja laitoksissa asuvilla vanhuksilla on tehty tutkimus, josta näkyy, että ylisuuri sokerinkäyttö ( yli 10-15 E%) voi vaikuttaa haitallisesti essentiellien ravintoaineiden saantiin. Tämän takia edelleen pidetään jalostettujen sokerien käytön suositeltuna ylärajana samaa kuin ennen : niistä käsin muodostuvan energian osuuden pitäisi pysytellä alle 10 energiaprosenttissa ( E%).

Jalostetut rafiinoidut sokerit ovat ovat sakkaroosi ( tavallinen pöytäsokeri), fruktoosi ( hedelmäsokeri), glukoosi, dextroosi ( rypälesokeri), tärkkelyshydrolysaatit siirapit kuten glukoosisiirappi, vahvafruktoosinen siirappi ym.: Näitä esiintyy joko elintarvikkeeseen kuuluvana rakenneosana tai niitä on voitu tuotteen valmistuksessa lisätä.

Rajoittavia sokerinsaantisuosituksia pitäisi erityisesti noudattaa lapsilla ja matalaenergistä dieettiä käyttävillä aikuisilla. Saantisuositus on myös sovellutettavissa suunniteltaessa ruokaa erilaisia ryhmille ja joukoille tarkoituksena saada aikaan sellaista ravintoa, joka kattaa (ravintotiheydeltään) ravinne-ja kuitusuositukset.

(ESIM. 1 sokeripala painaa 3.6 grammaa. Se on puhdasta sakkaroosia ja täyttä hiilihydraattia, 1 gramma hiilihydraattia antaa 4 kcal tai kilojouleissa 17 kJ. Tämä 3,6 gramman sokeripala antaa 14.4 kcal tai 61.2 kJ energiaa. Mutta ei mitään ravintoaineita, vitamiinia tai mineraalia ym. Sakkaroosista on noin puolet glukoosia ja puolet fruktoosia. Sokeripalan ravintotiheys on siis nolla vaikka siinä on globaalisti arvokkainta energiaa 100% painosta. Täytyy ottaa huomioon että hypoglykemiassa annettu 3- 15 sokeripalaa tuo tärkeää sokerienergiaa nopeasti elimistön käyttöön ja suojaa aivoja. Kyse on puhtaasta ENERGIA-AINEESTA, eikä nutrientista, ravinnetekijästä. Riittävä saatavilla olevan energian saanti on tietysti asia ykkönen " varttitunnin ravinnossa" ja ravinteet (nutrients) on aina sitten tarkennettavissa oleva rekvisiitta, jolla on pitkäaikaismerkitys esim koko vuoden ravinnossa. Ihmisen maksa - kun syödään normaalisti talonpoikaisjärjen mukaan- pitää sellaista 100 gramman glykogeenivarastoa, mikä vastaa normaalisti siitä, että on jatkuvasti noin 1,5 sokeripalan verran glukoosia ihmisen verenkierrossa )- Siis EI TARVITSE syödä koko ajan karamellia pitääkseen verensokeria normaalina! Ravintosuositukset opettavat tavallista ruokaa, joka avustaa kehoa varastoimaan lihaksiin ja maksaan ne 500 g glykogeenia, jotka vastaavat prestaatiohetken ja uniajan ja ateriavälien normaalista verensokerista.