Ravinto-ja energia-aineet

Suolasta suolaapostolin sanoja 2012

2012-01-13T03:02:00.000-08:00

Suola-apostoliksi sanotaan Ruotsin seniorilääkäreihin kuuluvaa emeritusprofessoria Mattias Aurellia. Senioreitten lehti on SÄLBLADET, Medlemstidning för Sveriges Äldre Läkare ja tämä on Ruotsin Lääkäriliiton alainen intressiyhdistys.

Lehden numerossa 1-2 /2012 on Göteborgin yliopiston emeritusprofessorilta kirjoitus REFLEXIONER KRING SALT OCH HÖGT BÖODTRYCK ss. 4-7.

Suolasuostiukset perusteineen ovat kaikissa pohjoismaisissa ravintosuosituksissa kuten NNR2004, mutta eri asia on suolan rajoittamisen käsittäminen ja toteuttaminen yhteiskunnassa. Siitähän on varsinaisesti kysymys kun koetetaan modifioida suolankäyttöä terapeuttisena keinona esim verenpaineen alentamisessa.

Otan Aurellin artikkelista muutaman lauseen sitaattina ja käännän ne:

"Vi måste inse att vi vet mycket litet om våra patienters saltintag. Bara ett fåtal av Sveriges hypertoniker vet något om sitt saltintag och ännu mindre vet deras doktorer."

Meidän tulee oivaltaa, ettemme tiedä paljoakaan potilaittemme suolankäytöstä. Ruotsin hypertoniapotilaistakin vain harva tietää jotain suolankäytöstään saati sitten että siitä tietäisi heidän lääkärinsä.

Vi måste börja mäta saltintaget och bästa sättet att göra det är att mäta saltutsöndringen i en dygnsmängd urin.

Meidän on alettava suolankäytön mittaamiset ja paras tapa on mitata vuorokausivirtsaan erittynyt suola.

Allt salt vi tar in utsöndras så gott som uteslutande i urinen och därför är salt i dygnsurin det överlägst bästa sättet att få veta något om saltintaget. Här finns det tyvärr inga genväger!

Kaikki käyttämämme suola erittyy miltei yksinomaan virtsaan ja sen takia vuorokausivirtsan suola on kaikkein paras tapa saada käsitystä suolankäytöstä. Tässä vain ei ikävä kyllä ole oikoteitä!

Det går inte längre at nonchalera saltets roll i blodtrycksbehandlingen. Det dagliga saltet ska ner till max 6 gram per dag. Om inte- då är inte patienten lege artis behandlad- det är salt- apostelns budskap i dag!

Jatkossa ei voida enää olla välinpitämättömiä suolan osuudesta verenpaineen hoidossa. Päivittäisen suolan käytön on vähennyttävä ja käytön maksimin pysyttäydyttävä korkeintaan 6 grammassa suolaa päivässä. Jos ei niin käy ei potilasta ole hoidettu lege artis kaikkien taiteen ( tieteen) sääntöjen mukaan - tällainen on suola-apostolimme tämän päivän sanoma

.2012-01-13 Suomennosta

Tässä blogissa on suolasta suomennoksiani NNR2004 suositusten kirjasta-

Ravinto-ja energia-aineet: (3) Natrium , alkalimetallijoni.. Suolan ...

29 Nov 2011

Suolan merkityksestä morbiditeetissa. Ruokasuola eli natriumkloridi NaCl. LÄHDE. NNR2004 Sodium as salt. Luku 32. (1) Natrium (2) (Suola ja verenpaine, S. 334. Poikkileikkauksellisia väestötutkimuksia , S. 334. Kliinisiä kokeita , S. 335 ...

http://pikenruoka.blogspot.com/

Ravinto-ja energia-aineet: (2) Natrium, alkalimetallijoni, Kloridi ...

29 Nov 2011

Ruokasuola eli natriumkloridi NaCl. LÄHDE. NNR2004 Sodium as salt. Luku 32. (1) Natrium. Suola NaCl (2) Suola ja verenpaine, S. 334. Poikkileikkauksellisia väestötutkimuksia , S. 334. Kliinisiä kokeita , S. 335. Muita tutkimuksia, S. 339 ...

http://pikenruoka.blogspot.com/

Ravinto-ja energia-aineet: (1) Natrium, alkalimetallijoni, Kloridi ...

28 Nov 2011

(Koska natrium on erityisen tärkeä Principal current carrier - joni kehossa, ja sillä on suuri osuus sairaalloisuudessa, siitä on erityisartikkeleita ympättynä joukkoon täten: Suola ja verenpaine ( Sivu 334-342) Liian vähäiseen ...

http://pikenruoka.blogspot.com/

Ravinto-ja energia-aineet: (4) Natrium. Natrium-kalsium interaktiosta ...

29 Nov 2011

Kalkiuria johtuu osittain suolan aiheuttamasta tilavuuden laajenemasta, kohonneesta glomerulusfiltraatiosta GFR ja osittain natrium (Na+) ja kalsium (Ca++) jonien välisestä kilpailusta munuaistubuluksessa. Nykysuositusten rajoissa oleva ...

http://pikenruoka.blogspot.com/

Mitä on kakeksia, kuihtuminen?

2011-12-15T10:09:00.000-08:00

Kakexi, Cachexia , kuihtuminen, näivettyminen

LÄHDE: Författare: Inger Fridegren
Specialist i allmänmedicin
Nacka närsjukhus

Ruotsalainen lääkärilehti mainitsee tilasta, joka todellakin on järkyttävä, sillä se tulee sairaalatyötä tekevien näköpiiriin useinkin jo vaiheessa, että poikkipuun asettaminen tapahtumien rattaaseen voi vaikuttaa liian myöhäiseltä, esim sairas on ollut jo pitkään aliravitsemuksessa sairauden ohella ja tuodaan sairaalaan aliravitsemustilassa. Sitten hän joutuu useisiin diagnostisiin tutkimuksiin, joihin kuuluu paasto, suoliston tyhjennys ym. Kehon sekretioihin ja niitten mittauksiin kiinnittyy taas hoitoväen huomio ja huoli LAB. vastausten saannista diagnoosin ja kuluvien hoitopäivien takia on suuri niin, että syömispuoli jää vähemmälle, mikä vähentää päivittäisen energiansaannin mahdollisuuksiakin. Lisäksi on muutenkin yleistä, tieteellisesti osoitettua ja aivan jokaisen tietämää, että sairaalassa olevilla on 28%: ssa aliravitsemusta ja huono ruokahalu.kakeksiassa ei varsinaisesti ole kysymys kaloreista, vaan tulehduksellisista ja neuroendokrinologisista taustatekijöistä, joista henkilö väistämättömästi kuihtuu ja menettää painoaan. Esim syöpä on tällainen seikka. Kakeksian asteet ovat kolme.

prekakeksia ( Tämä on vielä hoidettavissa oleva vaihe)
kakeksia, kuihtuminen, näivettyminen
irreversibeli, palautumaton kakesia, palautumaton kuihtuminen

Rapport från 12th Congress of the European Association for Palliative Care (EAPC) konferensen i Lissabon, Portugal, 18-21 maj 2011: Florian Strasser (Schweiz) och Stein Kaasa (Norge) forskare inom kakexi.

Hos cancerpatienter är kakexi inte brist på kalorier utan ett inflammatoriskt tillstånd där neurohormoner spelar stor roll. Kakexi kan indelas i tre grupper, prekakexi, kakexi samt manifest (irreversibel) kakexi. Endast prekakexi är ett tillstånd som kan behandlas.

Syöpäpotilasta on seuloava esiin prekakektisessa tilassa olevat. Heiltä tarvitaan painotiedot, arviointi lihasmassasta ja CRP (senkka). Nykyiset hoitomahdollisuudet ovat lihasmassanmäärän lisääminen treenausten avulla, omega-3 rasvahappojen anto ja suun kauta otettavat ravintolisät

Man behöver därför för cancerpatienter hitta dessa patienter med prekakektiska tillstånd. De behöver vägas och vid misstanke behöver muskelmassa mätas och CRP kontrolleras.

Behandlingsrekommendationer idag består av träning för öka muskelmassa, Omega-3 mot inflammationen samt peroralt näringstillskott.

Ollaan kehittelemässä lääkeaineita, jotka voisivat katkaista prekakektisen kuihtumiseen johtava tilan noidankehän. Parenteraalista ravitsemusta voi kokeilla 5 päivää, mutta jos paino ei nouse, tämä hoitomenetelmä lopetetaan. Ilmiselvää kuihtumista ei hoideta. Tässä ei käsitellä psykologisia aspekteja parenteraalisen nutrition osalta niillä syöpäpotilailla, jotka eivät voi tai jaksa syödä.

Nya läkemedel som bryter det prekakektiska tillståndet håller på att tas fram. Parenteral nutrition kan prövas i upp till fem dagar, om vikten inte vänder under denna tid ska behandling avslutas. Manifest kakexi kan inte behandlas. Den viktiga psykologiska aspekten kring parenteral nutrition för cancerpatienten som inte kan/orkar äta berördes inte.

Gluteeniton kuitu

2011-12-14T02:48:00.001-08:00

Oma esitelmä dietetiikan opiskelujen aikana. päivitystä 14.12. 2011

Göteborg Universitet
Institutionen för Hushållsvetenskap 1999-12-29
Handledare Dietist I . Lillimägi
Tillämpad dietetik, Lea Bright

TEMADAGEN 1999-11-08 KOST VID MAG-TARM-SJUKDOMAR

Specialuppgift: Glutenfria fiber.

(1) Förslag på hur man praktiskt kan öka fiberinnehåll i GF kost.
(2) Vilka vanliga livsmedel kan användas
(3) Vilka fiberprodukter kan användas. Hur mycket kan fiberhalten ökas i olika produkter.
(4) Provbakning med något/några av fiberpreparaten ( SEMPER GROV MIX, HUSKfiber).

Bakgrund:

Fiberdefinition: Kostfiber definieras som i tunntarmen odigererbara polysackarider (NSP) och lignin, och en del av kolhydraterna, som är resistenta eller delvis resistenta (RS)

Lignin är en mycket komplicerat struktur med fenolföreningar.
(Det tas även upp något av absorptionsproblematiken i keliakidiet).

Glutenfri fiber ska inte innehålla toxiska peptidsekvenser, dom som är typiska till spannmålarter vete, råg , korn och havre . (Havre dock har en enklare struktur i sina prolaminer aveninerna och gluteliner än de övriga inhemska spannmålsarterna.
Tydligen kan en del av celiakiker med sina tarmenzymer spjälka den enklare aveninstrukturen, och dessa individer - möjligen - reagerar inte immunologiskt mot havre.
Flera forskningar pågår överallt i världen om den här saken. En del av forskarna tvekar att låta havren ingå i GF-dieten alldeles utan begränsningar (som t ex en viss mängd (g) / dag). Havren innehåller nyttiga beta-glukaner, som är en löslig fiberart).

(1) Förslag på hur man praktiskt kan öka fiberinnehåll i GF kost.

Det finns rikligt sådana livsmedel som helt naturligt är glutenfria och deras fiberinnehåll har också naturligt glutenfri struktur Det finns också glutenfria fiberprodukter att köpa.

(2) Vilka vanliga livsmedel kan användas

T. ex. olika grönsaker, färska frukt och bär, nötter, torkade frukt, olika frön, baljväxter, ärter, linser, bönor. Ärter och bönor innehåller vissa oligosackarider och resistent stärkelse (RS).

Potatis är stärkelseinnehållande och glutenfri, en av de viktigaste baslivsmedlen med flera tillagningsmetoder. Den som äter även skal, får i sig mer fiber. Kokta rotfrukter eller rårivna morötter kan blandas till bröddeg. Frön och hackade nötter, mandlar, solroskärnor, sesam etc. kan blandas till bröd.
Fiberrika mellanmål kan komponeras av russin och jordnötter, fikon, dadlar, mandel, katrinplommon, aprikos etc. Vissa färska frukt kan ätas med sitt skal, eller annars beredas med sitt skal och fruktkött. T ex sylt och kräm kan lagas så att man bevarar även skaldelar i sylt och kräm och inte bara pressad saft. Fruktkött innehåller fiber.

Naturligt glutenfria spannmål, cerealier, har en viss mängd fiber: bovete, majs, ris, hirs.
Hela kärnor har resistent stärkelse ( RS), som också baljväxterna har.
Det är nyttigt att välja sådana mjöl, flingor, flagor, som innehåller rikligt med fiber.
T ex kokt ris, som klibbar, har mycket lågt fiberinnehåll. Fin stärkelse som maizena innehåller inget fiber. Högamylosmajs och rå potatisstärkelse är delvis resistenta, de glykemiseras långsamt.
Ofta lagas det GF-rätter så, att fiberhaltet är ganska lågt. Dieten kan likna t ex EPR diet utan fiber- ”energi och protein rikt utan fiber”. Speciellt tillverkade glutenfria fiberprodukter är då bra att ha hemma.

Konstruering av glutenfria baslivsmedel är ett mycket krävande arbete - Det blir glutenfritt men ibland på bekostnad av fiberinnehåll.

I första hand - förstås- ska dieten energibalanseras. När det traditionella spannmålsinnehållet plötsligt elimineras, kan under en längre period utvecklas en relativ proteinbrist, om man under de första dietära åren inte vågar använda nästan någonting alls än den vita klibbiga milda risen och ”skonsam kost”.
Animaliskt protein , kött, fisk, ägg, mjölk, ost ska inte glömmas bort vid celiaki: läkande och regenererande tarmyta behöver tillgängligt protein - men i måttliga mängder: Tarmluddpeptidaser kan också ha sviktat ( inte bara disakkaridaser). Transglutaminasreaktioner som producerar nya endogena aminosyror, sviktar i celiaki. B6-vitamintillskott ( 40 mg-80 mg dagligen enl. läkarna i Celiakisymposium 1998) stöder transglutaminasfunktioner och endogen proteinbildningen. Viss betydelse har detta också för diabetes: transglutaminaser (tTG) påverkar på insulinreceptorernas endocytos.

Celiaki innebär, att hela spektrum av kolhydrater i kosten måste justeras och absorptionsmöjligheterna vägas och inte enbart sättas en viss mängd fibertillskott till. Den skadade tarmludden har en minskad mängd celler som kan producera kolhydrater spjälkande enzymer, de som sitter apikalt, i toppen av microvillusenterocyter i tarmslemhinnan. Det kan förekomma – i första början - brist på laktas, suckras, t o m maltas och ibland noteras även rubbningar i amylas. Det innebär en potentiell obalans för blodsockerhomeostas, och individen kan råka till hypoglykemier / avmagringar/ kataboli som annars har faktiskt inget med diabetes att göra. Därtill även kommer en riktigt ökad risk av IDDM. Typ 1 DM är vanligare hos keliakiker än hos andra.

Man måste tänka över alla kolhydrater, så kallade lösliga och tillgängliga och digererbara som olösliga, icke tillgängliga och icke digererbara, när den absorptiva ytan, tunntarmslemhinnan , har funktionella begränsningar. Absorptionskapaciteten själv har insjuknat vid celiaki - och på vägen att hämta sig om man håller en strikt diet då även FIBER måste vara glutenfri.

Portionstorlek och måltidsfrekvens är viktiga att justera. Mindre portioner, flera mål och mellanmål, så som vid IDDM när det är mycket snävt. Man kan ”hjälpa sina amylaser ”etc med att tugga bra, ordentligt, med att fixa tänderna, med att skapa sådan mat som lite piggar digestion, så att enzymerna får stimulans, marinera, fermentera, krydda etc. Fast i första början ’är det bättre att mindestens undvika eller begränsa rikliga biogena aminer (histamin, serotonin, tyramin, tryptamin, fenyletylamin), och vissa kolik-orsakande ämnen (capsaicin, vissa organiska syror) och vissa bakteriehaltiga maträtter. Man ska undvika sådant mat som orsakar koliker. Varje kolik betyder, att läkningen igen fördröjs, när inflammatoriska ämnen sprids inne i tarmen. Man ska verkligen ”skona sig” från koliker.

När läkningen har hänt, kan man tåla senare vissa kryddor och aminer. Några kan råka till kronisk malabsorption med flera individuella problem resten av livet. Några kan få tillbaka förmågan att tåla lite större mängder av laktos, sakkaros, amylos, maltos och alla slags fettryror, vissa har kvar olika intoleranser. Alla är ju individer.

Gynnsamt lär vara att reducera laktosmängder eller sackarosmängder när kolikerna är häftiga och luddtopparna släta. EPR kost med alternativa energikällor än kolhydrat är nyttig ibland. Då är det viktigt att fiberkvaliteten är mycket bra, av icke skadliga källor.
Det är viktigt (a) att inta tillräckigt sådan energi som verkligen blivit absorberad.

Men ganska viktigt är det också (b) att kunna behålla adekvat bulkmassa och tarmfunktion. Där kommer det att vara frågan om skonsam fiber, glutenfri fiber och en viss balansgång mellan energigivande ämnen och bulkbildande ämnen. (Förstås kan det finnas även mat som nästan helt och hållet kan bli absorberat utan rest material till bulk-- och dessa är bra att veta om det är problem med energiabsorption - för tillfälliga lösningar)
(Alltså utan glutenfritt mat - blir det i keliaki av all mat enbart en enda diarremassa, även blodsocker kan ligga lågt om man ligger mycket risigt till). Ofta är tarm funktion för frekvent hos en keliakiker som inte ännu är i gott skick. Då skulle det inte vara för mycket av kostfiber).

(3) Vilka fiberprodukter kan användas. Hur mycket kan fiberhalten ökas i olika produkter.

Fiberrekommendation för friska vuxna är 25- 35 g per dag; för men mer än till kvinnor i genomsnitt.
3 exempel Produktfakta 2011:
PO-Fiber: 70 g fiber/ 100grammaa. 1 dl PO-fiber = 17 gram. 10 g. PO = 7.0 g fiber.
FIBREX: 67 g fiber / 100g. ( 1 dl = 30 g FIBREX). 10 g FIBREX = 6.7 g fiber.
HUSK-fiber: 85 g / 100 g. ( 1 msk = 10 g HUSK . 10 g HUSK =8.5 g fiber.

För en keliakiker finns det ovannämnda icke-skadliga tekniska fiberkoncentrater ur naturliga glutenfria fiberkällor:
Fiberprodukten gjord av potatis kallas POFIBER; produkten gjord av sockerbetfiber kallas FIBREX och den som har gjorts av psylliumfröskalpulver kallas Fiber HUSK.
M h a dessa produkter kan skapas en normal konsistens i maten, bröd, bulle, pepparkakor etc. Det betyder ökat livskvalitet och ävne matlagningstid är kortare. Matlagningen blir också mindre mödosam, när bakelserna lyckas även med naturligt glutenfria mjöl.

Ibland kan GFmjöl eller stärkelsearer vara så modifierade kemiskt eller termiskt, att individens enzymer spjälker dem inte tillräckligt och då även de fungerar som delvis resistent stärkelse, odigererbar, icke-tillgängliga nästan som fiber.
Att enbart sträva efter NNR-rekommendationerna kan förvärra situationen. Möjligtvis kunde man modifiera mat volymen som vid EPR ( mer nergi i mindre volym) och begränsa fibermängden till under 27 g/dag, när man inte vet hur det ligger till med förmågan att spjälka även de tekniskt sofistiska GF kolhydraterna eller stärkelsearter.
Många livsmedel har behandlats så att de kan lagras i affärerna för långa tider, åratals, i gott skick. Men då kan de bete som ”en bit plastpåse” på den sämre fungerande absorberande slemhinnan. Anpassad konsistens kan ibland vara till nytta.

Maten kan vara för någon incivid som ”ett träd i skogen”, fullproppat med glukosenergi: Alltså innehålla mycket socker men kapaciteten att utnyttja sockret hos individen sviktar. Det är inte dumt att ha lite honung hemma eller dextrostabletter. Och matoljan är viktig: Ett par matskedar kall matolja dagligen är som en medicin. Fiskleverolja är också nyttig, sparar den viktiga kalken i kroppen.
Man har märkt att serum-amylasenzymet varvas upp hos barnceliakiker, som ej har en adekvat GF-diet. (Orsak: Induktion? Högre serumkoncentration, stannar längre än vanligt i blodet, decreased clearance?). jareig@umh.es Artikel: Serum amylase in children with coeliac disease.
Vid keliaki när problem är stora, lösningar till problem är få och små. Små mängder, små portioner, Små mängd av alla viktiga ämnen, varierande, mångsidigt. Små mellanrum mellan olika små måltider.
Man ska tänka igenom alla kolhydraterna: T.ex. Asp´s tabell är bra.
T O T A L K O L H Y D R A T E R N A
MED DIFFERENSMETOD (FDA, USA)
DIGERERBAR . AVAILABLE, tillgängliga normaltvis
S o c k e r a r t e r
Monosackarid Glukos, Fruktos, Galaktos
Disackarid laktos sackaros, maltos
Polysackarider, stärkelse, amylos, amylopektin
ODIGERERBAR, UNAVAILABLE, otillgängliga normaltvis
Polyoler
Oligosackarider, raffinos, stachyos, verbascos
FOS, GOS, MOS
Resistent stärkelse RS: RS1, RS2, RS3
Icke stärkelse polysackarider (NSP): cellulose, hemicellulosa, pektin, växtgummin
Övr.: Lignin, organiska syror.
Källa: ASP N-G (1996):Kolhydraterna i maten- energikälla under omvärdering. Scand J Nutr/Näringsforskning 1/96.

Om energiintaget är balancerat och blodsockret stabiliserad, även kvävebalansen normal, är det bra att finjustera fiber och att komma ihåg all nytta av olika fibrer:

Olösliga, lösliga och viskösa fibrer är i kolon mer eller mindre fermenterbara. Fermenterbarhet av cellulosan (= nedbrytning utan syre mha bakteriefloran i kolon) är låg och ger inget energi. Bulkningseffekten av cellulosan och andra olösliga fibrer är effektiv, hög och fiberrester finns mycket, om fibrerna är typ olösliga fibrer.

Resistent stärkelse (RS) bryts ned i varierande grad. Pektin och betaglukaner bryts ner i hög grad och oligosackariderna bryts ner fullständigt i kolon.
Korta fettsyror (SFA) bildas. Bakteriemassan ökar i kolon och fiberrest är liten om fibrerna är typ lösliga fibrer. Tarmfloran påverkas av FIBER. Att äta fibrer är att sköta om och mata sin tarmflora - i alla fall.

Man vet inte hur mycket energi kommer det från fiber: Korta fettsyror som bildas: Asetat C2:0, Propionat C3:0 Butyrat C4:0 bistår energimetabolismen med några kJ ( kilojoule): Ättiksyran kommer till portablodcirculationen, till levern, är energikälla till muskel. Propionsyran kan hämma kolesterolsyntes (vid djurförsök). Smörsyran är en lokal energikälla för colonocyterna i kolon; den skyddar tarmcellerna mot onda förändringar och är viktig för tarmhälsan, förebygger kolon cancer och colitis ulcerosa. (Gaserna CH4 och H2 som bildas, avdunstas genom lungan).

FIBER motverkar sjukdomar, är bra för tandhälsan. Tuggningen ger mera saliv och enzymer, saliven har buffertverkan: kalcium, fosfat lagras bättre, självläkning av munslemhinnan är bättre .
FIBER motverkar obstipation, förstoppning, divertikulos.
FIBER binder vätska. Det finns ej vetenskapligt underlag att sätta vissa rekommendationer för fiber för barn. I USA räknas att barn ska få fiber 5 g + (sitt ålder) g. t ex 10 åring ska få fiber 15 g/ dag. Rekommendationerna gäller inte för små barn under 2 år. Minsta barn behöver rikligt med fett och får ej få fiber så mycket, som tar volym och hindrar energiupptag.
Vid NIDDM betyder FIBER en jämnare B-glukoskurva,
Vid HYPERLIPEMI sänks blodfetterna.
Vid OBESITAS ger tuggning en mättnadssignal. Fibern har lägre energitäthet. Den kan förebygga fetman vid NIDDM. Det betyder vad man äter livet genom. En vanlig genomsnitt vuxen har ätit ca 50 ton mat under sitt liv - I sådan mängd betyder kvaliteten. Varje mål är viktigt.
Småbarn skulle inte äta för mycket fiber. Samma möligen skulle noteras hos keliakiker,vissa , som har problem att få upp energiämnen tillräckligt vid absorption.

Men : Inte att glömma att koloncancer förebyggs med normalt fiberhalt. Smörsyraeffektenär protektiv. Så surt som möjligt i tarmen är bra. pH miljö under 6,5 är lagom, så att cancerogena förändringar ej förekommer. Kolesterolomsättningen från levern produserar till tarmen primära gallsalter, kolsyror; deoxykolsyror (bildas i tarm), kenodeoxykolsyror, som löser kolesterol, litokolsyror ( bildas i tarm). Dessa sekundära gallsyror önskas så lite som möjligt. De orsakar cellförändringar av cancerogen typ. Om det är pH under 6,5, bildas de inte alls. Lär vara mindre risk för gallstenar, om det används fiber i maten. FIBER påverkar högre koncentration av kenodeoxykolsyran som kan lösa kolesterol. Gallanssammansättning påverkas av fiber.

(4) Provbakning med något/några av fiberpreparaten (A) SEMPER GROV MIX, (B) HUSKfiber).
(Obs. Nyaste Grov MIX innehåller 6.2 g fiber/ 100g)
http://www.semperglutenfritt.se/glutenfria-produkter/mixer/grov-mix )

A: Mjölet för bakningen (1999) SEMPER GROVMIX innehåller redan följande
fibertillsats samt förtjockningsmedel:

`Unavailable carbohydrates``-delen i mjölet :

Icke-stärkelsespolysackarider (NSP) bland ingredienser:
( som viktigaste monomerbyggstenarna innehåller NSP följande sockerarter : glukos, galaktos, mannos, xylos, arabinos, rhamnos och galakturonsyra . Merparten kommer från växtcellväggarna-cellulosa, hemicellulosa, pektin, men vissa växter har odigererbara polysackarider som egen upplagsnäring, t ex. .guar).
Alginater innehåller uronsyror (E401 natriumalginat), mannuron, glukuron

Hydroxypropylmetylcellulosa(E464) (Cellulosa är en polyalkohol , som kan modifieras och används som gelbildare i livsmedel. Gel bildas vid närvaro av socker och salt. Viskositet minskas med ökande temperatur).

Olösliga fiber ( ingår i lågkalorilivsmedel. De bevarar fuktigheten i bakverk och hindrar syneres i frusna livsmedel) (särskilt E461 ).

Lösliga fibertyper som pektin (E440, polygalakturonsyra) och
guargum (E412, galaktomannan) (Dessa metaboliseras mera fullständigt av tarmbakterierna och har därför sämre eller ingen bulkeffekt, men gynnsamma effekter på kolesterol och kolhydratomsättningen).

Pektin ( innehåller alfa-(1.4) galakturonopyranosylenheter. Pektinet tar upp vatten, är kolloidalt eller vattenlösligt. Ger starka geler vid lågt pH 2-3,5 i hög sockerhalt. Gelen behåller sin karakter vid upphettning till 100 grader C).

Gurkärnmjöl (E412) (utvinns från frön och innehåller mest galaktos och mannos. Används som stabiliseringsmedel. Påverkar synergistiskt med vetestärkelse och även med andra växtgummi).

Här i Semper-mjölet finns det med en av de komplicerade polysackariderna som utvinns av alger (agar, karragenan , alginsyra): nämligen natriumalginat E401.
Agar enligt tabelluppgifter i Livsmedelstabeller kod 8601.
100g agar
1325 kJ, 317kcal
Protein 2.3 g
Fett 0.3 g
Kolh 75 g
Fiber ej.
Alginsyra och dess salt alginater ( E 400-405), är beroende av vilka metalljoner som finns närvarande för gelbildningen. Envärda metalljoner ( Na+) ger i vatten lättlösliga alginsalter, flervärda metalljoner ger olösliga. I experimentmjölet finns det rikligt med natrium).

B. Fibertillsats 7.2 g fibe = Fiber HUSK 10g används vid dagens bakning

Fiber HUSK är ljust, indiskt, pulveriserat Psyllium-fröskal ( Plantago ovata), även kallat ”loppfrö”. Resistensgraden är 98 %, d v s så mycket skal och så lite kärninnehåll som möjligt. FiberHUSK är helt utan tillsatser av socker, färg, sötningsmedel eller smakämnen. Kostfibern består av hemicellulosa och pektin (3,7g); pentoser ( 3 g) och hexoser (0,5 g). Näringsvärde enlig konsumentuppgifter. ” Degen blir lättarbetat och kavlingsbar. Bröd blir saftigare och smular mindre”

Tabelluppgift 100 g HUSKfiber
Energi 1630kJ (350kcal)
protein 1 g
Fett 0.1 g
Kolh 85 g.
Därav kostfiber 72g
1 dl HUSK pulver väger 17 gram och innehåller 12 g fiber. Jag använder i brödet 10 g = 1 matsked av fiberHUSK som betyder 7.2 g fiber.

Resultatbröd 1999 ( År 2011 skulle fiberhalt vara ännu lite bättre per bröd).

Bröd med fibertillsats: 10 g fiberHUSK (BAKNING på TEMADAGEN).
Semper Grovmix mjölpaket 500 g (GF mjöl 1 dl=65 g).
Totalfiber 37,5 g
Grov mix 500g
+ 10 g HUSK
+50 ml olja
+ 50g jäst
Energi kJ 6750+163+ 1850+204=
8967=
ca 9 MJ
Energi kcal 1550+35+442+49=2076kcal
= ca 2100 kcal
Protein g 12.5+o,1+6
=18.6 g
Kolhydrat g 375+1.3+5.5=
382 g
Fett g 2.5+50+0.2
53 g
Socker g 27.5
Laktos g 0,5
Mättat fett ;0,5+6.8g=
7.3g
Kostfiber g 37.5+7,2=
44.7 g
Tiamin mg 2.0+0.35=
2.4 mg
Riboflavin mg 2.0+0.82 =
2.8 mg
Niacin mg 20+5.6=
26 mg
B6 mg 1.75+0.3
=2.5 mg
Järn mg 32.5+2.4
= 35 mg

SAMMANFATTNING:
HUSK- fibertillsats förbättrar degens bakegenskaper. Det går bra att forma även semlor. Formbröd är alltså inte det enda alternativet. Degen blir verkligen ” lättarbetat och kavlingsbar". Brödet blir ”saftigare och smular mindre” - precis som det står i reklam.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mer uppgifter om de tre ovannämnda fiberpreparaten:
Fiberkoncentrat
Fiberinnehållet %
Fiberkvalitet

FiberHUSK

Lindros,
Hälsoagentur
72% fiber
72g/100g
hemicellulosa/pektin,
pentoser, hexoser
1 msk HUSK-fiberpulver= 2 msk ej
pulveriserat psylliumfröskal

FIBREX-flingor

förädlad ur sockerbetan
Fibrex AB Arlöv,
Glutano, Ferrosan
73%
73 g/ 100g
hemicellulosa/pektin
23 % = löslig fiber
Vid brödbakning 1-3 dl FIBREX/ kg mjöl.
I färsrätter: ½-1½ dl FIBREX /kg färs

POFIBER

Det går åt 100kg potatis till 1 kg potatisfiber.
Agri Pilot AB
Sölvesborg
75%
75g/100g
(kolhydratinnehåll 85%, stärkelse 4-6g,
protein 6-8g
hemicellulosa/pektin
43%= löslig fiber
cellulosa 30%
lignin 2%
olösliga fiberarter

1 dl= 20g.

En portion = 7g=
4 msk.

Keliakia ja hiilihydraatti

2011-12-13T10:18:00.000-08:00

Keliakikon on valittava gluteeniton hiilihydraatti ja gluteeniton kuitu.

Mistä kuitua saa?

2011-12-13T10:17:00.001-08:00

Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet

Kuitu, kokonais-

#	Elintarvike	Pitoisuus / annos g	Annospaino g
1	Oregano, kuivattu	42.8	100
2	Basilika kuivattu	40.5	100
3	Ruislese	39.0	100
4	Vehnälese	37.5	100
5	Paprikajauhe	37.4	100
6	Timjami	37.0	100
7	Sipuli kuivattu	35.0	100
8	Makeinen sokeriton	34.0	100
9	Kaakaojauhe, sokeroimaton	30.4	100
10	Mustapippuri	26.5	100
11	Pellavansiemen kokonainen	26.4	100
12	Valkopippuri	26.2	100
13	Papu ruskea/valkoinen	21.6	100
14	Porkkana kuivattu	20.7	100
15	Salmiakkipastilli	20.0	100
16	Ruisrouhe	18.1	100
17	Hasselpähkinä	17.5	100
18	Kauralese	17.5	100
19	Ruisnäkkileipä	17.2	100
20	Kookoshiutale	16.3	100
21	Saksanpähkinä	15.9	100
22	Maapähkinä	15.8	100
23	Soijapapu	15.7	100
24	Hapankorppu	15.5	100
25	Soijajauho vähärasvainen	14.4	100
26	Dieettivalmiste juomajauhe, nutrilett	14.3	100
27	Ruismallas	14.3	100
28	Kalja- / mämmimallas	14.3	100
29	Vehnänalkio	14.0	100
30	Ruishiutale	13.9	100
31	Ruisjauho kokojyväjauho	13.9	100
32	Varrasleipä	13.3	100
33	Vehnähiutale	12.9	100
34	Vehnäjauho, durum	12.6	100
35	Lesemuro täysjyvävehnä	12.5	100
36	Seesaminsiemen, kuorineen	12.3	100
37	Soijajauho rasvainen	11.9	100
38	Persikka kuivattu	11.6	100
39	Ruisrouheleipä perunainen, ruispalat	11.6	100
40	Neljänviljanhiutale	11.5	100
41	Suolapähkinä-hedelmä-sekoitus	11.3	100
42	Ruisleipä perinteinen, vesi, ruisjauho	11.0	100
43	Papumuhennos veteen, kuivatut pavut	10.9	100
44	Herne kuivattu	10.7	100
45	Weetabix muroke	10.4	100
46	Soijarouhe, vaalea	10.2	100
47	Kaurahiutale	10.0	100
48	Kaurajauho	10.0	100
49	Popcorn	10.0	100
50	Popcorn, ruokaöljy	10.0	100
51	Ruisleipä vesi, ruis-, hiivaleipäjauho, teollinen	10.0	100
52	Grahamjauho	9.9	100
53	Talkkunajauho, sisältää ohraa	9.9	100
54	Vehnärouhe kokojyvästä	9.9	100
55	Tumma täysjyväleipä vähäsuolainen	9.8	100
56	Makaroni, pasta, sisältää kananmunaa	9.7	100
57	Rusina	9.7	100
58	Ruissihtijauho	9.4	100
59	Mysli viljainen	9.3	100
60	Herkkutatti kokoon keitetty	9.2	100
61	Maissi, jyvä, kuivattu	9.2	100
62	Tuorepasta, sisältää kananmunaa	9.2	100
63	Ohrahiutale	9.1	100
64	Linssi vihreä/ruskea	8.9	100
65	Ruissekaleipä	8.7	100
66	Omena kuivattu	8.7	100
67	Ruis-vehnäjauhoseos	8.7	100
68	Mysli, perus	8.7	100
69	Halva seesamsiemenvalmiste	8.6	100
70	Luumu kivetön, kuivattu	8.6	100
71	Papupata	8.5	100
72	Weetabix banaani, muroke	8.3	100
73	Grahamnäkkileipä	8.3	100
74	Sekahedelmä, kuivattu	8.2	100
75	Ruisleipä ruista 51%	8.1	100
76	Pähkinävälipala makea, patukka/levy	8.1	100
77	Mysli hedelmäinen	8.0	100
78	Persilja	8.0	100
79	Viikuna, punnittu kuorineen	8.0	100
80	Dieettivalmiste, juomajauhe, dietta mini	7.8	100
81	Mustajuurimuhennos	7.7	100
82	Ohrajauho	7.6	100
83	Ohrasuurimo	7.6	100
84	Suolapähkinä	7.5	100
85	Maissijauho, karkea, polentajauho	7.4	100
86	Täysjyväriisi	7.4	100
87	Täysjyväriisijauho	7.4	100
88	Riisikakku	7.4	100
89	Aprikoosi kuivattu	7.3	100
90	Mustajuuri	7.3	100
91	Peruna, kuivattu	7.3	100
92	Verileipä veri, kalja, ruisjauho	7.2	100
93	Manteli	7.2	100
94	Taateli, kuivattu, punnittu kivineen	7.2	100
95	Luumu, tumma, punnittu kivineen, kuivattu	7.1	100
96	Soijapapu keitinvesi suolaton	7.1	100
97	Sekaleipä vesi, graham-, ruis-, vehnäjauho	7.1	100
98	Vehnänäkkileipä	7.1	100
99	Papu valkoinen, keitetty	7.0	100
100	Hiiva	6.9	100

Hiilihydraattitaulukko. Imeytyvää hiilihydraattia

2011-12-13T10:13:00.000-08:00

Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet

Hiilihydraatti imeytyvä

#	Elintarvike	Pitoisuus / annos g	Annospaino g
1	Rypälesokeri	100.0	100
2	Sokeri	99.9	100
3	Vanilliinisokeri	99.9	100
4	Hedelmäsokeri	99.8	100
5	Makeutusaine aspartaami, jauhe	97.0	100
6	Sitruunateejuomajauhe valmistamaton, makeutettu pikatee	95.0	100
7	Purukumi	92.7	100
8	Maissihiutale, sokerihuurrettu muro	87.0	100
9	Makeinen karamelli	87.0	100
10	Maissitärkkelys	86.0	100
11	Riisitärkkelys	86.0	100
12	Salmiakkimakeinen	86.0	100
13	Riisimuro	85.6	100
14	Sokerivesikuorrutus	84.1	100
15	Maissijauho, hienoksi jauhettu	83.8	100
16	Maissinaksu, suolaton	83.8	100
17	Nuudeli, riisi-	81.6	100
18	Ohratärkkelys	81.6	100
19	Perunajauho / -suurimo perunatärkkelys	81.6	100
20	Neljänviljanmuro	81.1	100
21	Hunaja	80.8	100
22	Riisijauhoseos, gluteeniton	80.6	100
23	Maissihiutale corn flakes	80.1	100
24	Hedelmäpastilli arabikumipastilli	79.5	100
25	Riisijauho / -hiutale	79.3	100
26	Riisi pitkäjyväinen, puuroutumaton	79.0	100
27	Vohvelikuori esim. tuutissa	78.8	100
28	Suklaamuro	78.5	100
29	Herajauhe	78.0	100
30	Tärkkelyssiirappi	78.0	100
31	Kaakaojauhe sokeroitu	77.4	100
32	Lakritsi	77.0	100
33	Ruismallas	77.0	100
34	Perunahiutale	76.4	100
35	Gluteeniton jauhoseos vehnätärkkelysvalmiste	76.2	100
36	Weetabix muroke	75.7	100
37	Riisi puuroutuva	75.6	100
38	Riisi-vehnähiutale muro	75.4	100
39	Marmeladimakeinen	75.0	100
40	Peruna, kuivattu	75.0	100
41	Korppujauho	74.9	100
42	Weetabix banaani, muroke	74.7	100
43	Toffee	74.3	100
44	Siirappi	74.1	100
45	Vesirinkeli	73.7	100
46	Riisi-maissikakku	73.6	100
47	Makaroni, gluteeniton	73.6	100
48	Perunasosejauhe valmistamaton	73.5	100
49	Vehnärengasmuro	73.4	100
50	Ruis-riisiseos, riisi ja ruisrouhe	72.5	100
51	Riisi tumma	72.0	100
52	Täysjyväriisi	71.3	100
53	Täysjyväriisijauho	71.3	100
54	Riisikakku	71.1	100
55	Maissijauho, karkea, polentajauho	70.3	100
56	Kuskus	70.0	100
57	Vehnäjauho leipomoteollisuus, vastajauhettu	70.0	100
58	Vehnäjauho puolikarkea	70.0	100
59	Suklaakonvehti	69.6	100
60	Lastenkeksi	69.6	100
61	Vehnänäkkileipä	69.5	100
62	Suklaapatukka vähärasvainen	69.1	100
63	Näkkileipä, gluteeniton	69.0	100
64	Hirssisuurimo / -jauho	68.8	100
65	Voileipäkeksi vesikeksi	68.3	100
66	Ruismakaroni	67.0	100
67	Makaroni, pasta	66.4	100
68	Nuudeli, vehnä-	66.4	100
69	Pinaattispagetti pasta sisältää kananmunaa	66.4	100
70	Spagetti	66.4	100
71	Ruissihtijauho	66.3	100
72	Grahamnäkkileipä	65.8	100
73	Sokerikorppu kevytmaitoon, kotitekoinen	65.8	100
74	Sokerikorppu rasvattomaan maitoon, teollinen	65.8	100
75	Makaroni tumma	65.7	100
76	Sokerikorppu veteen, teollinen	65.6	100
77	Kauramakaroni, sisältää vehnää ja kauraa	65.3	100
78	Lesemuro täysjyvävehnä	64.8	100
79	Mysli, perus	64.8	100
80	Suolakeksi	64.6	100
81	Ohrahiutale	64.4	100
82	Vohvelikeksi	64.4	100
83	Ohrajauho	64.4	100
84	Kakun mokkakuorrutus	63.9	100
85	Mannasuurimo	63.6	100
86	Muropikkuleipä ei munaa	63.6	100
87	Mysli, muromysli	63.3	100
88	Ohrasuurimo	63.2	100
89	Salmiakkipastilli	63.0	100
90	Vehnäjauho, durum	63.0	100
91	Leivoskeksi	62.7	100
92	Ruis-vehnäjauhoseos	62.7	100
93	Täytekeksi	62.4	100
94	Marenki	62.3	100
95	Vehnäkorppu veteen	62.2	100
96	Vehnäkorppu maitoon	61.5	100
97	Hapankorppu	61.4	100
98	Kauralastu, sisältää vehnää	61.3	100
99	Keksi teollinen keskiarvo	61.0	100
100	Keksi fruktoosilla makeutettu	61.0	100

(5) Hiilihydraatti NNR2004 suositukset

2011-12-13T08:50:00.000-08:00

Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6

(1) Tausta ( S. 173)
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)
(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)
(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)
(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)
(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti

(5)

Hiilihydraattien tarve ( Requirement) ja saantisuositus ( Recommended Intake)

HIILIHYDRAATTIEN TARVE

Sanotaan, että vaikka ei olisikaan mitään absoluuttista tarvetta ravinnon hiilihydraateista vitaalin elämän ylläpitämiseksi, ravintoperäinen hiilihydraatin saanti on kuitenkin essentielliä ketoosin välttämisessä .

(Lisäkommenttini: Toisaalta ei ole myöskään tutkimustuloksia siitä miten hyvät on glykogeenin syntetisoitumisreitit ja varaston täyttymisasteet lihaksessa ja maksassa ilman hiilihydraattien saantia. Toisaalta taas ihmisen elämälle on välttämätöntä että glykogeenia voi muodostua vapaasti).

US FNB (Food and Nutrition Board) arvioi glykeemisten hiilihydraattien keskimääräiseksi tarpeeksi 100 grammaa päivässä lapsille, pojille ja tytöille 18 vuoden ikään asti samoin myös aikuisille ja tämä perustuu aivojen hyödyntämään hiilihydraattimäärään. Tämä määrä vastaa aikuisilla naisilla ja miehillä 15- 20 E%, energiaprosenttia.

Hollantilainen asiantuntijaryhmä käytti samaa laskuperustaa ja päätyi hiilihydraatin tarpeisiin 40- 45 E% (energiaprosenttia).

Kuten aiemmin on katsauksista käynyt ilmi, saatavilla olevan näytön mukaan on viitteitä kokonaishiilihydraattisisällön yli 50 E%- 55 E% ja rasvasisällön 25 - 30 E% olevan edullisia ottaen huomioon kehonpainon vakaana pysymisen ja ylipainon kertymän estymisen.

SUOSITUS RAFFINOIDUN SOKERIN RAJOITUKSESTA

Jotta dieetti saisi riittävän ravintoainetiheyden on tärkeää rajoittaa jalostetun sokerin lisäämisiä. Varsinkin lapsilla ja pientä kokonaisenergiaa käyttävillä henkilöille asia on tärkeä. Hammasmädän riskin vähentämiseksi pitäisi välttää tiheää sokeripitoisten ruokien käyttöä. Ylimääräistä painonkertymän riskiä liittyy sokerilla makeutettujen juomien käyttöön ja niitä pitäisi rajoittaa.

RAVINTOKUIDUN TARVE

Vuoden 1996 ravintokuitusuositukset perustuivat muutaman kansainvälisen asiantuntijan raportteihin lähinnä kuidun suolistovaikutuksista. Kuidunsaannin määrällinen suositus perustuu edelleenkin ensisijassa suolistotoiminnan säännöllisenä pitäviin ja bulk-massaa muodostaviin määriin paksunsuolen syövän riskin vähentämiseksi. Vuoden 1996 jälkeen on julkaistu joukko tutkimuksia ravintokuidun ja tai kuitupitoisten elintarvikkeiden (täysjyväviljan, hedelmien ja vihannesten) suotuisista vaikutuksista eri tauteihin.
EPIC - tutkimus tuki tietoa ravintokuidun suojavaikutuksesta paksunsuolen syöpää vastaan. On myös epidemiologista näyttöä ravintokuidun antamasta suojasta sepeltautia ja ylipainoa vastaan.

Jo NNR 1996 antaa kuidunsaantisuositukseksi 25- 35 grammaa ravintokuitua päivässä mikä vastaa ravintotiheytenä noin 3 g /MJ. Tämä saantisuositus pidetään ennallaan NNR 2004 suosituksissa.
Saantisuosituksen alarajaa voi pitää naisille soveltuvana ja ylärajaa miehille.

Samantapaisi saantisuosituksia antaa UN FNB: Miehille suositetaan ravintokuitua 38 grammaa päivässä ja naisille 25 g päivässä. Nämä arvot perustuvat lähinnä havaittuun protektiivisen vaikutukseen sepelvaltimotautia vastaan ja lisäksi tukee suositusta tviiteet protektiivisuudesta 2--tyypin diabetesta vastaan.

HIILIHYDRAATTIEN SAANTISUOSITUS

Kokonaishiilihydraattien määrä
Suositeltu kokonaishiilihydraattien saanti on 50- 60 E%. Kun suunnitellaan aterioita ryhmille pitää käyttää arvoa 55E%.

Jalostetun sokerin määrä
Jalostettuja sokereita ( sakkaroosia, glukoosia, fruktoosia, tärkkelyshydrolysaatteja ja muita hiilihydraatteja, joissa ei ole essentiellejä ravintoaineita), ei pitäisi olla yli 10 E%, jota varmistettaisiin esentiellien ravintoaineitten ravintotiheys (nutrient density).
Tiheää runsassokeristen elintarvikkeiden käyttöä pitäisi välttää, jota hammasmädän riski vähenisi.

Ravintokuitu
Aikuisten tulisi käyttää ravintokuitua 25- 35 grammaa päivässä tai 3 grammaa megajoulessa ravintoaan (MJ).
Tämän ravintokuidun pitäisi olla peräisin luonnostaan kuitupitoisista elintarvikkeista kuten täysjyväviljoista, palkohedelmistä, vihanneksista, perunoista ja juurikkaista, hedelmistä ja marjoista. Nämä elintarvikkeet antavat myös ison kirjon muitakin ravintoaineita ravintokuidun lisäksi.Myös Erityinen kuitutuote lisä voi myös antaa jotain hyötyä mahasuolitoimintoihin ja/ tai metabolisiin funktioihin.
Myös lapsille on tärkää saada ravintokuitua sopivissa määrin eri ruoissa. Kouluiässä pitäisi muulta osin tasapainoisessa ravinnossa todennäköisesti olla vähintäin 10 grammaa ravintokuitua päivässä. Sitten ravintokuitua lisätään iän myötä kunnes teini-iässä tullaan aikuisten ravintokuitusuosituksiin.

Hiilihydraatin ravintolähteet ja hiilihydraattien saanti

Pohjoismaisen ravinnon päähiilihydraattilähteet ovat vilja ja peruna. Jalostettujen sokerien monosakkarideihin ja disakkarideihin tulee lisää mono- ja disakkaridikokoa hedelmien, marjojen ja maidon sokereista. Täysjyväviljat, hedelmät, marjat, vihannekset ja peruna muodostavat ravintokuidun saannin päälähteet. Tavanomaisesti hiilihydraatteja on 42 - 52 E% pohjoismaisessa ravinnossa ja kuidun käyttö on tasolla 19- 27 g / 10 MJ, siis niukkaa.

(3) Hiilihydraattien eri vaikutuksista

2011-12-12T06:11:00.001-08:00

Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6

(1) Tausta ( S. 173)
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)
(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)

(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)
(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)

(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti

Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin

Joukko lyhyt- ja keskikestoisia tutkimuksia on osoittanut ohimenevää neutraalirasvojen (TG) paastoarvojen nousua ja ”hyvän kolesterolin”, HDL-kolesterolin laskua runsashiilihydraattisen dieetin aloittamisen jälkeen..

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu merkittävä käänteinen korrelaatio glykemisen indeksin (GI) ja HDL-kolesterolin kesken. ( Siis: mitä korkeampi glykeminen indeksi ravinnossa on, sitä matalampi on hyvä HDL-kolesteroli ja päinvastoin).

Eräs 8 kuukauden interventiodieetti (kontrolloitu, rasvojen suhteen modifioitu runsashedelmäinen, runsaasti vihanneksia, komplekseja hiilihydraatteja ja kuitua sisältävä, NNR suositukset täyttävä dieetti) antoi seuraavat tulokset: Aloitusvaiheessa triglyseridit (TG) nousivat ja sitten ajan mittaan laskivat.

Eläinkokeissa on on fruktoosista (ja siis myös sitä sisältävästä sakkaroosista) todettu erityinen TG-arvoja kohottava vaikutus.

Joissain ihmistä koskevissa tutkimuksissa on todettu runsaan jalostettujen sokereitten käytön ( sakkaroosia >20 E% ja fruktoosin osuus >5 E%) johtavan veren neutraalirasvojen eli triglyseridien (TG) pitoisuuksien nousuun.

Hyvin kontrolloitu tutkimus runsaasta fruktoosista (>17E%)osoitti miehillä kohonneita paastotriglyseridiarvoja (TG) ja koko päivän triglyseridipitoisuuksia, mutta vastaavaa vaikutusta ei havaittu naisilla.

Kolmen kuukauden monikeskustutkimus taas ei todennut runsashiilihydraattisista (51-56 E%) dieeteistä erityistä haittavaikutusta plasman lipideihin oli sitten hiilihydraatit koostuneet fruktoosi ym sokerivoittoisesti tai tärkkelysvoittoisesti. Mutta hypertriglyseridemisillä henkilöillä päästäneen kuitenkin alentuneisiin triglyseridipitoisuuksiin vähentämällä jalostettujen sokereitten päivittäistä käyttöä; vähentämisen tulee koskea myös melko kohtalaistakin sokerinkäyttötasoa.

Sokerien plasman lipideihin tekemistä vaikutuksista yhteenvetona ei ole syytä sakkaroosin (josta puolet on fruktoosia) tai fruktoosin rajoitukseen väestössä yleensä raffinoituja sokereitten saantia koskevan yleissuosituksen lisäksi ( ei yli 10 E%) .

(ESIM: kommenttinani

Jos päivän energian tarve on 2700 kcal, tästä 10 E% olisi 270 kcal. 270 kcal muutettuna hiilihydraateiksi on 270/4 = 67,5 grammaa puhdasta sokeria,i noin 20 sokeripalaa. Tuskin monikaan käytännössä arvelee ylittävänsä tällaista 10 E% rajaa pöytäsokerinkäytössään. Mutta raja tietysti voi ylittyä, jos lisää sokeria puuroon, käyttää sokeroituja myslejä, sokeroituja leipiä, pullia, piparkakkuja, keksejä, kiisseleitä, karamelleja, laktoosipitoista maitoa, sokeroituja hilloja jne). Maidon mukanahan jo puoli litraa maitoa antaa nopeasti imeytyvää laktoosia, disakkaridisokeria, noin 25 grammaa. Tuota 10 E% rajaa siis pitää yksilöllisesti tutkistella omasta dieetistään onko sen ylittänyt vai ei. Hunajassa, tietyissä siirapeissa, karamelleissa ja hedelmissä tulee fruktoosia.Tavanomaisen sokerin pienikin vähentäminen jokaisesta elintarvikkeesta erikseen auttaa pitämään ravinnon suositusten rajoissa. Jos käyttää kovasti maitoa, kannattaa ostaa myös laktoositonta vaihtoehtoa./ lb).

Hiilihydraattien imeytymishäiriöt

Sukraasi–entsyymin synnynnäinen puute on harvinainen syy sakkaroosin malabsorptioon, mistä voi johtua vatsavaivoja ja ripuliakin, kun suurehkoja sokerimääriä sisältyy ravintoon. Synnynnäistä laktaasin puutetta on joskus vauvojen vaikean ripulin ja malnutritiotilan taustalla, koska rintamaidon laktoosipitoisuus on korkea ( 7 grammaa 100 grammassa maitoa).

Tavallinen muoto suoliston heikkoa laktaasientsyymiaktiivisuutta johtuu useimmilla normaalista lakatasin vaimennussäädöstä ikävuosien 2-15 aikaan. Jos jää jäljelle liian heikko laktaasiaktiivisuus, on oireina lisääntynyttä suolikaasun muodostusta, ripulia ja koliikkeja, koska imeytymättä jäänyt laktoosi fermentoituu vasta paksunsuolen puolella.

Esim. laktoosi-intoleranssissa on yksilön laktoosin käsitelykyky ylitetty. Useimmat aikuiset kykenevät kuitenkin juomaan 1-2 desilitraa maitoa päivittäin (vastaten 5-10 g laktoosia) ilman oireita, kun maito on nautittu ruoan yhteydessä. Entsymaattisesti käsiteltyjä hydrolysoituja (HYLA) maitotuotteita kuitenkin siedetään paremmin ( laktoosiredusoitu tai laktoositon maito) Kova juusto on käytännöllisesti katsoen laktoositonta. On mainintoja allergisluontoisesta laktoosiyliherkkyydestä jo hyvin pienille laktoosimäärille, jo muutamalle grammalle tai sitä vähäisemmille määrille, mutta kontrolloiduissa tutkimuksissa tällaista yliherkkyyttä ei ole voitu reprodusoida.

Jonkinasteinen laktoosimalabsorptio vain lisäisi fermentoituvaa substraattia paksunsuolen bakteeriflooralle mahdollisin edullisin vaikutuksin sikäli kun laktoosi ei vaikuta intoleranssioireitten esiinpääsyä. Laktoosimalabsorption ei pitäisi sen takia aiheuttaa maitotuotteiden täydellistä eliminoimista ravinnosta. Yksilölliset herkkyydet ovat hyvin vaihtelevia ja pitäisi testata.

(Kommentti: Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Suolistoa säätelevänä aineena hyödynnetään laktuloosia, laktoosia ja galaktoosia ulostuslääkkeessa kuten Laktipex , Selena Fournier FASS2006, tai laktuloosia ja laktoosia lääkeessä laktulos Pfizer FASS 2006.)

(Toisaalta Apteekilla on tarjolla ruoanyhteydessä otettavaksi l a k t a a s i -entyymille apuvalmisteita laktaasientyymitabletteja kuten Lactasin ( Novartis), Kerutabs (Meda), Lactrase ( Biolac) ja näitä sa ostaa ilman reseptiä).

Resistentit oligosakkaridit jäävät miltei kokonaan imeytymättä. Niitten nopea fermentoituminen paksusuolessa voi antaa samantapaista intoleranssioireistoa kuin disakkaridien malabsorptiosta seuraa.

Resistentin tärkkelyksen osuus on noin 10% kaikesta tärkkelyksestä. Se siis ei pilkkoudu entsymaattisesti ohutsuolessa (RS, resistentti tärkkelys). Koska erilaiset tärkkelystuotteet ovat peruselintarvikkeita useimmissa dieeteissä, voidaan arvioida resitentin tärkkelyksen päivittäiseksi määräksi dieetissä 10 - 20 g tai enemmän, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin NSP (Non-Starch Polysaccharides). Resistentin tärkkelyksen (RS) fermentoituminen on hidasta eikä siitä tavallisesti seuraa sen takia mitään intoleranssioireitakaan.

Ravintokuidun vaikutuksista

Epidemiologisen havaintojen takia mielenkiinto alkoi kohdistua ravintokuidun terveyttä edistäviin vaikutuksiin ja tutkimukset ponkaisivat vauhtiin. Oli havaittu käänteinen korrelaatio ravintokuidun ja tyypillisten länsimaisten kansantautien kesken. Nyt tehtiin tällainen työhypoteesi ( oletus): Ravintokuitu suojaa montaa kroonista kansantautia vastaan, joita esiintyy vähäkuituisen ravinnon käyttäjillä. Mekanistisin tutkimuksin pystyttiin havaitsemaan koko joukko kuitukomponenttien fysiologisia vaikutuksia työhypoteesin puolesta.

Mitkä ovat ravintokuidun fysiologiset vaikutukset? Päävaikutukset voitiin summana taulukoida. Rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan kohdistuvat edulliset vaikutukset ovat osittain peräisin muistakin ravintotekijöistä tai ruoan ominaisuuksista, mitkä täydentävät kuidun edullista vaikutusta. Taulukossa koetetaan valaista tätä ravintokuidun päävaikutusta suhteessa muitten ravintokomponenttien tai ravinnon ominaisuuden vaikutukseen.

Taulukko 12:3.

Fysiologinen vaikutus	Kuitutyyppi NSP liuk., ei liuk.		Kuitutyyppi RS , NDO		Ex. Ruoan osa tai ominaisuus, jolla on sama vaikutus
BULK vaikutus Suolimassan lisääminen	+	++	+	+
Fermentoituva aine	++	+	++	++	Laktoosi, fruktoosi joillain yksilöillä joskus
B-Gluc vaste Verensokerivaste	↓	+/- 0	? (1)		Ruoan muoto, Solurakenteet. Tärkkelysgeeli. Amyloosi/amylopektiinisuhde Orgaaniset hapot
LDL-kolesterolin taso	↓	+/- 0	?(2)	+/- 0	Tyydyttämättömät rasvahapot. Kasvisterolit.
Triasyyliglyserolitasot (TG)	+/- 0	+/- 0	+/- 0	?(2)	n-3 rasvahapot (-). Hiilihydraatit (+)

(1) Resistentti tärkkelys (RS) ei absorboidu, mutta saattaa vaikuttaa tai olla vaikuttamatta tärkkelyksen glykemiseen vasteeseen.

NDO tarkoittaa sulamattomia oligosakkarideja.

(2) Eläimissä on osoitettu lipideitä laskeva vaikutus. Johtuu triasyyliglyserolin paastoarvoista. Aterianjälkeiset, post-prandiaaliset pitoisuudet vaikuttuvat.

Ravintokuidun vaikutuksista tarkemmin

LAKSOIVA VAIKUTUS

Paksusuolen massaan (fekaalinen BULK) tehokasta vaikutustaan antaa liukenemattomat kuitulaadut, kuten erityisesti lignifioituneet vehnänlesekuidut. Paksunsuolen ( BULK) sisämassa lisääntyy 1.3 grammaa yhdestä grammasta syötyä pektiiniä ja 5.7 grammaa yhdestä grammasta vehnänlesekuitua. Myös resistentti tärkkelys (RS) ja sulamattomat oligosakkaridit (NDO) saattanevat lisätä osaltaan fekaalisten BULK-massaa , mikä tehostaa suolen tyhjenemistä.

VEREN RASVA-AINEET

Visköösit liukenevat kuitulaadut pystyvät alentamaan plasman lipidejä, niin kokonaiskolesterolia kuin LDL-kolesteroliakin. Vaikkakaan triglyseridien paastoarvot (TG) eivät yleensä vaikutu, erityisesti liukoiset ja visköösit, geelimäiset kuidut voivat alentaa "postprandiaalista hyperlipidemiaa" eli aterianjälkeistä verenrasvojen nousua. Tällaiset vaikutukset korreloivat pienentyneeseen kolesteroliarvoon ja (tai) sappihappojen vähentyneeseen takaisinimeytymiseen; oletettavasti myös paksussa suolessa muodostuviin fermentaatiotuotteisiin. Koe-eläimissä todettua resistentin tärkkelyksen (RS) ja resistenttien oligosakkaridien (NDO, non- digestible oligosaccharides) vaikutuksia rasvojen aineenvaihduntaan ei ole vielä saatu osoitettua ihmisessä.

VERENSOKERIN VÄHENEMINEN

Aterianjälkeisen (post-prandiaalisen) verensokerin laskun ja hyvän insuliinivasteen yhtenä taustatekijänä on visköösit, liukoiset kuitulaadut, joten ravinto on samalla matalaglykemistäkin ( low GI). Aluksi tämä osoitettiin lisäämällä erikseen visköösiä kuitua testiaterioihin. Olennaista vaikutukselle oli elintarvikkeen rakenneominaisuus, jota kuitu osaltaan vahvisti. Samaa vaikutti tietyn viljalajin käyttö tai liukoisella visköösillä kuidulla rikastetun elintarvikefraktion käyttö.

FERMENTOITUMINEN. Probiootit ja prebiootit.

Ravintokuidun osat joutuvat paksusuolessa mikroflooran anaerobisen entsyymitoiminnan, fermentaation kohteeksi. Fermentaation määrä riippuu sekä käytettävästä aineesta, bakteeriflorasta ja suolen läpikulkuajasta. Suolen loppuosan sisämassaa(bulk) lisää tehokkaasti vedensitomiskyvyllään kuitu, johon entsyymit huonommin pääsevät käsiksi kuten viljan jyvien lignifioituneet ulkokuoret. Mikrobien entsyymeillä fermentoitunut kuitu osallistuu myös fekaalisen massan määrän (bulk) lisäämiseen lisäämällä kasvanutta bakteerimassaa. On yhä selkeämmin alettu ymmärtää, miten tärkeitä terveydelle ovat fermentaatio ja fermentaatiotuotteet. Ravintokuitu on suolistobakteeriston ruoka.

Fermentaation päätuoteet ovat lyhytketjuisia rasvahappoja (SCFA, short chain fatty acids). Näitä ovat etikkahappo (C2:0, Acetic acid), propionihappo (C3:0, Propionic acid), voihappo (C4:0, Butyric acid) ja valerihappo (C5:0, Valeric acid) sekä suolistokaasut, lähinnä vety (H2) ja metaani (CH4).
Paksunsuolen (Colon) limakalvon terveyttä edistävä ja syövänvastainen tekijä on fermentaatiotuotteena syntyvien happojen aiheuttama happamuus ( pH:n lasku), mikä esim. vähentää sappisuolojen aineenvaihduntatuotteiden muodostusta. Varsinkin voihapon (C4:0, Butyric acid) muodostuminen on tärkeä kyky. Se on myös paikallisen limakalvon solujen, colonosyyttien, käyttämä pääasilalinen energia-aine, vaikuttaa solujen erikositumiseen ja (protektiiviseen) apoptoosiin.

Sen sijaan muodostuneet hiilikejtut etikkahappo (C2:0) ja propionihappo (C3:0) hyödynnetään systeemisesti ja niitä imeytyyn takaisin paksusuolesta verenkiertoon . Ne käyttyvät hiiliketjujen tapaan aineenvaihdunnassa.Tllä seikalla voi olla systeemistä vaikutusta niin hiilihydraatti kuin lipidiaineenvaihduntaan. Koe-eläimillä on osoitettu propionihapon (C3:0) estävän maksassa tapahtuvaa kolesterolin synteesiä, mutta ihmisellä tällainen mekanismi on vielä osoittamatta. Suhde missä näitä eri rasvahappoja (SCFA) fermentaatiossa kehittyy riippuu substraatista, nautistusta n kuidusta. Tärkeää voihappoa (C4:0) kehittyy runsain määrin sellaisesta ravintokuitutyypistä, jossa on resistenttiä tärkkelystä (RS) ja kaurakuitua, beetta-glukaania.

Probiootit ovat elävää mikrobia sisältävää terveydelle edullista ravintoainesta.

Prebiootit määritellään sellaisina sulamattomina ravinnon osina, jotka stimuloivat terveyttä edistävän kolonbakteerin (yhden tai useamman lajin) kasvua ja /tai aktiivisuutta. Bifidobakteerien määrää lisäsi frukto-oligosakkaridit (FOS, inuliini tai lyhempi rakenne). Tämä oli ensimmäinen havainto asiasta, mutta sittemmin havaittiin, että kyseessä oli sulamattomien hiilihydraattien (NDC) yleisvaikutus että muutkin sulamattomat oligosakkaridit (NDO) omaavat samaa yleistä vaikutusta: galakto-oligosakkaridit (GOS), resistentit malto-oligosakkaridit (MOS) ja resistentti tärkkelys (RS).

LIUKOINEN (soluble) ja LIUKENEMATON ( non-soluble) KUITU

Liukoisen (soluble) ja liukenemattoman ( non-soluble) kuidun erot on kuvattu edellä ja ne perustuvat erilaisiin fysiologisiin vaikutuksiin. Mutta tämä jako on tekniikasta riippuvainen eikä liukoisuudesta voi aina ennustaa fysiologisia vaikutuksia. Esim. liukoinen kuitu voikin olla entsyymivaikutukselle vastustuskykyinen ( resistentti fermentaatiolle) ja toisaalta taas visköösin kuidun verensokeria ja LDL-kolesterolitasoja laskeva vaikutus voi kadota, jos kuitu alkaakin depolymerisoitua menettäen visköösin luonteen. Sen takia erottelua liukoiseen ja liukenemattomaan kuituun tulisikin pitää asteittaisena.

Ravintokuitu ja krooniset sairaudet

PAKSUNSUOLENSYÖPÄ ( Carcinoma coli)

Varhainen hypoteesi sopivan kuitumäärän käytöstä paksunsuolen syövän ja divertikuloosin riskin vähentäjänä fokusoi seuraaviin tekijöihin:

(a) vähentynyt suoliston läpikulkuaika ( reduced transit time)
(b) lisääntynyt fekaalimassan paino ( increased faecal weight)
(c) suoliston sisällön laimentuminen ( dilution of the intestinal content)
(d) tehostunut ulostustoiminta (improved laxation).

Fekaalimassan painon (NSP-kuitulisästä) ja paksunsuolen syöpäriskin kesken on käänteinen korrelaatio.
(NSP= non starch polysaccharides, epätärkkelyspolysakkarideja)
Tuoreista epidemiologisista faktoista on saatu edelleen lisätukea kuidun suojaavasta vaikutuksesta.
Toisaalta korrelaation vankka osoittaminen ei ole onnistunut tarkoissa case control-tutkimuksissa ja interventiotutkimuksissa, joissa on alternatiiviset päätepisteet.

SEPELSUONITAUTI

Lukuisat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet aivan johdonmukaisesti täysjyväviljojen, hedelmien ja vihannesten ravintokuidun lisätystä saannista koronaaritaudin riskin vähenemää. Johdonmukaisesti on tämä korrelaatio täysjyväviljojen kuituun vahvempaa kuin muuhun ravintokuituun tai viljakuituun.

Seerumin kolesterolia alentaa visköösit ravintokuitutyypit kuten pektiini, guarkumi ja kauran beetta-glukaanit, mutta ei vielä tiedetä, missä määrin protektiivisuus riippuu ravintokuidusta tai täysjyväviljojen, hedelmien ja vihannesten muistakin komponenteista.

Muut elintapatekijät liittyneinä täysjyvätuotteitten, hedelmien ja vihannesten käyttöön saattanevat osaltaan omata protektiivisia vaikutuksia.

OBESITAS ( obesity, lihavuus)

Kehon painon säätelyssä on merkitystä runsaasti ravintokuitua sisältävien ruokien monella fysiologisilla vaikutuksella. Näitä ovat
(a) energiatiheyden vähentyminen kuitupitoisuuden noustessa
(b) mahalaukun tyhjeneminen tapahtuu hitaammin
(c) lyhytkestoinen kylläisyyden tunne lisääntyy
(d) ravintoaineitten imeytymistahti alenee

Kaksi katsausta sokkokokeista osoitti runsaasta ravintokuidusta ( tai NSP:stä) seuraavan painonlaskua riippumatta kuitutyypistä oli se siten ravinnon kuituna tai kuitulisänä.

FAO/UNU suositukset arvioivat osoitetun tarpeeksi vakuuttavasti NSP-ravintokuidun saattavan suojata painon nousulta ja lihavuudelta.

MUUT TAUDIT

Lisää kertyvää tieteellistä vahvistusta kuidun suojavaikutuksista tarvitaan seuraavissa taudeissa: rintasyöpä, diabetes, pohjukaissuolen haava, mahasyöpä. Samoin tarvitaan lisäosoitusta fermentaation mahdollisista vaikutuksista immuunifunktioihin.

Jalostetut sokerit

Ravintotiheys (esim. g/MJ), Nutrient density

Ravintoaineiden tiheydellä tarkoitetaan essentiellien eli välttämättömien ravintoaineiden määrää ruoassa ravinnon energiayksikköä kohden. Asetettaessa ravintoaineiden saantisuosituksia ( recommended intake, RI) on olennaista, että saadussa ravinnossa vallitsee riittävä ravintoaineen tiheys ( nutrient density). Siis ruoan tulee olla tarvittavan arvokasta laadultaan.

Tämä on erityisen tärkeää niillä henkilöillä, joiden päivittäinen kokonaisenergian saanti on jostain syystä vähäinen( low energy intake) (Esim henkilön pienikokoisuus, korkea ikä, pieni perusaineenvaihdunta, vähäinen liikunta,P AL kerroin matala, vuodepotilas ym).

RASVA ja jalostettu SOKERI antaa kyllä kaloreita ( 1 g rasva 9 kcal, 1 g hiilihydraattia 4 kcal), mutta ehkä ollenkaan tai vain vähän tarvittavia esentiellejä ravintoaineita, joten nämä laimentavat ruoan ravintotiheyttä ( Puhutaan ”tyhjistä kaloreista”).Niissä ei ole esim essentiellejä aminohappoja EAA, mineraaleja, vitamiineja ja essentiellejä rasvoja EFA, esim jos on kyse vain kovasta rasvastakin).

Lapsilla ja laitoksissa asuvilla vanhuksilla on tehty tutkimus, josta näkyy, että ylisuuri sokerinkäyttö ( yli 10-15 E%) voi vaikuttaa haitallisesti essentiellien ravintoaineiden saantiin. Tämän takia edelleen pidetään jalostettujen sokerien käytön suositeltuna ylärajana samaa kuin ennen : niistä käsin muodostuvan energian osuuden pitäisi pysytellä alle 10 energiaprosenttissa ( E%).

Jalostetut rafiinoidut sokerit ovat ovat sakkaroosi ( tavallinen pöytäsokeri), fruktoosi ( hedelmäsokeri), glukoosi, dextroosi ( rypälesokeri), tärkkelyshydrolysaatit siirapit kuten glukoosisiirappi, vahvafruktoosinen siirappi ym.: Näitä esiintyy joko elintarvikkeeseen kuuluvana rakenneosana tai niitä on voitu tuotteen valmistuksessa lisätä.

Rajoittavia sokerinsaantisuosituksia pitäisi erityisesti noudattaa lapsilla ja matalaenergistä dieettiä käyttävillä aikuisilla. Saantisuositus on myös sovellutettavissa suunniteltaessa ruokaa erilaisia ryhmille ja joukoille tarkoituksena saada aikaan sellaista ravintoa, joka kattaa (ravintotiheydeltään) ravinne-ja kuitusuositukset.

(ESIM. 1 sokeripala painaa 3.6 grammaa. Se on puhdasta sakkaroosia ja täyttä hiilihydraattia, 1 gramma hiilihydraattia antaa 4 kcal tai kilojouleissa 17 kJ. Tämä 3,6 gramman sokeripala antaa 14.4 kcal tai 61.2 kJ energiaa. Mutta ei mitään ravintoaineita, vitamiinia tai mineraalia ym. Sakkaroosista on noin puolet glukoosia ja puolet fruktoosia. Sokeripalan ravintotiheys on siis nolla vaikka siinä on globaalisti arvokkainta energiaa 100% painosta. Täytyy ottaa huomioon että hypoglykemiassa annettu 3- 15 sokeripalaa tuo tärkeää sokerienergiaa nopeasti elimistön käyttöön ja suojaa aivoja. Kyse on puhtaasta ENERGIA-AINEESTA, eikä nutrientista, ravinnetekijästä. Riittävä saatavilla olevan energian saanti on tietysti asia ykkönen " varttitunnin ravinnossa" ja ravinteet (nutrients) on aina sitten tarkennettavissa oleva rekvisiitta, jolla on pitkäaikaismerkitys esim koko vuoden ravinnossa. Ihmisen maksa - kun syödään normaalisti talonpoikaisjärjen mukaan- pitää sellaista 100 gramman glykogeenivarastoa, mikä vastaa normaalisti siitä, että on jatkuvasti noin 1,5 sokeripalan verran glukoosia ihmisen verenkierrossa )- Siis EI TARVITSE syödä koko ajan karamellia pitääkseen verensokeria normaalina! Ravintosuositukset opettavat tavallista ruokaa, joka avustaa kehoa varastoimaan lihaksiin ja maksaan ne 500 g glykogeenia, jotka vastaavat prestaatiohetken ja uniajan ja ateriavälien normaalista verensokerista.

(4) Hiilihydraatti

2011-12-12T05:10:00.001-08:00

Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6

(1) Tausta ( S. 173)
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)
(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)

(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)
(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)

(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti

(4)

CARIES DENTIS

Hammaskunto on heikentynyt sokerinjalostustaidon kehittymisen ja sokerinkäytön myötä. Tieteellisissä tutkimuksissa ja epidemiologisesti on sama vahvistettu.

Sokeria syötäessä suontelon mikrobit vaikuttavat pH-arvon alenemista ja tästä taas kärsii hammaskudos. Hampaasta pääsee mineraaleja purkaantumaan, kun bakteerit kattavat hampaan pintoja. Hammaskaries on täten infektiotauti, mutta sokerilla ja muilla helposti mono-ja disakakridinmuotoon fermentoituvilla hiilihydraateilla on myös avainosuutta bakteerien kasvattajina. Myös vahvasti tärkkelyspitoisella ruoalla on osuutta: erityisesti tärkkelysmolekyyli on helposti hajoitettavissa a m y l a a s i -entsyymillä, jota on jo suuontelossa. Sakkaroosin läsnäollessa tärkkelyksen kariogeeninen vaikutus vahvistuu, sen sijaan laktoosista käsin on hapon muodostus vähäisempää.

Hampaan kiilteelle (kruunun) kariekselle on pH-arvo 5.5 kriittinen. Sokerialtistuksesta tapahtuva nopea ja tehokas fermentoituminen kohti maitohappoa tekee hapanta, alle 5.5 pH miljöötä hammastienoossa. Hammasjuuressa kriittinen pH on noin 6.5, mikä alkaa vallita jo syötäessä sokeritontakin leipää. Tavallisesta pöytäsokerista syntyy maitohapon lisäksi myös liukenemattomia solunulkoisia glukoosipolymeerejä, esim glukaaneja ja mutantteja, mitkä johtavat hammaspinnassa paksujen biologisten kelmujen muodostukseen, mikä suosii kariogeenisten streptokokkien kolonisaatiota.

Pohjoisten maakuntien hammaskariesprevalenssi on saatu vähenemään viime vuosikymmenien aikana sokerinkäytön vastaavasti vähenemättäkin. Uudemmatkaan Pohjoismaiset tutkimukset eivät viittaa raportoidulla sokerinkäytöllä ja kariesesiintymällä olevan korrelaatiota, vaikka vanhoissa tutkimuksissa osoittavat korrelaation. Lisätekijöinä fluoridin käytön vaikutus ja elämäntapatekijät peittävät sokerinkäytössä tapahtuneitten muutosten merkityksen. Runsas sokerinkäyttö korreloi kariesriskiin, jos suuhygienia on kehnoa ja fluoridiprofylaksia vähäistä. Vertailtaessa sokeria runsaasti käyttävin maihin tosin havaitaan vahvaa korrelaatiota keskimääräisellä sokerinkäytöllä ja kariesprevalenssilla.

Huomattavaa paranemista on tapahtunut lasten ja aikuisten kariestilanteessa. Kuitenkin osassa väestöä (15-20 % väestöstä) sitä esiintyy. Väestöryhmine kesken on merkittäviä sosioekonomisia ja maantieteellisiä eroja. Tämä hammasmädän polarisoitunut esiintymä havaitan jo yksivuotiaissa. Motivoi yksilötason primääripreventioon, koska caries lisääntyy tietyissä lapsiryhmissä. Väestötason primääripreventiona on fluoridia sisältävien hammastahnojen käyttö.

Ei pystytä asettamaan yleistä turvallista sokerinsaantitasoa, koska karieksen kehittymiskaskadiin vaikuttaa sokerin lisäksi niin monta muuta elintapatekijää kuten fluoridialtistus, ateriatiheys, ravinnon koostumus, perinnöllisyys, sairaus, lääkitys, aliravitsemus sekä syljen kokoomus ja virtaus.

MAKEUTTAJAT :Luonnolliset sokerit ja lisäaineet E 950-E967

Makeuttajia käytetään tavallisen sokerin, sakkaroosin, asemasta eri syistä:
(1) Makeuttaja on vähäenerginen vaihtoehto.
(2) Makeuttaja sopii diabeetikoille.
(3) Hammasystävällisissä tuotteissa käytetään makeuttajia, jolloin kyllä karies-riski voi vähentyä, mutta eroosioriski matalan pH:n takia ei kuitenkaan vähene.

Erityyppisiä makeutajia on olemassa. Elintarvikkeissa sallittuja makeuttajia merkitään lisäaineluettelossa koodeilla E950-E967. Ainekset ovat molekyyleiltään joko hiilihydraattien ryhmään kuuluvia sokereita tai sokerialkoholeja tai sitten kemiallisesti hiilihydraateista poikkeavia luonnollisia tai syntetisoituja yhdisteitä.

Luonnolliset sokerit. Fruktoosi ( hedelmäsokeri) on makeampaa kuin tavallinen pöytäsokeri, sakkaroosi. Sakkaroosi, laktoosi (maitosokeri) ja tärkkelyshydrolysaatit ovat vähemmän makeita vaihtoehtoja. Näitä sokerilaatuja pidetään elintarvikkeen luonnollisena osana eikä ne saa E-koodin numeroa. Näillä on myös sama energiasisältö kuin sakkaroosilla, tavallisella sokerilla ( 1 gramma antaa 4 kcal, 17 kJ) ja niitä fermentoi hammasplakkien bakteerit, joten kariesriski nousee niien tiheästä käytöstä.

Sokerialkoholit (sugar alcohols) kuten sorbitoli (E420), mannitoli (E421), xylitoli (E967), isomaltitoli (E953), laktitoli (E966) ja maltitoli (E965), eivät ole niin makeita kuin tavallinen valkoinen sokeri (sakkaroosi). Ne ovat hammasystävällisempiä eikä hammasbakteerit pysty niihin. Niiden imeytyminen on rajallista ja niistä saatava energia on vain vain 8-12 kJ/ grammalta. Näitä yli 10 % siäsltävät tuotteet on merkittävä varoituslapulla,sillä sokerialkoholeilla on laksoiva vaikutus runsaissa määrissä käytettynä.

Synteettiset makeuttajat sakkariini, syklamaatti, aspartaami ja asesulfaami K eivät anna energiaa aiheuttaen kuitenkin hyvin voimakkaan makean maun elämyksen.

Neohesperidiini-dihydrokalkonia ja taumatiini ovat kasvismateriaalista tuotettuja.

Perinteellisten makeuttajien antaman energian välttämisessä voi keinotekoisia makeuttajia pitää turvallisina vähäenergisinä vaihtoehtoina, kun huomioi sellaisten makeuttajien lailliset käyttörajoitukset.

Hammasvaurioitten kannalta voi pitää turvallisina makeuttajien käyttöä lääkkeissä, kurkkupastilleissa, purukumeissa ja makeissa juomissa. Kuitenkin tiheästä makeutettujen korkeahappoisten virkistysjuomien käytöstä hampaat voivat erosoitua.

HIILIHYDRAATIT ja OBESITAS

Moni keskipitkä alle vuoden interventiotutkimus (rasvaa alle 30E%, hiilihydraattia yli 50-55 E%) osoittaa rasvarajoituksella ja runsaahkolla hiilihydraattimäärällä olevan potentiaalia painonlaskuun.

Yllämainittujen tutkimusten meta-analyysit ovat osoittaneet johdonmukaisesti alempia kehonpainoja niillä, jotka ovat noudattaneet matalarasvaista, korkeahiilihydraattista dieettiä verrattuna niihin, joitten ravinto on tavallisen rasvapitoista tai runsaasti rasvapitoista.

Mutta vähennetyn rasvansaannin pitkäaikaisvaikutukset painonlaskuun eivät ole yleensä kovin dokumentoituja; saatavillaolevatkin tutkimustulokset vaihtelevat jo designilta ja laajuudelta. Hyvien pitkäaikaistulosten puuttumisen lisäksi puuttuu koko tutkimuksen aikaiset aktiivit interventiotkin.

Edelleen mainittakoon, että on saatu tuloksia kahdesta äskettäisestä diabetesta ehkäisevästä kokeesta (prevention trials). Nämä osoittivat, että dieetin rasvan vähentäminen ja runsas kuidunsaanti liitettynä päivittäisen 20-30 minuutin fyysiseen aktiviteettiin tuotti kestävää, jopa yli 4 vuotta pysynyttä painon laskua ja samalla oli 58 % aleneman aikuistyypin diabeteksen esiinpuhkeamisessa.

Ehkä päähyötynä niukkarasvaisesta runsashiilihydraattisesta ravinnosta ( low fat, high carbohydrate) on painonkertymän ehkäistyminen ja painonlaskun jälkeisen uuden painonnousun estyminen.

Vaihtoehtoina (alternatiivina) on puollettu runsasrasvaisia, korkeaglykemiset hiilihydraatit rajoittavia dieettejä ( high fat, Low GI). Mutta interventiotutkimuksin ei ole dokumentoitu sellaisten dieettien vaikutuksia kehonpainoon eikä niitten turvallisuuteen.

Kuten edellä on mainittukin on olemassa vahvaa näyttöä ravintokuidun antamasta avusta kehonpainon alentamisessa ja vakauttamisessa.

Yksinkertaisia vai komplekseja hiilihydraatteja

Onko merkitystä sillä, mitä ravinnon hiilihydraattienergia on tyypiltänsä? Siis onko se yksinkertaista sokeria vai monimutkaisempia tärkkelyslajeja.

Tästä on tehty 3 kuukauden monikeskustutkimus dieetillä, jonka hiilihydraatienergia% oli 51- 56 E%. Sekä sokeriryhmässä että tärkkelysryhmässä olleet henkilöt pudottivat painoaan dieetin ollessa tämänkin verran hiilihydraattipitoista. Heillä ei havaittu mitään erityistä vaikutusta plasman rasva-arvoihin.

Entä sokerilla makeutettujen limonaatien vaarat?

On olemassa 10 viikon interventiotutkimus runsaasta sakkaroosin ( valkoisen sokerin) käytöstä (Sokeria 28E%). Sokerilähteinä tutkimuksissa toimi sokeriset virvoitusjuomat. Tällainen ravinto lisäsi energian saantia, kehon painoa, kehon rasvan määrää ja verenpainetta kohtalaisesti ylipainoisilla koehenkilöillä verrattuna niihin, joiden virvoitusjuomissa oli keinotekoista makeuttajaa.

Tämä tutkimus vahvistaa epidemiologisista havainnoista tehtyä johtopäätöstä lapsuuden ylipainosta ja sen korrelaatiosta sokeroitujen virvoitusjuomien käyttöön. Sen takia on tärkeää rajoittaa sitä hiilihydraattimäärä, mitä sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien pelkät sokerimäärät edustavat.

Entä liian fruktoosin vaarat?

Äskettäin on kyetty osoittamaan fruktoosilla eli hedelmäsokerilla olevan erityistä osuutta painonnousuun ja insuliiniresistenssioireyhtymään. Glukoosista eli rypälesokerista poiketen hedelmäsokeri fruktoosi suorittaa pääasiallisen aineenvaihduntansa muuttumalla rasvoiksi maksan alueella. Toisaalta fruktoosin glykeminen indeksi (GI) on matala (= se ei muutu helposti glukoosiksi ja verensokeriksi). Eläinkokeissa on havaittu fruktoosin indusoivan metabolista oireyhtymää eli sellaisia muuntumisia, jotka ovat tyypillisiä insuliinresistenssille, mutta vastaava tietous ihmiskehosta ei ole niin yksioikoista. Niin kauan kuin puuttuu ihmisistä saatuja vakuuttavia tutkimustuloksia, ei ole tarpeeksi tieteellistä pontta antaa mitään erityisiä suosituksia fruktoosista, paitsi mitä nyt tulee yleiseen raffinoituja, pelkkiä sokereita rajoittavaan suositukseen ( alle 10 E%).

Viime aikoina muotiin on noussut vähähiilihydraattiset, runsasrasvaiset ja runsasproteiiniset dieetit ( low-carbohydrate, high-fat, high-protein diets), mutta ei ole olemassa yksityiskohtaista näyttöä niitten tehokkuudesta tai turvallisuudesta ( vuoteen 2004 mennessä) -

Muuan systemaattinen katsaus ( ennen vuotta 2004) antoi johtopäätöksenä, että siihen mennessä oli aivan riittämätöntä näyttöä, jotta olisi voitu tehdä suosituksia matalahiilihydraattisen dieetin puolesta tai sitä vastaan. Ei ole dokumentoitu sellaisten dieettien pitkäaikaisen käytön turvallisuuttakaan. Julkaistuissa tutkimuksissa ei ollut osallistujien painonlaskua vaikuttavana syynä matalahiilihydraattisen dieetin aikana niinkään dieetin vähempi hiilihydraattipitoisuus, vaan dieettiin liittynyt vähempi kokonaisenergian saanti ja dieetin keston lisäys.

Entä proteiinin osuuden lisän merkitys? Toisaalta painonlaskua voi avustaa proteiinin energiaosuuden nostaminen 20-25 energiaprosentiin (20-25 E%), kun samalla pidetään niukkarasvaista ja korkeahiilihydraattista dieettiä.

HIILIHYDRAATIT ja FYYSINEN SUORITUSKYKY

Lihaksien aktiviteetissa on kaikkein helpoimmin saatavilla oleva energia peräisin hiilihydraateista. Ravinnon hiilihydraatit ovatkin välttämätöntä ( essentielliä) lihaksen ja maksan GLYKOGEENIN muodostukselle.

Yleinen hiilihydraattien saantisuositus , vähintäin 50-55 E%, on yleensä myös riittävä kehon optimaalisen oman tärkkelysvaraston, glykogeenin varaston, muodostumiseen.

Matalaglykemisistä hiilihydraateista ( low GI) lienee etuja , kun niitä nauttii ennen ankaraa pitkäkestoista fyysistä harjoitusta, vaikka ihmistutkimuksista saatu näyttö onkin ristiriitaista.

Korkeaglykemiset hiilihydraatit (high GI) antanevat kuitenkin fyysisen harjoituksen jälkeen kaikkein pikaisimman glykogeenipitoisuuksien palautumisen.

Kun hiilihydraatteja otetaan adekvaatisti, riittävästi, fyysisen harjoittelun aikana ( 0.5- 1.0 grammaa painokiloa kohden tunnissa) pidentyy yli kahteen tuntiin ajallinen mahdollisuus laajempaan voimankoetukseen ja ponnistukseen maksimaalisella suorituskyvyllä. Myös lyhemmissä ( 1-2 tunnin) aerobisissa ja intermittoivissa lajeissa paranee suorituskyky.

Hiilihydraattien tarve ja ssantisuositus

HIILIHYDRAATTIEN SUHTEEN.Vaikka hiilihydraateista ei ole sellaista ”absoluuttista tarvetta” elämänfunktioiden ylläpitoon, on kuitenkin hiilihydraattien saanti ravitsemuksessa essentielli ns. ketoositilan välttämiseksi.

(Kommentti: Hiilihdyraatin saannin puutteessa keho tehtailee itse rasva-aineista ja proteiinista hiilihydraattirunkoja pitäen ketoositilaa yllä/lb).

US FNB (The US Food and Nutrition Board) on arvioinut keskimääräiseksi (glykemisoituvan) hiilihydraatin tarpeeksi 100 grammaa päivässä niin lapsilla, tytöillä ja pojilla 18 ikävuoteen asti kuin myös aikuisilla ketoositilan vältössä.. Nämä laskelmat on tehty ensisijaisesti niistä tiedoista käsin, jotka kuvaavat aivoissa tapahtuvaa GLUKOOSIN hyväksikäyttöä. Tällainen hiilihydraattienergian määrä vastaisi aikuisilla naisilla ja miehillä energiaosuutta 15-20 E%. Eräs hollantilainen asiantuntija teki samantapaisia laskelmia ja päätyi tulokseen, että hiilihydraattien enegiaosuudeksi tarvitaan 40 - 45 E%.

Tähän hiilihydraattikappaleessa mainittuihin asioihin perustuen saatavilla olevat tiedot osoittavat, että sellaiset dieetit, joissa hiilihydraattien pitoisuus vastaa yli 50-55 E% (rasvan energiaosuuksien samalla ollessa 25-30 E%), ovat edullisia kehon painon stabiiliuden ylläpidossa ja ylipainon kehittymisen vältössä.

Varsinkin lapsilla ja matalaa energiansaantia osoittavilla henkilöillä on tärkeää pelkkien sokereitten ja sokerilisien välttäminen, jotta ravintoainetieheys ateriassa ei kärsi. Hampaitten kunnon takia ja karieksen riskin vähentämisessä tulisi myös välttää tiheää sokeroitujen ruokien käyttöä. Sokerilla makeutettujen juomien käytön on havaittu liittyneen liikapainon kehittymiseen ja niitten käyttöä tulisi rajoittaa.

KUIDUN suhteen NNR1996 antoi suosituksia ja tietämystä, joka perustui arvioihin kansainvälisten asiantuntijoitten lausunnoista , jotka kuvasivat lähinnä kuidun vaikutusta suoleen. Mutta kvantitatiivisen kuitusuosituksen on vielä perustuttava niihin kuitumääriin, mitkä vaaditaan suoliston säännölliseen toimintaan ja paksusuolisyövän riskiä vähentämään pystyvän suolen sisämassan (BULK) ylläpitämiseen. Senjälkeen onkin ilmestynyt lukuisia tutkimustuloksia, joissa on esitettynä useisiin eri tauteihin liittyvää suotuisaa ravintokuituvaikutusta ja ( tai) kuitupitoisten ruokien ( täysjyväviljojen, hedelmien ja vihannesten) suotuisaa vaikutusta. Kuidun suolistoa suojaavaa, protektiivista vaikutusta paksunsuolen syövän suhteen on havaittu EPIC-tutkimusten mukaan . On myös epidemiologista näyttöä kuidun protektiivisuudesta, mitä tulee sepelvaltimotauteihin ja liikalihavuuteen.

(EPIC, European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition)

NNR2004 pitää ennallaan sen kuitusuosituksen, minkä jo NNR1996 esitti.

Suositellaan 25-35 grammaa ravintokuitua päivässä, mikä ravintotiheytenä merkitsee noin kolmea grammaa (3g) kuitua yhtä energian megajoulea (MJ) kohden ( 3 g/ 1 MJ). Alempaa kuitusuositusrajaa voi pitää sopivana naisille ja ylempää sopivana miehille.

Samantapaisia suosituksia on esittänyt US FNB, joka suosittelee miehille kuitua 38 grammaa päivässä ja naisille 25 grammaa päivässä. Nämä arvot on asetettu lähinnä sepelvaltimoprotektiivisesta näkökohdasta käsin samojen tutkimustulosten osoittaessa suojavaikutusta myös tyypin 2 diabetes mellitusta vastaan. (Kommentti: On maita joissa kuidun saantiylittää runsaasti 100 g päivässä , mutta haittavaikutus on taas hyvänlaatuisen tärkkelyksen rajallinen saanti./lb).

12.9.1.SUOSITUS HIILIHYDRAATEISTA (E%)

Hiilihydraattien energiaosuuden tulisi olla 50-60 energiaprosenttia (E%) . Kun on suunniteltava ruokaa suurille ryhmille, ehdotetaan käytettäväksi hiilihydraattienergian osuutena tasoa 55 E%.

(Huom: Kun päivän energia on 100 E%. energiasuositukset hiilihydraateista 50-60 E%, proteiineista 10-20 E% ja rasvoista 25-35 E %. Keskimäärin käytetään arvoja: Hiilihydraateista 55 E%, proteiinista 15 E%, rasvoista 30 E%)

12.9.2. Suositus jalostettujen sokerien rajoittamisesta (E%)

Raffinoiduilla eli jalostetuilla sokereilla ei saisi täyttää energiatarpeistaan kuin korkeintaan 10 E %, kymmennen energiaprosentin osuuden päivittäin. Näillä sokerilaaduilla tarkoitetaan tavallista sokeria SAKKAROOSIA, rypälesokeria GLUKOOSIA, hedelmäsokeria FRUKTOOSIA, erilaisia tärkkelyksen hajoitustuotteina syntyneitä sokerihydrolysaatteja ja muita hiilihydraatteja, jotka eivät tuo muassaan essentiellejä,.välttämättömiä ravintoaineita. Jos näitten sokerien energiaosuus ravinnossa kasvaa, ravintoainetiheys laskee .

Tiheää sokeripitoisten ruokien käyttöä pitäisi varoa, kun halutaan välttää kariesriskiä.

12.9.3.Kuitu

AIKUISTEN KUITUSUOSITUS. Aikuisen ravintokuidun saannin tulisi olla vähintäin 25-35 grammaa päivässä tai ravintotieheytenä ilmaisten 3 grammaa yhden MJ energiamäärässä ( 3g/MJ). (Tämä on määritelty AOAC-menetelmällä kokonaiskuidusta). Tämän kuitumäärän tulisi olla peräisin luonnostaan kuitupitoisista elintarvikkeista kuten kokojyväviljasta, palkokasveista, vihanneksista, perunasta, juureksista, mukulakasveista, hedelmistä ja marjoista. Sellainen elintarvike tarjoaa runsaasti muutakin ravintoainetta kuin vain kuitua.

KUITULISÄT. Jos käytetään erityisiä kuitulisävalmisteita, voidaan saada joitain mahasuolikanavan tai aineenvaihdunnan kannalta edullisia vaikutuksia esiin. Myös sellaisista elintarvikkeista, joissa glykeminen indeksi (GI) on matala, voidaan edelleen havaita muutakin edullista vaikutusta kuin niiden kuitupitoisuudesta johtuvaa.( Kommentti: Huom keliakikoille on omat gluteenittomat kuitulisät kuten Husk-kuitu, perunakuitu-Po-fiber ja sokerijuurikaskuitu Fibrex/lb.

12.10. Hiilihydraattilähteet ja saanti

Viljat ja peruna ovat Pohjoismaissa hiilihydraattien päälähteitä. Sokerilaatuja kuten monosakkarideja ja disakkarideja tulee lisäksi hedelmistä, marjoista ja maidosta. Ravintoperäinen kuitu on lähinnä kokojyväviljasta, hedelmistä, marjoista, vihanneksista ja perunasta. Kokonaishiilihydraattimäärä pohjoismaisessa ravinnossa vastaa yleensä energiaosuudeltaan 45-52 E % ja kuidun käyttö on tasolla 19-27 g / 10 MJ ( megajoulea) energiatiheytenä ilmaisten. ”

(Kommentti: Yhteenveto Todennäköisesti hieman matala hiilihydraattiensaanti korvautuu liian korkealla rasvansaannilla. Kuidun saanti on samalla alle suositusten tai suositusten alakantissa. Molemmat seikat omaavat terveydelle negatiivisia vaikutuksia ja ovat helposti korjattavissa olevia tekijöitä/lb)

1. kommentti

Kommentti 2. Probiootti ja prebiootti

www.terveysportti

Kommentti. 3. E-koodi

SNR Päivityksiä

2011-12-11T21:13:00.001-08:00

Nyheter och pressmeddelanden

Visar 1-5 av 6 träffar

Svenska näringsrekommendationer, SNR: 2007-04-13
Nya svenska rekommendationer för näringsriktig ...: 2009-07-16
Nya rekommendationer om kostfibrer till barn: 2008-02-27
Skärpta regler för Nyckelhålet ger bättre val för ...: 2008-02-26
Klargörande om Livsmedelsverkets kostråd om ...: 2009-12-08

Visa alla träffar

SNR2005 Fyysisen aktiviteetin suositus

2011-12-11T21:04:00.000-08:00

V Rekommendationer om fysisk aktivitet

Adekvat fysisk aktivitet bidrar till att minska risken för livsstilsrelaterade sjukdomar såsom hjärt-kärlsjukdom, osteoporos och vissa typer av cancer. Daglig fysisk aktivitet rekommenderas därför som en del av en hälsosam livsstil tillsammans med en välbalanserad kost.

Barn och ungdomar

Minst 60 minuters fysisk aktivitet per dag rekommenderas. Aktiviteterna kan sannolikt delas upp i kortare intervaller under dagen. Aktiviteterna bör vara så varierande som möjligt för att ge optimala möjligheter att utveckla alla former av fysisk förmåga inklusive hjärt-lungkapacitet, muskelstyrka, flexibilitet, snabbhet, rörlighet, reaktionsförmåga och koordination.

Vuxna

Utöver vanlig daglig rörelse rekommenderas vuxna minst 30 minuters fysisk aktivitet per dag med måttlig och/eller hög intensitet (motsvarande 630 kJ/dag). Aktiviteterna kan sannolikt delas upp i kortare intervaller under dagen, t.ex. i intervaller om 10 minuter. Ytterligare fysisk aktivitet ger ytterligare fördelar och omkring 60 minuter per dag med måttlig och/eller hög intensitet kan behövas för att förebygga viktökning.

Uppdaterad: 2005-10-13 Upplysningar: Nutritionsenheten , Livsmedelsverket
Uppsala,

XII Rekommendationer på vetenskaplig grund

Utöver de basala behoven för att upprätthålla normala kroppsdepåer och funktioner baseras även NNR på samband mellan näringsintag och kostsammansättning och risken att utveckla olika sjukdomar och åkommor. Det rör sig primärt då om energigivande näringsämnen, dvs. fett, fettsyror, kolhydrater och alkohol, men även på andra komponenter som kostfibrer, natrium, kalium och vissa vitaminer. Det rör sig här främst om interventionsstudier med definierade koster, prospektiva kohortstudier, och fall-kontrollstudier. Populationsstudier där kosten relateras till en markör eller åkomma har också beaktats. Exempel på riskmarkörer är serumlipider, insulinkänslighet, blodtryck och bentäthet. ---

Rekommendationerna om fysisk aktivitet baseras på samma typ av evidens. ---

Riktlinjerna för måltidsordning baseras dels på interventionsstudier där man mätt effekter av måltidsfrekvens och sammansättning på bl.a. blodfettnivåer, glukosomsättning, insulinnivåer och kognitiva funktioner. Det rör sig dock som regel om korttidsstudier. Observationsstudier inom området är ibland svårtolkade på grund av brister och olikheter i klassificering av måltider. Vidare har måltidstraditioner beaktats, t.ex. att huvudmåltider som lunch och middag ofta består av varm mat och bidrar med en större andel av dagens energi- och näringsintag än t.ex. frukost.

En rad kontrollerade interventionsstudier har visat att en kost i linje med NNR, dvs. omkring 30 E% fett och 10 E% mättade fettsyror, rik på kostfibrer, adekvat mängd n-3 fettsyror, riklig konsumtion av frukt och grönsaker, fullkornsprodukter samt regelbunden konsumtion av fisk, enbart eller i kombination med regelbunden fysisk aktivitet, kan minska risken för och/eller har gynnsamma effekter på en rad riskfaktorer för diabetes och hjärt-kärlsjukdom inklusive blodfetter, blodtryck och insulinresistens (2-7). Epidemiologiska studier stöder i många fall dessa samband och pekar på att en sådan kost dessutom sannolikt kan minska risken för vissa cancerformer (8, 9).

Rekommendationerna i NNR 2005 uppvisar många likheter med nya internationella och nationella rekommendationer, bl.a. från WHO (10), USA (11) och Europa (12). I samtliga rekommendationer ingår t.ex. en begränsning av den totala fettmängden och en begränsning av intaget av mättade fettsyror och transfettsyror. Vidare ges rekommendationer om adekvat fysisk aktivitet.

Uppdaterad: 2005-10-17 Upplysningar: Nutritionsenheten Livsmedelsverket Uppsala

XIII Praktisk användning av SNR

SNR är primärt avsedd för planering av koster för grupper av friska personer med en specificerad grad av fysisk aktivitet. De näringsmässiga principer och råd om kost och fysisk aktivitet som rekommendationerna innebär är dock lämpliga som en del av behandlingen av flera vanliga sjukdomar och riskfaktorer som förhöjda blodfettnivåer och hjärt-kärlsjukdom (13, 14), högt blodtryck (15), diabetes (16) och osteoporos (17). När det gäller energiintag representerar referensvärdena i SNR det genomsnittliga energibehovet hos grupper av personer med normalvikt. SNR är därmed inte primärt avsedda för bantning. Referensvärdena kan inte användas för enskilda individer utan energibehovet måste uppskattas för varje individ i relation till ålder, kön, kroppsvikt, kroppssammansättning och fysisk aktivitet. En rad ”modedieter” har lanserats, primärt för bantning, med löften om snabb och uthållig viktreduktion. Kontrollerade studier ger inget belägg för att dessa skulle vara mer effektiva än en energireducerad kost baserad på officiella rekommendationer och de långsiktiga riskerna är ofullständigt studerade (18).

SNR är vidare utgångspunkten för olika livsmedelsbaserade kostråd och riktlinjer. Exempel är Livsmedelsverkets ”SNÖ”-råd (19), kost- och motionsrekommendationerna (20) och riktlinjer för skolluncher (21). Näringsrekommendationerna beaktas allt oftare i livsmedels- och folkhälsopolitiken. Goda och säkra matvanor samt ökad fysisk aktivitet är två målområden i den nya folkhälsopolitiken som antogs 2003 och rekommendationerna är en viktig utgångspunkt för underlaget till den nationella handlingsplanen för goda matvanor och ökad fysisk aktivitet som utarbetades av Livsmedelsverket och Statens folkhälsoinstitut 2004-2005.

Värdering av näringsintag

De olika referensvärdena för näringsintaget kan användas för att bedöma intaget från kosten. För vitaminer och mineralämnen har man vanligen varit mest intresserad av att bedöma om intaget är tillräckligt. Här bör man i första hand utgå från genomsnittsbehovet, AR (tabell 6). Ökad användning av kosttillskott och berikning gör att man även bör uppmärksamma risken för höga intag och här kan de övre gränserna för intag (UL) användas som referensvärden för vuxna (tabell 7). För energigivande näringsämnen är den primära frågeställningen inte om intaget är tillräckligt utan balansen mellan de aktuella ämnena i kosten. Här kan man utgå från de intervall som anges.

Innan man värderar intaget med hjälp av referensvärdena i tabell 6 och 7 är det nödvändigt att kontrollera i vad mån kostdata är lämpliga för detta ändamål. De viktigaste frågeställningar som bör klargöras framgår av tabell 8.

På grund av oundvikliga felkällor i kostundersökningsmetodik och livsmedelsdatabaser bör energi- och näringsintag beräknade från kostdata snarare betraktas som skattningar än som absoluta värden. Vanliga kostundersökningsmetoder är registrering av intaget under en vecka eller 24-timmars kostintervju (som avser konsumtionen under det föregående dygnet), eller kosthistorisk intervju (som täcker konsumtion över en längre period). Tillförlitligheten i olika kostundersökningar är starkt relaterad till individens förmåga att redovisa och specificera vilka livsmedel han/hon ätit och i vilka mängder. Beroende på kvaliteten i insamlade konsumtionsdata kan olika grad av felskattningar av energi- och näringsintaget uppkomma.

Vid beräkning av näringsintaget från kostdata finns således en rad potentiella felkällor. Intaget av näringsämnen beräknas som regel med användning av ett näringsberäkningsprogram kopplad till en specifik version av en livsmedelsdatabas. Uppgifter om energi och näringsämnen baseras i en sådan databas på skattade medelvärden från kemiska analyser av livsmedel insamlade/inköpta vid olika årstider och från olika geografiska områden. Näringsinnehållet i maträtter beräknas oftast med hjälp av standardrecept från kokböcker och i den mån maträtter har analyserats, har tillagningen oftast också baserats på standardrecept. När näringsinnehållet endast beräknats, har man uppskattat vissa näringsförluster vid beredning och tillagning. Uppgifterna överensstämmer därför aldrig exakt med sammansättningen av de livsmedel som individerna ätit.

Det är därför viktigt att så långt som möjligt försöka validera insamlade kostdata, t.ex. genom en värdering av registrerat energiintag i förhållande till uppskattat energibehov eller genom objektiva mått på intag som exempelvis innehållet av kväve och natrium i urin. Mer kvalitativa mått kan vara biokemiska markörer som serumnivåer, enzymaktiviteter, fettsyrasammansättning i blodlipider eller fettväv. Det är speciellt viktigt att fastställa om det totala energiintaget är rimligt då en underskattning av detta intag också kommer att betyda en underskattning av intaget av näringsämnen (tabell 8). Registrering av längd och kroppsvikt samt helst också en värdering av fysisk aktivitet är därför minimikrav i kostundersökningar. Intaget av vissa näringsämnen, exempelvis natrium och jod, kan vara särskilt svåra att uppskatta med kostundersökningar, och här kan t.ex. analys av dygnsuriner ge mer tillförlitliga resultat.

Trots flera möjliga felkällor kan kostundersökningar som regel ge en rimlig skattning av kostens kvalitativa sammansättning och intaget av olika näringsämnen hos en grupp av individer. Däremot krävs omfattande och specifika metoder för att mer noggrant försöka skatta en individs faktiska intag. För att säkert kunna uttala sig om intaget för en viss individ är adekvat eller ej krävs antropometriska, kliniskt-kemiska och olika biokemiska mätningar, oavsett vad kostdata ger vid handen.

Vitaminer och mineralämnen

Vid värdering av om intaget av ett visst näringsämne är tillräckligt i en grupp individer bör man i första hand använda genomsnittsbehovet (AR) som måttstock. En sådan jämförelse kan ge information om vilka näringsämnen för vilka intaget generellt är tillräckligt och för vilka intaget är mer marginellt och därigenom behöver utredas ytterligare, dels i befolkningen som helhet eller i en viss grupp. Det rekommenderade intaget (RI) och minsta intag (LI) kan användas som kompletterande referensvärden.

En värdering av intaget baseras på den statistiska sannolikheten för att intaget är tillräckligt eller inte. Om genomsnittsintaget i en grupp är lika stort som genomsnittsbehovet är risken att intaget är otillräckligt för 50 procent av individerna och sannolikheten för en viss individ är också 50 procent. Om intaget är 2 standardavvikelser under AR är risken för ett otillräckligt intag 98 %, eftersom 98 % av individerna har ett genomsnittsbehov över detta värde. Om intaget är 2 standardavvikelser over AR är sannolikheten 2 procent, eftersom endast 2 procent av individerna har ett behov som överstiger detta värde. Dessa exempel illustrerar att intag under AR antyder en relativt hög risk för att intaget är otillräckligt, medan ett intag över AR antyder att risken gradvis minskar med ökat intag.

Värdena för minsta intag (LI) representerar det intag under vilket symptom på bristande tillförsel kan förväntas uppkomma efter en längre tids konsumtion hos enskilda individer. Många av dessa värden är behäftade med betydande osäkerhet och bör därför användas med försiktighet. Det ställs också stora krav på att kostdata ger en representativ bild av individens intag av näringsämnet ifråga. Ett faktiskt intag i närheten av eller under LI innebär alltså en uppenbar risk att tillförseln är bristfällig. Det kan därmed finnas skäl att mer ingående analysera nutritionsstatus. Ett intag av näringsämnen överstigande värdena för minsta intag är däremot ingen garanti för att det inte kan uppträda bristsymptom hos enstaka individer.

Värdena för övre gräns för intag (UL) som redovisas i tabell 7 överstiger som regel de mängder som kan finnas i en vanlig blandad kost. Undantag är t.ex. retinol. De är därför mer relevanta för supplementering eller berikning.

Värdering av intaget hos grupper

Tidigare användes ofta rekommenderat intag (RI) som referensvärde vid värdering av intag av näringsämnen från kosten. Om intaget av ett eller flera näringsämnen varit lägre än RI har slutsatsen ofta blivit att kosten varit bristfällig. Detta är emellertid inte ett korrekt sätt att tolka rekommendationerna. Samtidigt kan man heller inte utan vidare dra slutsatsen att intaget för gruppen som helhet definitionsmässigt är tillfredsställande om medelintaget av ett näringsämne är i nivå med RI.

Det rekommenderade intaget för vitaminer och mineralämnen gäller för en referensperson och ska täcka behovet för praktiskt taget alla individer i en viss köns- och åldersgrupp. För att kunna bedöma risken för att intaget är otillräckligt behövs information om fördelningen av intaget i gruppen. Andelen individer med ett intag under AR ger ett mått på storleken på risken för otillräckligt intag. Enbart genomsnittsintaget i sig kan således inte användas för att bedöma risken för otillräckligt intag.

På motsvarande sätt kan man använda värdena för högsta intag (UL) för att bedöma risken för att intaget är för högt i gruppen.

XVI Nya Nordiska Näringsrekommendationer 2004
- rekommendationer för näringsriktig mat och daglig fysisk aktivitet i Norden

Ökad fysisk aktivitet i kombination med bra matvanor är innebörden av den nya upplagan av de nordiska näringsrekommendationerna (NNR) som nu publicerats i sin helhet.
I rapporten ges det vetenskapliga underlaget till rekommendationerna om en näringsmässigt bra sammansatt kost och ökad fysisk aktivitet.
Rekommendationerna för andelen och typen av fett, kolhydrater och protein står sig, trots de senaste årens diskussion om bl.a. kolhydratreducerade koster.
Minst 30 minuter extra fysisk aktivitet om dan rekommenderas - 60 minuter för barn och ungdomar.

Vetenskapligt underlag till NNR

Nya områden som tas upp är fysisk aktivitet och livsmedelsbaserade rekommendationer. Det senare ger en översikt av kunskapsläget om sambandet mellan konsumtion av några livsmedelsgrupper och risken för att utveckla olika sjukdomar.

Fysisk aktivitet

I NNR beaktas fysisk aktivitet tillsammans med olika kostfaktorer.
I boken beskrivs betydelsen av adekvat fysisk aktivitet för att bibehålla god hälsa. En rad studier talar för att adekvat fysisk aktivitet kan minska risken för flera av våra vanligaste välfärdssjukdomar.
För vuxna rekommenderas daglig fysisk aktivitet av måttlig eller intensiv intensitet om minst 30 minuter utöver normal daglig rörelse (tabell 1).
Ytterligare fysisk aktivitet är fördelaktigt och minst 1 timmes aktivitet per dag är sannolikt gynnsamt för att förebygga övervikt.
Barn och ungdomar rekommenderas minst 60 minuter fysisk aktivitet av varierade karaktär per dag.

Bättre hälsa
Sammantaget ger rekommendationerna goda förutsättningar för att minska risken för de vanligaste välfärdssjukdomarna i Norden såsom hjärt-kärlsjukdom, fetma, diabetes, vissa cancerformer och osteporos.

Praktisk användning av NNR
NNR används för planering av koster för grupper av friska personer med normalvikt och adekvat fysisk aktivitet. Vid sjukdom och speciella tillstånd kan kosten behöva anpassas efter olika krav. En rad ”modedieter”, t.ex. Atkins och Montignac, har lanserats, primärt för bantning, med löften om snabb och uthållig viktreduktion. Kontrollerade studier ger inget belägg för att dessa skulle vara mer effektiva än en energireducerad kost baserad på officiella rekommendationer och de långsiktiga riskerna är ofullständigt studerade.

NNR är också utgångspunkten för livsmedelsbaserade kostråd som t.ex. Livsmedelsverkets SNÖ-råd (6) och Kost- och motionsrekommendationer. Näringsrekommendationerna har även beaktats inom livsmedels- och folkhälsopolitiken. Goda och säkra matvanor samt ökad fysisk aktivitet är två av elva målområden i den nya folkhälsopolitiken som antogs 2003.

Viktigt nordiskt samarbete
Den nya upplagan är resultatet av ett fruktbart, mångårigt nordiskt samarbete i Nordiska Ministerrådets regi. Arbetet med att utforma gemensamma Nordiska Näringsrekommendationerna (NNR) inleddes i slutet av 1970-talet inom ramen för Nordiska Ministerrådets samarbete. De första Nordiska Näringsrekommendationerna antogs 1980-81.

NNR rapporten publiceras av Nordiska Ministerrådet i Köpenhamn (1). Ett sammandrag har publicerats i Scandinavian Journal of Nutrition (2).

Referenser Beställ boken i webbutiken Uppdaterad: 2005-04-12 Upplysningar: Avdelningen för information och nutrition Livsmedelsverket, Box 622, 751 26 Uppsala, tel: 018-175500

SNR2005 Suositukset vitamiineista

2011-12-11T20:43:00.001-08:00

II Rekommenderat intag (RI ) av vitaminer och mineralämnen

Rekommenderat dagligt intag (RI) av vissa vitaminer och mineralämnen, angivet per person och dag för en längre period ges i tabell 2. Värdena för rekommenderat intag är avsedda för planering av koster för grupper av individer med angivet åldersintervall. Värdena innefattar en säkerhetsmarginal som både tar hänsyn till variationer i behov och till fysiologiska faktorer som påverkar behovet och som gör det sannolikt att en kost med dessa mängder täcker behovet hos så gott som hela befolkningen. NNR omfattar endast vissa kända essentiella näringsämnen. Orsaken till detta är att det vetenskapliga underlaget för att ge exakta rekommendationer för övriga näringsämnen bedömts som otillräckligt

Tabell 2.

Rekommenderat intag av vissa näringsämnen, angivet per person och dag, för användning vid planering av kost för grupper. Behovet är lägre hos nästan alla individer a).

Ålder år	Vit A RE c)	Vit D d) mcg	Vit E -TE e)	Tiamin mg	Ribo- flavin mg	Niacin NE f)	Vit B6 mg	Folat mcg	Vit B12 mcg	Vit C mg
<6 mån b)	-	-	-	-	-	-	-	-	-	-
6-11 mån	300	10	3	0,4	0,5	5	0,4	50	0,5	20
12-23 mån	300	10	4	0,5	0,6	7	0,5	60	0,6	25
2-5 år	350	7,5	5	0,6	0,7	9	0,7	80	0,8	30
6-9 år	400	7,5	6	0,9	1,1	12	1,0	130	1,3	40
Kvinnor
10-13	600	7,5	7	1,0	1,2	14	1,1	200	2,0	50
14-17	700	7,5	8	1,2	1,3	15	1,3	300	2,0	75
18-30	700	7,5	8	1,1	1,3	15	1,3	400	2,0	75
31-60	700	7,5	8	1,1	1,3	15	1,2	300 g)	2,0	75
61-74	700	10	8	1,0	1,2	14	1,2	300	2,0	75
75	700	10	8	1,0	1,2	13	1,2	300	2,0	75
Gravida	800	10	10	1,5	1,6	17	1,5	500	2,0	85
Ammande	1100	10	11	1,6	1,7	20	1,6	500	2,6	100
Män
10-13	600	7,5	8	1,2	1,4	16	1,3	200	2,0	50
14-17	900	7,5	10	1,5	1,7	20	1,6	300	2,0	75
18-30	900	7,5	10	1,5	1,7	20	1,6	300	2,0	75
31-60	900	7,5	10	1,4	1,7	19	1,6	300	2,0	75
61-74	900	10	10	1,3	1,5	17	1,6	300	2,0	75
75	900	10	10	1,2	1,3	15	1,6	300	2,0	75

a) Avser den mängd som skall konsumeras, dvs. hänsyn måste tas till förluster vid beredning och tillagning m.m.

b) Fullständig amning rekommenderas som näring under de första 6 månaderna. Rekommendationer för enskilda näringsämnen ges därför inte för spädbarn upp till 6 månaders ålder. För icke-ammade spädbarn rekommenderas modersmjölkersättning med en sammansättning som gör att den är lämplig som enda näringskälla (Europeiska Kommissionens Vetenskapliga Kommitté för Livsmedel, SCF 2003). Om vanlig mat introducerats vid 4-5 månaders ålder bör värden som rekommenderas för barn 6-11 månader användas.

c) Retinolekvivalenter; 1 retinolekvivalent (RE) = 1 µg retinol = 12 µg ß-karoten.

d) Ett extra tillskott av 10 µg vitamin D per dag rekommenderas till alla barn från ca. 1 månads ålder till ca. 24 månaders ålder. Äldre personer med liten eller ingen solexponering bör få ett tillskott av 10 µg vitamin D3 per dag utöver intaget från kosten.

e) a-tokoferolekvivalenter; 1 a- tokoferolekvivalent (a-TE) = 1 mg RRR- a-tokoferol.

f) Niacinekvivalenter; 1 niacinekvivalent (NE) = 1 mg niacin = 60 mg tryptofan.

abell 3.

Rekommenderad näringstäthet

avsedd för planering av koster till grupper av individer 6-60 år med en blandad ålders- och könssammansättning. Värdena är anpassade efter de ålders- och könskategorier med förhållandevis störst krav på kosten. Uppdaterad: 2005-10-13 Upplysningar: Nutritionsenheten, Livsmedelsverket Uppsala

	Innehåll per MJ
Vitamin A, RE	80
Vitamin D, mcg	1,0
alfa-tokoferol, -TE	0,9
Tiamin, mg	0,12
Riboflavin, mg	0,14
Niacin, NE	1,6
Vitamin B6, mg	0,13
Folat, mcg	45
Vitamin B12, mcg	0,2
Vitamin C, mg	8

SNR 2005 suositukset mineraaleista ja suolasta

2011-12-11T20:41:00.003-08:00

II Rekommenderat intag (RI )av vitaminer och mineralämnen

Rekommenderat dagligt intag (RI) av vissa vitaminer och mineralämnen, angivet per person och dag för en längre period ges i tabell 2. Värdena för rekommenderat intag är avsedda för planering av koster för grupper av individer med angivet åldersintervall. Värdena innefattar en säkerhetsmarginal som både tar hänsyn till variationer i behov och till fysiologiska faktorer som påverkar behovet och som gör det sannolikt att en kost med dessa mängder täcker behovet hos så gott som hela befolkningen. NNR omfattar endast vissa kända essentiella näringsämnen. Orsaken till detta är att det vetenskapliga underlaget för att ge exakta rekommendationer för övriga näringsämnen bedömts som otillräckligt

Tabell 2.

Ålder år	Kalcium mg	Fosfor mg	Kalium g	Magnesium mg	Järn h) mg	Zink i) mg	Koppar mg	Jod mcg	Selen mcg
<6 mån	-	-	-	-	-	-	-	-	-
6-11 mån	540	420	1,1	80	8	5	0,3	50	15
12-23 mån	600	470	1,4	85	8	5	0,3	70	20
2-5 år	600	470	1,8	120	8	6	0,4	90	25
6-9 år	700	540	2,0	200	9	7	0,5	120	30
Kvinnor
10-13	900	700	2,9	280	11	8	0,7	150	40
14-17	900	700	3,1	280	15 l)	9	0,9	150	40
18-30	800 j)	600 j)	3,1	280	15 l)	7	0,9	150	40
31-60	800	600	3,1	280	15/9 m)	7	0,9	150	40
61-74	800 k)	600	3,1	280	9	7	0,9	150	40
75	800 k)	600	3,1	280	9	7	0,9	150	40
Gravida	900	700	3,1	280	- n)	9	1,0	175	55
Ammande	900	900	3,1	280	15	11	1,3	200	55
Män
10-13	900	700	3,3	280	11	11	0,7	150	40
14-17	900	700	3,5	350	11	12	0,9	150	50
18-30	800 j)	600 j)	3,5	350	9	9	0,9	150	50
31-60	800	600	3,5	350	9	9	0,9	150	50
61-74	800	600	3,5	350	9	9	0,9	150	50
75	800	600	3,5	350	9	9	0,9	150	50

h) Måltidens sammansättning påverkar utnyttjandet av järn i kosten. Tillgängligheten ökar om kosten innehåller rikligt med vitamin C, kött eller fisk, medan den minskar vid samtidigt intag av bl.a. polyfenoler eller fytinsyra.

i) Zinkutnyttjandet påverkas negativt av kostens innehåll av fytinsyra och positivt av animaliskt protein. Rekommendationerna gäller för en blandad animalisk/vegetabilisk kost. För vegetariska cerealiebaserade koster rekommenderas 25-30% högre intag.

j) 18-20-åriga rekommenderas 900 mg kalcium and 700 mg fosfor per dag.

k) Supplementering med 500-1000 mg kalcium per dag kan möjligen försena åldersrelaterad minskning av benmassan.

l) Menstruationsblödningar och därav följande järnförluster kan variera mycket mellan olika kvinnor. Detta medför att en del kvinnor behöver större järntillförsel än andra. Vid en tillgänglighet på 15% täcker 15 mg/d behovet hos 90% av vuxna kvinnor i fertil ålder. Vissa kvinnor behöver mera järn än kosten kan ge.

m) Rekommenderat intag för icke menstruerande kvinnor är 9 mg/d.

n) Järnbalans under graviditet förutsätter järndepåer på omkring 500 mg. Det fysiologiska behovet av järn under senare delen av graviditeten kan inte tillgodoses enbart genom kosten och supplementering är därför nödvändig om depåerna är otillräckliga.

Uppdaterad: 2005-10-12 Upplysningar: Nutritionsenheten Livsmedelsverket, Box 622, 751 26 Uppsala, tel: 018-175500

Tabell 3.

Rekommenderad näringstäthet avsedd för planering av koster till grupper av individer 6-60 år med en blandad ålders- och könssammansättning.

Värdena är anpassade efter de ålders- och könskategorier med förhållandevis störst krav på kosten.

Uppdaterad: 2005-10-13 Upplysningar: Nutritionsenheten Livsmedelsverket Uppsala,

	Innehåll per MJ
Kalcium, mg	100
Fosfor, mg	80
Kalium, mg	350
Magnesium, mg	35
Järn, mg	1,6
Zink, mg	1,1
Koppar, mg	0,1
Jod, mcg	17
Selen, mcg	4

VI Rekommendationer om salt

En successiv minskning av intaget av natrium i form av koksalt (NaCl) är önskvärd.
Populationsmålet är en minskning till 6 gram salt per dag för kvinnor och 7 gram per dag för män, motsvarande 2,3 respektive 2,8 gram natrium per dag.
En ytterligare sänkning till 5-6 g salt per dag kan ge ytterligare fördelar.
Saltintaget bör också begränsas hos barn och för barn under 2 års ålder bör kostens natriuminnehåll, uttryckt som salt, inte överstiga 0,5 g/MJ.
Anledningen är att man inte bör vänja barn vid kost med högt saltinnehåll.

Uppdaterad: 2005-10-13 Upplysningar: Nutritionsenheten, Livsmedelsverket, Uppsala,

SNR2005 Energiansaantisuositukset, PAL

2011-12-11T20:37:00.000-08:00

IV Referensvärden för energiintag hos grupper

Både över- och underkonsumtion av energi i förhållande till behovet leder i längden till negativa konsekvenser för hälsan. Individens energiintag och energiförbrukning bör i vuxen ålder vara lika stora, dvs. vara i balans.

För vuxna

I tabell 4

anges uppskattat genomsnittligt energibehov för grupper av vuxna individer med två olika nivåer av fysisk aktivitet.

PAL 1,8

En aktiv livsstil, motsvarande PAL 1,8, är önskvärd för att upprätthålla god hälsa.

PAL 1,6

En aktivitetsnivå motsvarande PAL 1,6 motsvarar en livsstil med stillasittande arbete och begränsad fysisk aktivitet på fritiden.

BMI 18.5-26

Referensvikterna är baserade på nordiska populationer. De ursprungliga kroppsvikterna har justerats så att alla individer faller inom normalområdet för BMI (18,5-25). Individuella rekommendationer kan inte ges för energiintaget på grund av stora variationer mellan olika individer i basalomsättning, kroppssammansättning och fysisk aktivitetsgrad.

För barn

I tabell 5

ges referensvärden för energiintag för grupper av barn. Referensvärden för energibehov hos friska barn upp till 6 års ålder baseras på data från studier med dubbelmärkt vatten. För barn 6-17 år är referensvärdena baserade på beräkningar av energiförbrukning utifrån basalomsättning (BMR) och fysisk aktivitetsnivå (PAL), med värden för olika aktivitetsnivåer för intervallet 10-17 år.

Tabell 4 För VUXNA

Referensvärden för energiintag för grupper av vuxna med stillasittande och aktiv livsstil a)

Kön/ålder	Kroppsvikt b)	REE c)	Stillasittande Stillasittande arbete och begränsad fysisk aktivitet på fritiden (PAL=1,6 d)	Aktiv Stillsittande arbete och regelbunden fysisk aktivitet på fritiden e) (PAL=1,8 d)
år	kg	MJ/dag	MJ/dag	MJ/dag
Kvinnor f)
18-30	62	5,9	9,4	10,7
31-60	63	5,8	9,2	10,4
61-74	63	5,3	8,5	9,5
75	62	5,1	8,2	9,3
Män
18-30	76	7,7	12,3	13,8
31-60	77	7,4	11,8	13,3
61-74	74	6,6	10,6	12,0
75	73	6,0	9,6	10,8

a) Dessa skattningar innefattar ett stort medelfel (SE) beroende på mätfel i skattningen av både REE och PAL. Värden bör därför enbart användas på gruppnivå.

b) Avrundade värden. De beräknade referensvikterna är baserade på viktuppgifter från populationer i Danmark, Sverige och Finland, med justering för individer med BMI utanför BMI 18,5-25. Värdena i tabellen är därmed beräkningar som förutsätter att all individer är normalviktiga.

c) REE = viloomsättningen (resting energy expenditure).

d) PAL = fysisk aktivitetsnivå (physical activity level); den totala energiförbrukningen dividerad med basalmetabolismen (BMR).

e) Motsvarar en energiförbrukning vid 60 minuters rask promenad dagligen.

f) Under graviditeten ökar energibehovet. För en kvinna med BMI på 18,5-25 före graviditeten är en genomsnittlig ökning av energiintaget på 0,35 MJ/dag, 1,2 MJ/dag och 2 MJ/dag under de tre trimestrarna lämpligt. Vid fullständig amning ökar energibehovet med 2,1 MJ/dag för referenskvinnan.

Tabell 5. För BARN

Referensvärden för energiintag hos grupper av barn och ungdomar

Ålder år	Medelvikt a) kg	Uppsakttat energibehov b) MJ/dag
6-11 mån	9,1	3,2
12-23 mån	11,6	4,1
2-5	16,1	5,3
6-9	25,2	7,7
Flickor
10-13	38,3	8,6
14-17	53,5	9,6
Pojkar
10-13	37,5	9,8
14-17	57,0	12,3

a) Uppgifter om kroppsvikter

för barn 0-5 år

baseras främst på genomsnittliga referensvärden från Danmark, Finland, Norge och Sverige. Nyare data för skolbarn visar en ökning i vikt i relation till längd och på ökad prevalens av övervikt.

Värden

för åldersgruppen 6-17 år

baseras därför på medelvärden från 1973-1977.

b) Värden för barn 10-17 år baseras på

PAL 1,75/1,80 för pojkar och

PAL 1,65/1,70 för flickor.

Uppdaterad: 2005-10-13 Upplysningar: Nutritionsenheten Livsmedelsverket Uppsala,

SNR2005 Rasvasuositukset

2011-12-11T20:32:00.000-08:00

I Rekommendationer om intaget av fett, kolhydrater och protein

Rekommendationer för vuxna och barn över 2 år

C18:2 n6 linolsyra, C18:3 n6 gamma-linolensyra
Intaget av mättade och transfettsyror bör begränsas till omkring 10 % av energiintaget (E%). Transfettsyror från partiellt härdade fetter bör begränsas i möjligaste mån. Cis-enkelomättade fettsyror bör bidra med 10-15 E% och cis-fleromättade fettsyror med 5-10 E%, inklusive omkring 1 E% från n-3 fettsyror.

Fett (räknat som totalt fettinnehåll inklusive glycerol och andra fettkomponenter) bör ge 25-35 E%. Populationsmålet är 30 E%, vilket bör användas för planeringsändamål.

Kostens fettsammansättning bör modifieras, främst genom att minska intaget av både mättade fettsyror och transfettsyror. Minskad konsumtion av livsmedel rika på mättade fettsyror leder i allmänhet till en minskning av intaget av kolesterol. De mättade fettsyrorna laurinsyra (C12:0), myristinsyra (C14:0), palmitinsyra (C16:0 n9) samt transfettsyror och kolesterol höjer LDL-kolesterolnivåerna i serum, som är en stark riskfaktor för kranskärlsjukdom. För att minska risken för kranskärls-sjukdom är det viktigast att minska intaget av dessa fettsyror. En begränsning av det totala fettintaget är dock viktigt för att minska risken för fetma. Det gör det också möjligt att öka konsumtionen av livsmedel med lågt fettinnehåll vilka samtidigt är rika på näringsämnen och andra ämnen, som likaledes kan vara betydelsefulla för att minska risken för hjärt-kärlsjukdomar och cancer.

Essentiella (fleromättade n-6 och n-3) fettsyror bör bidra med minst 3 procent av energiintaget, inklusive minst 0,5 energiprocent n-3 fettsyror. I kosten till gravida och ammande kvinnor bör essentiella fettsyror bidra med minst 5 energiprocent, inklusive 1 E% n-3 fettsyror.

C18:2 n6 linolsyra, C18:3 n6 gamma-linolensyra GLA ; C20:3 n6; homogammalinolensyra;

C20:4 n6 arakidonsyra;

C18:3 n3 alfa linolensyra, C20:5 n3 eikosapentansyra EPA, C22:6 n3 dokosahexansyra DHA

Högre intag av fleromättade fettsyror än 10 energiprocent rekommenderas inte. Det finns inte några hälsomässiga fördelar med högre intag, samtidigt som detta möjligen kan öka risken för peroxidation av fettsyror. Cis-enkelomättade fettsyror (oljesyra C18:1 n9) är nästan lika effektiva som fleromättade fettsyror att sänka LDL-kolesterolnivån i serum, när dessa fettsyror ersätter mättade fettsyror.

Rekommendationer för barn upp till 2 års ålder

Exklusiv amning rekommenderas för spädbarn under de första 6 månaderna. Rekommendationer för energigivande näringsämnen för barn 6-23 månader gamla ges i tabellen nedan. Andelen energi från fett (E%) bör successivt minska från den höga nivån under det första levnadsåret för att vid tvåårsåldern nå den nivå som rekommenderas till äldre barn och vuxna. Under samma period bör proteinintaget öka från omkring 5 E% (nivån i bröstmjölk) till den rekommenderade nivån på 10-20 E% för äldre barn och vuxna.

N-6 fettsyror bör bidra med minst 4 % av energiintaget (E%) för barn 6-11 månader och 3 E% för barn 12-23 månader.

n-3 fettsyror bör bidra med minst 1 E% för barn 6-11 månader och 0,5 E% för barn 12-23 månader.

Under det första levnadsåret bör intaget av transfettsyror från partiellt härdade fetter hållas så lågt som möjligt. Från 12 månaders ålder gäller rekommendationen för äldre barn och vuxna.

Tabell 1

Rekommenderat intag av protein, fett och kolhydrater uttryckt i g/MJ och E% för barn 6-23 månader a). Inom varje åldersintervall rekommenderas en successiv minskning av fettintaget från den högsta till den lägsta nivån, med en motsvarande ökning av intaget av kolhydrater.

	g per MJ	Energiprocent (E%)
6-11 mån
Protein	4-9	7-15
Fett	8-12	30-45
Kolhydrater b)		45-60
12-23 mån
Protein	6-9	12-15
Fett	8-9	30-35
Kolhydrater b)		50-55

a) Exklusiv amning rekommenderas för spädbarn upp till 6 månaders ålder. Inga rekommendationer ges därför för intaget av protein, fett och kolhydrater under denna period. För icke-ammade spädbarn rekommenderas värden för modersmjölkersättning föreslagna av Europeiska Kommissionens Vetenskapliga Kommitté för Livsmedel (SCF 2003). Om vanlig mat introducerats vid 4-5 månaders ålder bör värden som rekommenderas för barn 6-11 månader användas.

b) Intaget av renframställda sockerarter bör inte överstiga 10 E%.

Uppdaterad: 2005-10-12 Upplysningar: Nutritionsenheten Livsmedelsverket Uppsala

SNR2005 Hiilihydraattisuositukset

2011-12-11T20:25:00.000-08:00

I Rekommendationer om intaget av kolhydrater

Rekommendationer

för vuxna och barn över 2 år

Kolhydrater, kostfibrer och renframställda sockerarter

Kolhydrater bör bidra med 50-60 % av det total energiintaget (E%).

Populationsmålet är 55 E%, vilket bör användas för planeringsändamål.

Intaget av kostfibrer bör för vuxna vara 25-35 g/d, vilket motsvarar omkring 3 g/MJ.

Intaget av renframställda sockerarter bör inte överstiga 10 E%.

Rekommendationen innebär för de flesta en ökning av både kolhydrat- och kostfiberintaget. Ökningen bör i första hand ske i form av en ökad konsumtion av naturligt kolhydrat- och fiberrika livsmedel, dvs. grönsaker, rotfrukter, frukt, bär och spannmålsprodukter, som också är naturligt rika på vitaminer och mineralämnen.

En lämplig balans mellan kolhydrater och fett i kombination med högt fiberintag bidrar till att minska risken för övervikt och därmed sammanhängande ohälsa.

Adekvat fiberintag motverkar förstoppning och kan sannolikt bidra till skyddet mot grovtarmscancer.

Intag av lämpliga mängder kostfibrer från olika livsmedel är viktigt även för barn.

Från skolåldern bör fiberintaget successivt öka, för att under tonåren nå den nivå som rekommenderas för vuxna.

För att uppnå tillräckligt intag av näringsämnen och kostfibrer, speciellt bland barn och vuxna med lågt energiintag (< 8 MJ/d), rekommenderas en begränsning av intaget av renframställda sockerarter till 10 E%.

En begränsning av intaget av renframställda sockerarter från drycker kan vara betydelsefullt för att förebygga fetma.

Frekvent konsumtion av sockerrika livsmedel bör undvikas för att minska kariesrisken.

Renframställda sockerarter omfattar sackaros, glukos, fruktos, stärkelsehydrolysat (glukossirap, högfruktossirap) etc. som komponent i livsmedel eller som tillsatt vid matlagning.

Rekommendationer

för barn 6-23 månader

Tabell 1

Rekommenderat intag av protein, fett och kolhydrater uttryckt i g/MJ och E% för barn 6-23 månader a). Inom varje åldersintervall rekommenderas en successiv minskning av fettintaget från den högsta till den lägsta nivån, med en motsvarande ökning av intaget av kolhydrater.

	g per MJ	Energiprocent (E%)
6-11 mån
Protein	4-9	7-15
Fett	8-12	30-45
Kolhydrater b)		45-60
12-23 mån
Protein	6-9	12-15
Fett	8-9	30-35
Kolhydrater b)		50-55

a) Exklusiv amning rekommenderas

för spädbarn upp till 6 månaders ålder.

Inga rekommendationer ges därför för intaget av protein, fett och kolhydrater under denna period. För icke-ammade spädbarn rekommenderas värden för modersmjölkersättning föreslagna av Europeiska Kommissionens Vetenskapliga Kommitté för Livsmedel (SCF 2003). Om vanlig mat introducerats vid 4-5 månaders ålder bör värden som rekommenderas för barn 6-11 månader användas.

SNR2005 proteiinisuositukset

2011-12-11T20:20:00.000-08:00

I Rekommendationer om intaget protein

Rekommendationer

för vuxna och barn över 2 år

Protein

Protein bör bidra med 10-20 % av det totala energiintaget (E%).

Populationsmålet är 15 E%, vilket bör användas för planeringsändamål.

Proteinandelen kan vara lägre än 10 E%, men med hänsyn till variation i kosten och kostvanor i de nordiska länderna rekommenderas 15 E% för planeringsändamål.
Ett proteinintag på denna nivå bör mer än väl uppfylla behoven av de essentiella aminosyrorna.
Vid mycket låga energiintag (< 6,5 MJ/d), kan ett proteinintag över 15 E% vara nödvändigt.

Rekommendationer

för barn upp till 2 års ålder

För spädbarn 0-6 månader

Exklusiv amning rekommenderas för spädbarn under de första 6 månaderna.

Rekommendationer för energigivande näringsämnen

för barn 6-23 månader gamla

ges i tabellen nedan.

Andelen energi från fett (E%) bör successivt minska från den höga nivån under det första levnadsåret för att vid tvåårsåldern nå den nivå som rekommenderas till äldre barn och vuxna. Under samma period bör proteinintaget öka från omkring 5 E% (nivån i bröstmjölk) till den rekommenderade nivån på 10-20 E% för äldre barn och vuxna.
N-6 fettsyror bör bidra med minst 4 % av energiintaget (E%) för barn 6-11 månader och 3 E% för barn 12-23 månader.
n-3 fettsyror bör bidra med minst 1 E% för barn 6-11 månader och 0,5 E% för barn 12-23 månader.
Under det första levnadsåret bör intaget av transfettsyror från partiellt härdade fetter hållas så lågt som möjligt. Från 12 månaders ålder gäller rekommendationen för äldre barn och vuxna.

Tabell 1

	g per MJ	Energiprocent (E%)
6-11 mån
Protein	4-9	7-15
Fett	8-12	30-45
Kolhydrater b)		45-60
12-23 mån
Protein	6-9	12-15
Fett	8-9	30-35
Kolhydrater b)		50-55

b) Intaget av renframställda sockerarter bör inte överstiga 10 E%.

Uppdaterad: 2005-10-12 Upplysningar: NutritionsenhetenLivsmedelsverket, Uppsala,

(2) Hiilihydraattien fysiologiasta ja aineenvaihdunnasta

2011-12-11T07:15:00.001-08:00

Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6

(1) Tausta ( S. 173)
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)

(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)
(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)

(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)

(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti

Glykemisoituvista (veren sokeriksi muuttuvista) hiilihydraateista

Ravinnon hiilihydraattien sulattaminen ja imeyttäminen

Glykemisoituvista eli verensokeriksi muuttuvista hiilihydraateista saa kehon solut hiilihydraatteja lähinnä glukoosina, rypälesokerina, joka on kuuden hiilen (6C) monosakkaridi. Käytännössä vain monosakkaridimuotoiset sokerit pystyvät imeytymään ohutsuolesta.

Tärkkelyksen entsymaattinen pilkkoutuminen alkaa jo suuontelossa syljen amylaasi-entsyymin vaikutuksesta ja jatkuu ohutsuolessa haiman amylaasien pilkkovasta vaikutuksesta.

Tärkkelyksestä saadaan lähinnä maltoosia ja oligosakkarideja, joiden on hydrolysoiduttava edelleen disakkarideiksi, joita sitten suolinukan kärjissä olevat disakkaridaasi- entsyymit voivat hydrolysoida edelleen monosakkarideiksi. Myös ravinnossa valmiina tulevat disakkaridit hydrolysoituvat näillä suoliston enterosyyttisolujen kärkien disakkaridaasientsyymeillä, joita on maltaasi, isomaltaasi, sakkaraasi ja laktaasi.

Muodostuneista monosakkarideista glukoosi ja galaktoosi absorboituvat tehokkaasti glukoosin kuljettajan GLUT 2 avulla. Kuljetus tapahtuu sekundaarisesti aktiiviin natriumiin kytkeytyneenä. Fruktoosi taas absorboituu nopeutuneella diffuusiolla ilman siirtäjäproteiinia GLU2 ja tarvitsematta insuliinia.

Monosakkaridien imeytymistä pidetään hiilihydraattien imeytymisnopeutta rajoittavana vaiheena. Ihmisillä tapahtuu laktaasi-entsyymin vaimennussäätöä 1-2 ikävuoden ja teini-iän välillä (primaarinen matala laktaasin aktiivisuus, hypolactasia): tästä seuraa laktoosin sisältämien monosakkareiden alentunut imeytymiskykyä. Sama tapahtuu myös sakkaroosin suhteen harvinaisessa sakkaroosin vajeessa ( sucrose deficiency).

Imeytynyt sokeri kulkeutuu maksaan ja sitten yleiseen verenkiertoon. Sokerin soluunottoa välittää monet glukoosinkuljettajamolekyylit (glucose transporters, GLUT 1-4) ja niitä esiintyy vaihtelevin määrin eri kudoksissa.

Insuliini on avainhormoni hiilihydraattien soluun otossa ja aineenvaihdunnassa. Välittömästi hiilihydraattien syömisen jälkeen plasman insuliinipitoisuus nousee. Tästä seuraa yhtenä tärkeänä vaikutuksena glukoosin kuljettajan (GLUT 4) translokoituminen (siirtymä sytoplasmasta solun pintaan) solukalvoon, mikä lisää glukoosin perifeeristä soluunottoa ja samalla vastavaikuttaa verensokerin liika nousuun.

Glukoosi on useimpien kehonsolujen ensijainen kernaiten haluama energianlähde ja sitä voidaan varastoida glykogeenina maksaan sekä lihaksiin. Mutta glykogeenin ( animaalisen tärkkelyksen) varastoimiskyky on rajoitettua, kokonaismäärä lie noin 500 g, josta suurin osa 300- 400 grammaa sijaitsee lihaksistossa.

Maksan glykogeenin tehtävänä on huolehtia verensokerin homeostaassista, nomaalin verensokerin ylläpidosta aterioitten välillä. Lihasglykogeenia käytetään pääasiassa lihasten energialähteenä.

Glukoosi vaatii insuliinia päästäksen maksasoluun, mutta fruktoosi ei vaadi insuliinia. Fruktoosin aineenvaihdunta kääntyy mieluummin rasva-aineitten muodostumiseen, lipogeneesin puolelle, verrattuna glukoosiin. Laktoosin hydrolyysistä muodostuva galaktoosi muuttuu maksasssa glukoosiksi. Tätä muuttumista estää alkoholi.

( NNR2004 väittää, että) Ihmisen keho pystyy elämään ilman hiilihydraattien saantia sillä edellytyksellä, että rasvaa ja proteiinia on riittävästi muodostamassa de novo synteesitietä glukoosia ( glukoneogeneesi). Eri asia, minkä tasoista kognitiivista, työ- ja sosiaalista elämää henkilö silloin pystyy elämään. Kuitenkin keskushermoston soluille, veren punasolulle ja eräille muille anaerobisesta glykolyysistä riippuville soluille on absoluuttinen tarve saada glukoosia.

Jos on kyse pitkittyneestä hiilihydraatin puutteesta, aivosolut voivat osittain sopeutua käyttämään rasva-aineenvaihdunnasta peräisin tulevia hiilirunkoja kuten hydroksi-voihappoa ja asetoetikkahappoa (ketohappoja).

Jos keho on äärimmäisen vähähiilihydraattisella dieetillä (LCHF) pitkän aikaa, seuraa näitten ketohappojen kroonisesti kohonnut tuotanto ja plasmapitoisuus ja glykogeenivarastojen kato, mistä tietysti on haittavaikutuksia lihasten hyvin intensiivisen energian tuottamiskykyyn. ( Ei ole prestaatiokykyä lihaksissa) Muita mahdollisia haittoja äärimmäisen vähähiilihydraattisista dieeteistä on luuston mineraalikato, hyperkolesterolemia ja virtsatiekivien lisääntynyt riski, mutta näistä ei ole kovin hyvää dokumentaatiota.

Hiilihydraattien imeytymisnopeua ja glykeminen indeksi

Glykemiset hiilihydraatit tulevat perifeeriseen verenkiertoon pääasiassa glukoosina. Insuliinia erittyy vasteena kohonneeseen verensokeripitoisuuteen aterian jälkeen. Insuliinin eritykseen vaikuttaa stimuloivasti myös vagaaliset signaalit, mahasuolihormonit (inkretiinit) ja tietyt ravinnon muut kuin hiilihydraattipitoiset osatekijät, varsinkin aminohapot.

Verensokeri määräytyy kolmesta päätekijästä:
(1) Suoliston hiilihydraattien talteenoton nopeudesta,
(2) maksan suorittamasta sokerin kokonaisotosta tai eliminaatiosta ja
(3) kehon perifeerisestä sokerin otosta, mikä taas riippuu insuliinin pitoisuudesta ja perifeerisestä insuliiniherkkyydestä tai insuliiniresistenssistä.

Jos ravinnon hiilihydraattitarjonta pidetään vakiona, havaitaan eri yksilöitten välisiä verensokerivasteen eroja: osalla verensokeri tuskin keikahtaa: he ovat ”low responders”, vaste heillä on matala. Sitten on niitä, joilla vasteessa on jotain häiriötä, heidän glukoositoleranssinsa on vikuuntunut (IGT, Impaired Glucose Tolerance) ja sitten on niitä, joiden vaste on pysyvästi häiriintynyt, diabeettinen ( tyypin 2 diabetes mellitus).

On jo kauan tiedetty, että olisi vältettävä liian korkeita veren glukoosin piikkimäisiä nousuja ja niistä seuraavia aterian jälkeisiä liian korkeita insuliinipitoisuuksia, mitkä johtavat nopeaan verensokerin laskemiseen alle verensokerin paastearvojenkin. Diabeteksen aineenvaihdunnallisessa hallinnassa koetetaan välttää tällaista myrskyisyyttä.

Vakaa verensokeritaso on eduksi myös kylläisyyden kokemisessa aterian jälkeen ja mielialaankin on hyvä vaikutusta.

Vuonna 1982 Jenkins et aliae esittivät konseptinsa glykemisestä indeksistä apuna verensokerin hallintaan. He järjestivät elintarvikkeet laadultaan standardisoidusti tiettyyn luokitukseen sen mukaan, miten niissä olevat hiilihydraatit glykemisoituivat eli muuttuivat verensokeriksi aterian jälkeen.

FAO/UNU Expert Consultation on Carbohydrates in Human Nutrition on määritellyt Glykemisen Indeksin (GI).

Glykeminen indeksi (GI) luetaan (x, y) koordinaatiston alana käyrää, joka muodostuu verensokerin vasteesta 1.5 - 3 tunnin aikana 50 gramman testiannoksesta. Käyrää verrataan yksilöstä saatuun standardikäyrään, jossa on käytety joko 50 g glukoosia tai 50 g valkoista leipää. Jos standardina on 50 g vehnäleipää, sen antaman käyrän alan arvoksi määrätään 100 %. Muitten testiravinteiden antamat käyrät verrataan tähän vehnäleivän sokeristumisarvoon ja niitten antama ala mainitaan prosentteina tästä standardista 100. (Glukoosi on tässä vehnäleipästandardissa 140, Vehnäleipästandardin arvot ovat 40 % korkeampia kuin glukoosia standardina käyttävät arvot).

(Välikommentti:

Taulukoita saa esim Internetin kautta, esim http://www.mendosa.com/GI_GL_Carb_data.xls

Tämä uusi Mendozan taulukko näyttää katsovan indeksin glukoosin mukaan (glucose = 100), joten valkoinen leipä on tässä taulukossa70. Aiemmin Mendoza käytti molempia standardeja rinnakkain. Mutta taulukkoon on sen sijaan laskettu myös GL arvo nykyisin ( Glycemic Load), Gluteeniton leipä on myös taulukoitu, sen glykeemisyys on yleensä korkeampi kuin tavallisen leivän. 79, mikä vaikuttanee pitkäaikaisiin ravintosuosituksiin aiheuttamansa glykemisen rasitteen takia.)

Glykeminen kuormitus

Käytännössä verensokerivasteen määrää sekä laadullinen seikka glykeminen indeksi (GI) että tavallisessa ruoka-annoksessa oleva hiilihydraattimäärä (kvantiteetti) . Tämän takia on luotu toinenkin käsite glykeeminen kuormitus, glycaemic load (GL) (1997 Harwardin epidemiologit), mikä kvantifioi, antaa ruoka-annoksen glykeemisen kuormituksen (GL) määrän.

GL = (glykemisoituvan hiilihydraatin määrä elintarvikkeessa) x (elintarvikkeen GI-arvo)/100.

(Glykeminen rasitus GL määritellään tulona ruoassa olevien glykemisoituvien hiilihydraattien määrän ja ruoan glykemisen indeksin (GI) kesken ja tämä tulo jaetaan 100:lla).

Lisämerkintöjä ruokien ja aterioitten GL-arvoista on käytetty arvioitaessa koko dieetin glykemistä kuormitusta.

Glykemiseen vasteeseen voi vaikuttaa lisäksi proteiinien ja rasvan määrä ravinnossa, aterian suuruus ja ateriayhteydessä otettujen juomien määrä. Kuitenkin useat ryhmät ovat osoittaneet, että glykemistä vastetta voidaan pystyä ennalta arvioimaan, kun ruokaan kuuluvien elintarvikkeiden glykeminen indeksi on asianmukaisesesti määritetty.Ristiriitaisiakin tutkimustuloksia on ehkä käytety arvot arvot eivät ole ollet sovellutettavissa juuri näihin tutkimuksessa käytettyihin ruokiin. Sen takia konseptin sovelluttaminen edellyttää spesifisten ravintotuotteiden päteviä GI- määrityksiä

Fyysinen aktiviteetti

Tässä yhteydessä on muistettava fyysisen aktiviteetin suotuisat vaikutukset glukoosin aineenvaihduntaan, Fyysisellä aktiviteetilla voidaan vaikuttaa edullisesti insuliiniherkkyyteen ja sitä kautta ravinnon glykemiseen vasteeseen.

Glykemiseen indeksiin vaikuttavia tekijöitä

Aiemmin oletettiin sokerien imeytyvän nopeasti ja polysakkaridien tärkkelyksen) hitaasti, mutta viime vuosina on tieteellisten tutkimusten avulla alettu tunnistaa joukko ravintoon liittyviä tekijöitä, jotka määräävät glykemisen indeksin (GI). Nämä tekijät eivät yleensä korreloi hiilihydraattien molekyylikokoon. Esimerkiksi fruktoosilla on matala GI (30), kun standardina käytetyllä valkealla vehnäleivälölä on GI 100 ja sakkaroosilla keskiverto GI, matalampi kuin valkoisella leivällä.

Tärkkelyspitoisilla ruoilla voi olla matala, keskiverto tai korkea GI riippuen ja amyloosin ja amylopektiinin suhteesta ja elintarvikkeen fysikokemiallisesta tilasta. Tärkkelys tulee kostean kuuman käsittelyn (gelatinisoitumisen) jälkeen ruoansulatusentsyymeille helpommin käsiteltävän muotoon tärkkelysjyvästen ensin turvottua ja pakkauksestaan hajottua.

Glykemistä indeksiä alentavia elintarviketekijöitä ovat fysikaaliset esteet, kuten ehjät kokonaiset viljanjyvät, palkokasvien siementen solurakenteet, palkokasvin siementen solurakenteissa, kiehautettu( parboiled) riisi, kokonaiset hedelmät, kokonaisissa sekä pastatuotteiden proteiiniverkosto.

Orgaaniset hapot (etikkahappo, propionihappo ja maitohappo) alentavat elintarvikkeen tai aterian glykemistä vastetta johtuen lähinnä mahalaukun tyhjenemistä estävästä vaikutuksesta.

Ravintokuidun visköösit liukoiset lajit voivat myös viivästää mahalaukun tyhjenemistä, minkä ohella ne omaavat estävää vaikutusta ohutsuolessa tapahtuvaan diffuusioon ja kuljetukseen.

"Second meal effects" Glykeminen indeksi voi vaikuttaa seuraavan aterian aineenvaihdunnalliseen vasteeseen. Edullisia seuraavan aterian jälkeisia (second meal effects) matalia verensokereita ja insuliinitasoja on havaittu lyhytaikaisissa tutkimuksissa : Jos aamiainen on matalaglykeminen, lounas osoittaa mainittua vaikutusta, tai jos myöheinen iltapala on vähäglykeminen ( hitaastivapautuvista tai /ja sulamattomista hiilihydraateista koostettua), seuraavan aaamiainen heijastaa tätä vaikutusta.

Aamuihin parempaa glukoositoleranssia on saatu aikaan nauttimalla matalaglykeminen ja runsaskuituinenmyöhäisateria. Osittain vaikutus välittynee paksusuolessatapahtuvasta sulamattomien hiilihydraattien(NDC) fermentaatiosta.

Aterianjälkeisen liian korkean verensokerin haitoista

Epidemiologisista havaintojen mukaan aterianjälkeinen liian korkea veren sokeripitoisuus korreloinee sekä diabeettisen verensokerin että normaalin paastosokerin omaavien henkilöiden yleismortaliteettiin. Tämä taas voi korreloida tunnettuihin riskitekijöihin kuten LDL- ja HDL-kolesteroleihin , triglyserideihin (TG) ja koagulaatio- sekä fibrinolyysitekijöihin, mutta myös proteiinien glykaatioon ja mahdollisesti lisääntyneeseen oksidatiiviseen stressiin.

Ei kuitenkaan voida määrittää, missä mitassa glykemian (veren sokeripitoisuuden) erot suhtautuvat glykemisen indeksin (GI) eroihin tai insuliiniresistenssiin, mikä taas määräytyy kehorasvan määristä, geneettisistä tekijöistä ja fyysisestä aktiviteetista.

Keskipitkät ( 3 - 8 viikon) interventiotutkimukset ovat osoittaneet, että matalaglykemiset dieetit voivat kohentaa diabeteksen aineenvaihdunnallista hallintaa. Sydänverisuonitaudeissa ja diabeteksessa on raportoitu insuliiniherkkyyden, veren rasva-arvojen ja fibrinolyysin paranemista (PAI-1 tekijän normaalimpaa toimintaa).

Kontrolloidussa, terveillä tehdyssä interventiotutkimuksessa on havaittu veren LDL-kolesterolin alenevan matalarasvaidrdys, runsashiilihydraattidrdys, indeksiltään matalaglykemisestä ( low GI) ravinnosta.

Kylläisyys ( satiety): Mitä tulee syömisestä kehkeytyvään tärkeään kylläisyyden kokemiseen, niin edullista vaikutusta saadaan, kun ateria njälkeiset korkeat sokeripiikit alenee , sillä samalla niistä provosoituvat insuliinipitoisuudet tasoittuvat.

(Ps: Hiukuva nälän tunne kehittyy äkillisestä nopeasta verensokerin laskusta aivan riippumatta siitä, onko veressä sillä hetkellä paljon vai vähän sokeria. Tästä hiukutunteesta taas provosoituu turha lisäsyöminen ilman kylläisyyden asianmukaista kokemista. Väärä nälkäsignaali voi vähitellen johtaa ylipainoon. Teoreettisesti otaen pitäisi olla hyötyä loogisesta matalaglykemisen dieetin pitämisestä/lb).

Matalaglykeemisen dieetin hyödystä

Paljon on tutkittu matalan glykemisen arvon (GI) merkitystä kylläisyyden tunteeseen ja kehonpainon säätöön, mutta käytännön tutkimuksista on saatu vaihtelevia tuloksia. Interventiotutkimuksetkin ovat epäonnistuneet koettaessaan vahvistaa runsashiilihydraattisen dieetin matalaglykemisyyden (Low GI) suomia lisäetuja.

Ravinnon kylläisyyttä luova vaikutus ei ole missään yksinkertaisessa suhteessa glykemiseen indeksiin (GI).

Esimerkiksi keitetyillä perunoilla on hyvin korkea GI-arvo, mutta kuitenkin ne ovat vaikutukseltaan hyvin kylläiseksi tekeviä.

Tarvitaan edelleen pitkän jakson interventiotutkimuksia vahvistamaan matalan glykemisen indeksin ( low GI) sisältävien ruokien osuutta terveyden ylläpidossa ja kroonisten tautien ehkäisyssä. Jotta sellaisia relevantteja tutkimuksia voitaisiin suorittaa, tulee olla käytettävänä hyvä valikoima matalaglykemisiä ruokia.

Prebiootti ja probiootti

2011-12-11T02:17:00.000-08:00

www.terveysportti

Probiootti

Probiooottinen tekijä on ravinnossa tai lääkevalmisteessa nieltävä yhden tai useamman bakteerikannan elävä viljelmä, jonka tarkoituksena on parantaa ruoansulatuskanavan mikrobikantojen koostumusta ja vaikuttaa isäntäkehoon (ihmiseen) edullisesti .

Probioottien vaikutuksista on toistaiseksi niukahkosti tietoa, mm. seuraavat vaikutukset on osoitettu: rotavirusripulin kesto lyhenee Lactobacillus GG:n (maitohappobakteeri) vaikutuksesta, lisäksi atopian ehkäisyssä probiootit saattavat osoittautua käyttökelpoisiksi.

Laktobasilli on maitohappobakteeri, normaalisti sitä on mm. suussa sekä emättimessä. Se kuuluu happoja tuottaviin grampositiivisiin sauvabakteereihin, jotka ehkä suojaavat suolistoa taudinaiheuttajabakteereilta eivätkä yleensä itse aiheuta tauteja lukuun ottamatta mahdollista osuutta hammaskarieksen syntyyn;

ks. grampositiivinen bakteeri, probiootti

Prebiootti

Prebiootti on sulamaton ruuan komponentti, tavallisesti hiilihydraatti (oligo- tai polysakkaridi), joka edistää valikoivasti yhden tai useamman bakteerikannan kasvua tai aktiivisuutta paksusuolessa. prebiootin tarkoituksena onvaikuttaa edullisempaa suolistoflooraa paikallisesti tai ja siten edistää yleistä terveyttä;

Esimerkkeinä prebiooteista mainittakoon ns. inuliinityyppinen fruktoosipolymeeri sekä ravintokuitu; ks.ravintokuitu

Elintarvikkeitten lisäaineet

2011-12-11T02:00:00.000-08:00

Elintarvikelisäaineet tuovat myös hiiliketjuja kehoon

E-koodi

Lähde: http://kotiweb.kotiportti.fi/immoset/elintarv.ht

Makeuttajat

E950 Asesulfaami Makeutusaine

E951 Aspartaami Makeutusaine

E952 Syklamaatti (Ca, Na) Makeutusaine

E953 Isomaltitoli Makeutusaine

E954 Sakkariini (Ca, K) Makeutusaine

E965 Maltitoli Makeutusaine

E966 Laktitoli Makeutusaine

E967 Ksylitoli Makeutusaine

Orgaaniset hapot, sakeuttajat, lisäkuidut ja siihen verrattavat elintarvikelisät ( E-koodi)

Sorbiinihappo Säilöntäaine, joka estää homeiden ja hiivojen kasvun. Käytetään viipaloiduissa leivissä, hilloissa ja mehuissa, virvoitusjuomissa ja kotisäilönnässä.

E201 Natriumsorbaatti. Säilöntäaine

E202 Kaliumsorbaatti. Säilöntäaine

E210 Bentsoehappo. Säilöntäaine, joka on luonnostaan puolukassa, karpaloissa ja lakoissa. Elintarviketeollisuus käyttää tätä hilloissa ja mehuissa, salaatinkastikkeissa, makeisissa ja virvoitusjuomissa. Myös yleisesti käytetty kotisäilönnän aine.

E260 Etikkahappo. Säilöntäaine

E261 Kaliumasetaatti. Säilöntäaine

E262 Natriumasetaatti. Säilöntäaine

E263 Kalsiumasetaatti. Säilöntäaine

E270 Maitohappo. Happamuuden säätöaine, Säilöntäaine. Käytetään joissakin kasvimehuissa, salaatinkastikkeissa ja makeisissa.

E280 Propionihappo. Säilöntäaine

E281 Natriumpropionaatti. Säilöntäaine

E282 Kalsiumpropionaatti. Säilöntäaine

E283 Kaliumpropionaatti. Säilöntäaine

E325 Natriumlaktaatti. Happamuuden säätöaine

E326 Kaliumlaktaatti. Happamuuden säätöaine

E327 Kalsiumlaktaatti. Happamuuden säätöaine

E330 Sitruunahappo. Happamuuden säätöaine

E331 Natriumsitraatit. Happamuuden säätöaine

E332 Kaliumsitraatit. Happamuuden säätöaine

E333 Kalsiumsitraatit. Happamuuden säätöaine

E334 Viinihappo Happamuuden säätöaine

E335 Natriumtartraatit. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E336 Kaliumtartraatit. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E337 Natriumkaliumtartraatti. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E400 Algiinihappo. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E401 Natriumalginaatti. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E402 Kaliumalginaatti. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E403 Ammoniumalginaatti. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E404 Kalsiumalginaatti Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E405 Propyleeniglykolialginaatti. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E406 Agar Sakeuttamisaine. Valmistetaan merilevästä. Käytetään jäätelössä, makeisissa ja hyytelöissä.

E407 Karrageeni. Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine. Valmistetaan merilevästä. Käytetään jäätelössä, makeisissa ja hyytelöissä.

E410 Johannneksenleipäpuunjauhe Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E412 Guarkumi. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E413 Tragantti. Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine. Käytetään joissakin maustekastikkeissa.

E414 Arabikumi. Sakkeuttamis- ja Hyytelöimisaine. Valmistetaan akaasiapuista. Käytetään makeisissa.

E415 Ksantaanikumi. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E440 Pektiini. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E460 Mikrokiteinen selluloosa. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E461 Metyyliselluloosa. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E462 Etyyliselluloosa Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E463 Hydroksipropyyliselluloosa. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E464 Hydroksipropyylimetyyliselluloosa. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

E465 Metyylietyyliselluloosa. Emulgointi-, Stabilointi-, Sakeuttamis- ja Hyytelöimisaine

(1) Hiilihydraatti. Tausta. Kemiallinen luokittelu. Kuitu.

2011-12-11T01:58:00.000-08:00

Lähde NNR2004. Carbohydrate ss173-198. ISBN 92- 893- 1062- 6

(1) Tausta ( S. 173)
Kemiallinen luokittelu ( S. 173- 174)

(2)
Hiilihydraattien fysiologia ja aineenvaihdunta (S. 178- )
Glykemisyys ( S. 178- 183)
(3)
Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin (S. 183)
Hiilihydraattien imeytymishäiriö (S. 184)
Ravinnon kuitu (S. 184-)
Ravintokuidun fysiologiset vaikutukset ( S. 185-187)
Laxatio, veren rasvat, veren sokeri, fermentaatio, liukoiset ja liukenemattomat kuidut
Ravintokuitu ja krooniset taudit (S. 187- 188)
Colon syöpä, sepeltauti, obesitas, muut
Raffinoidut sokerit ( S. 188-)

(4)
Hammasmätä ja sokeri ( S. 188- 189)
Makeuttajat (S.189-190)
Hiilihydraatit ja obesitas ( S. 190- 191)
Hiilihydraatit ja fyysinen suorituskyky ( S. 191- 192)

(5)
Tarve ja saantisuositukset ( S. 192- 194)
Lähteet ja saanti

(1)

Tausta

Hiilihydraatit vastaavat ihmisen ravintoenergiasta 40-80E%. Hiilihydraatit ovat koko ihmiskunnan tärkein yksittäinen energialähde. Hiilihydraatit ovat kemialliselta rakenteeltaan erilaisia, heterogeenisia. Niissä on polyhydroksialdehydejä, ketoneja, alkoholeja ja happoja johdannaisineen ja polymeereineen.

Ravintoaineanalyyttisesti esim. merkattaessa elintarvikkeitten sisältöä hiilihydraatit ilmoitetaan sinä jäännöksenä (”difference”), mikä on laskettavissa, kun muitten ravintokomponenttien osuudet on ensin mainittu:

vesipitoisuus, proteiinipitoisuus, rasva-aineet, mineraalit , hiilihydraatit

Tällaisessä epäspesifisessä menetelmässä sisällytetään hiilihydraatteihin kaikenlaista fysiologisista ominaisuuksista tai ravintoarvoista piittaamatta, kuten myös osa ei-hiilihydraattipitoistakin materiaalia: orgaanisia happoja, ligniiniä ja polyfenoleja.

Kemiallinen luokittelu

Hiilihydraattien kemiallinen luokittelu perustuu lähinnä molekyylikokoihin ja monomeerirakenteisiin.

SOKEREITA on kolme pääryhmää pienimmän yksikkönsä lukumäärän mukaan:

(1)Monosakkaridit ja disakkaridit ( mono-= yksi; di- on kaksi)
(2) Oligosakkaridit ( 3- 9 monomeeria sisältäviä) ( oligo-= muutamia) .
(3) Polysakkaridit ( 10 tai vielä useampia monomeereja sisältäviä) (Poly-= monta)

(1)
Tärkeimmät monosakkaridit ihmisen ravinnossa oavt glukoosi (glc) , galaktoosi (gal) ja fruktoosi (fru).
Tärkeimmät disakkaridit ihmisen ravinnosa ovat sukroosi (glc fru), laktoosi (glc gal), maltoosi ( glc ) ja trehaloosi (glc)
(2)
Tärkeistä oligosakkarideista mainitaan malto-oligosakkaridit (MOS) kuten maltodextriinit (glc) ja muut oligosakkaridit kuten alfa-galaktosidit ( gal, glc)(GOS) ja frukto-oligosakkaridit ( fru, glc) (FOS .

(3)
Tärkeitä polysakkarideja (PS) on kaksi luokkaa: tärkkelykset ja epätärkkelykset (NSP, non starch polysaccharides) ).
Tärkkelyksiin kuuluvat amyloosi, amylopektiini ja modifioitu tärkkelys. Epätarkkelyspolysakkaridia (NSP) on seuraavat pääluokat: selluloosa, hemiselluloosa, pektiinit, hydrokolloidit kuten kumiaineet, lima-aineet, beeta-glukaani.

(Ihmisen epätärkkelys selluloosa voi kyllä olla esim termiiteille ihan oikea tärkkelys, niillä on entsyymejä syödä sellulosan rypälesokereita)

Tärkkelys, polysakkaridi, on glukoosin(rypälesokerin) homopolymeeri ja esiintyy kahdessa muodossa, amyloosina, joka on haarantumattomia glukoosiketjuja ja amylopektiininä, joka on erittäin haaroittunutta tärkkelystä.

Epätärkkelyspolysakkaridit (NSP) sisältävät myös sokeriketjuja, mutta ihmisen entsyymeille saavuttamattomissa muodoissa kuten selluloosassa jne. Rakenneseikoista johtuen NSP voi olla hyvinkin erilaista fysikokemiallisilta vaikutuksiltaan, mikä taas on avainseikka niiden fysiologisille vaikutuksille. Selluloosa on veteen liukenematonta, kuten hyvin tiedetään, mutta pektiinit ja hydrokolloidit kuten guargum ja limat voivat muodostaa hyvin visköösejä, tankeita vesiliuoksia.

Selluloosa on glukoosimonomeereistä. Hemiselluloossa koostuu vaihtelevista monomeereistä. Pektiinit sisältävät uronihappoja

Hiilihydraattien jaottelu niiden ravintoarvon mukaan

Ravinnon kannalta on pääluokituksena hiilihydraattien sulatettavuus ihmisen ruoansulatusjärjestelmässä.

Sulatettavissa olevat hiilihydraatit ( ”digestible”) imeytyvät ohutsuolesta. Ne tuovat kehon solujen kyttöön hiilihydraattia.
Sulamatta (" non- digestible") suoliston läpi paksusuoleen asti kulkeutuvat hiilihydraatit. Ne muodostavat matkallaan elatusainetta suoliston bakteerifloralle.

Saatavilla, hyödyllinen (available); saavuttamattomissa, hyödytön ( unavailable):

Tällaisen perusjaon käytännöllinen tärkeys havaittiin jo 1920 luvulla (McCance, Widdowson). Ryhmille annettiin nimet: saatavilla ( hyödynnettävissä) olevat ( available) hiilihydraatit ja päinvastoin turhilta vaikuttavat, joita ei ole hyödynnettävissä kehon hiilihydraatteina ( unavailable).

KUITU ( dietary fibre)

Luotiin myös termi ravintokuitu ( dietary fiber) ja sitä alettiin enemmän ja vähemmän pitää samana asiana kuin saavuttamattomissa olevaa osaa ravinnon hiilihydraateista.

GLYKEMINEN, verensokeriksi muuttuva:

FAO/WHO Expert Consultation on Carbohydrates in Human Nutrition- asiantuntijaryhmä on suositellut otettavaksi käyttöön käsitteen verensokeriksi muuttuvista hiilihydraateista, ”glykemisoituvista hiilihydraateista” ( ”glycaemic carbohydrate”). Nämä antavat aineenvaihduntaan asti hiilihydraatteja.

Mitkä hiilihydraatit muuttuvat verensokeriksi eli ovat glykemisiä hiilihydraatteja? (Sivu 173)

Verensokeriksi muuttuvat seuraavat hiilihydraattien pääryhmät:
Monosakkaridit (glukoosi ja fruktoosi)
Disakkaridit ( sakkaroosi ja laktoosi)
Malto-oligosakkaridit
Tärkkelys ( amyloosi ja amylopektiini polysakkaridit)

Rypälesokerin glukoosin ja hedelmäsokerin fruktoosin päälähteet ovat hedelmät, marjat, mehut ja muutamat vihannekset.
Vapaata galaktoosia esiintyy harvoissa elintarvikkeissa (viikunassa, tomaatissa, kahvissa ym). Fermentoiduissa ja hydrolysoiduissa maitotuotteissa esiintyy kyllä galaktoosia.
Sakkaroosin eli sukroosin (ruokosokerin, sokerijuurikassokerin) lähteitä ovat luonnostaan hedelmät, marjat ja juissit. Tavallisin lähde kotitalouksissa on kuitenkin "kaupan sokeri", ruokiin lisätty tavallinen sokeri, hiilihappopitoiset virkistysjuomat ja makeiset.
Hydrolysoidut tärkkelykset ja runsasfruktoosinen siirappi, jossa puolet glukoosista on isomeroitunut fruktoosiksi ovat syrjäyttämässä tavallista valkoista sokeria makeis- ja virvoitusjuomateollisuudessa.
Maitosokeria laktoosia esiintyy miltei pelkästään maidossa ja maitotuotteissa. Ihmisen maidolla on korkea laktoosipitoisuus 7 g / 100 g, mikä muodostaa pääenergialähteen rintamaidossa. Lehmänmaidon laktoosipitoisuus on 5 g /100 g.
Malto-oligosakkarideja muodostuu pääasiassa osittain hydrolysoituneesta tärkkelyksestä.
Tärkkelyksen päälähde on leipä ja muut viljatuotteet, perunat ja muut juurimukulakasvit.

RAVINTOKUIDUSTA

Ravintokuidun päätyypit ovat

(1) Epätärkkelyspitoiset polysakkaridit (NSP) : selluloosa, hemiselluloosat, pektiinit, hydrokolloidit ym.
(2) Resistentit oligosakkaridit, frukto-oligosakkaridit (FOS), galakto-oligosakkaridit (GOS), ja muut resistentit oligosakkaridit.
(39 Resistentti tärkkelys,( RS)
Fysikaalisesti suljetusti pakkautuneet tärkkelysjyväset; Raakatärkkelyksen jotkut jyväistyypit ; Retrogradinen amyloosi; Kemiallisesti modifioidut tärkkelykset
(4) Puuaine ligniini ja muut pienet polysakkarideihin liittyneet ravintokuidut

KUIDUN MÄÄRITELMÄ
Alunalkujaan ravintokuitu määriteltiin ihmisessä sulamattomana kulkeviksi kasvisolujen seinämäaineksiksi. Kun havaittiin ravintoon lisättyjen polysakkaridien, varsinkin hydrokolloidien, omaavaan samanlaisia vaikutuksia kuin kasvisoluseinämienkin, määriteltiin uudestaan ravintokuitu käsittämään myös sellaiset polysakkaridit ja ligniinin, puuaineksen, mitkä eivät sula ohutsuolessa.

KAKSI NÄKÖKANTAA RAVINTOKUIDUSTA

Kuitukäsitteen määrittely ja rajaaminen on kovin väitelty asia fysiologisista näkökohdista ja teknisten metodien taholta. Keskusteluissa on ollut kaksi eri näkökantaa.

(A) Dietääriseen kuituun tulisi laskea kuuluvaksi kaikki sulamattomat hiilihydraatit (NDC), koska ravinnon sulavuus ohutsuolessa on avainasemassa oleva seikka. Sen takia dietääriseen kuituun pitäisi laskea myös puuaines ligniini ja muut ravintokuidun polysakkarideihin liittyvät pienemmät sulamattomat osatekijät, sillä ne saattavat vaikuttaa niiden fysiologisiin ominaisuuksiin.

(B) Pidättäydytään alkuperäiseen kuidun määritelmään keskiönä kasvisoluseinämien tärkeys: ravintokuitukäsite pitäisi rajoittaa kasvisoluseinämäperäisiin epätärkkelys-polysakkarideihin ( NSP).

MAKRONUTRIENTTIEN SAANTISUOSITUKSET. KUITULAJIT

Vuonna 2002 FNB ( Food and Nutrition Board) antoi ravinnon saantisuositusten viitearvot energiasta, hiilihydrateista, kuidusta, rasvasta, proteiinista ja aminohapoista, siis makronutrienteista. ( Dietary Reference Intakes for Energy, Carbohydrates, Fiber, Fat, Protein, Amino Acids Macronutrients).
Näissä viitearvoissa kuitu käsitetään kahdenlaatuisena ;
(1) ravintokuituna ( Dietary Fibre) mikä käsitti sulamattomia hiilihydraatteja NDC ja kasvissa sisällä olevan intaktin ligniinin sekä
(2) toiminnallisena kuituna ( Functional Fibre) , mikä käsitti erillisiä ihmisessä suotuisasti vaikuttavia sulamattomia hiilihydraatteja,

Kokonaiskuitu ( Total Fibre) on näiden kahden kuitulajin summa.

Tämän kuitujakoa puoltaa epidemiologiset havainnot luonnostaan hyvin ravintokuitupitoisten ruokien suotuisista vaikutuksista.

Luonnostaan hyvin ravintokuitupitoista ovat kokojyväviljat, hedelmät ja vihannekset ja tällaisten elintarvikkeiden merkitsijänä voidaan pitää niiden ravintokuitua.

Tästä pitäisi johdonmukaisesti seurata dokumentaation tarvetta lisätyn funktionaalisen kuidun suotuisista vaikutuksista. Kuitenkin raportissa tyydyttiin selittämään, ettei oleteta uuden määritelmän mitenkään merkittävästi törmäilevän kuidun nykyisiin saantisuosituksiin, mutta annettu uusi tieto näistä kuitutyypeistä
(ravintokuidusta ja toiminnallisesta kuidusta) auttaa kuitulähteen hahmottamisessa ja tuottanee lisää terveydellistä hyötyä.

Oli sitten kuidun määritelmä sitä tai tätä, niin kuidun (NSP) pääkomponentit ovat kasvisoluseinämien selluloosaa, hemiselluloosaa, pektiinejä.

Hydrokolloidit, mitä ne ovat? Hydrokolloideja voi olla luonnostaan soluseinämien osina tai varastokomponentteina, mutta niitä voidaan myös lisätä elintarvikkeisiin ( lisäaineina) tavoiteltaessa jotain teknologisia ja tai ravinnollisia hyötyjä. ( Katso: E-koodi)

Ruoan resistentit oligosakkaridit ja resistentti tärkkelys (RS) ovat alkaneet myös kiinnostaa fysiologisten ja ravitsemuksellisten vaikutuksiensa takia.

Tiedemiehet ja säätäjät pyrkivät yhä enemmän pitämään ravintokuitu-käsitettä synonyyminä ”sulamattomille hiilihydraateille” (NDC, non digestable carbohydrates) ottamalla huomioon näiden mainittujen ravintokomponenttien osittain samanlaiset fysiologiset ja ravitsemukselliset vaikutukset.

Keskimääräinen länsimainen ravintokuidun saanti ( average intage)

Keskimääräinen länsimainen kuidun käytto on noin 20 grammaa kuitua päivässä. Viljat ovat Pohjoismaissa ravintokuidun päälähde. Täysjyvätuotteet sisältävätkin 3-4 kertaa enemmän kuitua kuin pelkästä valkeasta jauhosta tehdyt elintarvikkeet. Hedelmistä ja vihanneksista taas saadaan Etelä-Euroopassa suurin osa kuidusta.

Selluloosa on veteen liukenematonta ja esiintyy yhdessä hemiselluloosan kanssa viljoissa. Jyvien lignifioituneet (kiiltävät) ulkokerrokset ovat täysjyväviljan hallitseva kuitulähde ja sellainen kuitu on kaikkein kestävintä paksunsuolen mikrofloran suorittamaa fermentaatiotakin kohtaan. Kaura ja ohra sisältävät runsain määrin visköösiä polysakkaridia, beetaglukaania. Pektiinillä, hedelmien ja vihannesten pääasiallisella kuitutyypillä on samankaltaisia ominaisuuksia.

Sokerialkoholit eli polyolit

Sorbitoli, xylitoli, mannitoli jne sokerialkoholit ( polyolit) luetteloidaan usein sokereihin. Eri sokerialkoholien imeytyminen ohutsuolesta riippuu niitten rakenteesta ja määrästä. Täten polyoleja voidaan välillä lukea NDC-joukkoon.

Laktoosi, maitosokeri

Rintamaitoa saavilla vauvoilla voi joutua laktoosia paksuunsuoleen asti äidinmaidon korkeasta laktoosipitoisuudesta johtuen ja muilla lapsilla ja aikuisilla johtuen laktaasi-entsyymin aktiviteetin laskemisesta. (Aikuisten laktoosinkäyttö USA:ssa on ollut tasolla 25 g vuorokaudessa.)

Fruktoosi, hedelmäsokeri

Fruktoosin rajoittunutta imeytymistä näyttää esiintyvän aika yleisesti, erityisesti käytettäessä pelkkää fruktoosia ilman glukoosiseuraa (Esim. valkoisessa sokerissa on glc & fru). Tällöin fruktoosi voi olla syy hiilihydraattien ripulia aiheuttavaan malabsorptioon, imeytymishäiriöön. On kuitenkin niin että luonnostaan fruktoosipitoiset ravinteet hedelmät ja marjat sisältävät yleensä sekä glukoosia että muitakin sokereita.

Orgaaniset hapot

Orgaanisia happ4n laskuista

(Ps. Onneksi verensokeri on helppo mitata ateriansa syöneeltä henkilöltä!)

RAVINTOKUIDUN ANALYYSI

Orgaaniset hapot kuten maitohappo, sitruunahappo ja omenahappo ( malic acid) hedelmissä ja marjoissa voivat antaa oman osansa hiilihydraattien joukkoon, kun laskuissa käytetään jäännösmenetelmää (”by difference”).

Ruoan hiilihydraattien ravitsemuksellinen luokittelu ei voi perustua ainoastaan kemialliseen luokitteluun, vaikka kemiallista luokittelua tarvitaankin perustana eri hiilihydraattien analyyseille.

FAO/WHO konsultataatiosta (1) saatiin suositukset termille ”glycaemic carbohydrates”, glykemisoituvat hiilihydraatit ja seuraava painotus:
Kun käytetään termiä dietäärinen kuitu, ”dietary fibre”, pitäisi aina laadullisesti eritellä ne hiilihydraatit ja muut ainekset, joita aiotaan käsitteeseen sisällyttää. Ravintokuitu on ravitsemuksellinen käsite, eikä mikään tarkka kuvaus ravinnon osatekijöistä.

Toinen tärkeä käytännöllinen näkökohta varsinkin ravintotaulukoiden tai etikettien käytössä on hiilihydraattiluokkien määritelmien hyvä toisensa täydentävyys ettei mitään osatekijää tule lasketuksi kahdesti tai jätettyä kokonaan laskematta.

Glykemisoituvien hiilihydraattien ja ravintokuidun summa olisi täten ideaalisesti sama kuin kokonaishiilihydraatti (”total carbohydrate”).

KOKONAISHIILIHYDRAATTI= verensokeriksi muuttuva hiilihydraatti + kuitu

Nykymetodeilla tapahtuu jonkin verran ristikkäinmenoa ja joitain komponentteja menetään laskuista

(Ps. Onneksi verensokeri on helppo mitata ateriansa syöneeltä henkilöltä!)

RAVINTOKUIDUN ANALYYSI

Ravintokuitu ( dietary fibre) analysoidaan tavallisesti käyttämällä entsymaattista gravimetristä menetelmää tai entsymaattista kemiallista menetelmää ottaa huomioon epätärkkelyspolysakkaridit (NSP-kuidun), analyyttisesti resistentti tärkkelys (RS) ja ligniini.

Saadaan matalia arvioituja arvoja mitattaessa vain NSP jättäen huomiotta täysvjyväviljan prosessoinnissa syntynyt resistentti tärkkelys (RS) ja/ tai ligniini.

Mikään nykyinen kuidunmittausmenetelmä ei mittaa resistenttejä oligosakkarideja, joten ne on mitattava erikseen ja lisättävä kuidun kokonaisarvioon.

Jos ravintokuidun määritysmetodi sisällyttää resistentin tärkkelyksen (RS), rekisteröityy (vain) menetelmän entsyymeille resitentti RS fraktio.

Sellainen ”analyyttisesti resistentti tärkkelys” on lähinnä retrogradista amyloosia; hienosäädöllä analyyttiset metodit pystyisivät vastaamaan paremmin fysiologisesti resistenttiin tärkkelykseen.

Epidemiologisissa ja mekanistisissa interventiotutkimuksissa ravintokuitu ( ”dietary fibre”) tarkoittaa sulamattomia kasviaineksia mitattuna AOAC:n hyväksymällä yleisellä analyyttisellä metodilla; (AOAC, Association of Official Analytical Chemists)
Siis näissä tutkimuksissa ravintokuitukäsitteeseen sisällytetään NSP ( non-starch polysaccharides) pääasiallisena komponenttina sekä ligniini ja analyyttisesti resistentti tärkkelys (RS). Mutta muu sulamaton hiilihydraatti, NDC ( Non Digestible Carbohydrate), kuten resistentit oligosakkaridilajit ( MOS, FOS, GOS) ja inuliini eivät sisälly tähän ja tavallisesti ne muodostavatkin pohjoismaisessa ravinnossa vain pienen osan NDC:stä.

Jatkuu (2)

Elastiinin rakenteessa on lysiiniä

2011-12-10T13:19:00.001-08:00

Mikä olisi ongelmarakenneosa, mistä selittyisi huonontuva aortan rakenne?

Arvelen että kyse on lysiinistä, joka on essentielli aminohappo.

Wikipedia kertoo elastiinin rakenteesta: Elastinen säie on fibrilliiniporteiinista ja elastiinista. Ne ovat koostuneet aivan tavallisista aminohapoista kuten G, glycine, V, valine, A, alanine, and P, proline.

Kokonaiselastiini on 58- 75 % valtimoitten rasvattomasta kuivapainosta ( kaniinilla)
Jos verrataan märkäpainoon ja sulatettuun kudokseen, osoittautuu 35%:n jännitteessa , että elastiini kantaa valtimoihin kohdistuvasta jännityspaineesta vähintäin 48%. Osoittautui myös että valtimoitten muuttumisessa jäykäksi 43% muuttumisista johtui elastiinin jäykkyyden muuttumisista.

Elastiini rakentuu monien tropoelastiiniproteiinimolekyylien linkkiytymisellä ja tätä reaktiota katalysoi lysyylioksidaasi-entsyymi tehden massiivisen liukenemattoman poikkisiltaisen verkkomaisen järjestelmän. Aminohappo, joka vastaa näistä poikkisiltojen mahdollisuuksista on lysiini, ihmiselle ravinnossa välttämätön aminohappo.

Elastin is made by linking many soluble tropoelastin protein molecules, in a reaction catalyzed by lysyl oxidase, to make a massive insoluble, durable cross-linked array. The amino acid responsible for these cross-links is lysine.

Tropoelastiini on erikoistunut proteiinijonka molekyylipaino on 64- 66 kiloDaltonia ja se on rakentunut epäsäännöllisesti tai random coil conformaatiolla 830 aminohaposta.

Desmosine and isodesmosine are types of links for the tropoelastin molecules.

ELASTIINI toimii valtimoissa paineaallon pulsaation eteenpäin sykäyttäjänä auttaen sydämen alkuun pumppaaman veren eteenpäin pulsoimista. Elastiinia on varsin paljon aortassa. Mutta elastiini on tärkeä myös keuhkoissa, elastisissa jänteissä, ihossa, virtsarakossa, elastisissa rustoissa. Elastiinia on miltei kaikissa selkärankaisissa .

Elastin serves an important function in arteries as a medium for pressure wave propagation to help blood flow and is particularly abundant in large elastic blood vessels such as the aorta. Elastin is also very important in the lungs, elastic ligaments, the skin, and the bladder, elastic cartilage. It is present in all vertebrates above the jawless fish

Varmista ravintosi lysiinipitoisuus!

http://nutritiondata.self.com/foods-000083000000000000000.html

Ongelma lie suuri lähinnä niillä maailmanalueilla jotka käyttävät lysiiniköyhää maissia pääravintonaan ja köyhyyden takia ei käytetä lihaa, kalaa ja geografisista syistä soijaakaan.

Merck Manual toteaa:
Aortic dissections are 3 times more common among men and are more common among blacks (specifically African-Americans) and less common among Asians. About three fourths of aortic dissections occur in people aged 40 to 70.

Ikämuutokset aortan elastiinissa

2011-12-10T13:09:00.000-08:00

AORTAN elastiinissa tapahtuu muutoksia iän myötä ja ateroskleroosissa

LÄHDE: Changes in amino acid composition of aortic elastin with aging and atherosclerosis^☆

Martin FitzPatrick M.D.^a^,^b^,^∗, Verne D. Hospelhorn Ph.D.^a^,

Received 31 March 1964; Available online 3 February 2004.

Abstract (suomennosta tiivistelmästä)

ELASTIINEJA on eristetty aortan sidekudoksesta eri ikäisistä ja aminohappostruktuuria on tutkittu.
Nuoremmilla henkilöillä oli vähemmän aspartaattia (D, Asp) , glutamaattia (E, Glu) ja histidiiniä(H, His) verrattuna iäkkäämpien aortan elastiiniin.
Samat muutokset havaittiin myös keuhkojen elastiinista nuorilla.
ELASTIININ aminohappokoostumuksessa ei havaittu korrelaatiota ateroskleroosin vaikeuteen tai kestoon tässä tutkimuksessa.

^☆Supported in part by Public Health Service Research Grant HE-07607-01-03 from the National Heart Institute.

^∗Address: O'Donnell Memorial Research Laboratories, Will Rogers Hospital, Saranac Lake, N. Y., 12983.

Valtavaltimo AORTTA

2011-12-10T12:33:00.000-08:00

Valtavaltimo AORTTA.

Hyvä ja tehokas sydän yksinään ei vastaa koko verenkierron hyvåståä pulsaatiosta, vaan myös valtasuoni aortta toimii kuin lisäsydän kimmonsa ja pulsaationsa takia. Amerikkalaisesta artikkelista suomennen aortan osuudesta. Nykyään sydän voidaan siirtää ja myös voidaan aortan pätkiä korvata keinotekoisilla materiaaleilla. Mutta terveen aorttaputken tapaista fysiologista toiminnallista yksikköä ei liene luotavissa keinotekoisesti.

Aortta

Aortta on kehon laajin valtimo ja se saa alkunsa sydämen isoimmasta pumppaavasta kammiosta, vasemmasta kammiosta. Happipitoisena veri saapuu jokaisesta kammion supistuksella aorttaan suihkahtaen eteenpäin aortasta yhä pienemmiksi haaraantuviin valtimoihin- aortan pulsaation voi tuntea kehon periferian valtimoista.

http://z.cotot.com/s/bot6/6588.jpg

Aortan seinämät on muodostuneet kolmesta eri kerroksesta. Ohuesta sisäkerroksesta (intima), paksusta elastisesta keskikerroksesta ( media) ja ohuesta ulommasta kerroksesta (adventitia). Näiden kerrosten rakenteet ovat tärkeitä aortan kunnolliselle toiminnalle. Kun sydän supistuu pakottaen veren kulkemaan avoimesta aorttaläpästä (aortic valve) aortan puolelle, aortan seinämissä pitää olla tarpeeksi joustavuutta, vastaanottamassa verisuihkun aiheuttamaa painevoimaa.

Aorttaa sanotaankin elastiseksi verisuoneksi. Aortan seinämän sisäiset sidekudossäikeet sallivat venymisen aorttaan kohdistuvan paineen mukaisesti ja tämän voiman ohimentyä palauttavat aortan seinämän relaksoituneeseen tilaan. Normaalissa aortassa on näitä elastisia säikeitä kaikkialla ja erityisen tiheinä nousevan aortan seinämässä, mikä ottaa vastaan joka sydämen iskun suurimman painevoiman.

AORTAN OSAT

AORTAN TYVI (Aortic root). Aortan alkukohta vasemmasta kammiosta on nmeltään aortan tyvi. Se alkaa aorttaläpästä ( aortic valve, annulus) ja hieman laajenee läpimitaltaan ( sinuses of Valsalva) poukamamuodostumiksi ja lähettää kaksi sepelvaltimosuonta ( coronary arteries) sekä päättyy nousevan aortan alkukohtaan, sinotubulaariseen liitoskohtaan, poukamien ja putkiosan liitoskohtaan ( sinotubular junction). Nämä kaksi sepelvaltimosuonta vastaavat happirikkaan veren kuljetuksesta itse sydän lihakseen.

NOUSEVA AORTTA (Ascending aorta, aorta ascendens ). Tämä jakso aorttaputkea nousee sydämestä ylöspäin aortan tyvestä siihen kohtaan, missä siitä alkaa haarautua valtimoita ja aortta alkaa tehdää kaartaan. Nouseva aortta itse sijaitsee sydänsäkin ( heart sack, pericardiumin) sisällä haarutumatta. Ympäröivästä kudoksesta on hyvin vähän tukea tällä kohdin ja nousevan aortan on otettava vastaan koko sydämen iskutilavuus ( cardiac output volyme) (paitsi se volyymi, mitä on mennyt sepelvaltimosuoniin), joten nouseva aortta on koko aortan kaikkein herkimmin vaurioituva osa.
AORTAN KAARI (Aortic arch, Arcus aortae) Aortan kaareva huippu; siitä lähtee kolme haaraa, jotka tuovat verenkiertoa päähän ja yläkehoon

Oikealle lähtee (1) ”nimetön valtimo”-runko, arteria anonyma ( josta sitten haarantuu hieman myöhemmin oikea solisvaltimo, a. subclavia dextra , ja oikea yhteinen päänvaltimo, a. carotis communis dextra).

Sitten erkanee (2) vasen yhteinen päänvaltimo (arteria carotis communis sinistra).

Sen jälkeen (3) vasen solisvaltimo (arteria subclavia sinistra).

Aortan kaari sijaitsee sydänsäkin (pericardiumin) ulkopuolella ja saa parempaa tukea ympäröivistä kudoksista.
LASKEVA AORTTA (Aorta descendens). Tämä jakso alkaa heti aortan kaaresta, joka on taipuneena alaspäin muuta kehoa kohden. Tämä laskeva aortan jakso päättyy palleaan. (diaphragm, diaphragma). Laskevasta aortasta lähtee 10 paria kylkiluuvälivaltimoita (arteriae intercostales), jotka antavat ravinteita selkäytimelle (spinal cord). Laskevan aortan alkuosa on vaurioaltista repeytymisille (intimal tear) tilanteissa, missä vauhti äkkiä hidastuu.
THORAKOABDOMINAALINEN AORTTA (Thoracoabdominal aorta). Tämä jakso aorttaa alkaa palleasta ja ja lähettää sisäelimiin parittomia valtimoita kuten sisusvaltimon (arteria coeliaca), ylemmän suolilievevaltimon (arteria mesenterica superior).

Parillisia haaroja menee mm. munuaisiin (Arteriae renalis)-
VATSA-AORTA (Aorta abdominalis) Vatsa-aortta alkaa munuaisvaltimoitten alapuolelta

Munuasvaltimoitten lähtökohdan alapuolelta lähtee pariton alempi suolilievevaltimo (a. mesenterica inferior). Aortta päättyy kohdassa missä se jakaantuu kahdeksi lonkkavaltimoksi. Noin 4-5 lannenikaman korkeudella lähettää aortta vahvimmat haaransa, kummankin puoliset yhteiset lonkkavaltimot ( A. ilica communis) , jotka näyttävät kuin kahdelta aortan loppupäältä. Itse aortta jatkuu mitättömänä ristiluun keskivaltimona alaspäin.

AORTAN ANEURYSMA( Aneurysma aortae)

Sairaassa aortassa on tyypillisiä degeneraatioita aortan seinämän soluissa. Sairastunut seinämä on heikko eikä siinä ole riittävästi elastisia komponentteja, jotta aorta voisi venyä ja taas supistua takaisin lepotilaan. Ensimmäiset merkit tällaisesta epänormaaliudesta voi olla heikentyneen seinämäkohdan laajentuma. Kun laajeneminen saavuttaa tietyn asteen, sitä sanotaan aneurysmaksi, valtimopullistumaksi. Aortan kudos voi myös repeytyä, vaikka aortta ei olisi laajentunut. Suoniseinämän sisimmmän kerroksen repeytymästä pääse veri tunkeutumaan aortan seinämäkerrosten median ja intiman väliin erottaen nämä toisistaan. Tätä sanotaan aortan dissekaatioksi (dissection).

THORAKAALI AORTAN ANEURYSMA

Kaikkia yli 4 senttimetrin laajentumia ja pullistumia sanotan aneurysmaksi. Määritelmässä otetaan huomioon myös vastaavan normaalisuonen koko. Esim jos pysyvä laajenema jossain suonen osassa on 1.5 kertaa normaalikokoa, sitä saatetaan sanoa aneurysmaksi. Jos tämä sovellutetaan aorttaan ja yksilön normaaliaortta olisi 2,5 cm läpimitaltaan, niin laajenema, joka on kokoa 3.75 cm tai suurempi, olisi tällä yksilöllä aneurysma. Eräs muunnos määritelmästä määrittää laajentuneen aortananeurysmaksi jos se on vähintäin kaksi kertaa normaalinlevyinen.

Aortta voi laajentua monesta syystä ja se merkitsee diagnoosi-, hoito ja seurantatarvetta.

Aortan laajenemaa pitää monitoroida - vaikka sitä ei laadullisesti vielä kutsuttaisikaan aneurysmaksi - ja hoitaa lääkkein ja asianomaiselle potilaalle tulee antaa elintapa- ja ravitsemusneuvonta.

Aortic enlargement, although perhaps not yet qualified for the term aneurysm, should be monitored, treated medically, and the lifestyle and diet of the patient addressed.

Jotta pystytään tunnistamaan aortan dilataatio (laajenema), tulee voida määrittää yksilön aortan normaali koko. On käsitettävää, että aortan koko vaihtelee missä tahansa väestössä iän, sukupuolen ja kehon koon mukaan. Yleensä potilasenemmistössä voidaan käyttää henkilölle ominaista aortan kokoa indikaattorina, siis sitä aortan leveyttä, mikä hänen aortallaan muissa kuin laajenemakohdassa on.

ANEURYSMATYYPEISTÄ

Rintakehän alueen aneurysmia kuvataan sijainnin, koon ja muodon mukaan. Sijainti ilmoittaa, missä aortan jaksossa laajenema sijaitsee ( aortan tyvessä, nousevassa aortassa, aortan kaaressa, laskevassa aortassa, thorakoabdominaalisessa aortassa); koko ilmaistaan läpimittana laajentuman leveimmässä kohdassa ja ilmoitetaan tavallisesti senttimetreinä. Yleensä aneurysmia on kahta eri hahmoa: fusiformista ja säkkimäistä.

FUSIFORMINEN ANEURYSMA laajenee tasaisesti joka suuntaan. Esimerkiksi voi olla kyse ”nousevan aortan fusiformisesta 5.2 centrimetrin aneurysmasta)

SAKKULAARINEN ANEYRYSMA laajenee pullistumana tai pussimaisena, yleensä muodostaen aortan seinämän ulkoneman vain yhteen suuntaan.

PSEUDOANEURYSMA on sellainen aneurysma, joka ei käsitä jotain tai kaikkia aortan seinämäkerroksia. Usein tällainen seuraa jostain aortan sisäseinämän vauriosta. Joskus näitä sanotaan vääriksi aneurysmiksi (false aneurysms). Tällaiset aneurysmat ovat arvaamattomampia ja voivat repeytyä pienemmiksi. Tavallisesti on kuvassa tulehdusta ympäröivissä kudoksissa, mikä voi mahdollisesti monimutkaistaa korjausoperaatiota Jotkut pseudoaneurysmat ovat syntyneet infektion tuloksena, mikä lisää embolian ja halvauksen riskiä.

Rintakehan alueen aortan aneurysman syitä ja riskejä

Bicuspid aortic disease Bikuspidaaliläppä tauti
Marfanin oireyhtymä , Ehlers- Danlos oireyhtymä
Muu sidekudoksen häiriötila (Marfanoidi tauti)
Atherosclerosis
Erilaiset infektio- ja tulehdustilat
Hypertension
Tupakanpoltto
Trauma

Thorakaalisen aortan dissekaatiotyypit

Aortan dissekaatiossa repeytyy aortan seinämän sisälehti ja verta pääsee vuotamaan seinämälehtien väliin ja aiheuttamaan niiden erkanemisen toisistaan. Tästä aiheutuu vakavaa rintakipua, mikä säteilee selkään.

A- tyyppinen dissekaatio alkaa nousevassa aortassa (aorta ascendens) . Se alkaa useinkin aivan sepelvaltimoitten yläpuolelta. On hengenvaarallista, jos tässä kohdassa tapahtuu dissekaatiota, kun aortta juuri tässä on laajimmillaan, ohuimmillaan ja vailla ympäröivien kudosten antamaa tukea ja kuitenkin saa ottaa vastaan suurimman seinämää jännittävän voiman. Tällainen hoidetaan aina kirurgisesti akuuttina hätätapauksena.

B-tyyppinen dissekaatio on mikä tahansa aortan dissekaatio, jossa nouseva aortan jakso ei ole mukana. Tämä B-tyypin dissekaatio käsittää aina laskevan aortan jakson ( aorta descendens). B-tyyppinen dissekaatio stabiloidaan aluksi lääkkeellisesti. Potilas tarvitsee kuitenkin interventioproseduurin, jos havaitaan, että tulee komplikaatioita verenvirtauksesta alakehoon, esim aortan todellisen sisämitan (true lumen) kaventumasta tai jonkin aortan haaran repeytymisestä ja tukkeutumasta.

Krooninen aneurysmalaajenema 4.5 cm Marfanin tautia potevalla tai 5 senttimetrin laajenema muulla kuin Marfanin tautipotilaalla vaatii kirurgista korjausta tai suonensisäisen stentin asettamista, mikäli tarkoituksenmukaista on.

Lääkkeellinen jatkohoito on paras tapa hoitaa B-tyypin dissekaatiota, kun suurin osa verivirtaa pääsee aortan todellisen sisämitan kautta ja aortan läpimitta on alle 4 cm. Näissä tapauksissa annetaan verenpainelääkitystä ja aortan tila monitoroidaan tietyin väliajoin diagnostisin testein.

A- ja B tyyppisten dissekaatioiten syitä ja riskejä

Bicuspid aortic disease
Marfan syndrome and Ehlers-Danlos syndrome
Other connective tissue disorders (Marfanoid)
Atherosclerosis
Miscellaneous infectious and inflammatory conditions
Hypertension
Crack cocaine usage
Smoking
Trauma

Thorakaalisen aortan vammat ja traumat

Jos ihminen on liikkeessä ja hänen vauhtinsa äkkiä pysähtyy ( rapid deceleration) aiheutuu liikegradientti aortankaaren ja laskevan aortan alun väliseen liittymiskohtaan (junktioon).Usein aortan sisälehti (intima) rikkoutuu ja aortan integriteettiä pitää yllä (koossa) vain ohut ulkokerros (adventitia). Tämän tyypin äkkipysähtymissvaurioita moottoriajoneuvon ja moottoripyörän kolareissa, moottoriajoneuvon ja jalankulkijan välisessä onnettomuudessa, lentokoneitten putoamisissa ja ihmisten suoraa pudotessa korkeista asunnoista, puista tai vuorilta.

Kaikkein tavallisimmin aorttatraumoja tulee vaikeissa moottoriajoneuvojen ja moottoripyöräonnettomuuksissa. Sellaiset moottoriajoneuvo-onnettomuudet , missä tulisi epäillä aortan vaurioitumista käsittävät myös seuraavat tilanteet:

Rollover of the vehicle occurs ( Ajoneuvon katolleen kieriminen liittyy onnettomuuteen)
A fatality is involved ( Kuolemantapaus liittyy onnettomuuteen)
A person is ejected from the vehicle ( Henkilö on syöksähtynyt ulos liikkuvasta ajoneuvosta)
The vehicle sustains a dent of more than 12 inches ( Ajoneuvossa on yli 12 tuuman syvyisiä lommoja)
A prolonged period of time was required to extricate the victim from the vehicle ( Kestää kauan saada uhri irrotettua ajoneuvosta)
The jaws of life are used ( Hydraulisesti toimivia pelastusvälineita on jouduttu käyttämään)
http://en.wikipedia.org/wiki/Hydraulic_rescue_tools
A pedestrian is struck by a car going more than 20 miles per hour ( Jalankulkijaan on törmännyt suuremmalla vauhdilla kuin 8.9 m sekunnissa ajanut auto )

(Akuutti diagnoosi ja hoito.

This patient will require emergent diagnosis and scanning, usually done by spiral CT with contrast or transesophageal echo. Less frequently, aortography may be required. If a positive diagnosis is made, the patient will require either surgical resection of 2 to 3 inches of the aorta and replacement with a Dacron graft or the use an endovascular stented graft).

Thorakaalisen aortan ahtauma (coarctatio aortae),

Tyypillisesti tämä kaventuma sijaitsee aortan kaaren allapuolella sen kaarruttua kulkemaan alas kohti alempia kehon osia. Verenpaine on alempi koarktaation alapuolella.Tämä on synnynnäinen tila ja usein diagnosoidaankin ja hoidetaan vauvalta ja lapsuuden aikana. Siihen saattaa liittyä muitakin kongenitaalisia tiloja kuten bikuspidaaliset aorttaläpät. Aikuisillakin voi esiintyä koarktaatiota ilman että siitä tulee oireita. Silloin on kehittynyt alternatiivisia verisuonia ja ne vastaavat alternatiivisesta verenvirtauksesta. Jos verenpaine-ero ahtauman eri puolilla on yli 25 mm, tarvitaan kirurgista korjausta. On erityisen tärkeää koarktaatiopotilaille saada hoitoa yläkehon hypertensioon. Kauan kestänyt yläkehon hypertensio aiheuttaa vaikeaa vasemman kammion paksuuntumaa (hypertrofiaa) ja lisää aivoverenvuodoista johtuvaa halvausriskiä. Hoitamaton aikuisen merkitseva koarktaatio voi aiheutaa ennenaikaista menehtymistä hypertension komplikaatioihin.

Diagnoosi; Echocardiography; Computed Tomography (CT) Scans; Magnetic Resonance Imaging (MRI); Aortography; Additional Tests (adenosine thallium myocardial viability tests) ; coronarcarotid artery ultrasound (duplex scan); dental clearance

HOITO

LÄÄKEHOITO

Lääkkeet ja elintapamuutokset neuvotaan yksilöllisesti ja niihin kuuluu verenpaineen optimointi ja suositukset elintavoista. Verenpaineeseen käytetään mm. Betablokkareita, ACE estäjiä, ARB ja kalsiumkanavan blokkareita. Jos on veden retention takia taipumusta painon nousuun on edullista käyttää diureetteja. Yleensäkin optimaalinen systolinen viitearvo ennen kirurgiaa on 105- 110 välillä normaalin aktiivisuuden aikana. Generally, an optimal systolic blood pressure range prior to surgery is between 105 and 110 during normal activity.

ELINTAPASUOSITUKSET: käsittävät dieetin, treenauksia ja tupakanpolton lopettamisen. On hyvin tärkeää, että ne jotka potevat aortan tautia, eivät polta eivätkä altistu passiiville tupakanpoltolle. Heille soveltuu niukkarasvainen ja kohtalaisen vähähiilihydraattinen dieetti, jossa on runsaasti kuitua ja proteiinia. Treenauksista on erittäin hyvää hyötyä aneurysmapotilaille ja heitä tulee rohkaista olemaan aktiivisa. Yleisesti suositellaan 15- 30 minuutin kävelyjä 2- 3 kertaa päivässä. Mutta kiellettyä on nostaa raskaita, koska siinä paine aorttaa kohtaan kohoaa.

Lifestyle recommendations address diet, exercise and smoking cessation. It is very important that those with aortic disease do not smoke either actively or passively. A diet low in fat and carbohydrates and high in fiber and protein is recommended. Exercise is generally extremely helpful for aortic aneurysm patients, and they are encouraged to be active. Usually power walks of 15 to 30 minutes two to three times daily are recommended. However, heavy lifting, which puts pressure on the aorta, is prohibited.

(Surgical Treatment)

Kirurgian jälkeisesta hoidosta mainittakoon:

Lääkehoitoa jatketaan, sillä se suojaa asetettua siirrännäistä (graft), muuta osaa aortasta, aorttaläppiä ja yleensäkin kardiovaskulaarista systeemiä. Sen tarkoituksen on myös eliminoida vasemman kammion paksuneminen ja diastolinen dysfunktio, jossa vasen kammiolihas tulee jäykäeita. Jos on veden retention takia taipumusta painon nousuun on edullista käyttää diureetteja. Yleensäkin optimaalinen systolinen v20 betablokkareita ja muista verenpainelääkkeistä ACEinhibiittoreita ja ARB. Jos on indikaatiota saatetaan lisätä myös kalsiumkanavablokkareita ja dieureetteja.

Krurgian jälkeen on mös kontrollitutkimuksia Sydämen kaikututkimus, hyvä hammas -ja suuontelohygienia, hammashoitoa säännöllisesti

(Postsurgery MRI or CT scan benchmark

Annual MRI or CT scan check-up

Ongoing blood pressure optimization

PT/INR monitoring if on the anticoagulant Coumadin

Lifestyle recommendations continue generally the same as prior to surgery)

Elintapaohjeet ovat samat kuin ennen aorttakirurgiaakin.

http://www.cedars-sinai.edu/Patients/Programs-and-Services/Heart-Institute/Conditions/Aortic-Disease.aspx

Lisätietoa:

http://www.medicinenet.com/abdominal_aortic_aneurysm/page2.htm

Sydänlihaksen erikoisuuksista

2011-12-10T04:18:00.000-08:00

SYDÄN on kuten lapsikin tietää erittäin erikoistunut elin, kiinteä rakenteinen ja sykkivä.
Sydän sykkii vaikka ei olisi edes kiinni kehossa, jos se on fysiologisessa nesteessä koska sen soluilla on automatiikkaa.
Lihas
Kehon lihaksia on miltei puolet ihmisen painosta ja sydän katsotaan myös lihasrakenteeksi.
Lihastyyppejä on kehossa kolmea päätyyppiä:
(1) Tahdonalaista , juovikasta luustolihastaan ihminen voi aivojen ajattelulla ohjailla ja treenaamalla kehittää ja pitää hyväkuntoisena.
Sitten on (2) autonomisen hermojärjestelmän säätämiä sileitä lihaksia, joita asettuu sisäelimiin sellaisiin kohtiin missä tarvitaan peristaltiikkaa, supistuksia ja laajenemisia putkijärjestelmissä kuten suolistossa, joka käsittelee ja siirtää eteenpäin ruokasula-annoksia tai supistumisia ja laajenemisia kuten verisuonistossa, joka säätelee kudosten happipitoisuuden pysymistä hyvänä ja sallii ravinteitten virtauksia ja pitää yllä sopivaa verenpainetta. Ihminen voi ottaa huomioon autonomisesti ohjatun kehon lihaksiston toimintaedellytykset ja soveltaa toimintansa siten, että ei tule ristiriitaa kehon tämänkaltaisille toiminnoille. Elintapansa voi valita terveellisiksi. Voi tarkentaa esim.veden ja ravinnon laadun, kuidun saannin, ateria-ajat, aterian määrät ja suoliston tyhjentämisen, eritteiden poiston ajallaan, tarkistaa että kehon lämpö on normaali, avustaa kehoa selviytymään ulkopuolisista haasteista, pukeutua sopivasti sään mukaan jne. Jos ei ota huomioon kehonsa autonomista miljöötä ja sen edellytyksiä, joutuu mm. stressisairauksiin.

(3) Sydän on näistä yllämainituista lihastyypeistä poikkeava. Tahdolla ei voi vaikuttaa sen toimintaan. Autonomisen sileän lihaston toimintatavat taas ovat aivan liian hitaita sydämen vaatimaan funktiokykyyn. Mutta sydämessa kombinoituu tahdonalaisen lihaksen voimakkuus ja autonomisen lihaston itsenäisyys ja sopeutuvuus tilanteeseen. Sydänlihassolut muodostavat tavallaan verkosta, jossa tapahtuu sähköistä ärtymistä ja rakenteessa on valleja, jotka suorittavat sähköisen eristyksen tehtävän ja mahdollistavat sekventiaalisen täydellisen toiminnan, tehokkaan sydämen supistumisen.

Sydänlihassoluissa on poikkijuovaisuutta kuten tahdonalaisessa. Mutta kun tahdonalaisen lihassolun toimimiseen tulee aivoista asti hermoteitse impulsseja, niin sydänlihas omaa pienen alueen sydämen oikeassa eteisessä, sinussolmukkeen, Se on muodostunut erittäin erikoistuneista soluista, joihin vaikuttaa sympaattiset ja parasympaattiset impulssit ja sinussolmuke pystyy muuntamaan autonomisessa hermostossa käytetyt signaalisanomat sydänlihasta supistaviksi tarkoituksenmukaisiksi frekvensseiksi, jotta sydämen supistukset vastaisivat verenkiertovälitteistä hapen tarvetta kehossa.

Siis sinussolmuke on kuin sydämen oma luonnollinen pacemaker, tahdistaja.
Jos henkilö alkaa treenata, pulssifrekvenssi nousee minuuttia kohden ja seuraa suurempi verenvirtaus kautta kehon. Iskuvolyymikin on tehokkaampi.

Sydänlihaksen solut aktivoituvat kuten muutkin lihassolut pienistä elektrisistä signaaleista, joita solujen kesken leviää.

Normaali sydämenrytmi seuraa sydämen elektrisen järjestelmän eri osatekijöitten toimimisesta oikealla tavalla. Mikä on pulssisi? tavataan kysyä. Kaikkien tuntema käsite pulssi ( sydämen iskut minuutissa ) on tätä sydämen elektrisen järjestelmän synkronista toimintaa.

Entä jos sinussolmuke ei toimisikaan?

Sydänlihassolut eroavat tavallisista lihassoluista siinä, että niissä on tallella kykyä aloittaa itsekin aktivoituminen. Tämä kyky on automatisuutta. Kyky automaattisuuteen sydämen impulssinjohtojärjestelmässä ja itsestään aktivoituminen ( kuten itse sinussolmukkeessa) johtuu jonien hitaasta vuodosta solukalvon läpi, mistä seuraa lopulta solun itsesyntyinen purkaus, ellei tule ulkopuolelta jotain signaalia. Tällainen sydänsolun kyky voi olla elintärkeä silloin kun sydämen normaali sähköinen ohjausjärjestelmä on jostain syytä käyttökelvoton tai poiskytkeytynyt.
Hidas korvausrytmi ( alle 40 , esim esim 20- 30 sydämen iskua minuutissa) voi riittää pitämään henkilöä hengissä - lepoasennossa- kunnes tilanne voidaan lääketieteellisesti korjata, asettamalla tahdistin ( pacemaker).
www.studentlitteratur.se on julkaissut juuri uuden kirjankin (2011): Eva Clausson. Pacemakerprogrammering. En handbok. Ruotsissa on 45 000 henkilöä joilla on pacemaker sydämentahdistaja. ja ikääntyneen väestön lisääntyessä tahdistimien käyttäjiä tulee yhä enemmän, joten yleistietoa sydämen tahdin perusteistakin tarvitaan.

Mitkä jonit ovat päätekijöitä sydämen elektrisessä järjestelmässä?

Yleisesti sanotaan, että natrium (Na+), kalium(K+) ja kloridi (Cl-) ovat principal current carriers, päävirran kuljettajia kehossa ja kalsium(Ca++) ja Magnesium(Mg++) ovat virran modulaattorijonit.
(Kationeja: Natrium+ ja kalium+ ovat alkalimetallijoneja. Kalsium++ ja magnesium ++ ovat maa-alkalimetallijoneja. Anioneja: Klorid- on suolanmuodostajajoni).

Näitä joneja säätelevät kalvopumput. Elävän solun sisäsisällä on suurempi pitoisuus kaliumia ja magnesiumia ja solun ulkona taas natriumia ja kalsiumia. Kalsiumia on lisäksi solunsisäisissä varastoissa. Kaikilla näillä on on vaikutusta sydämen toimintaan. Suolojen homeostaattinen tasapaino on juuri sydämen tahdonalaisten ja tahdosta riippumattomien elektrisesti ärtyvien kudosten normaalitoiminnan edellytys.
Jos yksilö sairastuu ja joutuu poliklinikalle, monta kertaa on juuri "elektrolyytit" na, K, Cl,jajoskus mineraalit Ca, Mg alun tärkeäitä laboratoriokokeita diagnoosin ohjaamisessa oikeaan, samoin elektrisen toiminnan kuvaaja EKG, joka heijastaa mainittuja joneja.

Miten jonit toimivat sydämessä?

Sydämen lihassoluissa on sähköinen lepopotentiaali - 90 mV. Tämä potentiaaliero sisä- ja ulkopinnan välillä johtuu jonien asettumiseta: natriumia asettuu ulkopuolelle ja kaliumia sisäpuolelle solua energiaa tarvitsevan natrium- kaliumpumpun avulla. Tällaiset pumput kautta kehon on se ihmisen energian tarpeen perussyy. Ihminen syö mm. siksi, että elämän sähkö, bioelektrisyys, pystyy kehittymään soluissa ja pitämään kaikkea ihmiseen kuuluvaa toimintaa yllä.

Pumppujen avulla kehossa vallitsee myös neutraalisuutta siten, että vain elektrisesti ärtyvät solut pystyvät isoloidussa ympäristössä tekemään tiettyä varattuihin joneihin perustuvaa impulssin siirtoa. On neutraalipumppuja, jotka kloridisiirtymien avulla pitävät neutraalisuutta yllä. Kaikki mainitut kationit, (+) jonit Na+, K+, Ca++ ja Mg ++ käyttävät kloridia negatiivisena partnerina tarvittaessa näissä kalvon potentiaalin ylläpidoissa ja tietyn neutraalisuuden hankkimiseksi.

Siis sydänsolussa potentiaaliero tulee natriumin (Na+) ja kaliumin(K+) pitoisuuksien epätasapainosta solun ulko- ja sisätilan kesken. Jos solu stimuloituu, aukenee solukalvon jonikanava ja natriumia alkaa virrata solun sisään, mikä johtaa transmembranisen potentiaalin äkkivaihtumiseen -90 millivoltista + 20 _ + 30 millivoltin tasoon.
Sitten alkaa natriumkaliumpumppu ("elämänpumppu") toimintansa jotta kalvopotentiaali voisi palautua ennalleen - 90 mV:ksi. Pumppu äyskäröi suolaa solun ulkopuolella: Natriumin mukana kulkee perässä myös Cl-, jonka pitoisuus solun sisällä on myös matala.

Tämä prosessi voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen, jotka heijastuvat EKG käyräänkin.

1. DEPOLARISAATIOVAIHE
Nopeasti virtaa natriumjoneja solun sisään ja muuttaa transmembraanisen potentiaalin yhdeksänkymmentä miinus millivolttia (-90 mV):n (+20 - +30 mV) :ksi, pariksi kolmeksikymmeneksi plus millivoltiksi.

2. TASANNEVAIHE
Kalvon läpäisevyys eli permeabiliteetti joneille vähenee ja solupotentiaali stabilisoituu nollaksi millivoltiksi ( 0 mV) pieneksi hetkeksi. Tällainen tasanne on tietysti helppoa, tavallaan kuin painovoimaa, alamäkeä: jos tiputtaa suolavettä, se tippuu.

3. REPOLARISAATIOVAIHE
Natriumjonit äyskäröidään pois solusta energiaa vaativalla natrium-kalium pumpulla ja transmembraaninen alkuperäinen potentiaali saadaan takaisin (- 90 mV)
Tässä koko ajan muuntuvassa jaksossa sydänsolut ovat eri vaiheissa työskennellessään yhteisen asian hyväksi depolarisaatio/repolarisatiotapahtumassa ja jos tulisi uusi stimulus, seuraisi rytmihäiriön purkautuma joissain soluissa, koska ne saattaisivat olla ärtyvässä vaiheessa ja jotkut solut taas eivät pysty ärtymään.
Tätä jaksoa kuvaa EKG-käyrän T-aalto ja sitä tavataan sanoa häiriöalttiiksi, haavoittuvaksi vaiheeksi (vulnerable phase) .

Mutta aivan heti depolarisaation jälkeen ja ennen tätä haavoittuvaa vaihetta sydämen solut eivät pysty vastaamaan uuteen ärsykkeeseen. Sitä vaihetta sanotaan taas refraktääriseksi ajaksi ja se on tärkeä vähentämässä rytmihäiriöitä ja vaikuttamassa sydämen supistumisen synkronisoituneisuutta.

4. LEPOVAIHE
Sydänsoluntransmembraaninen potentiaali on jälleen -90mV ja solu on valmiina uuteen stimuloitumiseen.

Kaikki tai ei mitään, All or nothing- on sydämen periaate.

Joka sydämeniskulla aktivoituvat kaikki sydänsolut aivan erityisessä sekvenssissä, vuorojärjestyksessä. Tämän summeeratun aktiivisuuden kuvaajana toimii EKG, sydänfilmi, jossa on kansainvälisesti hyväksytyllä merkinnällä kuvattu eri vaiheet peruslinjasta tapahtuvina muutoksina: P,Q, R, S, T, (U).

P-aalto kuvaa sydämen eteisten depolarisaatiota
Eteisten repolarisaation antama kuvaaja on häviävän pieni ja asettuu samaan kohtaan kuin kammioien depolarisaatio:

QRS kompleksi kuva kammioitten depolarisaatiota.

T- aalto kuvaa kammioiten repolarisaatiota. Joskus nähdään vielä U-aalto.

Mineraalitilanteet varsinkin heijastuvat T (U) aaltoon ja täten rytmin laatuun.
hypokalemia
hyperkalemia
hypokalsemia
hyperkalsemia

Mutta natriumin ja suolan häiriöt vaikuttavat EKG:n yleishahmoon.

http://sv.wikipedia.org/wiki/EKG
Eräs kliinisen praktiikan peruspyrkimyksiä on pitää yllä normaaleita laboratorioarvoja jatkoseurantojen ja ohjeiten tarkistusten avulla.
Normaalien viitearvojen taustalla on ankara tieteellinen kansainvälinen työt.
http://circ.ahajournals.org/content/112/24_suppl/IV-121.full

Sydän elämänpumppuna pysyy parhaiten kunnossa kun proteiinin ja energian saanti pidetään suositusten rajoissa kautta koko iän, sillä tavallisessa ruoassa tulee myös tarvitavat vitamiinit ja mineraalit. Liikuntaa tulee harrastaa koko iän, sillä ei ketään ihmistä ole luotu esim istumaan tietokoneen vierellä koko ikäänsä.

Aikuisella n 60- 70 kiloisella energia-aineitten tarve:
Keskimäärin hyvänlaatuisen proteiinin tarve on 1 gramma painokiloa kohden päivässä.
Energiaprosenttina 10- 20 E%) On hyvä pysytellä saannin yläkantissa, jos haluaa sydänlihaksen pysyvän pirteänä.
Rasvan tarve myös noin 1 gramma painokiloa kohden hyvänlaatuista rasvaa. Energiaprosenttina 25- 35 E%) Pohjoismaissa käytetään yläkantin rasva-arvoja.
Hiilihydraattien tarve on noin 300 grammaa hiilihydraattia päivässä.
( Energiaprosenttina 50- 60 E%).
Hiilihydraattien ei pitäisi olla kovin raffinoituja ( hienointa tärkkelystä tai puuterisinta sokeria, makeita juotavia, makeisia), vaan sisältää enemmän niitä (satoja) tuhansia tarkemmin mainostamattomiakin ravintotekijöitä. Sen takia ruoan tulisi olla vaihtelevaa. On syytä katsoa mitä muutkin kansat syövät ja missä määrin liikkuvat ,varsinkin ne joilla lihakset ja sydän ovat hyväkuntoisia.

Ravintotekijä
Ruoankäyttöluokka
Erityisruokavalio
Elintarvikkeiden määrä
Sisältää	eniten vähiten
Annoskoko

Ravintotekijä
Ruoankäyttöluokka
Erityisruokavalio
Elintarvikkeiden määrä
Sisältää	eniten vähiten
Annoskoko

Ravinto-ja energia-aineet

Suolasta suolaapostolin sanoja 2012

Mitä on kakeksia, kuihtuminen?

Gluteeniton kuitu

Keliakia ja hiilihydraatti

Mistä kuitua saa?

Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet

Kuitu, kokonais-

Hiilihydraattitaulukko. Imeytyvää hiilihydraattia

Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet

Hiilihydraatti imeytyvä

(5) Hiilihydraatti NNR2004 suositukset

(3) Hiilihydraattien eri vaikutuksista

Hiilihydraattien imeytymishäiriöt

Ravintokuidun vaikutuksista

Ravintokuidun vaikutuksista tarkemmin

LAKSOIVA VAIKUTUS

VEREN RASVA-AINEET

VERENSOKERIN VÄHENEMINEN

Ravintokuitu ja krooniset sairaudet

PAKSUNSUOLENSYÖPÄ ( Carcinoma coli)

SEPELSUONITAUTI

OBESITAS ( obesity, lihavuus)

MUUT TAUDIT

Jalostetut sokerit

(4) Hiilihydraatti

(4)

CARIES DENTIS

MAKEUTTAJAT :Luonnolliset sokerit ja lisäaineet E 950-E967

HIILIHYDRAATIT ja OBESITAS

HIILIHYDRAATIT ja FYYSINEN SUORITUSKYKY

Hiilihydraattien tarve ja ssantisuositus

12.9.1.SUOSITUS HIILIHYDRAATEISTA (E%)

12.9.2. Suositus jalostettujen sokerien rajoittamisesta (E%)

12.9.3.Kuitu

12.10. Hiilihydraattilähteet ja saanti

1. kommentti

Kommentti 2. Probiootti ja prebiootti

SNR Päivityksiä

SNR2005 Fyysisen aktiviteetin suositus

V Rekommendationer om fysisk aktivitet

XII Rekommendationer på vetenskaplig grund

XIII Praktisk användning av SNR

Värdering av näringsintag

Vitaminer och mineralämnen

Värdering av intaget hos grupper

XVI Nya Nordiska Näringsrekommendationer 2004- rekommendationer för näringsriktig mat och daglig fysisk aktivitet i Norden

SNR2005 Suositukset vitamiineista

II Rekommenderat intag (RI ) av vitaminer och mineralämnen

Tabell 2.

Rekommenderad näringstäthet

SNR 2005 suositukset mineraaleista ja suolasta

II Rekommenderat intag (RI )av vitaminer och mineralämnen

Tabell 2.

Tabell 3.

VI Rekommendationer om salt

SNR2005 Energiansaantisuositukset, PAL

IV Referensvärden för energiintag hos grupper

För vuxna

PAL 1,8

PAL 1,6

BMI 18.5-26

För barn

Tabell 4 För VUXNA

Tabell 5. För BARN

a) Uppgifter om kroppsvikter

för barn 0-5 år

för åldersgruppen 6-17 år

b) Värden för barn 10-17 år baseras på

PAL 1,75/1,80 för pojkar och

PAL 1,65/1,70 för flickor.

SNR2005 Rasvasuositukset

Rekommendationer för barn upp till 2 års ålder

Tabell 1

SNR2005 Hiilihydraattisuositukset

I Rekommendationer om intaget av kolhydrater

Rekommendationer

för vuxna och barn över 2 år

Kolhydrater, kostfibrer och renframställda sockerarter

Rekommendationer

XVI Nya Nordiska Näringsrekommendationer 2004
- rekommendationer för näringsriktig mat och daglig fysisk aktivitet i Norden