Jodi, NNR 2012

JODI NNR 2012

LÄHDE: NNR 2012 , Chapter 35; 583-590. ISBN: 978-92-893-2670-4

1. Johdanto,  Introduction
2. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake
3. Fysiologia ja aineenvaihdunta,  Physiology and metabolism
4. Tarve ja suositeltu saanti,  Requirement and recommended intake; Aikuiset ja lapset, Adults and children;, Raskaus ja imetysaika, Pregnancy and lactation
5. Suositusten perustelut, Reasoning behind the recommendation
6. .Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys,  Upper intake levels and toxicity

http://www.slv.se/upload/NNR5/Chapter%20Iodine%20NNR%202012.pdf

1. Johdanto, Introduction

Yhteenvetona jodin ravintosuosituksista

(ug/ pv) (ug/d)

Aikuiste, Adults

Naiset, Women

Suositeltu saanti (Recommended Intake, RI) 150 ug päivässä
Raskaus +25 ug/pv: Imetys +50 ug /pv. 

Keskimääräinen tarve (Average Requirement, AR) 100 ug päivässä.

Alin hyväksyttävä santi, (Lower Level of Intake, LI) 70 ug päivässä.

Ylin hyväksyttävä saanti, (Upper uptake level, UL) 600 ug päivässä

Miehet, Men

Suositeltu saanti (Recommended Intake, RI) 150 ug päivässä

Keskimääräinen tarve (Average Requirement, AR) 100 ug päivässä.

Alin hyväksyttävä saanti, (Lower Level of Intake, LI) 70 ug päivässä.

Ylin hyväksyttävä saanti, (Upper uptake level, UL) 600 ug päivässä.

Lapset, Children 2-3 vuotiaat, 2-5 y

Suositeltu saanti( recommended intake RI) 90 ug päivässä.

Lapset, Children 6- 9 vuotiaat, 6 - 9 y

Suositeltu saanti( recommended intake RI) 120 ug päivässä.

Lapset, Children 10- 13 vuotiaat, 10- 13 y

Suositeltu saanti( recommended intake RI) 150 ug päivässä.

Jodin puutetta pidetään yhtenä maailman tavallisimpana ravitsemushäiriönä ja yleisimpänä struuman (goitre) syynä. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Ruotsissa ja Suomessa oli jodin puutteesta johtuva aikuisten struuma ja lasten kretinismi tavallinen ilmiö. Kun alettiin suolan rikastaminen jodilla, näitten vaivojen esiintymät vähenivät jyrkästi. Tanskassa säädettiin pakollinen pöytäsuolan ja leivontaan käytetyn suolan jodeeraus vuonna 2000, kun eräissä väestönosissa oli ilmennyt matalaa jodistatusta ja struumaa. Vuosina 2004 - 2005 oli virtsaan erittyvän jodin pitoisuus (UIC) kohonnut merkitsevästi kaikissa ikäryhmissä verrattuna ennen pakollista jodeerausta vallinneeseen tilanteeseen.  Mutta kaikissa Pohjoismaissa ei ole tarvittu suolan jodausta struuman vähentämiseen. Ennen vuotta 1950 esiintyi Norjassa endeemistä struumaa 80%:n prevalenssilla tietyillä sisämaa-alueilla. Kun lehmien rehu rikastettiin jodilla, nousi lehmänmaidon ja maitotuotteiden jodipitoisuudet suhteellisen korkeiksi ja tällöin saatiin endeeminen struuma juurrettua. Jo pitkään on ollut tiedosssa, että Islannissa jodistatus on korkea ja sen uskotaan johtuvan korkeasta kalan käyttötasosta.

 

Iodine deficiency is considered to be one of the most common nutritional disorders in the

world and the most common cause of goitre (1,2). In Sweden and Finland iodine deficiency goitre was common during the first decades of the 1900s. The introduction of iodine fortification of salt resulted in a sharp decrease in the prevalence (3). In 2000, mandatory iodination of table salt and bread salt was introduced in Denmark as a response to studies showing low iodine status and goitre in certain population groups (4, 5).In 2004-2005 the urinary iodine excretion had increased significantly in all age groups compared with before mandatory iodine fortification.. Before 1950, there was endemic iodine deficiency in Norway with goitre prevalence as high as 80% in certain inland areas. Iodine fortification of cow fodder resulted in a relatively high concentration of iodine in milk and dairy products, and high levels of consumption of these products led to eradication of endemic goitre. Iceland has long been known for its high iodine status that is believed to be due to high levels of fish consumption.

2. Jodilähteet ja saanti, Dietary sources and intake

Kasveissa jodi esiintyy pääasiassa epäorgaanisessa muodossaan ja sen pitoisuus vaihtelee miljöön jodipitoisuuden mukaan. Merikasveilla on suurempi jodipitoisuus kuin maakasveilla. (NNR2004: Joissain merilevälajeissa (seaweeds) jodia voi olla jopa 4,5 grammaa kilossa kuivapainoa.)

Maidon ja maitotuotteitten jodipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti riippuen karjan ravinnosta ja lypsyn yhteydessä käytetystä jodipitoisesta desinfektioaineesta. Yleisesti ottaen talvimaidon jodipitoisuus on korkeampi kuin kesämaidon. Juomaveden jodipitoisuus vaihtelee huomattavasti eri alueilla ja paikoitellen vesi voi toimia merkitsevänä jodilähteenä. Kala, varsinkin merikala sekä äyriäiset sisältävät korkeita jodipitoisuuksia. Munakin voi olla tärkeä jodilähde.

Jodoitua pöytäsuolaa käytetään Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa ja siitä tulee osa jodinsaannista. Jodipitoisuudet jodoidussa suolassa vaihtelevat tasoissa 5 ug -50 ug (mikrogrammaan) jodia grammassa suolaa. Tanska myös rikastaa jodilla leipään käytetyn suolan. Islannissa ei tavallisesti käytetä jodeerattua suolaa. Norjassa jodin saannille on lehmän rehun jodaus tärkeämpi vaikuttaja kuin pöytäsuolan jodaus.

Jodin dietääristä saantia on vaikea mitata ravitsemuskatsauksista, koska on tavallista, että jodeeratuista pöytäsuoloista ja juomavesistä puuttuvat tiedot (Kts. Kappale Pohjoismainen vitamiinien ja mineraalien saanti NNR 2012 SR ( Systematic Review) antaa yleisnäkymän Pohjoismaitten jodin saannista ja jodin erityksestä 2000-2010 . Tämä SR kattaa ravintojodin saannin terveysvaikutuksia koskevia tutkimuksia.)

In plants, iodine predominantly occurs in inorganic form and the content varies with the iodine content in the environment. (NNR 2004: The iodine content in sea-plants is higher than in plants grown on land. In certain seaweed species, the iodine content can be up to 4.5 g/kg dry weight).

The iodine content of milk and milk products varies considerably depending on feed and use of iodine-containing disinfectants in connection with milking. The iodine content is generally higher in winter milk than in summer milk. The iodine in drinking water varies considerably between regions and can in be a significant iodine source in some locations. Fish, especially marine fish and shellfish, generally have high iodine content. Eggs can also be an important iodine source.

Iodised table salt is available in Denmark, Sweden, Finland and Norway and contributes to iodine intake. The levels vary from 5-50 μg/g salt. Denmark also fortifies salt used in bread.. Iodised salt is not commonly used in Iceland. In Norway iodisation of cow fodder has been more important for the iodine intake than iodised table salt.

The dietary supply of iodine is difficult to assess in dietary surveys, since data for iodised table salt and drinking water are commonly lacking (see Chapter: Intake of Vitamins and minerals in Nordic countries). An overview of studies on iodine nutrition in the Nordic countries (intake and iodine excretion), published in the years 2000 to 2010, is given in a literature review published in 2012. http://www.foodandnutritionresearch.net/index.php/fnr/article/view/19731

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

JODI on essentielli lukuisille eläin-ja kasvilajeille. Mutta vain selkärankaisissa on kehittynyt KILPIRAUHANEN (Glandula thyreoidea), joka huoltaa jodia sisältävien hormonien, tyroksiinin (T4) ja biologisesti aktiivin muodon, tri-jodotyroniinin (T3) synteesin, varastoinnin ja eritykseen koko kehon tarpeiksi. Jodin hyödyntäminen kilpirauhasessa tapahtuu (1) jodidin aktiivilla otolla rauhaseen (Jodidin pitoisuus rauhasessa on lähes 30 kertaa suurempi kuin plasmassa), (2) asettamalla jodia thyroglobuliini-nimiseen proteiiniin ja tyrosiini-(Tyr, Y) aminohappoon jodityrosiineiksi sekä (3) erittämällä rauhasesta hormonimuotoja jodityroniinejä kuten T3 ( tri-jodotyroniiniä) ja T4 ( tetrajodotyroniinia eli) tyroksiinia. Aivolisäkkeestä peräisin oleva kilprauhasta stimuloiva hormoni (TSH) säätelee kilpirauhashormonien muodostumista.

Kilpirauhashormonit (tyreoideahormonit) säätelevät soluaineenvaihduntaa Vaikutusmekanismista ei kuitenkaan olla aivan täysin perillä, mutta lisääntyneeseen aineenvaihdunnalliseen aktiviteettiin tarvittavia entsyymiproteiineja syntetisoituu enemmän vasteena näille hormoneille Tyreoideahormonit lisäävät myös mitokondrioitten kokoa ja lukumäärää ja se taas on on merkkinä lisääntyneestä ATP-energian tuotannosta. 
 

Ravinnon JODI absorboituu yleensä tehokkaasti JODIDINA ( iodide, anioni) vaikka muutamista lähteistä kuten tietyistä merilevistä tai proteiiniin sitoutuneesta jodista imeytyminen ei liene niin tehokasta. Sekaravinnosta, mikä antaa 200 ug jodia päivässä, erittyy jodista 90 % virtsaan. Ulostukseen menetetään vaihtelevia määriä, mutta yleensä vain 10 - 20 ug /pv. Pieniä määriä menetetään ihon kautta. Jodidi erittyy lähinnä munuaisten kautta ( jodiclearance 40 ml/min)

Jodin imeytymiseen ja hyödyntämiseen voi vaikuttaa goitrogeenit, joita ovat pääasiassa rikkiä sisältävät glukosidit (glukosinolaatit). Nämä ovat ravinnon osia ja voivat estää kilpirauhasen jodin ottoa, kuten tiosyanaatit (SCN) tekevät, tai ne voivat vuorovaikuttaa hormonituotantoon kuten goitriinit. Tällaisia esiintyy kaalilajeissa (Brassica-species) kuten keräkaalissa, Brysselin kaalissa, nauriissa ja rapsinsiemenissä Yleisesti ottaen glukosinolaatteja esiintyy nykyisessä pohjoismaisessa ravinnossa niin matalin pitoisuuksin, että niillä ei ole vaikutusta jodistatukseen.

Rintamaidon jodipitoisuus vaihtelee jodin saannin mukaan. Tanskasta raportoitiin suolan jodeerausta edeltävältä ajalta rintamaidon sisältäneen 30 ug jodia litrassa, mutta ei ole saatavilla tietoja rintamaidon jodipitoisuudesta suolan pakollisen jodeerauksen alkamisen jälkeiseltä ajalta.

Entisten suomalaisten tietojen mukaan endeemisen struuman alueilla rintamaito sisälsi keskimäärin 25 ug jodia litrassa verrattuna alueisiin, joilla ei esiintynyt endeemistä struumaa ja rintamaidossa oli jodia 53 ug litrassa. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan rintamaitonäytteet sisältävät 50ug -90 ug jodia litrassa. Tupakanpoltolla on korrelaatiota rintamaidon matalampiin jodipitoisuuksiin, koska se ehkä huonontaa rintarauhasen jodinottokykyä. 
 

JODISTATUS. Suositeltu merkitsijä väestön jodistatukselle on keskimääräinen virtsan jodin pitoisuuden (UIC) mediaani. Muita mahdollisia jodistatuksen ja kilpirauhastoiminnan indikaattoreita ovat kilpirauhasen tilavuus (thyroid volyme, TV), kilpirauhasta eli tyreoideaa stimuloivan hormonin (TSH), varsinaisten kilpirauhashormonien ( T3 ja T4) ja seerumin tyroglobuliiniproteiinin pitoisuudet. Väestön jodin saantia pidetään riittävänä, kun väestön keskimääräinen UIC on 100 - 199 ug /L. Raskaudenaikaisen jodin riittävyys määritellään UIC-mediaanin arvolla 150 - 249 ug/L.

JODIN PUUTE esiintyy ensisijaisesti hyvänlaatuisena struumana ( non-toxic goitre), laajentuneena kilpirauhasena, joka tuottaa normaalia kilpirauhashormonia. Non-toksinen (myrkytön) struuma voi asteittain pahentua ja muuttua myrkkystruumaksi, joka tuottaa liikaa hormoneja ja kiihtynyttä aineenvaihduntaa (tyreotoksikoosi). Hypertyreoidismissa kilpirauhanen voi olla laajentunut ( myrkkystruuma, toxic goitre) joko diffuusiin muotoon (Basedowin tauti, Graven tauti) tai jos siinä on paikallisia muutoksia, kyhmystruumamuotoon ( nodular goitre). Vakavammissa jodinpuutteissa voi ilmetä kretinismiä, jonka piirteitä ovat huonontunut kasvu, henkiset häiriöt ja puheen sekä kuulon häiriöt (kuuromykkyys) samoin aikuisilla voi ilmetä hypotyreoidismia (myxoedema).

Lievän jodivajeen assioitumisesta lasten kehitykselliseen huononemaan on viitettä, vaikka lisätutkimuksia tarvitaankin.

Iodine is essential for a number of animal and plant species. Only vertebrates have developed a thyroid gland  for synthesis, storage and secretion of the iodine-containing hormones, thyroxine (T4) and the biologically active form triiodothyronine T3. The utilisation of iodine in the thyroid gland occurs via: 1) active uptake of iodide (iodide concentration is approx. 30 times higher in the gland than in plasma), 2) incorporation of iodine in thyroglobulin and iodine tyrosine, and 3) secretion of the iodine thyronines triiodothyronine and thyroxine. The thyroid-stimulating hormone (TSH) from the pituitary gland regulates the formation of the thyroid hormones.

The thyroid hormones increase metabolism in body cells. The mechanism of action is not completely known, but protein synthesis increases, e.g. with respect to those enzymes necessary for an increased metabolic activity. The thyroid hormones also increase the size and number of mitochondria - a sign of increased ATP-production.

Dietary iodine is generally efficiently absorbed as iodide, although some sources of iodine,

such as certain seaweed and protein-bound iodine, are absorbed less efficiently.. For a mixed diet, providing about 200 μg/d of iodine, about 90 % is excreted in the urine. Faecal losses vary, but are in general only 10-20 ug/d. Small amounts are also lost through skin. Iodide is mainly excreted through the kidneys (iodine clearance approximately 40 ml/min).

Iodine absorption and utilisation can be affected by goitrogens, mainly sulphur-containing glucosides (glucosinolates). These are dietary constituents that can inhibit the uptake of iodine into the thyroid gland, e.g. thiocyanates, or interact with hormone production (goitrins).They occur in e.g. Brassica species such as cabbage, Brussels sprouts, turnip, and rapeseeds. Generally the levels of glucosinolates in the current Nordic diet are too low to have an impact on iodine status. 
 

The iodine concentration in breastmilk varies with the iodine intake. Reported levels in breast milk from Danish mothers, before the introduction of salt iodination, were about 30 μg/L. No data is available on iodine content of breast milk from Danish mothers after the introduction of iodised salt. Older data from Finland reported average levels of 25 μg/L in breast milkfrom goitrous areas compared to 53 μg/L in non-goitrous areas. In Sweden, breast milk samples have been reported to contain 50-90 μg/L . Smoking is associated with lower iodine concentrations in breast milk, possibly due to impaired iodine uptake in the mammary gland.

The recommended indicator for measuring iodine status is the population median urinary iodine concentration (UIC). Other potential indicators of iodine status and thyroid function, such as thyroid volume (TV), thyroid stimulating hormone (TSH), T3, T4 and serum thyroglobulin concentration have also been used (19-21). Iodine intake is regarded as adequate when the median UIC is 100-199 μg/L in the population studied (19). Population iodine sufficiency during pregnancy is defined by median urinary iodine concentrations of 150 -249 μg/L (21).

Iodine deficiency primarily occurs as non-toxic goitre, i.e. an enlarged thyroid gland with a normal production of thyroid hormones. A non-toxic goitre can gradually develop to a toxic goitre with an increased secretion of hormones and an increased metabolism (thyrotoxicosis).

In hyperthyroidism the thyroid gland can be enlarged (toxic goitre) either in a diffuse form (Basedow's or Graves' disease) or with focal changes (nodular goitre). In more severe iodine deficiency cretinism can occur, which is characterised by impaired growth, mental disturbances and disturbances in speech and acuity (deaf mutism) as well as hypothyroidism (myxoedema) among adults.

Although more studies are needed, mild iodine deficiency has been suggested to be associated with developmental impairment in chldren.

4. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake

Aikuiset ja lapset  Adults and children 

Vuoden 2004 suositukset aikuisille ja lapsille pidetään ennallaan, koska ei ole mitään uutta tietoa, mikä puoltaisi näitten suositusten muuttamisia. Kilpirauhasen koon kasvua, struumaa, ehkäisevä jodin tarve on arvioituna 50 ug-75 ug päivässä tai noin yksi mikrogramma (1 ug) painokiloa kohden päivässä.

Aikuisten naisten ja miesten keskimääräinen jodintarve ( average requirement, AR) on asetettu 100 mikrogrammaan (ug) päiväss ja tällä saannnilla kilpirauhasjodin pitoisuus saavuttaa tason. Jodin päivittäinen vaihtuminen niillä, joilla kilpirauhasfunktio on normaali (euthyreosis)i, on samanlaisella tasolla. Aikuisten ja nuorten suositeltu päivittäinen jodin saanti (RI)  on asetettu tasoon 150 ug/ pv ja tämä sisältää myös turvamarginaalit elintarvikkeiden goitrogeenisten aineitten varalta.

Aikuisten päivittäisen jodin saannin alarajan ( Lower level of Intake, LI) arvioidaan olevan 70 ug, Tämä raja on lapsille pienempi. 

Eurooppalaisten vauvojen ja lasten suositellut jodinsaannit perustetaan struuman prevalenssista saatuihin tietoihin ja virtsan jodin eritykseen(UIC) sekä aikuisten arvoista extrapolaatioihin energian ja kasvuntarpeet huomioiden. Jos väestön jodinsaanti on riittävää, rintamaidot kattavat vauvojen jodin saannin ensimmäiset elinkuukaudet. Lapsille, jotka ovat 2- 5 vuotiaita, suositellaan 90 ug jodia päivässä ja alle 2 vuotiaille arvioidaan 50 -70 ug jodia päivässä olevan riittävä. 
 

Raskaus ja imetysaika, Pregnancy and lactation

Raskauden ja imetyksen aikana tarvitaan päivittäinen ylimääräinen jodilisä kattamaan sikiön tarpeet, pitämään yllä äidin kilpirauhasen funktio ja varmistamaan rintamaidon jodin riittävyys.

NNR 2004 suositteli raskauden aikana 25 mikrogramman jodilisää ja imetyksen aikana 50 mikrogramman jodilisää, jotta rintamaitoon tulisi riitävästi jodia.

Norjalaisesta äiti-lapsikohorttitutkimuksesta saatiin viitettä siitä, että äideilla , jotka käyttivät jodipitoisiä lisiä, oli korkeammat UIC arvot, kuin niillä, jotka eivät niitä käyttäneet, ja maidon ja meriravinnon sisällyttäminen ravintoon oli tärkeä optimoimaan jodin ravitsemuksellista saantia.

Näytteiten alaryhmästä tehty analyysi osoitti, että ainakin 150 ug päivässä vaaditaan saattamaan UIC mediaani raskaanaolevien ja imettävien optimialueelle 150- 249 ug/L

Tulokset norjalaisesta MoBa- tutkimuksesta viittaisivat siihen, että jodin saannin ollessa 175 ug päivässä keskimääräiset UIC -arvot olisivat sillä optimaalisella alueella (150- 249 ug/ päivässä), minkä WHO on määritellyt. Koska Pohjoismaissa yleensä raskaanaolevat ovat hyvässä ravitsemustilassa ja heidän on helppo saada maitoa, meriravintoa ja ravintolisiä ja koska ei ole muutoksia aihuttavaa uutta tietoa ilmennyt, pidetään NNR 2004 suositukset ennallaan. Kuitenkin on tarvetta saada lisätietoa niistä jodinsaantitasoista, jotka varmistavat äitien ja vastasyntyneiden eutyreoidismin eli normaalin kilpirauhastoiminnan Pohjoismaissa. Tutkimukset Norjasta ja Islannista osoittavat, että niillä raskaanaolevilla naisilla, jotka eivät käytä maitotuotteita ja /tai meriravintoa eivätkä saa jodia ravintolisässä, on suurta riskiä riittämättömään jodinsaantiin.

 

The recommendations in NNR 2004 for adults and children are kept unchanged, since there is no new data supporting changes The iodine requirement to prevent goitre (increased thyroid gland size) is estimated to be 50-75 μg/d or approximately 1 μg/kg body weight and day . The average requirement is estimated to be 100 μg/d for both adult women and men. At this level the iodine concentration in the thyroid gland reaches a plateau. Iodine turnover in euthyroid subjects is at a similar level. The recommended intake is set to 150 μg/d for adults and adolescents and includes a safety margin for any goitrogenic substances in foods.

The recommended intakes for infants and children are based on data on goitre prevalence and urinary iodine excretion in European children and extrapolations from adults based on energy and growth requirements. In iodine sufficient populations breast milk will cover the needs of an infant during the first months of life. For children 2-5 years old, 90 ug/ d is recommended and 50-70 ug is estimated to be sufficient for infants and children younger than 2 years old.  

During pregnancy and lactation, an extra daily supply is needed to cover the needs of the foetus , to maintain maternal thyroid gland function,, and to provide sufficient iodine in the breastmilk.

The WHO/UNICEF/ICCIDD reference value for pregnant and lactating women is 250 μg/day .
 In the 4th edition of NNR an extra 25 μg/day was recommended during pregnancy (RDI set to175 μg/day) and an extra 50μg/day during lactation (RDI set to 200μg/day) to provide sufficient iodine in the breast milk.

Results from the Norwegian Mother and Child Cohort Study showed that women who used iodine-containing supplements had higher levels of urinary iodine excretion than those who did not use such supplements and that inclusion of milk and seafood in the diet is important to secure optimal iodine nutrition. Results from the subsample analyses - suggest that an iodine intake of at least 150 - (175 ?) ug /day would be required to get the median UIC upp to the optimal range (150-249 μg/day) for pregnant and lactating women defined by the World Health Organization. The recommendations from NNR 2004 are therefore kept unchanged. Because pregnant women in the Nordic countries are generally well nourished and have easy access to milk, seafood, and dietary supplements, and because there is no new data supporting changes, the recommendations from NNR 2004 are kept unchanged. However, there is need for more data on the level of iodine intake that ensures maternal and newborn euthyroidism in the Nordic countries. Studies on Norway and Iceland show that pregnant women who do not consume, or have low intake of dairy and/or seafood and who do not obtain iodine from supplements are at great risk of having an inadequate iodine intake.

5. Suositusten perusteluita, Reasoning behind the recommendation

NNR 2004 - laitoksessa perustettiin aikuisten jodinsaantisuositukset niihin joditarpeisiin, jotka estävät struuman muodostumisen ja pitävät yllä kilpirauhasen toiminnan. Vauvojen ja lasten suositellut saannit perustuivat struuman prevalenssiin ja Euroopan lasten virtsan jodin erityksistä (UIC) saatuihin tietoihin sekä aikuisten arvojen extrapolaatioihin ottamalla huomioon energian ja kasvun tarpeet. Raskaille ja imettäville suositeltu päivittäinen saanti NNR 2004:ssä perustautui päivittäiseen lisäjodiin, mikä kattaa sikiön tarpeet ja varmistaa rintamaidon jodin riittävyyden. Jodin puutteen tiedetään vaikuttavan äidin ja vastasyntyneen kilpirauhasen toimintaan sekä lapsen henkiseen kehitykseen. Viitearvot pidetään ennallaan kuten NNR 2004- laitoksessa, koska ei ole uutta tieteellistä tietoa oikeuttamassa mitään suurempia muutoksia.

The recommended daily intake for adults in NNR 2004 was based on data the iodine requirement to prevent goitre and to maintain normal thyroid function. The recommended intakes for infants and children were based on data on goitre prevalence and urinary iodine excretion (UIC) in European children and extrapolations from adults based on energy and growth requirements.

The recommended daily intake for pregnant and lactating women in 2004 was based on extra daily supply is needed to cover the needs of the foetus and to provide sufficient iodine in the breast milk. Iodine deficiency is known to affect thyroid function of the mother and the neonate as well as the mental development of the child. The reference values are kept unchanged compared to NNR 2004, since there are no new scientific data to justify any major changes.

6. Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys, Upper intake levels (UL) and toxicity

Kahden milligramman (2 mg) liikajodi päivittäin voi aiheuttaa joissain harvinaisissa tapauksissa herkkyysreaktioita kuten riniittiä, nenän tukkoisuutta, turvonneet sylkirauhaset, päänsärkyä ja finnin tapaisia ihomuutoksia. Suuri jodin käyttö voi aiheuttaa myös häiriöitä kilpirauhasen toiminnassa. Siihen oireistoon kuuluu kilpirauhasen tulehdustila (autoimmuuni tyreoidiitti), struuma ja hypo- taikka hypertyreoidismi. Suuri jodin saanti esim. lääkkeistä, eräistä merilevätyypeistä tai jodilisistä (jo alle 1 mg jodimääristä aivan 10 mg jodimääriin päivässä) on johtanut jodistruumatapausten lisääntymiin, joissain tapauksissa hypertyroidismin tai myxoedeema kera. Hyvin suuria jodin erityksiä virtsaan ( jopa 1700 ug asti 24 tunnin aikana) on raportoitu yksilöiltä, jotka käyttävät merilevävalmisteita.

 Esiintyy melkoisia yksilöitten välisia vaihteluita niissä jodimäärissä, jotka aiheuttavat haittavaikutuksia. Tämä monimutkaistaa ylimmän hyväksyttävän saannin rajan asettamista (UL).Henkilöt, joiden kilpirauhasen toiminta on normaalia, saattavat sietää pitkiäkin aikoja sellaista jodin konsumptioita, joissa jodia on yhteen milligrammaan (1 mg) asti päivässä.

SCF (The Scientific Committee on Food) on ehdottanut jodin käytön turvalliseksi ylärajaksi (safe upper level, UL) aikuisille 600 ug jodia päivässä. Tämä yläraja (UL) perustuu tietämykseen TSH-arvojen kohoamisesta jodinoton jälkeen ja lisääntyneestä vasteesta TRH:n stimuloiman TSH:n pitoisuuteen. Vaikutukset ovat laadultaan biokemiallisia eikä niihin liity mitään kliinistä haittaa.

 UL -suositukseen sisältyy epävarmuustekijä ja arvon katsotaan soveltuvan myös raskaana oleville ja imettäville naisille. Lapsille UIC- arvon 500 ug/L tai enemmän on havaittu liittyvän kilpirauhastilavuuden lisääntymään 6 - 12 vuoden ikäisillä, mutta ei silloin, jos UIC- arvot pysyttelivät tasolla 300 - 500 ug/L. Tutkijat eivät kuitenkaan sulkeneet pois mahdollisia haittavaikutuksia,. joita UIC- tasoista 300- 500 ug päivässä saattaisi esiintyä, vaikka tässä heidän tutkimuksissaan ei haittoja tästä tasosta havaittukaan.

An iodine intake in excess of 2 mg/d can in rare cases cause sensitivity reactions such as rhinitis, nasal congestion, swollen salivary glands, headache and acne-like skin changes..

High iodine intakes can also cause disturbances in the thyroid function. Symptoms include

inflammation in the thyroid gland (auto-immune thyroiditis), goitre, and hypo-or hyperthyroidism. high iodine intake from e.g. drugs, certain types of seaweed or supplements in amounts corresponding below 1 mg up to 10 mg iodine per day has resulted in increased incidence of iodine goitre, in certain cases with hyperthyroidism or myxoedema (29-33). Very high iodine excretion (up to 1700 μg per 24 h) has been reported in subjects consuming seaweed preparations .

There is a substantial inter-individual variation with respect to the dose of iodine that can cause adverse effects. This complicates the assessment of an upper safe limit of intake.

Persons with a normal thyroid function can in general tolerate prolonged consum

ption of iodine up to 1 mg/d.

The Scientific Committee for Food has proposed 600 μg/d of iodine as the safe upper level (UL) for adults .The UL is based on elevations in TSH levels after iodine intake and an enhanced response in TSH levels to TRH stimulation. The effects are of a biochemical nature and are not associated with any clinical adverse effects.

The UL includes an uncertainty factor and is also considered acceptable for pregnant and

lactating women .In children UIC ≥ 500 μg/L was found to be associated with increasing thyroid volume in 6-12 yr children while UIC 300-500 μg/L was not . The authors did however not rule out possible adverse effects of UIC in the range of 300-500 μg/day not detected in the study..

Päivitys 26.11. 2015