Antioksidanteista

Sisältö:

Miten Pohjoismainen Ministerineuvosto suosittaa vuonna 2004 antioksidanttien hankkimisen ravinnon avulla meidän olosuhteissamme?

• Antioksidatiivinenpuolustusjärjestelmä

(1) Vapaita radikaaleja pyydystävät tai neutraloivat yhdisteet
KAROTENOIDIT
FENOLISET YHDISTEET
GLUTATIONI GSH
E-ja C-VITAMIINIEN, LIPONIHAPON JA TIOLIEN VUOROVAIKUTUS
ANTIOKSIDANTTEJA PALJON SISÄLTÄVÄT ELINTARVIKKEET

(2) Kehon 2-vaiheen antioksidanttientsyymien tukeminen
GLUKOSINOLAATIT
2-VAIHEEN DETOKSIKAATIOENTSYYMIEN INDUKTORIT

(3) Antioksidanttipitoisen dieetin suojavaikutuksista
DNA-RAKENNETTA SUOJAAVA VAIKUTUS

(4) Antioksidanttien tehon todistelusta

(5) Interventiotutkimuksia antioksidanttilisillä

(6) Päinvastaiset tulokset mainittava myös

(8) Suositusten yhteenveto

Miten Pohjoismainen Ministerineuvosto suosittaa antioksidanttien hankkimisen ravinnon avulla meidän olosuhteissamme?

LÄHDE NNR 2004 (Chapter 15 s. 220-225):Dietary antioxidants

Antioksidatiivinenpuolustusjärjestelmä
Ravinnon antioksidantit, joita hedelmissä ja vihanneksissa on, voivat vaikuttaa antioksidatiivisen puolustusjärjestelmän kahteen osatekijään.
1) Ne voivat vaikuttaa suoraan vapaitten radikaalien pyydystämistä (scavenger) tai neutraloimista tai
2) niillä on kykyä saada aikaan kehon omien antioksidanttien muodostumista.

(1) Vapaita radikaaleja pyydystävät tai neutraloivat yhdisteet

KAROTENOIDIT
(carotenoids) ovat kasvikunnassa yleisiä ja niitä on löydetty luonnosta noin tuhat erilaista. Siinä ravinnossa, mitä ihmiset yleensä käyttävät, on jo 60 erilaista karotenoidia. Ravinnon karotenoideja ovat mm. provitamiini A-karotenoidit alfakaroteeni ja beeta-karoteeni, sitten beeta-kryptoxantiini (cryptoxanthins), lykopeeni (lycopene) ja hydroksikarotenoidit (xantofylliinit, xantophyllins) luteiini(lutein) ja zeaxantiini(zeaxanthin). Niiden tehtävänä kasveissa on toimia lisäaineina, jotka lisälaitteen tavoin kokoavat valoa ja sammuttavat virittyviä molekyylejä, joita voi kehittyä fotosynteesin aikana.

FENOLISET YHDISTEET
(phenolic compounds) ovat myös kasveissa tavallisia. Niitä on mitä moninaisimpia. Erilaisia fenolisia molekyylijohdannaisperheitä on havaittavissa kuten bentseenihappojohdannaiset ( benzoic acid derivatives), flavonoidit(flavonoids), proantosyanidiinit (proanthocyanides), stilbeenit(stilbenes), kumariinit(coumarins), lignaanit(lignans) ja ligniinit(lignins). On kyetty eristämään yli 8000 erilaista kasvifenolia. Kasvifenolit kykenevät toimimaan antioksidantteina, koska niiden fenoliset OH-ryhmät voivat luovuttaa vetyatomin (H).

GLUTATIONI GSH
Glutationia, joka on tärkeä soluperäinen antioksidantti, on ravinnossakin runsaasti, vaikka se ei sellaisenaan imeydykään, vaan pilkkoutuu aminohappo-osiinsa (glutamiini Q, cysteiini C( sis. –SH) ja glysiini G). Kuitenkin ravintoperäisten rikkipitoisten aminohappojen saatavilla-olo (metioniini M tai cysteiini C) vaikuttaa osaltaan moduloiden solun oman glutationin (GSH) tuottoa.”

E-ja C-VITAMIINIEN, LIPONIHAPON JA TIOLIEN VUOROVAIKUTUS
On todennäköistä, että ylläkuvatut eri antioksidanttiperheet jäsenineen toimivat integroidusti järjestelmänä, jossa ne korjaavat ja lataavat uudesti toinen toisiaan. Koeputkitasossa onkin voitu osoittaa sellaista vuorovaikutusta alfa-tokoferolin, alfatokotrienolin, C-vitamiinin eli askorbiinihapon, liponihapon ja tiolien (-SH ryhmän sisältävien antioksidanttien) kesken (Packer et al.). Asialla lienee vielä sitäkin laajempaa merkitystä kehon koko antioksidatiivisen puolustusjärjestelmän ylläpidossa. Näinpä saattaa asian arvioinnissa olla yksittäistä ravinnon sisältämää antioksidanttia tärkeämpi seikka ravinnon kaikkien antioksidanttien (kuten elektronia tai vetyatomia luovuttavien redusoivien aineiden) totaali määrä tai antioksidatiivinen tasapaino.

ANTIOKSIDANTTEJA PALJON SISÄLTÄVÄT ELINTARVIKKEET
On käytetty erilaisia menetelmiä määritettäessä kasvisravinnon antioksidatiivista kykyä. Tutkimustuloksissa on vaihtelua, koska eri metodit perustuvat antioksidanttien erilaisiin kemiallisiin ominaisuuksiin ja metodien mahdollisuudet poimia sekä vesi- että rasvaliukoisia antioksidantteja saattavat olla erilaisia. Runsaita kokonaisantioksidanttipitoisuuksia sisältäviä ravinteita ovat seuraavat: useat marjat (kuten mustikat, karhunvatut, vadelmat), hedelmät (granaattiomentat, viinirypäleet ja appelsiinit), pähkinät ja siemenet ( saksanpähkinät ja auringonkukansiemet), vihannekset (lehtikaali, punakaali ja pippuri) ja juomat ( vihreä tee sekä punaviini). On vielä osoittamatta, onko tällaista antioksidanttipitoista ravintoa runsaasti käyttävillä henkilöillä alentunut, muuntumaton vai lisääntynyt riski saada oksidatiivisesta stressistä johtuvia sairauksia.

(2) Kehon 2-vaiheen antioksidanttientsyymien tukeminen

YHDISTEITÄ , joilla muodostuu antioksidanttientsyymejä GSH S-transferaasi, glutamyylisyntetaasi, NAD(P)H:kinonireduktaasi QR
Tämä toinen antioksidatiivinen puolustusjärjestelmä indusoi, saa aikaan, detoksikoivia eli myrkyttömäksi muuntavia entsyymeitä. Tähän entsyymiryhmään kuuluu glutationi S-transferaasi-perhe, gamma-glutamyylicysteiinisyntetaasi ja kinonireduktaasi (QR) ( NAD(P)H:kinonireduktaasi, QR). Näitä entsyymejä sanotaan 2-vaiheen entsyymeiksi, koska ne katalysoivat xenobioottien, mutageenisten keholle vieraitten yhdisteiden tai niiden edeltäjien vaarattomaksi tekemistä saattaen ne helpommin poistumaan kehosta ( sulfaatteina, glukuronidikonjugaatteina). Uskotaan, että hyvänlaatuisen ja vahingoittamattoman kasviyhdisteen indusoidessa näitä 2-vaiheen entsyymejä, keho kykenee helpommin neutraloimaan toksisiakin tekijöitä kuten vapaita radikaaleja ja muita toksisia elektrofiilejä niiden ilmetessä”.

GLUKOSINOLAATIT
KUTEN ISOTIONAATTISULFORAFAANI (isothiocyanate sulforapohane),
KYSTEIINISULFOKSIDIT ( cysteine sulphoxides),
DITIOLITIONIT ( di-thiolthiones)
Tätä kuvattua antioksidatiivista puolustusmekanismia tukee pääasiassa glukosinolaatit ja monet muut rikkiä sisältävät kasviyhdisteet. Glukosinolaatteja on laajalti kasviosissa ja arvellaan sen pilkkoutumistuotteella kuten isotiosyanaattisulforafaanilla olevan kykyä indusoida 2-vaiheen entsyymeitä. Tähän perustuisi kaalilajien (Brassica) suojavaikutukset. Allium-sipulilajit sisältävät joukon muita rikkipitoisia yhdisteitä, jotka avustanevat nekin 2-vaiheen entyymejä muodostumaan. Näitä yhdisteitä ovat kysteiinisulfoksidit ja ditiolitionit. Aktiivit komponentit tulevat myös glukosinolaattien tavoin Allium-lajeistakin esiin kasviyhdisteiden hajotessa aineenvaihdunnassa”.

2-VAIHEEN DETOKSIKAATIOENTSYYMIEN INDUKTORIT
On olemassa sellaista kasvisravintoa, jossa on runsaasti niitä tekijöitä, jotka saavat aikaan 2-vaiheen detoksikoivien entsyymien muodostumista kehossa. Tällaista ravintoa on parsakaali (broccoli), brysselikaali, keräkaali (cabbage), lehtikaali (kale) , kukkakaali (cauliflower, porkkanat (carrots), sipulit (onions), tomaatit, pinaatti (spinach) ja valkosipuli (garlic). Kuitenkin kun ollaan käyttämässä aivan tavallisia totuttuja määriä näitä ravintoaineita, on todisteet siitä 2-vaiheen entsyymien indusoitumisesta ihmisellä rajalliset. Lisäksi on vielä epävarmaa, mikä osuus juuri tällä puolustusmekanismilla on, kun yleisesti suojaudutaan oksidatiiviselta vauriolta.

(3) Antioksidanttipitoisen dieetin suojavaikutuksista

ILMEISTÄ TEHOA HERMOSTORAPPEUMAA (NEURODEGENERAATIOTA)JA SYÖVÄN SYNTYÄ (CARSINOGENEESIÄ) ASTAAN, LDL-KOLESTEROLIN HAPETTUMISTA JA ATEROSKLEROOSIA VASTAAN:
Joseph et al. ovat osoittaneet koe-eläimillä, että mansikoitten (strawberries), pinaatin ja mustikoitten( blueberries) syöttö pystyi hidastamaan ja kääntämään ikään kuuluvan neurodegeneraation. Antioksidanttipitoiset marjat kuten karhunvatut (raspberries) ja mansikat pystyivät myös tehokkaasti estämään syövän syntymistä koe-eläimissä. Saksanpähkinöillä (walnuts) ja granaattiomenilla (pomegranates), joissa on runsaasti vapaita radikaaleja pyydystäviä antioksidantteja, voitiin vähentää LDL-oksidaatiota ja ateroskleroosiin liittyviä ilmiöitä niin eläimissä kuin ihmisissä.

DNA-RAKENNETTA SUOJAAVA VAIKUTUS
on havaittu myös brysselikaalista, sipuleista ja tomaateista, että ne voivat saada vähenemään 8-oxo-deoxyguanosiinin erittymistä virtsaan. Se on merkkiaine DNA:n oksidatiivisesta vapaitten radikaalien aiheuttamasta vaurioista. Jos se saadaan vähenemään, vähenee lymfosyyttien DNA-vauriotaso niin ihmisellä kuin eläimellä.
On päinvastaistakin todistetta.Tähän epäyhtenevään tulokseen saattaa osittain olla syynä joittenkin yksittäisten antioksidanttien matala biologinen saatavuus tai nopea aineenvaihdunta. (Liika määrä C-vitamiinia jopa voi haitata DNA-rakennetta. Ehkä 300 mg taso päivässä ei haittaa/lb).

(4) Antioksidanttien tehon todistelusta

Kun tutkitaan ihmisten dieettejä päätekohtana arvioissa sairaus, voitaisiin saada vahvin näyttö hyvin antioksidanttipitoisen kasvisravinnon tehosta sairauden riskiin. Jotta tämän tyyppisellä tutkimuksella olisi asiaankuuluvaa statistista osoitusvoimaa, sen tulisi olla laaja. Sellaisia ravintoja tulisi monitoroida usean vuoden ajan ja tiettyä dieetin vaihtelua pitäisi kuulua asiaan myös ja yleensä tällainen on tutkijoitten johtamana liian kallista (epäeettisyyden lisäksi). Monilla fytokemikaaleilla on lisäksi toistensa vaikutusalueita peittävät mekanismit, ne voivat olla myös samaa vaikuttavia, toistensa vaikutusta lisääviä tai toisiansa estäviä. Käytännössä on myös aika vaikeaa suorittaa klassista plasebo-kontrolloitua tutkimusta, mikä taas on tavallisten lääkeaineitten tehon tutkimuksen tunnusmerkki. Tällaisista haasteista huolimatta NNR2004 kehottaa hahmottelemaan ja toteuttamaan dieettitutkimusprojekteja tutkittaessa ravintoperäisten antioksidanttien ja oxidatiiviseen stressiin liittyvien sairauksien välistä yhteyttä. (Kommenttini: Tässä mielestäni kannattaisi mieluumminkin tutkia antioksidantin kohtuullisen lisän vaikutusta eikä sen täyden poissaolon vaikutusta. Tulokset voitaisiin tehdä päättelytietä vertaamalla saavutettua uutta tilannetta entiseen tilanteeseen, missä antioksidantin saanti oli alamittaista alkujaan).

(5) Interventiotutkimuksia vahvoilla antioksidanttilisillä

Albanes et al. ATBC Study . 29133 suomalaista miestä, jotka polttivat tupakkaa 5 kpl tai enemmän päivässä, saivat 5-8 vuoden ajan seuraavia vitamiinilisiä: alfa-tokoferoli 50 mg päivässä tai beta-karoteenia 20 mg päivässä tai molempia päivittäin tai plaseboa lumelääkettä ( jossa ei ollut aktiivia vitamiinia). Beta-karoteenia saaneille tuli 20 % enemmän keuhkosyöpää. Jälkeenpäin arveltiin syyksi tutkimuskohteen selektiivistä valintaa. Kaikki olivat tupakoitsijoita, joten tupakanpoltolla suunnattoman toksiinimäärän altistumisella oli oma vaikutuksensakin asiaan. Tämän jälkeen alkoikin vahva tupakanpolton vastainen liikehdintä!

Nykyisin on löydetty uusi proteiini keuhkoista, CLARA-soluista, CC16, ja siinä on hydrofobinen kohta joka kerää sekä A-vitamiinia mutta myös PCB- yhdisteitä ja nämä voivat olla yhdessä tekijöitä, mitkä provosoivat karsinogeenisiä muutoksia. Tutkimuksen asettelu: tupakanpolttajille lisätty A vitamiini, saattoi olla kohtalokas virhe. Olisi ehkä pitänyt lisätä vain orgaanisia rikkituotteita, esim sipuleita tms , jotka parantavat detoksikaatiojärjestelmää, epäsuoraa järjestelmää , keuhkoventilaatiota, hapen saantia.

Rapola et al. ATBC Study N =1862. Beta-karoteenia saaneilla ja aiemmin sydäninfarktin sairastaneilla tapahtui enemmän sydänkuolemia kuin muita valmisteita saaneilla.
Omenn et al. CARET-tutkimuksessa oli 18 314 henkilöä, jolla oli suuri keuhkokarsinooman riski. Annettiin betakaroteenia 20 mg ja 25 000 IU A-vitamiinia tai lumelääkettä, mutta tutkimus keskeytettiin 21 kk kuluttua, koska vaikuttavaa lääkeainetta saavien joukossa näytti tulevan 28 % enemmän keuhkosyöpää ja 17 % enemmän kuolemantapauksia. Suhteellinen riski sydän-verisuonitautikuolemiinkin lisääntyi 26%. (Huom: Keuhkokarsinoomariskiset eivät ole mikään hyvä koeryhmä taudin pahanlaatuisuuden, tuumorin nopeakasvuisuuden ja patogeneesin hahmottamattomuuden takia. Pitäisi pyrkiä lähinnä hengitysilman toksiinien eliminaatioon, ventilaation parantamiseen. Keuhkoilla on jo luonnostaan hyvä antioksidanttien saanti, koska se ottaa ensiksi vastaan kaiken laskimoveren, jossa on veren ja lymfan kautta tulleet ravintoantioksidantit).
Brownin työryhmä tutki 160 koronaaritautipotilasta. Heidän antioksidanttilisänään oli seleeniä 100 ug, C-vitamiinia yksi gramma, E-vitamiinia 800 kansainvälistä yksikköä ja beeta-karoteenia 25 mg. Toisaalta oli simvastatiinin käyttäjiäkin. Antioksidanteista yksinään ei nähty etuja, mutta jos samalla oli simvastatiini menossa, niin simvastatiinin suojavaikutus veren rasva-aineitten suhteen ja sairauden kulun suhteen näytti jopa katoavan
Waterin työryhmä tutki klimakteriumin ohittaneiden koronaaristenoosia poteneitten naisten (423) sepelvaltimoitten ateroskleroosia. Naiset saivat E-vitamiinia 800 IU ja C-vitamiinia 1 gramman. Tuloksena vaikutti olevan jopa haittoja antioksidanteista. (Ehkä liian suuri määrä C- vitamiinilisää, arvelen)
Graatin työryhmä tutki 652 henkilön ( 60 vuotiaita ja sitä vanhempien ) immuunivastetta. (Kyse ei ollut laitospotilaista) Antioksidanttilisänä toimi E-vitamiinia 200 mg. Tuloksena saatiin, että yksipuolisesti näin korkeaa E-vitamiiniannosta saaneilla vaikutti esiintyvän vakavampia infektioita.

(6) Täysin päinvastaiset tulokset antioksidanttilisistä
Useat kliiniset tutkimukset eivät näe mitään tehoa antioksidanteilla. Esim.
MRC/BHF Heart protection Study
MRC/BHF Sydänsuojatutkimus. Tutkimukseen osallistui 20 536 aikuista koronaaripotilasta. Vitamiinilisänä toimi E-vitamiini ( 600 IU) , C-vitamiini 250 mg ja beta-karoteeni 20 mg. Tuloksena havaittiin plasmapitoisuuksien parantuneen, mutta kliinisesti ei havaittu merkittävää muutosta. ( Kommenttini: Huomio antioksidanteihin ja preventio ehkä asetettiin liian myöhäisssä vaiheessa, vuosikymmeniä liian myöhään ja lääkemuodossa, joka on antioksidantin yksipuolisin ja sikäli arvaamattomin ilmenemä/lb).
HOPE Study
N= 9541 miestä ja naista jotka olivat iältään 55 tai sitä vanhempia ja joilla oli kardiovaskulaaristen tautien korkea riski. Tuloksena oli, että 4.5 vuotta käytetyllä E-vitamiiniannoksella (400 IU) ei havaittu olleen merkittävää vaikutusta.

(7) Puoltavat tulokset
Kaksi tutkimusta antioksidanttien kliinisestä hyötyvaikutuksesta
CHAOS study
1035 koronaariarterioitten rasvoittuma ja kovettumatautia sairastavaa potilasta saivat joko E-vitamiinia 800 kansainvälistä yksikköä tai mitään vaikuttamatonta lumelääkettä (placebo). Vuoden kuluttua havaittiin E-vitamiinia saaneitten ryhmässä vähemmän ei –hengenvaarallisten infarktien esiintymisiä.
ASAP Study
N = 520 miestä ja naista, jotka potivat kaulavaltimon rasvoittuma- ja kovettumatautia.
Antioksidanttilisänä annettiin Alfa-tokoferolia 182 mg ja C-vitamiinia 500 mg kolme vuotta. Miehillä oli havaittavissa ateroskleroosiprosessissa hidastunutta etenemistä.

(8) Suositusten yhteenveto

ANTIOKSIDANTTILISISTÄ TABLETTEINA JA SUPPLEMENTTEINA
Yhteenvetona voi sanoa, että vaikka kokeellisesti on voitukin osoittaa soluviljelmissä ja eläimillä, että tietyt antioksidantit kuten beeta-karoteeni, C-vitamiini tai alfa-tokoferoli saattavat vähentää oksidatiivista stressiä ja oksidatiivisesta stressistä johtuvia sairauksia, tähän asti julkaistut ihmisiä koskevat tutkimukset eivät kuitenkaan tue käsitystä antioksidanttilisän edullisista vaikutuksista (Kommentti: Ehkä tutkimuksiin on valittu epäsopivat annokset liian yksipuolisesti valittua antioksidanttia, koska asiasta ei ole riittävää tietoa vielä. Yksittäinen antioksidantti voi vaikuttaa geenisäätöön arvamattomasti erillisenä ja suuressa annoksessa. Yhdessä ja luonnon kombinaatioissa ne taas moduloivat toisiaan/lb) . Tämän takia hallituksen ja eräitten muittenkin virastojen kantana Ruotsissa, USA:ssa ja Tanskassa sekä varsinkin syöpätutkimuksen piirissä on, että ei suositella lisänä yksittäisten antioksidanttien tai antioksidanttikombinaatioitten käyttöä.

ANTIOKSIDANTTIPITOISESTA RUOASTA SENSIJAAN SANOTAAN SEURAAVAA
Yleisesti suositellaan, että jokaisen pitäisi syödä 400-500 grammaa vihanneksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä tai viisi tai useampi annoksia erilaisia kasviksia ja hedelmiä (vaihtelevansisältöissti) päivittäin kautta vuoden - (Tähän kasvismäärään ei lasketa mukaan perusravinnon palkohedelmiä, mukulakasveja kuten perunaa ja tärkkelyspitoisia juureksia) ( Kommentti: Tällaisessa kasvismäärässä saadaan useita satoja erilaisia bioflavonoideja ja antioksidantteja, joista moni on vielä tarkemmin tutkimaton, joten mikään pilleri ei niitä edes voisi korvata!)
Kuitenkaan tiede ei kykene aukottomasti osoittamaan, että juuri antioksidatiiviset mekanismit hedelmissä ja vihanneksissa muodostaisivat niitten ihmisille antaman suojavaikutuksen. (Niillä voi olla muitakin hyötymekanismeja). Sen takia tässä vaiheessa ei voida antaa erityistä suositusta tavallisten yleisten hedelmä- ja vihannessuositusten ohella tai lisäksi. Siis ei voida erikseen korostaa juuri “yhtä ja ainoaa hedelmää tai vihannesta” , vaikka jokin niistä on erityisen antioksidanttipitoinen.
21.3.2008 8:49 /15.11.2008 11:09