Fosfori P, fosfaatit

Fosfaatti P
LÄHDE NNR2004 ISBN 92-893-1062-6 Luku 30 Ss 323-5.
Fosfaatti P
1. Suositukset.
2. Fysiologia ja aineenvaihdunta
3. Suositeltu tarve ja saanti
4. Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys
5. Fosforin lähteet ravinnossa ja fosforin saanti
Suomen Kansanterveyslaitoksen elintarviketaulukoista www.fineli.fi

1. Suositukset

Naiset: Suositeltu saanti 600 mg päivässä. Keskimääräinen tarve 450 mg päivässä. Alin saanti 300 mg.
Miehet: Suositeltu saanti. 600 mg päivässä. Keskimääräinen tarve 450 mg. Alin saanti 300 mg.
2-5 vuotiaitten lasten suositeltu saanti 470 mg.
6-9 vuotiaitten lasten suositeltu saanti 540 mg.
10-13 vuotiaitten lasten suositeltu saanti 700 mg.

Fosforia on runsaasti kehossa ja suurin määrä sitä esiintyy luustossa hydroksiapatiittina. Pehmeässä kudoksessa fosfori on lähinnä fosfaattiryhminä sitoutuneena orgaanisiin yhdistyksiin.

2. Fysiologia ja aineenvaihdunta

Fosforin (P) imeytyminen tapahtunee monella mekanismilla osittain liittyneenä kalsiumiin (Ca). Dieetin orgaaniset fosfaattiyhdisteet hydrolysoituvat, joten imeytyessään fosfori on useimmiten epäorgaanisena fosfaattina (Pi, inorganic phosphate). Fosforin imeytyminen aikuisella on 55-70 %:sta ja vauvoilla sekä muilla lapsilla imeytyy 65 - 90 % fosforista. Mutta huonosti liukenevistä fosforiyhdisteistä, kuten fytiinistä, arvioidaan imeytymisen olevan edellämainittua alempaa.

NÄYTTÄÄ PUUTTUVAN SELLAINEN SOPEUTUMISMEKANISMI, JOLLA KEHO VOISI PARANTAA FOSFAATIN IMEYTTÄMISTÄÄN SAANNIN OLLESSA MATALA, näin arvellaan.


Plasman fosforipitoisuudet ovat jokseenkin vakioiset (0.8 -1.4 mmol litrassa) ja säätyvät munuaisen kautta tapahtuvalla erityksellä.

VITAMIINI D-status vaikuttaa imeytymiseen. Kalkitrioli lisää ja sen vähentymä alentaa fosforin imeytymistä.

HYDROKSIAPATIITTI sisältää kalkkia ja fosforia suhteessa 1:2. Se on luuston kaikkein tärkein inorgaaninen osa.

SOLUNSISÄINEN FOSFORI omaa luuston lisäksi tärkeän solunsisäisen säätelijän osan. Sitä kuuluu osana kaikkien biokemiallisten pääluokkien yhdisteisiin (siis fosfaattia on proteiineissa, hiilihydraateissa, lipideissä, vitamiineissa).

FOSFORYLAATIOT (ja fosforylaasit, fosfokinaasit PKs) – lisäävät fosfaatteja. Sokerien aktivoituminen on liittymistä fosfaatteihin.
DEFOSFORYLAATIOT ( ja fosfataasit) poistavat fosfaatteja.
Aineenvaihdunnallisten tapahtumien keskeisiä ilmiöitä ovat fosforylaatio-defosforylaatioreaktiot ja niihin tarvittava energia saadaan energiapitoisista fosforisidoksista, joita on esim, ATP ja kreatiinifosfaatti CrP.

PUSKURITOIMINTA. Fosforiyhdisteillä on säätelytehtävää myös solujen välisessä ja solujen sisäisessä happo-emästasapainossa.

RAKENTEISSA fosforia esiintyy fosfolipideissä (PL), jotka ovat useimpien biologisten kalvojen pääkomponentteja, sekä nukleotideissa (A, T, G, C, U) ja nukleiinihapoissa (DNA, RNA).

Pi, INORGAANINEN FOSFAATTI, (Inorganic Phosphor)
Hyvin vähäinen, mutta sitä tärkeämpi kehon fosforin esiintymismuoto on inorgaaninen fosfaatti Pi (<0.1 style="font-weight: bold;">KEHON KOKONAISFOSFORI on suunnilleen 800-1200 grammaa ja tästä on lähes 85 % luustossa ja loppuosa on tasaisesti jakaantunut koko kehoon.

FOSFORIN PUUTETTA on todettu vain
ennenaikaisilla vauvoilla
riittämättömän suonensisäisen ravitsemuksen (TPN) aikana
anorexiapotilailla
alumiinihydroksidia (Al (OH)3) happovaivoihinsa ( antacida-lääkkeenä) saavilla, koska Al(OH)3 sitoo fosforia estäen sen imeytymistä.

FOSFORIN PUUTTEEN OIREET OVAT
lihasheikkous
ruokahalun puute (anorexia)
pahoinvointi (nausea)
luuston kalkin irtoama (decalsifikaatio).

3. Suositeltu tarve ja saanti

AIKUISTEN FOSFORIN TARVE
Fosforin tarkkaa tarvetta ei tunneta. Aikuisille on plasman fosforipitoisuuden tason 0,8 mmol litrassa ja fosforin saannin 400 mg päivässä katsottu olevan riittävää.

EU SCF ehdottaa fosforin ja kalsiumin saannin keskistä molaarista suhdetta ja tämän mukaan ehdottaa keskimääräiseksi fosforin tarpeeksi (AR) 400 mg päivässä sekä väestön fosforin saannin suositukseksi 550 mg päivässä.

US FNB ( Food and Nutrition Board ) käyttää seerumin inorgaanisen fosfaatin (Se-Pi) tasoa kriteerinä asettaessaan arvioidun keskimääräisen fosforin tarpeen (EAR) 19 - 70 vuotiaille miehille ja naisille tasoon 580 mg päivässä.
RDA Suositeltu päivittäinen saanti ( Recommended Daily Allowance) sekä miehille että naisille on asetettu tasoon 700 mg päivässä (variaatiovakio 10 % huomioiden).
Kasvaville 9-18 vuotiaille RDA on 1250 mg fosforia päivässä, jolloin on otettu huomioon sekä kulutustutkimusten antamat tiedot että kasvuajan arvioitu lisätarve.

NNR 1996 suositteli sekä naisten että miesten fosforin käytöksi 600 mg päivässä.
Ei ole saatu tarpeeksi painavaa uutta tietoa, jotta olisi syytä vaihtaa näitä suosituksia. Tällainen fosforinsaantitaso edellyttää kalkin ja fosforin keskeistä ekvimolaarista suhdetta suosituksen perustana
1 mmol kalsiumia on 40 mg.
1 mmol fosforia on 30.9 mg).

LASTEN FOSFORIN TARVE
Suositukset lapsille pidetään myös samoina uudessakin NNR2004 laitoksessa ja asia perustuu samanlaisiin harkintoihin kuin aiemmin.

4. Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys

Terveillä aikuisilla esiintyvä tehokas kehon fosforia säätelevä munuaiseritys estää fosforin kertymiä. Sairaustiloissa kuitenkin havaitaan pehmytosakudosten kalkkiintumisia plasman kalsiumpitoisuuksien ollessa pitkään koholla.

AKUUTTI HYPERFOSFATEMIA
Akuutti liian korkea fosforinpitoisuus veressä johtaa seerumin kalkkipitoisuuden laskuun
(hypokalsemiaan) ja samalla kramppeihin.

Ca: P SUHDE
Kalsiumin ja fosforin välinen suhde on kriittisempää vauvoilla eikä suhteen tulisi nousta yli tason 0.9:1 - 1.7:1 (mmol: mmol).
Aikuiselle korkein siedettävä fosforin saanti on noin 70 mg painokiloa kohden.

US FNB määrittelee aikuiselle fosforin siedettävän ylärajan (Tolerable Upper Intake, TOI)
joka on 4000 mg päivässä ( siis neljä grammaa).
EU SCF ei ole vielä asettanut tällaista fosforin saannin siedettävyyden ylärajaa.

NNR komitea on ollut tietoinen kansainvälisestä kiistelystä, mikä liittyy siihen, onko kalsiumin ja fosforin suhde ravinnossa kliinisesti merkittävä vai ei. Nykyinen US-suositus kumosi sellaisen suhteen merkityksen muiden taas kyseenalaistaessa tehdyn johtopäätöksen.

Muuan erityinen pohdinnan aihe on myös, voisiko vahvafosforinen vähäkalkkinen ravinto olla syynä ihmisten hypokalsemialle ja /tai sekundaariselle hyperparatyreoidismille ja täten osaltaan vaikuttaa osteoporoosin kasvavaa prevalenssia monissa länsivaltiossa.

FOSFORIPITOISET RAVINTOLISÄT ruoan prosessoimisissa saattavat koitua jollakin yksilöillä merkitseviin määriin, mutta asian fysiologisesta tai kliinisestä merkityksestä taas on vain rajoitetua tietämystä.

5. Fosforin lähteet ravinnossa ja fosforin saanti

FOSFORI
Melkein kaikissa elintarvikeryhmissä on fosforia, lähinnä fosfaatteina ja usein proteiinipitoisuuteen korreloivana.

FYTIINI, INOSITOLIHEKSAFOSFAATTI (IP6)
Viljojen ja palkohedelmien fosforipitoisuudet ovat melkoisia ja esiintymismuotona on inositoliheksafosfaatit ( fytiini). Siinä voi olla mahdollisesti vähemmän saatavilla olevaa muotoa.

RAVINTOLISÄT Ravintolisinä käytetään fosforiyhdisteitä, esim niiden vettä sitovien ominaisuuksien takia.

POHJOISMAINEN RAVINTO
Pohjoismainen ravinto sisältää fosforia energiatiheytenä ilmaisten 1500-2000 mg fosforia / 10 MJ ( 2380 kcal).

Suomen Kansanterveyslaitoksen elintarviketaulukoista www.fineli.fi

30 elintarviketta, joissa on paljon fosforia
100 grammassa elintarviketta on fosforia (mg) seuraavasti:
Leivinjauhe 8400 mg fosforia
Sulatejuusto rasvaa 9-12 %, vähärasvainen: 1570 mg fosforia
Vehnänlese 1100 mg fosforia
Vehnänalkio 1000 mg fosforia
Maitojauhe rasvaton 980 mg fosforia
Soijaproteiini konsentraatti, 58 % proteiinia; 839 mg fosforia
Herajauhe 770 mg fosforia
Ruislese 750 mg fosforia
Dieettivalmiste juomajauhe, Nutrilett; 733 mg fosforia
Seesaminsiemen, kuorineen 715 mg fosforia
Auringonkukansiemen 700 mg fosforia
Dieettivalmiste, jauhe, dietta mini 660 mg fosforia
Kaakaojauhe, sokeroimaton 660 mg fosforia
Soijajauho vähärasvainen 640 mg fosforia
Soijarouhe, vaalea 640 mg fosforia
Paistettu kananmunan keltuainen 638 mg fosforia
Sulatejuusto rasvaa 20-24 %, keskirasvainen; 610 mg fosforia
Soijajauho rasvainen 600 mg fosforia
Maksa 558 mg fosforia
Soijapapu 554 mg fosforia
Emmentaljuusto, rasvaa 27-30 %, punaleim; 550 mg fosforia
Puolikova juusto rasvaa 10-13 %, Minora/Kadett/Laihis 550 mg fosforia
Puolikova juusto rasvaa 25-35 %, Lappi/Polar/Småland/Billinge/Rustholli 550 mg fosforia
Maksapaisti 548 mg fosforia
Kananmunan keltuainen 34 % kananmunan massasta 540 mg fosforia
Juusto keskiarvo 522 mg fosforia
Gouda / salaneuvos rasvaa 28-30 g, rasvaa 48 % kuivapainosta, keskiarvo 520 mg fosforia
Emmentaljuusto rasvaa 27-30 %, suurikoloinen, sinileima/ Gruyere 514 mg fosforia
Kova pienikoloinen juusto, rasvaa 24-27 % Edam, rasvaa 40 % kuivapainosta 510 mg fosforia
Puolikova juusto rasvaa 15-18 %, kevyt Turunmaa/Edam 17/Edam/mager 510 mg fosforia