Vitamiini Foolihappo NNR2004

 WHO Bulletin 4.1. 2016 Folic Acid http://www.who.int/bulletin/volumes/94/1/14-151365.pdf

Lähde NNR2004 Kappale 24. Folate , ss 287-296
ISBN 92-893-1062-6

Sisältö
Tausta
Foolihapon suositukset
Fysiologia ja aineenvaihdunta
Foolihapon tarve ja suositukset
Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys
Ravinnon folaattilähteet ja saanti

• Foolihapon suositukset

Naiset: Saantisuositus (RI) 300 ug vuorokaudessa (Fertiili-ikäiset naiset (RI) 400 ug). Keskimääräinen tarve (AR) 200 ug vuorokaudessa . Alin hyväksyttävä saanti (LI) 100 ug vuorokaudessa .
Miehet: Saantisuositus (RI) 300 ug. Keskimääräinen tarve (AR) 200 ug. Alin hyväksyttävä saanti (LI) 100 ug.
2-5 v lapset: Suositeltu saanti (RI) 80 ug.
6-9 v lapset: Suositeltu saanti (RI) 130 ug.
10-13 v lapset: Suositeltu saanti (RI) 200 ug.

• Tausta

Foolihappo (folic acid) eli folaatti (folate) on yleisnimi foolihappoa sisältäville yhdisteille ja johdannaisille, joilla on foolihapon kaltaisia ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Folaatin synonyymi on folasiini(folacin)
Foolihappo (folic acid) on pteryylimonoglutamaatti (pteroyl monoglutamic acid, PGA). Siinä on kolme osaa: pteridiinirengas, p-aminobentsoaatti (para-aminobenzoic acid, PABA) ja glutamiinihappo (gln). Foolihappo on vitamiinin synteettinen muoto, eikä sitä ole luonnostaan elintarvikkeissa.
Elintarvikkeitten folaatit ovat pteryylipolyglutamaatteja (pteroylpolyglutamates) , joissa on 1- 6 glutamiinihappoyksikköä lisänä.

• Foolihapon fysiologia ja aineenvaihdunta

Pelkistyneet foolihapot ( reduced folic acid, tetrahydrofolic acid, THF) ovat vitamiinin aineenvaihdunnallisesti aktiiveja muotoja. Niihin on liittyneenä lisää glutamaatteja. Ne toimivat koentsyyminä yhden hiilen yksiköitten (C1) siirrossa aminohappojen aineenvaihdunnassa ja nukleiinihappojen synteesissä.
Yhden hiilen yksikkö (=C=) voidaan foolihapon avulla kuljettaa CH3- ryhmänä eli metyylinä (CH3-THF) tai formyylinä, CHO-ryhmänä (CHO-THF).
(Foliinihappo, Folinic Acid on redusoitu tetrahydromuoto ja siinä on formyyliryhmä viitosasemassa 5. (CHO-THF) Tätä voidaan merkitä myös f5 FH4 vanhoissa teksteissä).

Folaatti-koentsyymejä tarvitaan täten
(a) normaalissa solunjakautumisessa, joten puute heijastuu vasta nopeasti kasvavista kudoksista kuten verisoluja muodostavasta luuytimestä.
(b) homocysteiinin (Hcy) uudelleen metyloitumisessa (CH3- ryhmällä) metioniini- nimiseksi aminohapoksi; metyyliryhmän antajana toimii 5-CH3-THF, 5-metyyli-tetrahydrofoolihappo.jonka synteesiä katalysoi entsyymi MTHFR.
(metyleenitetrahydrofolaatti-reduktaasi = MTHFR). Reaktio vaatii B12-vitamiinia. Homocysteiinin poistaminen ( esim cysteiininä ja tauriinina) vaatii myös B6 entsyymiä, pyridoksiinia.

Seerumin kohonneet homocysteiinipitoisuudet heijastanevat matalaa folaattistatusta. Normaali seerumin homocysteiiniarvo olisi siis riittävän folaatinsaannin merkitsijä. Muita folaattistatuksen merkitsijöitä on erytrosyytin (RBC) folaatti ja seerumin folaatti. Punasolun foolihappo kuvastaa kudospitoisuuksia ollen indikaattori pitkäaikaisesta folaatinsaannin tasosta. Päinvastoin kuin seerumin folaatti niin punasolujen folaatti ei vaikutu hetkellisistä tai äskettäisistä folaatinsaannin muutoksista, mitkä heijastavat aktuellin hetken saantia. Kuitenkin väestötutkimuksissa seerumin folaatti korreloi vahvasti folaatinsaantiin.
(Huom. laboratorion referenssiarvo Göteborgissa S-folaatille 7.0-35 nmol/L).

Biologinen saatavuus

Ravinnon (polyglutamaattimuodossa olevien) folaattien tulee hydrolysoitua haiman ja suolisolun pinnan (brush border) folaattikonjugaasilla monoglutamaateiksi ennen kuin ne voivat imeytyä ohutsuolen yläosasta. Imeytymisaste vaihtelee elintarvikkeesta toiseen ja riippuu ateriassa olevien vitamiinien kemiallisesta muodosta ja imeytymistä estävien ja lisäävien tekijöitten läsnäolosta. Eräs toinen merkitsevä tekijä on elintarvikkeen matrix, johon folaatti on asettunut. On mahdoton ennustaa folaattien yleistä biologista saatavuutta dieetin koostumuksesta käsin. Sitäpaitsi on vain harva tutkimus selvittämässä elintarvikkeen folaatin imeytymistä ateriakoostumukset huomioonottaen.
Keskimääräistä amerikkalaisesta ravinnosta on foolihapon (PGA) biologinen saatavuus on 50 % otettuna tyhjään vatsaan. (PGA on lyhennys sanoista Pteroyl Glutamic Acid eli foolihappo, Folic acid, Folacin, pteridiini-PABA-kompleksiin liittynyt glutamiinihapporakenne, joten PGA on yleisnimi folaateille).

Brouwer ym. havaitsivat biologisen saatavuuden olevan sitrushedelmiä ja vihanneksia sisältävästä ruoasta 60-98 % aterian sisältämästä foolihaposta riippuen siitä, oliko mitattavana seikkana foolihappostatus tai p-Hcy-status. Vastaavanlainen löytö folaattien hyvästä biologisesta saatavuusesta on tehty pinaatista ja appelsiinimehusta.

Foolihapon saatavuus folaattilisästä (supplement) tai rikasteesta (fortification) ateriayhteydessä nautittuna voi olla alentunut suhteessa tyhjään mahaan otettuun foolihappoon. Pfeiffer ym havaitsivat 15 % matalampaa biologista saatavuutta, kun foolihappo saatiin kevyestä aamiaisesta. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu rikastetuista viljatuotteista. E-Afrikassa on tutkittu maissin, riisin ja leivän yhteydessä foolihapon imeytymistä, mikä on ollut 40-60 % luokkaa, kun taas Pfeiffer ym. eivät havainneet eroa viljatuotteisiin lisätyn foolihapon tai vesiliukoisen foolihapon saatavuudessa.
Punasolujen (RBC) folaatti aleni naisilla heidän vaihdettuaan foolihapolla rikastetun leivän rikastamattomaan. Sama ryhmä tutki keinoja optimoida folaattistatusta ja he osoittivat tehon olevan heikompaa runsasfolaattisesta luonnollisesta ravinnosta kuin foolihappolisästä tai foolihapolla rikastetusta ruoasta.
Johtopäätöksenä on, että luonnollisten dietääristen folaattien absorptiosta saatuja lukemia on tulkittava harkiten, mutta yleisesti ottaen absorptiot ovat luokkaa 40 %-70 %. Käytännöllistä on arvioida ravinnon folaattien biologinen saatavuus tasoon 50 %.

• Foolihapon tarve ja suositukset

Aikuisen tarvitsema alin määrä folaattia, mikä estää folaatinpuuteanemian, on arviolta 50-100 ug päivässä ravinnon folaattia tai 50 ug päivässä absorboitunutta folaattia, arvioituna parenteraalisesti annetusta tämän suuruisesta määrästä.

Päivittäinen folaatin menetys maksan folaattivarastoista tai kudosvarastoista folaatittoman ravinnon aikana on keskimäärin 60 ug päivässä.

Eritys virtsaan hyvin ravitulla henkilöllä on 5 - 40 ug päivässä. Enterohepaattisessa kiertokulussa tapahtuvat päivittäiset menetykset ovat myös samaa luokkaa. Aikuisen alin hyväksyttävä folaatinsaanti (Lower level of Intake, LI) on näihin tietoihin perustuen asetettu tasoon 100 ug päivässä.
Keskimääräinen tarve, suositeltu saanti määrätään käyttäen perustana monien merkitsijöitten kombinaatiota: folaattistatusta ilmaistuna seerumin tai plasman folaattina (S-folaatti, P-folaatti), RBC ( punasolun) folaattina ja seerumin tai plasman homocysteiininä (S-Hcy, P-Hcy). S-folaatti lukemat alle 6.8 nmol/l ja RBC folaatti alle 317 nmol/ l ovat matalia arvoja. Totaali plasman homocysteiini (P-Hcy tot.) pidetään folaattistatuksen funktionaalisena indeksinä, sillä folaatin puute (deficiency) on yksi hyperhomocysteinemian lukuisista syistä. Ei ole mitään yleistä mielipidettä siitä, mitkä p-Hcy pitoisuudet ovat normaalia ja mitkä koholla. Ehdotetut raja-arvot(cut- off) ovat 9.3 - 16.3 umol /L. Tanskalaistutkimuksen mukaan referenssialueen yläraja on 12 umol/L. Arvot 12-30 umol/L pidetään jo kohtalaisena hyperhomocysteinemiana.

On tärkeää tehdä riittävän pitkäaikaisia ravintotutkimuksia rekisteröiden huolellisesti dietäärinen saanti. Ikävä kyllä on vain harva sellainen tutkimus olemassa, missä määritettäisiin varsinaiset ruoassa saadut folaatit sen sijaan, että kontrolloidaan folaattien saanti vain elintarviketaulukkojen perusteella. Tarkkailututkimukset, liitetään ravintoperäinen folaatin saantija plasman ja punasolujen folaattipitoisuudet ovat vähemmän tarkkoja, koska ravintoperäinen saanti on mahdollisesti aliarvioitua. Eräänlainen aliarviointi saattaa olla kombinaatiota sekä (a) nautitun ravintomäärän aliarvioinnista (rekisteröintivirheestä), että (b) virheestä taulukoissa, jotka aliarvioivat folaatin osuutta elintarvikkeessa. Toisaalta tällaiset virheet taas vastavaikuttuvat toisiinsa, jos ei tehdä korjausta (c) ruoanlaitossa tapahtuvan folaattikadon suhteen. Näistä varauksista huolimatta voi havainnot terveitten ihmisten foolihapon saannista ja (d) kehon folaattistatuksesta antaa hyödyllistä lisätietoa folaatin tarpeista.

Metabolisessa yksikössä tehdyn tutkimuksen perusteella keskimääräinen tarve on 200 ug päivässä, sillä valvotussa 6-8 kuukauden tutkimuksessa 200 ug folaatin keskimääräinen ravintoperäinen saanti päivässä pystyi pitämään S-folaatin ja punasolujen folaatin arvot muuttumattomina aikuisilla miehillä. Myös 17-40 vuotiaitten naisten ryhmässä (n = 45) samainen laskettu 200 ug folaatin saanti riitti pitämään jokaisen yksilön seerumin ja punasolujen folaatit normaaleina.

Saman tutkijaryhmän tekemässä toisessa tutkimuksissa havaittiin seerumin folaatin ja punasolujen folaatin nousevan, kun folaatin määrää ravinnossa nostettiin tai folaattilisää annettiin. Kuitenkin ryhmien punasolujen folaatin perustasokin oli raja-alueen (cut-off) lukemien yläpuolella kuten siinä kontrolliryhmässä, joka sai 200 ug päivässä.

Depletio-repletio-tutkimuksilla tultiin aikuisten , ei raskaana olevien naisten osalta siihen johtopäätökseen, että ravintoperäinen folaatin saanti 200-250 ug päivässä kattaa tarpeen ja 300 ug folaattisuositus lisäksi antaa mahdollisuuksia folaattivarastonkin kehittymiseen.
Rasmussen ym. havaitsivat kahdessa tanskalaisnaisten ikäryhmässä seuraavat keskimääräiset dietäärisen folaatin saannit: 25-30 vuotiaitten naisten folaatin saanti oli 283 ug päivässä. 60-65 vuotiaitten naisten folaatin saanti oli 268 ug päivässä. Jos otettiin huomioon myös folaattilisät, molemmat ryhmät saivat folaattia 316 ug päivässä. Nuoremmista ryhmäläisistä 37 % ja vanhemmista 46 % käytti foolihappolisää. Vastaavat punasolujen RBC folaattipitoisuudet olivat keskimäärin seuraavat: 25-30 vuotiailla naisilla 676 nmol litrassa ja 60-65 vuotiailla naisilla 959 nmol litrassa.
Suomalaisilla ( jotka eivät käyttäneet folaattilisää) oli keskimääräiset plasman folaattiarvot miehillä 13,7 nmol litrassa (vastaten folaattien dietääristä saantia 240 ug päivässä) ja naisilla 13.0 nmol litrassa ( vastaten folaattien dietääriä saantia 205 ug päivässä).

Hollantilaisilta aikuisilta (n = 444 aikuista) mitattiin keskimääräisiä folaatin saanteja ja seerumin folaattipitoisuuksia seuraavasti: Naisten folaatin saanti keskimäärin oli 279 ug päivässä. Vanhempien miesten folaatin saanti 308 ug päivässä. Nuorempien miesten folaatin saanti oli 325 ug päivässä. Keskimääräiset folaatin seerumipitoisuudet olivat alueella 1.3-14.2 nmol litrassa. Havaittiin myös folaatinsaantitasoja 100-200 ug päivässä eri ikäryhmien alueella 10-20 %:ssa. Tästä seurasi matalia seerumin folaattitasoja alle 7 nmol litrassa 6 -13 %:lla eri ikäryhmistä.

Nämä siteeratut tutkimukset osoittavat noin 300 ug folaatin saannin päivässä olevan hyvin riittävä pitämään seerumin ja punasolujen folaatit normaaleina (cut off -alueen yläpuolella).

Koholla oleva homocysteiini S-Hcy, P-Hcy
Homocysteiinin kohonneet pitoisuudet veressä liittyvät lisääntyneeseen kardiovaskulaariseen riskiin, mutta ei tiedetä, jos homocysteiiniarvojen normalisoiminen vähentää tautien lukumäärää. Ei tiedetä sitäkään, onko olemassa jokin kynnysarvo, jonka alla olevat arvot eliminoisivatt kardiovaskulaarisen riskitekijän liittymisen. Vastaus saataneen nykyään menossa olevista randomisoiduista interventiokokeista, joissa testataan folaattilisän tehoa kardiovaskulaarisen riskin laskijana. Riittävä folaattilisä on yksi edellytys monista homocysteiinipitoisuuden matalana pitämiseen.
Lievää hyperhomocysteinemiaa voi aiheutua folaatinpuutteen kombinoituessa homocysteiiniaineenvaihdunnan häiriöön.

Tavallinen mutaatio MTHFR-entsyymissä vikuuttaa entsyymin stabiliteettia ja huonontaa sen aktiivisuutta. Useat tutkimukset osoittavat, että homocysteiini (P-Hcy) nousee folaatin puutteessa homozygooteilla genotyyppimutanteilla (TT) henkilöillä verrattuna heterozygoottisiin (CT genotyyppisiin) ja normaaligenotyyppisiin (CC).
Jos nyt plasman folaatti on referenssialueen yläkantissa, näillä kolmella eri genotyyppisellä yksilöryhmällä ei havaita mitään tai tuskin mitään eroa. Pohjoismaisessa väestössä esiintyy TT-homozygoottisia yksilöitä 5-8.4 %. Nämä lukemat ovat vähemmät, mitä aiemmin raportoitiin ( keskim. 12 % ( 5.4-16%) vaaleaihoisesta väestöstä). Yleensä miehillä on korkeampia P-Hcy arvoja kuin naisilla ja iän mukana arvot nousevat molemmilla. Tämän ilmiön syytä ja merkitysta ei kuitenkaan tunneta hyvin, mutta ikävaikutusta tosin selittää iän mukana fysiologisesti aleneva munuaistoiminta.

Turvamarginaalin etsintä
Metaboliselle osastolle 108-päivän depleetio-repleetiotutkimuksiin otettiin 10 tervettä aikuista miestä. Depleetiovaiheessa henkilöt saivat vain 25 ug folaattia päivässä. Silloin plasman homocysteiini nousi normalisoitumatta edes repleetion aikana, kun 25 ug ravintofolaatin lisäksi asetettiin 75 ug foolihappolisää - folaattilisän oletettiin vastaavan (ekvivalenttisesti) luonnollista ravintoperäistä lisää 170 ug päivässä. Kuitenkin yksilölliset vasteet folaatin saannin vaihteluihin olivat erilaisia: hyvin vahvoista vasteista havaitsemattomiin vasteisiin. Tehtiin johtopäätös, että folaatin saanti 200 ug ei antane tarpeeksi laajaa turvamarginaalia.

Tutkittaessa plasman homocysteiinitasoa alentavaa folaattimäärää annettiin 4 viikon kontrolloidussa interventiokokeessa 18 - 45 vuotiaille terveille miehille ja naisille ( n = 66) ravintoa, josta sai 500 ug folaattia (½ mg folaattia) päivässä ja heillä alkoivat p-Hcy arvot laskea 11.0 umol tasosta 9.5 umoolin tasoon litrassa. Placeboryhmä sai 200 ug folaattia samaan aikaan. Alkutason folaatin ottoja ei määritelty heillä, mutta koska p-Hcy arvot olivat samanlaisia placeboryhmällä ja hoitoryhmällä, perustasona lie ollut noin 200 ug folaattia päivässä.
Tanskalaisessa tutkimuksessa, jota edellä siteerattiin, plasman P-Hcy nuorilla naisilla oli 7.5 umol/l, kun folaatin saanti oli 300 ug päivässä ja iäkkäämmillä naisilla p-Hcy oli 9.3 umol/l samalla foolihapon saannilla. Eräs toinen tanskalainen tutkimus 80 vuotiaista terveistä henkilöistä (n=234) , heidän folaatin saanneistaan ja samanaikaisista P-Hcy arvoistaan: miehien folaatinsaantitaso 340 ug folaattia päivässä ( P-Hcy 15.9 umol/ L) ja naisien folaatinsaantitaso 320 ug folaattia päivässä (P-Hcy 13.6 umol/l). Osallistujista 40 % käytti multivitamineraali-kombivalmistetta. Siinä ryhmässä p-Hcy oli 13 umol/l ja muilla 16 umol/l.

Mitä tulee totaaliin plasman homocysteiiniin (P-Hcy) niin 90 %:lla suomalaisista aikuisista vaikuttaisi olevan optimaalinen folaatin saanti. Suurin osa kansasta (87 % miehistä ja 83 % naisista) ei käytä foolihappolisää. Tämän ryhmän foolihapon keskimääräiset saannit - kun ruoanvalmistuksessa tapahtuviin menetyksiin tehdään korjauslaskut - oli 240 ug foolihappoa päivässä miehillä ja 205 ug päivässä naisilla.
Depletio-repletiotutkimuksessa iäkkäillä naisilla (7 + 7 + 7 viikkoa) havaittiin p-Hcy-arvon nousevan depleetion aikana 9.2 umol/l tasosta 11.3 umol/ l tasoon, kun foolihapon saanti oli vain 118 ug päivässä seitsemän viikkoa. Seuraavat 7 viikkoa foolihapon saantina oli 200 ug: aan päivässä ja se taso vaikutti pitävän p-Hcy arvot ainakin ennallaan, siis ne eivät enempää nouse. Vasta kun repletiovaiheessa annettiin 415 ug foolihappoa päivässä, saatiin plasman homocysteiiniä laskemaan takaisin tasoon 9.9 umol litrassa.

NNR1996-painokseen oli jo nostettu folaatin suositusta 200 mikrogrammasta 300 mikrogrammaan päivässä, jotta saataisiin riittävää turvamarginaalia ja mahdollistettaisiin foolihappovaraston kehittyminenkin, varsinkin fertiileillä naisilla. Niihin aikoihin oli havaittu, että on suotavaa, jos plasman homocysteiini ( p-Hcy arvo) pysyy matalana. Voisi väittää, että edelleen RDI- suositusten nostaminen johtaisi vielä matalampiin p-Hcy-arvoihin, mutta koska sellaisen askeleen terveydelliset merkitykset ovat epävarmoja, ei ole nyt tarpeeksi vakuuttavaa näyttöä suosituksen muuttamiseen.

Pitäen mielessä folaatinsaannin mahdollisen aliarvioinnin ja siteeratuissa tutkimuksissa muutamilla yksilöillä havaitut alle raja- alueen jäävät arvot asetetaan keskimääräiseksi, veriarvot normaaleina pitäväksi folaatin tarpeeksi folaattimäärä 150-200 ug päivässä. Folaatin saantisuositus 300 ug päivässä näyttää pitävän veriarvot raja-arvon (cut off) yläpuolella ja p-Hcy-arvon sille hyväksytyn raja-arvon (cut off) alapuolella.

Aikuisten nykysuositukset NNR2004 laitoksessa: keskimääräinen folaatin tarve (Average Requirement, AR) on 200 ug päivässä ja
suositeltu folaatin saanti (Recommended Intake, RI) on 300 ug päivässä.

Hedelmällisessä iässä olevat naiset ovat erityinen ongelmaryhmä, sillä on havaittu folaatin riittävän saannin ennen hedelmöitymistä ja 12 viikkoa hedelmöitymisestä eteenpäin vähentävän alkion neuraaliputken puutoksia (NTD, neural tube defects). Kaikki pohjoismaiset auktoriteetit suosittelevat raskautta suunnittelevalle naiselle 400 ug foolihappoa päivässä, jolloin raskauden käyntiinlähtöä ei häiritsisi NTD-ongelmisto. Koska kuitenkaan raskauden alkua ei tavata ajallisesti suunnitella , niin kaikille hedelmöitymiskykyisille naisille suositellaan samaa folaattipitoisuutta ravinnossa kuin raskautta täsmäaikaan suunnittelevillekin.

Raskauden aikana nousee folaatin tarpeet, varsinkin graviditeetin viimeisen kolmanneksen aikana ja samalla folaatin puutteen riski kasvaa niillä naisilla, joilla on matalat folaattivarastot. Kun folaatin saanti on riittämätöntä, alkaa odottavan äidin s-folaatit ja punasolujen (RBC) folaatit laskea ja megaloblastista anemiaa kehittyy foolihapon puutteesta , foolihaponpuuteanemiaa.
Caudill kollegoineen tutki raskauden toisessa kolmanneksessa olevilta naisilta ja kontrolliryhmältä ravinnon foolihapon sekä folaattilisien saannit. Hän tuli siihen johtopäätökseen, että 450 ug folaattilisää (joka vastaa 600 ug pelkkänä ravintoperäisenä folaattina) oli riittävä pitämään raskaana olevalla folaattistatuksen normaalina. Sekä seerumin folaatti että punasolujen folaatti olivat koholla tämän 12 viikkoisen tutkimuksen loppuvaiheissa, mistä saattoi päätellä, että pienempikin annos folaattia riittäisi.

NNR1996 suositteli raskauden alusta lähtien 400 ug folaatin saantia päivässä. Koska nykyään suositellaan kaikille fertiileille naisille, jotka kykenevät tulemaan raskaaksi, 400 ug foolihappoa päivässä, naiset saattavat alkaa raskautensa kohtalaisen normaalein folaattivarastoin. Yhteenvetona Caudillin tutkimukset huomioon ottaen katsotaankin 400-500 ug foolihappoa päivässä riittävän kattamaan raskaudessa nopeasti kasvavien kudosten asettamat vaatimukset.
Tämä uusin laitos NNR2004 asettaa folaatille suosituksen 500 ug päivässä raskauden aikana, siis puoli mg folaattia.

Rintamaidon folaattipitoisuudet vaihtelevat imetyksen aikana. Korkein keskiarvo on 60 ug litrassa. Smith ym raportoivat rintamaidon folaattipitoisuudeksi 85 ug litrassa. Perustaen rintamaidon tuottoon 0.75 litraa päivässä ja folaatin biologiseen saatavuuteen, mikä on 50 %, tulisi imettävän äidin ravinnon sisältää lähes 100 ug extra folaattia päivässä.
Imettäville äideille suositellaan folaatinsaantia 500 ug päivässä. Tästä kehittyisi myös repletiovarastot mahdollisen seuraavan raskauden alkuvaiheitten varalle.

Vauvojen folaatin suositus on 5 ug painokiloa kohden

Jo NNR1996 suositteli vauvoille 5 ug foolihappoa painokiloa kohden. Ravinto, joka antoi 3.5-5.0 ug painokiloa kohden piti yllä kasvua, verenmuodostusta ja kliinistä hyvää kuntoa eräässä 20 vauvan ryhmässä. Vauvojen ikä oli 2-11 kk ikäisiä ja tutkimuksen pituus 6-9 kk. Hieman referenssialueen yläkantin s- ja RBC- folaatteja havaittiin, kun folaatin saantikin oli ylärajaa lähellä.

Koska lasten folaatin tarpeista ei ole tietoja, ei ole ikäryhmälle 1-14 v annettu erityisiä suosituksia sen lisäksi, mitä NNR 1996 jo on antanut: 5 ug kehon painokiloa kohden.

• Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys

Ei ole olemassa mitään todisteita siitä, että ravintoperäisen folaatin suurten määrien nauttimiseen liittyisi mitään riskiä. Runsas foolihapon käyttö voi kuitenkin peittää (maskeerata) B12-vitamiinin puutteen oireet. Ei suositella runsasta fooolihappolisänkään käyttöä lääkärin neuvomatta. ( Lääkärilehti on niin Suomessa kuin Ruotsissa käsitellyt folaattia viimeajan numeroissaan.syksyllä 2007).
SCF on asettanut foolihapon käytön ylärajaksi aikuiselle 1000 ug päivässä ( eli 1 mg). (Kommentti: Suomessa tuotetaan 1 mg folasiinitableteita ja annostetaan sitä tasoa. Ruotsissa tuotetaan 5 mg Folacin- tablettia).

Suurin hyväksyttävä saanti (UL) lapsille ja aikuistuville nuorille on sopeutettu kehon painon mukaan seuraavasti:
1-3 vuotiaille 200 ug päivässä PGA( foolihappoa)
4-6 vuotiaille 300 ug päivässä PGA
7-10 vuotiaille 400 ug päivässä PGA
11-14 vuotiaille 600 ug päivässä PGA
15-17 vuotiaille 800 ug päivässä PGA.

• Ravinnon folaattilähteet ja saanti

Folaattia on useimmissa ruoissa jonkin verran. Näistä tärkeimmät folaattilähteet ovat kuitenkin viljatuotteet (myös leipä) ja vihannekset, mutta maitotuotteet ja hedelmätkin ovat merkitsevä lähde. Korkeita folaattipitoisuuksia tavataan maksasta, vihreistä vihanneksista ja palkokasveista.
Ravintoainetaulukot kuitenkin saattavat virheellisesti aliarvioida folaatin pitoisuuksia, koska tavalliset analyysimenetelmät epäonnistuvat elintarvikkeen matriksin aukaisemisessa, jolloin vasta kaikki folaatti vapautuisi mitattavaksi.
Folaatit ovat labiileja, pysymättömiä, ja tavallista on, että niitä menetetään merkitsevästi ruoanvalmistuksen kuluessa. Keskimäärin lihaa valmistettaessa menetetään 30 %, kalaa laitettaessa 30 % ja vihanneksia laitettaessa 40 %, mutta joka ryhmässä menetykset voivat olla paljon suuremmatkin. Tasapainotetussa ravinnossa, joka on valmistettu dieettiohjeitten ja suositusten mukaan, folaatin ravintotiehyden tulisi olla noin 400 ug / 10 MJ. Keskimääräinen pohjoismainen dieetti kuitenkin sisältää folaattia hieman alle sen: 240-340 ug / 10 MJ.

Päivitys suomennoksesta 2011-1124

Kansanterveyslaitos KTL.fi antaa tietoja folaattipitoisuuksista www.fineli.fi

Folaatti (HPLC)

#	Elintarvike	Pitoisuus / annos µg	Annospaino g
1	Maksapaisti	1461.0	100
2	Maksa sian	1391.2	100
3	Hiiva	1250.0	100
4	Maksa, keitetty	1226.4	100
5	Maksa keskiarvo	1226.0	100
6	Maksa poron	1226.0	100
7	Maksa broilerin	1166.6	100
8	Maksa naudan	1070.7	100
9	Maksapihvi leivitetty	973.6	100
10	Maksapasteija/patee	549.2	100
11	Poronmaksapihvi	548.3	100
12	Vehnänalkio	520.0	100
13	Jauhemaksapihvi maksa, peruna, sipuli	475.3	100
14	Munuainen keitetty	422.8	100
15	Munuainen	422.6	100
16	Maksamakkara tai -pasteija, kevyt, keskiarvo	420.2	100
17	Maksakastike	414.7	100
18	Jauhemaksakastike	414.1	100
19	Soijajauho vähärasvainen	410.0	100
20	Soijarouhe, vaalea	410.0	100
21	Papu ruskea/valkoinen	394.0	100
22	Soijapapu	370.0	100
23	Munuainen paistettu	353.1	100
24	Soijajauho rasvainen	345.0	100
25	Soijaproteiini konsentraatti, 58 % proteiinia	340.0	100
26	Dieettivalmiste, juomajauhe, dietta mini	330.0	100
27	Maksapata maksa, peruna	321.7	100
28	Broilerinmaksakastike broilerinmaksa, sipuli	312.1	100
29	Basilika kuivattu	274.0	100
30	Maksa-porkkana-stroganoff	266.8	100