MAGNESIUM NNR 2012 mukaan

Magnesium –NNR 2012

1. Magnesium

2. Johdanto, Introduction

3.Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake

4.Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

5. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake

Aikuiset, Adults

Vauvat ja lapset, Infants and children

6.Ylin hyväksytty saanti ja toksisuus, Upper intake levels and toxicity

Viitteet, References

http://www.slv.se/upload/NNR5/Chapter%20Magnesium%20NNR%202012.pdf

1.Magnesium

milligrammaa päivävässä, mg/d

Naiset, Women:

Suositeltu saanti, Recommended intake, RI, 280 mg

Miehet, Men:

Suositeltu saanti, Recommended intake, RI, 350 mg

Lapset Children:

2-5 vuotiaat, 2-5 y

Suositeltu saanti, Recommended intake, RI, 120 mg

6- 9 vuotiaat, 6-9 y

Suositeltu saanti, Recommended intake, RI, 200 mg

10- 13 vuotiaat 10- 13 y

Suositeltu saanti, Recommended intake, RI, 280 mg.

2. Johdanto, Introduction

Magnesium on divalentti joni ja osallistuu laajasti erilaisiin biokemiallisiin reaktioihin ja solutoimintoihin. Magnesiumin aineenvaihdunta ja tarve ovat edelleenkin aika vaillinaisesti hahmotettuja tieteen näkökannalta.

Magnesium is a divalent ion and is involved in a range of biochemical reactions and

cellular functions. The metabolism of and requirement for magnesium are still rather poorly understood.

3. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake

Magnesiumia on runsaasti vihreissä, lehtevissä vihanneksissa, palkokasveissa ja täysjyväviljassa. Erityisen paljon sitä on tummassa suklaassa, pähkinöissä ja kahvissa. ”Kovassa” vedessä on magnesiumia enemmän kuin ”pehmeissä ” ja näin juomavesi voi vaikuttaa magnesiumin kokonaissaantiin. Pohjoismaisen magnesiumin saanti uusimpien katsausten mukaan on kappaleessa Pohjoismainen ravinnonsaanti. 
 

Magnesium is found in abundance in green, leafy vegetables, legumes and whole grain

cereals. Concentrations are especially high in dark chocolate, nuts and coffee. ’Hard’ water

contains more magnesium than ‘soft’ water and may contribute to total magnesium intake.

The intake of magnesium according to the most recent dietary surveys in the Nordic countries can be seen in chapter XX Dietary intake in Nordic countries

4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

Kehon magnesiumpitoisuus säätyy imeytymisen ja erittymisen avulla. Tavallisesta ruoasta saatava magnesium imeytyy 20-60 prosenttisest (%). Absorboitunut määrä korreloi käänteisesti syötyyn määrään (Lakshmanan et al 1984; Schwartz R et al 1984). Ei tiedetä, missä määrin ravinnon koostumus vaikuttaa imeytymiseen (Coudrayet al. 2003).

The body content of magnesium is regulated via absorption and excretion. At normal dietary intakes 20-60 % is absorbed, being inversely proportional to the amount of magnesium ingested (Lakshmanan et al 1984; Schwartz R et al 1984). It is uncertain to what degree the composition of the diet influences absorption (Coudrayet al. 2003)

Plasman magnesiumpitoisuus (P-Mg) säätyy todennäköisesti munuaisissa ja pysyttelee tiukasti kapeissa rajoissa (0.75-0.95 mmol/L). Jos magnesiumin saanti ravinnosta on matala, silloin vähenee munuaisista tapahtuva magnesiumin eritys. Magnesium on välttämätön energiaa vaativassa kalvokuljetuksessa, geenisäätelyssä, hermosolujen ja solukalvojen biosähköisen jännitteen pitkäaikaisessa ylläpidossa ja hermo-lihas-peräisten impulssien välityksessä.

Plasma concentrations are probably regulated via the kidneys and are kept within a narrow range (0.75-0.95 mmol/litre). At low magnesium intakes, kidney excretion is reduced. A large number of biochemical and physiological processes are regulated by magnesium. Magnesium is necessary for energy dependent membrane transport, gene regulation, sustained electrical potential in nerves and cell membranes and for transmission of neuro -muscular impulses.

Aikuiskehon magnesiumin kokonaismäärän on arvioitu olevan 20 - 28 grammaa. Tästä sijaitsee 40 - 45 % solunsisäisesti lihaksissa ja pehmytosakudoksissa. Vain 1 % sijaitsee solujen ulkopuolella ja loput ovat luustossa. Vaikka tosiasiallista magnesiumvarastoa ei ole olemassa kehossa, noin kolmasosa luuston magnesiumista näyttää olevan tasapainossa plasmapitoisuuksien kanssa ja toimivan puskurina ylläpitämässä solujen ulkopuolista magnesiumpitoisuutta.
Magnesiumin puute on hyvin harvinaista, jos ei ole joitain dieettirajoituksia tai joitain häiriötiloja, joista johtuu magnesiumin menetystä. Magnesiumin puute on tavallisesti sekundaarista jollekin sairausprosessille tai terapeuttiselle aineelle.

The total body content of magnesium in an adult is estimated to be 20 -28 g, 40 -45 % being intracellular in muscles and soft tissue, 1 % extracellular and the rest in the skeleton.

Although we do not have a true storage organ for magnesium, approximately one -third of skeletal magnesium is in equilibrium with plasma levels and functions as a buffer to maintain extracellular magnesium concentrations. Magnesium depletion is very unusual in the absence of dietary restriction or some disorder causing magnesium loss from the body. Magnesium depletion is usually secondary to another disease process or to a therapeutic agent.

 

Vaikean magnesiumin puutteen fysiologiset ilmenemismuodot ovat seuraavia: hypokalemiaa ja hyperkalsemiaa, neuromuskulaarista yliärtyvyyttä, EKG-muutoksia ja sydämen rytmihäiriöitä.
Haitallisia sydämenrytmin muutoksia on havaittu 78 päivää kestäneessä magnesiumin puutteessa, kun magnesiumin saanti oli vain 101 mg päivässä (Nielsen et al. 2007). Viime vuosina on herättänyt tieteellistä huomiota magnesiumin terapeuttinen käyttö sydämen rytmihäiriötiloissa (Kalus et al. 2003, Dittrich et al. 2003, Kiziltepe et al. 2003) ja naisten pre-eklampsiassa eklampsiariskin vähentämisessä (Duley et al. 2003, Livingston et al. 2003, Belfort et al. 2003, Altman et al. 2002).
Keskosen ennenaikaisen syntymisen riskissä naiselle antenataalisesti ( ennen synnytystä) annettu magnesiumsulfaatti on myös vahvistettu neuroprotektiiviseksi (Doyle et al. 2009). Ei ole kuitenkaan tehty vielä sellaisia tutkimuksia, joissa olisi osoitettu runsasmagnesiumisen dieetin preventiivistä potentiaalia näiden tilojen riskin vähentämiseksi kansassa verrattuna vähämagnesiumpitoiseen dieettiin.

The physiological manifestations of severe magnesium depletion are the following: hypokalaemia and hypercalcaemia, neuromuscular hyperexcitability, electrocardiographic abnormalities and cardiac arrhythmias. Adverse heartrhythm changes where observed after 78 days of magnesium depletion with an intake of 101 mg magnesium/day (Nielsen et al. 2007). Therapeutic use of magnesium in heart arrhythmia conditions (Kalus et al 2003 Dittrich et al 2003, Kiziltepe et al 2003)and to reduce the risk of eclampsia in women with pre-eclampsia (Duley et al 2003, Livingston et al 2003, Belfort et al 2003; Altman et al 2002) has received wide scientific attention in recent years.

The neuroprotective role for antenatal magnesium sulphate therapy given to women at risk of preterm birth for the preterm foetus has also been established (Doyle et al. 2009).However, no studies have so far been conducted to show a preventive potential of high versus low-magnesium diets in relation to reducing the risk of these conditions in the general population.

5.Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake

Magnesiumtutkimusta on haitannut jo vuosia magnesiumstatuksen hyvien biomerkitsijöiden puuttuminen (Witkowski et al. 2011). Tällä hetkellä sellainen tieto, joka voisi osaltaan vaikuttaa näyttöpohjaisten ravintosuositusten kehittelyyn, on kuitenkin rajallista, erityisesti vaurioaltteissa väestöryhmissä kuten imeväisten, lapsien ja nuorien, raskaana olevien ja iäkkäiden ryhmissä (Witkowski et al. 2011).

Magnesium research has for years been hampered by the lack of good biomarkers of body status (Witkowski et al. 2011). At present, useful data that could contribute to the development of evidence-based dietary recommendations is limited, espe cially for specific vulnerable population groups, such as infants, children and adolescents, pregnant women and the elderly (Witkowski et al. 2011).

Epidemiologisista tutkimuksista on raportoitu matalan magnesiuminsaannin ja lisääntyneen tautiriskin välistä suhdetta seuraavissa taudeissa: kardiovaskulaariset taudit, hypertensio, aivohalvaus, colorektaalinen tuumori, lihavuus ja 2- tyypin diabetes (Zhang et al. 2012, Houston M 2011, Larson et al. 2012, Wark et al. 2012, Bo et al. 2006, Song et al. 2005, He et al. 2006, Ford et al. 2007, McKeown et al. 2008, Chacko et al. 2010, Larsson et al. 2007). Tällä hetkellä kuitenkin tuloksia on vaikea tulkita, koska on mahdotonta sanoa, johtuvatko havaitut assosiaatiot primääristi juuri magnesiumin saannista vai muista osatekijöistä, mitä magnesiumpitoisessa ravinnossa esiintyy. Tälläisia magnesiumpitoisia elintarvikkeita ovat täysviljat, pavut, pähkinät ja vihreät lehtevät vihannekset. Korkeatasoisia RCT- tutkimuksia on tältä alueelta vain niukalti (Witkowski et al. 2011).

Epidemiological studies have reported a relationship between low magnesium intake and increased risk of cardiovascular disease, hypertension, stroke, colorectal tumor risk, obesity and type 2 diabetes (Zhang et al. 2012, Houston M 2011, Larson et al. 2012, Wark et al. 2012, Bo et al. 2006, Song et al. 2005, He et al. 2006, Ford et al. 2007, McKeown et al. 2008, Chacko et al. 2010, Larsson et al. 2007). However, at present the results are difficult to interpret as it is not possible to tell whether the observed associations are primarily attributable to magnesium intake itself or other constituents of magnesium-rich food, i.e.whole grains, beans, nuts and green leafy vegetables. High quality RCT’s in the area are scarce(Witkowski et al. 2011).

Aikuiset, Adults

Koska puuttuu magnesiumstatuksen funktionaalisia merkitsijöitä, niin ainoana perustana tarpeiden arvioimiseen ovat tasapainotutkimukset. Tasapainotutkimuksilla on kuitenkin rajallisuutensa, koska magnesiumin absorptio vaihtelee eri saantimäärillä ja toisaalta keho näyttää sopeutuvan matalaan saantiin tehostamalla absorptiota.

US FNB (1997) asetti arvioidun keskimääräisen magnesiumintarpeen (Estimated Average Requirement, EAR) seuraavasti: 19-30 vuotiaille naisille EAR 255 mg magnesiumia päivässä; 19-30 vuotiaille miehille EAR 330 mg magnesiumia päivässä.Tästä tulee naisten päivittäiseksi saantisuositukseksi (RDA, ( Recommended Dietary Allowance) 310 mg päivässä ja miesten RDA 400 mg päivässä. RDA-lukemat ovat korkeammat ikäryhmässä 31-70 vuotta t: RDA tämän ikäisille naisille on 320 mg päivässä ja miehille 420 mg päivässä näissä amerikkalaisissa suosituksissa.

In the absence of functional indicators of magnesium status, the only basis we have

for evaluating requirements are balance studies. As absorption of magnesium varies with the dietary intake and it seems possible to adapt to a low intake through more effective absorption .The USA Food and Nutrition Board(1997) set an Estimated Average Requirement (EAR) for magnesium of 255 mg/day for women and 330 mg/day for men aged 19-30 years. RDA (Recommended Dietary Allowance) is accordingly 310 and 400 mg/day for women and men respectively. The values are slightly higher for the age group 31-70 years: RDA for women is set at 320 mg/day and for men 420 mg/day.

Hunt ja Johnson setvivät 27 tasapainotutkimusten antamt tiedot vuonna 2006 US maanviljelysvirastossa ja he olivat sitä mieltä, että aiemmin arvioitu EAR (USA FNB) saattaisi olla liian korkea. Neutraalimagnesiumin tasapaino oli odotettavissa magnesiumin saannilla 165 mg päivässä. Ei ikä eikä sukupuoli vaikuttanut magnesiumin saannin ja erityksen väliseen suhteeseen ( Hunt et Johnson 2006). Nämä tiedot raportoitiin vain aikuisilta.

Data from 27 balance studies where pooled by Hunt and Johnson in 2006 at the US department of Agriculture, and they suggested that the previously estimated EAR by the USA Food and Nutrition Board might have been too high. Neutral magnesium balance was predicted at a magnesium intake of 165 mg/day. Neither age nor sex affected the relation between magnesium intake and output (Hunt & Johnson 2006). Data were reported for adults only.

EU SCF- magnesiumin saannista tehtyjen observaatioiden perusteella - piti hyväksyttävänä magnesiumin saantina 150 - 500 mg magnesiumia päivässä.

The EU Scientific Committee for Food (1993) considered 150-500 mg/d to an acceptable range of magnesium intake, based on observed intakes.

Mitä tulee pohjoismaisiin suosituksiinNNR1 2004 suositteli miehille 350 mg ja naisille 280 mg magnesiumia päivässä ( myös raskaana oleville ja imettäville). . Ei ole tullut mitään painavaa uutta tietoa asiasta, joten mitään muutoksia näihin suositeltuihin arvoihin ei ole tehty (Hunt et Johnson 2006, Witkowski et al. 2011, Brown et al. 2012).

The Nordic Recommendations of 2004 recommended 350 and 280 mg magnesium/day for

men and women (including pregnant and lactating women) respectively. There are no substantial new data since then indicating that these values should be changed (Hunt & Johnson 2006, Witkowski et al. 2011, Brown et al. 2012).

Vauvat ja lapset, Infants and children.

Rintamaidon magnesiumpitoisuus on 23- 47 mg litrassa (Brown et al. 2012). Rintamaidon magnesiumpitoisuus on suhteellisen vakioista imetyksen ensimmäiset 12 kuukautta (Dorea 2000). Lapsille suositellun saannin arvot (RI) pidetään ennallaan kuten vuonna 2004.

The magnesium content in human milk is 23-47mg/L (Brown et al 2012). The concentration of magnesium in human milk is relatively constant the first 12 months of lactation (Dorea 2000). For children the RI values from 2004 are maintained (NNR2004).

6. Suurin hyväksyttävä saanti ja toksisuus, Upper intake levels (UL) and toxicity

Liiasta magnesiumin saannista (kuten 0.5 -5 grammasta magnesiumia) seuraa ripulia, mutta ei muuten erityistä haittaa, jos munuaiset toimivat normaalisti.
US FNB (US Food and Nutrition Board, 1979) on asettanut suurimman siedettävän annoksen” TUIL (Tolerable Upper Intake Level) magnesiumlisävalmisteille ja tämä on raja on 350 mg magnesiumia päivässä.
Tämä raja perustuu siihen matalimpaan havaittuun haitalliseen saantiin ( LOAEL-raja: Lowest Observed adverse effects level) raja on observoitu matalin magnesiuminhaittoja osoittava taso.
EU SCF ( EU Scientific Committee on Food) on samantapaisiin tietoihin perustaen derivoinut magnesiuminlisälle suurimman siedetyn annoksen tason: 250 mg päivässä.
Ylin hyväksyttävä saanti (UL) ei koske sitä magnesiumia, mitä esiintyy normaalisti ruoissa ja virvokkeissa.

An excessive magnesium intake (0.5-5 g) gives diarrhoea,but otherwise no negative symptoms when kidney function is normal.The USA Food and Nutrition Board (1997) has set a Tolerable Upper Intake level of 350 mg/day from supplements. This level is based on lowest observed adverse effect levels.

The EU Scientific Committee for Food (2001)has derived a level of 250 mg magnesium per day based on similar data.

The UL does not include magnesium normally present in foods and beverages.

Viitteet, References

Päivitys NNR2012 mukaan

Suomennosta 8.3. 2013