Natrium ja suola NNR 2012 mukaan

NNR 2012 Natrium suolana, Sodium as salt (S. 515-

Päivitys käynnissä. Lähteenä  NNR 2012 kirja ISBN 978-92-893-2670-4. Päivitetään  esivedosta ( draft). 

1. Väestötavoitteet natriumin ja suolan käytölle Population goal Sodium, salt.

2. Johdanto, Introduction

3. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake

4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

5.Tarve, Requirement

6. Suola ja verenpaine, Salt and blood pressure Tähän asti päivitetty 15.4. 2016 

(7.Väestön poikkileikkaustutkimuksia Cross-sectional population studies

8. Kliinisiä kokeita, Clinical trials

9. Väestön observaatiotutkimuksia ja väestöpohjaisia interventiotutkimuksia Observational population studies  and population- based intervention studies.

10. Suolan saanti ja lasten verenpaine, .Salt intake and blood pressure among children

11. Muut ravintotekijät ja verenpaine, Other dietary factors and blood pressure

12. Suola, sairastavuus  ja mortaliteetti,  Salt and morbidity and mortality

Sydänverisuonitaudit, Cardiovascular disease(CVD)

Syöpä, cancer

Muut , Other outcomes

13. Suositeltu saanti, Recommended intake: Aikuiset, Adults; Lapset, Children

Kansainvälisten asiantuntijoiten raportteja , International expert reports

14. Suositusten perusteluja, Reasoning behind the recommendation

Viitteitä, References)

Draftin entinen linkki: 

http://www.slv.se/upload/NNR5/Chapter%20Sodium%20NNR%202012.pdf

1. Natrium (Na) suolana (NaCl). Sodium as salt (s. 515)

Väestötavoite - Population goal

Natrium: Aikuisten ja yli 10 vuotiaitten natriumin saanti: 2-4 grammaa päivässä.(

Sodium: Adults and children over 10 years sodium); 2-4 g/ d.

2-9 vuotiatten lasten natriumin saanti: 05 grammaa megajoulea kohti.

Children 2- 9 years: nariumin saanti (sodium) 0,5 g / MJ.

Suola NaCl: Aikuisten ja yli 10 vuotiaitten suolan saanti (NaCl) 6 g päivässä.

Salt NaCl: Adults and children over 10 y.: 6 g/d.

Lasten 2- 9 vuotiaitren suolan saanti 3-4 grammaa päivässä.

Children 2-9 years: Salt 3-4 g/d.

2. Johdanto, Introduction (s. 515)

Suola on sama asia kuin natriumkloridi (NaCl, Sodium chloride) ja sitä käytetään ruoan osana tai höysteenä. Myös prosessoimattomissa elintarvikkeissa esiintyy suolaa, mutta tavallisesti hyvin matalia pitoisuuksia. 1 gramma suolaa vastaa 0.4 grammaa natriumia (Na) ja 1 gramma natriumia (Na) vastaa 2.5 grammaa ruokasuolaa (NaCl). Yksi millimooli (1 mmol) natriumia vastaa 23 mg natriumia ja se vastaa noin 58 milligrammaa ruokasuolaa NaCl.

• Salt is nutritionally equivalent to sodium chloride (NaCl) and is used as a food ingredient or

condiment. Sodium is also found in unprocessed foods but usually in very low concentrations. 1 gram salt corresponds to about 0.4 g sodium and 1 g sodium is equivalent to 2.5 g salt. 1 millimole (mmol) sodium corresponds to 23 mg and is equivalent to about 58 mg sodium chloride.

4. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake (s. 515-516)

Natriumin (Na) päälähteitä ovat kaikenlaiset prosessoidut elintarvikkeet, esim. leipä, juusto, levitteet, liha- ja kalatuotteet. Natriumia saadaan vaihtelevasti ruoanlaiton lisäsuolasta ja pöytäsuolasta määriä, jotka ovat 10 - 20 % kokonaissuolansaannista. Pohjoismaisen väestön suolan kokonaissaannista on saatu vain niukkoja tietoja. Kansallisten elintarviketasapainotilastojen mukaan Pohjoismaisen väestön suolansaatavuus on henkilö kohden 10-12 grammaa päivässä. Aikuisista tehtyjen kansallisten ravitsemuskatsausten mukaan natriumin saantiarviot ovat yleisesti ottaen edellisiä matalammat. Aikuisten ravinnon keskimääräinen natriumpitoisuus ( g/ 10 MJ) kansallisten ravitsemustutkimusten mukaan laskettuna on ollut seuraava (suluissa vastava suolamäärä)

Tanskassa miehillä 3,9 g Na ( 9,8 g suolaa) päivässä ja naisilla 2,9 g Na (suolaa 7,3 g) päivässä. Suomessa 3,7 g Na miehillä (9,3 g suolaa) päivässä ja naisilla 2,7 g Na ( suolaa 6,8 g ) päivässä. Islannissa 3,8 g Na miehillä (9,1g suolaa)päivässä; naisilla 2.6 g Na päivässä, 6.5 g suolaa päivässä. Ruotsissa 3.6 g Na (9.0 g suolaa) päivässä mirhillä ja 2.7 g Na ( 6.9 g suolaa) päivässä naisilla.

Tähän ei ole sisällytetty ruokaan maun mukaan tehtyjä suolalisiä aterian yhteydessä. Suomalaisväestöstä saadut ravintotutkimustutkimukset (ravintopäiväkirjat, 24 tunnin – tai 48 tunnin ravintorekisteröinnit) vaikuttavat päteviltä ja saadut arvioidut natriumin keskimääräisestä saannita antavat samanalaisia arvioita natriumin oton tasosta kuin 24-tunnin U-natriumin erityksestäkin saadut määritykset. Tulokset 24-tunnin u-näytteistä eri väestöryhmistä osoittavat laajaa variaatiota vaihtelualueen ollessa 7 grammasta 12 grammaan suolaa päivässä.

• The main sources of sodium in the diet are processed foods e.g. bread, cheese, spreads, meat and fish products. The contribution of sodium from added salt in cooking and at the table varies but in averagethis intake constitutes approximately 10% to 20% of the total salt intake. Data on the total dietary intake of sodium in Nordic populations are scarce. According to national food balance sheets , the daily amount of salt available for consumption in the Nordic countries is estimated to be 10g to 12 g per person and day. Estimations of the sodium intake from national dietary surveys among adults generally show somewhat lower values. Average dietary sodium contents calculated from national dietary surveys among adults were in:

Denmark 3.9 g/day (9.8g salt) in men and 2.9 g/day in women (7.3 g salt),

Finland 3.7 g in men (9.3 g salt) and 2.7 g in women (6.8 g salt),

Iceland 3.8 g in men ( 9.1 g salt) and 2.6 g in women (6.5. g salt)

and in Sweden 3.6 g in men (9.0 g salt) and 2.7 g ( 6.9 g salt) in women.

• The contribution from discretionary salt intake, such as that rom extra salt added to meals etc, - is generally not included in these estimates. Data from Finnish population studies suggest that sodium intake assessed from dietary records, and 24 -hour and 48-hour dietary recalls are valid and give similar estimates of the mean level of sodium intake as determinations of 24-hour urinary sodium. Results from 24-h urine collections in different population groups show wide variations ranging from about 7 g to 12 g of salt per day.

4. Fysiologia ja aineenvaihdunta. Physiology and metabolism (s. 516)

Natrium on välttämätön lukuisissa aineenvaihdunnallisissa prosesseissa solun sisällä ja se osallistuu happo-emästasapainon,solun ulkoisen tilavuuden (ECV) osmoottisen paineen, veritilavuuden, hermofunktioiden sekä glukoosin ja tiettyjen aminohappojen kuljetussmekanismien säätelyyn.

Kehon natriumallas on aikuisella noin 100 grammaa. Tästä määrästä noin puolet on solunulkoisessa tilavuudessa (ECV) ja 10 prosenttia on solujen sisällä (ICV).  Loput on pääasiassa luustoon sitoutuneena ja siitä määrästä taas puolet on vaihtuvaista ja voi sen takia toimia natriumin varastona kehonnesteiden tarpeita varten .

• The sodium ion is essential for a number of metabolic processes in the cell and is involved
  in the regulation of the acid- base balance, the osmotic pressure in extracellular fluid volyme ( ECV), blood volume, nerve function, and the transport mechanisms for glucose and certain amino acids.
  The body pool of sodium in an adult is approximately 100 g. About half is found in the
  extracellular fluid (ECV) and 10 % in the cells. The rest is mainly bound in the skeleton, of
  which half is exchangeable and thereby functions as a store for the body fluids.

Natriumin imeytyminen on tehokasta ja yleensä yli 90% ravinnon natriumista imeytyy.

• The absorption of sodium is effective and generally amounts to more than 90 % of the dietary intake.

Natrium erittyy pääasiallisesti munuaisista, missä se säätyy hyvin tehokkaasti vastaamaan natriumin ja nesteitten saantia. Ihon kautta tapahtuvat natriumin menetykset meidän pohjoisessa ilmanalassamme eivät ole yleensä yhtä millimoolia (1 mmol) enempää vuorokaudessa. Pieni määrä natriumia menee myös ulosteeseen päivittäin ( 0.1- 8 mmol). Mutta ankarassa hikoilussa tai kovassa ripulissa tai voimakkaissa oksennuksissa munuaisen ulkopuolinen natriumin menetys saattaa muuttua kliinisesti merkitseväksi.

Terveet munuaiset voivat pidättää miltei kaiken natriumin kehoon, koska munuaistubulussolut absorboivat 99,5 prosenttiin saakka natriumjonia takaisin. Mutta terve munuainen pystyy myös tarvittaessa erittämään kehosta suuriakin määriä natriumia. Tähän munuainen vaatii tyydyttävän veden saannin, koska virtsa ei konsentroidu (väkevöidy) yli tietyn asteen. Natriumin päivittäinen erittyminen munuaisten ja ihon kautta on normaalisti 100 - 200 mmol (millimoolia).

• The excretion of sodium mainly occurs through the kidneys, where it is effectively regulated depending on sodium and fluid intake. Losses through the skin in our climate are generally not more than 1 mmol/d. Small amounts of sodium (0.1-8 mmol) are also lost daily in the faeces. During profound sweating, in massive diarrhoea or vomiting, the extrarenal loss may be clinically significant.
• Healthy kidneys can retain almost all sodium in the body, since the tubuli cells reabsorb sodium up to 99.5 %. Healthy kidneys can also excrete large amounts of sodium. This requires a satisfactory water supply, since the urine cannot be concentrated more than to a limited degree. The daily excretion through kidneys and skin is normally 100 - 200 mmol.

5. Tarve. Requirement (s.516-7)

Ravintonatriumin puutetta ei Pohjoismaissa tavallisesti esiinny. Akuutti natriuminvaje saattaa kuitenkin kehittyä ankaran hikoilun yhteydessä, jos samalla nautitaan suuria määriä natriumitonta nestettä tai jos esiintyy pitkäaikaista oksentelua ja ripulia eikä menetyksiä korvaavaa suolalisää saada. Natriumvajeen kliinisiä oireita ovat lihaskrampit, ruokahalun katoaminen ja verenkierrolliset häiriöt. Vaikeasta natriuminpuutteesta seuraa kooma (tajuttomuus) ja menehtyminen.

Aikuisella natriumin tasapaino pysyy yllä niinkin pienellä natriumin saannilla kuin 10 millimoolia (mmol) eli 230 mg natriumia vuorokaudessa, mikä on suolamääränä 0.6 grammaa ruokasuolaa (NaCl). Natriuminsaannin hyväksytyksi alarajaksi on arvioitu 25 millimoolia (mikä on 575 milligrammaa natriumia) ja se vastaa suolana noin 1,5 grammaa suolaa (NaCl) ja ottaa huomioon fyysisestä aktiivisuudesta ja ilmanalasta johtuvan variaation (Estimated Lower Limit of intake, LI)

• Dietary sodium deficiency does not normally occur in the Nordic countries. Acute deficiency, however, can develop in connection with heavy sweating in combination with large fluid intakes devoid of sodium, or in connection with prolonged vomiting and diarrhoea without a compensatory salt supply. Clinical symptoms include muscle seizures, loss of appetite, and circulation disturbances. Severe deficiency can result in coma and death.
• Among adults, sodium balance can be maintained at intakes as low as 10 mmol (230 mg) per day corresponding to about 0.6 g of salt. An intake of 25 mmol (575 mg) per day, corresponding to about 1.5 g salt, is set as the estimated lower limit of intake (LI), and accounts for variation in physical activity and climate.

6. Suola ja verenpaine, Salt and blood pressure (s. 517)

Kansanterveyden näkökulmasta natriumin merkitys ruokasuolana on saanut eniten kiinnostusta osuudesta verenpaineen säätelyyn. Jo Kempnerin klassisista havainnoista 1930- 1940 luvulta alkaen on tutkittu suolan ja verenpaineenvälistä korrelaatiota. Hän hoiti mm diabeettisia ja verenpainepotilaitaan suolarajoitetulla riisi- ja hedelmädieetillä, jossa oli alle 2 grammaa suolaa päivässä ja hän havaitsi että verenpaineet laskivat voimakkaasti useimmilla näistä potilaista.

• From a public health perspective the role of sodium as dietary salt in the regulation of blood pressure has received most interest. The relationship between salt and blood pressure has been studied since Kempner´s classic observations during the 1930s and 1940s (4). He treated e.g. diabetics and hypertensive subjects with a salt-restricted rice and fruit diet containing less than 2 grams of salt per day and found that blood pressure was drastically reduced among most of these patients.
  
  Päivitystä 15.4. 2016 
  
  
  Tästä eteen päin draftin päivitys käynnissä kirjasta NNR 2012. :  

7. Väestön poikkileikkaustutkimuksia, Cross-sectional population studies

(a) Väestötutkimukset ovat osoittaneet, että verenpainetauti on harvinaista, jos suolankäyttö on hyvin vähäistä, alle 2 grammaa suolaa päivässä. Ja toisaalta niillä alueilla, missä suolankäyttö on hyvin vahvaa ( 30- 36 grammaa suolaa päivässä), on raportoitu 30- 35 prosentilla väestöstä vaikeaa hypertensiota.

Population studies have shown that hypertension is rare in populations with a very low salt

intake (< 2 g/d) and that blood pressure does not rise with age (5, 6). In areas with very high salt intakes (30-35 g/d), severe hypertension has been reported among 30-35% of the

population (5).

(b) Suuressa Intersalt monikeskustutkimuksessa selvitettiin suhdetta 24- tunnin natrium- ja kaliumerityksen sekä verenpaineen kesken. Tutkimus käsitti iältään 20 - 59 vuotiaita miehiä ja naisia (n= 10 000) eri puolilla maailmaa sijaitsevissa keskuksissa ( 52 keskusta). Keskimääräinen päivittäinen natriumeritys virtsaan ( U-Na) vaihteli keskusten kesken 0,1 millimoolista 242 millimooliin. Neljässä keskuksessa, joissa natriumeritys oli hyvin matalaa, verenpaineetkin olivat matalia eikä mitään ikään liittyvää verenpaineen nousua ollut havaittavissa. Muissa 48 keskuksessa natriumin eritys oli suhteessa verenpaineen lisääntymään, mutta ei keskimääräiseen verenpaineeseen tai korkean verenpaineen esiintymiseen. Kaliumin eritys (U-K) suhtautui negatiivisesti verenpaineeseen yksilöissä, kun taas natrium: kalium suhde (Na:K) osoitti samaa mallia kuin natrium. BMI ja raju alkoholin käyttö korreloivat vahvasti verenpaineeseen.

In the large, multi-centre Intersalt study (6) the relationship between 24-h sodium and potassium excretion and blood pressure was investigated. The study included 10 000 men and women aged 20- 59 years from 52 centres around the world. The median sodium excretion varied from 0.2 mmol/d to 242 mmol/d between centres. In four centres with very low sodium excretion, blood pressure was low and no age-related increase was observed. In the other 48 centres, sodium excretion was related to the increase in blood pressure with age but not to median blood pressure or prevalence of high blood pressure. Potassium excretion was negatively related to blood pressure on an individual basis, while the sodium: potassium ratio showed a pattern similar to that of sodium. Body mass index and heavy alcohol intake were strongly related to blood pressure.

(c) Law et al. analysoivat verenpaineesta ja natriumin saannista 24 yhteiskunnassa eri puolella maailmaa . ( n = 47 000 henkilöä) julkaistuja tietoja ( myös Intersalt tutkimus kuului näihin). Saannissa otettiin huomioon verenpaineitten eroavuudet taloudellisesti kehittyneiden ja alikehittyneiden yhteiskuntien välillä, jotta minimoitaisiin assosiaation yliarviot muista hämäävistä verenpaineen determinanteista päin. Kirjoittajat havaitsivat, että verenpaine oli keskimäärin korkeampi taloudellisesti kehittyneissä yhteiskunnissa, mutta liittymä suolan saantiin oli samankaltaista molemmisa yhteiskuntatyypeissä. Natriumin saannissa 100 mmol:n vuorokautinen ero assosioitui keskimääräiseen eroon systolisessa paineessa, mikä oli 15 -19 vuotiailla 5 mmHg ja 60 - 69 vuotiailla 10 mm Hg. Erot diastolisessa paineessa olivat suuruudeltaan näistä noin puolet. Kirjoittajat tekivät johtopäätöksen, että verenpaineen assosioituma natriumin saantiin on huomattavasti laajempialaista, mitä yleensä on arveltu ja assosioituma lisääntyy iästä ja alkuverenpaineesta riippuen. Myös väestöryhmän sisäisistä tiedoista saadaan yleisesti ottaen tukea tälle assosioitumiselle.

Law et al. (7) analysed published data on blood pressure and sodium intake for 24 different communities (47,000 subjects) throughout the world, including the Intersalt study. Allowance was made for differences in blood pressure between economically developed and underdeveloped communities to minimise overestimation of the association through confounding with other determinants of blood pressure. The authors found that blood pressure was higher on average in the developed communities, but the association with sodium intake was similar in both types of community. A difference in sodium intake of 100 mmol/24 h was associated with an average difference in systolic blood pressure that ranged from 5 mm Hg at age 15-19 years to 10 mm Hg at age 60-69. The differences in diastolic blood pressure were about half as great. The authors concluded that the association of blood pressure with sodium intake is substantially larger than is generally appreciated and increases with age and initial blood pressure. Data from within population studies also generally support an association (8, 9).

(d) EPIC-Norfolk tutkimus suoritettiin 45 - 79- vuotiaista aikuisista ( n = 23 104) ja tässä havaittiin että keskimääräinen systolinen ja diastolinen verenpaine nousivat kun U-natrium: Kreat suhde kasvoi systolisen/diastolisen erojen ollessa tällöin 7.2/ 3.0 ylimmän ja alimman kvintiilin kesken. Tämä suuntaus oli riippumatonta iästä, BMI:stä, tupakanpoltosta ja virtsan U-kalium:Kreat - suhteesta ja oli johdonmukaista sukupuolen ja verenpaineanamneesin kanssa..

In the EPIC-Norfolk (the European Prospective Investigation into Cancer in Norfolk) study

with 23,104 community-living adults aged 45 to 79 years, mean systolic and diastolic blood

pressure increased as the ratio of urinary sodium to creatinine increased, with differences of 7.2 /3.0 mmHg for systolic/diastolic blood pressure between the top and bottom quintiles (10).This trend was independent of age, body mass index, smoking and ratio of urinary potassium to creatinine, and was consistent by sex and history of hypertension.

8. Clinical trials

On julkaistu useita kliinisten kokeitten meta-analyysejä ravintosuolan rajoitukssta . Niitä on eri aihepiireistä ja sisällytyskriteerit ovat erilaisia.

Several meta-analyses of clinical trials of dietary salt reduction have been published (10-14). These differ in scope and inclusion criteria.

(a) .Law et al. analysoi myös 68 cross-over ja 10 kontrolloitua sokkokoetta suolan rajoituksesta normotensiivisillä ja hypertensiivisillä yksilöillä. (1989 julkaistuja). He havaitsivat että suolarajoituksen verenpainetta laskeva vaikutus korreloi kokeen pituuteen; alle 4 kuukauden kokeissa oli vaikutus vähäisempi. Heidän johtopäätöksiään oli, että 50 - 59 vuotiailla päivittäinen suolareduktio 50 mmol (noin 3 grammaa suolaa) madaltaisi muutamassa viikossa systolista painetta keskimäärin 5 mmHg normotensiivisillä ja 7 mmHg hypertensiivisillä, joilla painetasot olivat korkeita (170 mmHg ). Diastoliset paineet alenisivat myös puolella systolen alenemista. 
 

Law et al. (11) analysed 68 cross-over and 10 randomised controlled trials of salt reduction among normotensives and hypertensives, which included studies published up to 1989. They found that the blood pressure lowering effect of salt restriction was related to the duration of the study, with less effect in trials lasting less than 4 weeks. They concluded that in people aged 50-59 years, a reduction in daily sodium intake of 50 mmol (approximately 3 g of salt) would, after a few weeks, lower systolic blood pressure by an average of 5 mm Hg, and by 7 mm Hg in those with high blood pressure (170 mm Hg). The diastolic blood pressure would be lowered by about half as much.

(b) Midgley et al. analysoivat 56 eri koetta, joita julkaistiin 1966 – 1994. Henkilöt sijoitettiin sokkokokeessa kontrolli- tai ravintonatriuminterventio-ryhmään; natriumin eritys virtsaan monitoroitiin ja tulokset katsottiin vaikutuksista systoliseen ja diastoliseen verenpaineeseen. Useat näistä tutkimuksista , jotka olivat julkaistu ennen vuotta 1990, eivät sisältyneet Law et al. analyysiin.

Keskimääräinen vähenemä päivittäisessä U- natriumerityksessä oli 95 mmol/ vrk ( 71- 119 mmol/ vrk) 28:ssa kokeessa 1131 hypertensiivisellä yksilöllä ja 125 mmol/ vrk (95- 156 mmol/ vrk) 28:ssa kokeessa 2374 normotensiivisillä yksilöillä. Mainittu vähenemä U-Na erityksessä ( kun natriumin saantia rajoitettiin) korkeata verenpainetta sairastavalla vähensi systolista painetta 5.9 mmHg ja diastolista painetta 3.8 mmHg. Normaaliverenpaineisen natriumeritysen vähenemä 125 mmol vuorokaudessa vähensi systolista verenpainetta merkitsevän 1.6 mmHg, mutta diastolinen vähenemä oli niin vähäinen (0.5 mmHg), että se ei ollut merkitsevä. Koejärjestelyn heikkoutena normaaliverenpaineisten suhteen oli kokeen lyhyt kesto ( 14 vrk), vaikka asiantuntijat vahvistavat, että lyhempiaikaisissa koejärjestelyissä (alle 2 viikkoisissa) on tendenssiä suurempaan verenpaineen laskuun . Tämä on Law et al. löytöjen vastaista ja voisi johtua komplianssiongelmista pitkäkestoisempien tutkimusten yhteydessä. Kokeiden normotensiivit yksilöt ovat yleensä nuoria, kun taas hypertensiivit yksilöt ovat keski-iäisiä tai vanhempia. Verenpaineen laskemat olivat suurempia vanhemmillä yksilöillä kuin nuoremmilla, kun taas normotensiiveistä ei ole näitä tietoja.

Midgley et al. (12) analysed 56 trials, published between 1966 and 1994, that had

randomised allocation of subjects to control and dietary sodium intervention groups, monitored by sodium excretion, with outcome measures of both systolic and diastolic blood pressure, selected by blinded review of the methods section. Several of these studies, including some published before 1990, were not included in the analysis by Law et al. (11).

The mean reduction in daily urinary sodium excretion was 95 mmol/d (71-119 mmol/d) in 28 trials with 1,131 hypertensive subjects and 125 mmol/d (95-156 mmol/d) in 28 trials with 2,374 normotensive subjects.

In hypertensive subjects, a reduced urinary sodium excretion of 95 mmol/d reduced systolic blood pressure by 5.9 mm Hg (95 % CI 4.1 to 7.8 mm Hg) and diastolic blood pressure by 3.8 mm Hg (95 % CI 2.9 to 4.8 mm Hg).

In normotensive subjects, the corresponding changes for a reduced urinary sodium excretion of 125 mmol/d were a reduction of 1.6 mm Hg (95 % CI 0.9 to 2.4 mm Hg) for systolic and of 0.5 mm Hg (non-significant; 95 % CI -0.1 to 1.2 mm Hg) for diastolic blood pressure.

A weakness of the analysis of trials on normotensives was the short duration of the trials (on average 14 days), although the authors state that there was a tendency for a greater blood pressure reduction in trials with a shorter duration (< 2 weeks). This is in contrast with the findings of Law et al (10) and could be due to problems of compliance in some of the more long term-studies.

Trials on normotensive subjects involved mainly young subjects, while the trials on hypertensives mainly involved middle-aged or older subjects. The decreases in blood pressure were larger in trials on older hypertensive individuals than on younger, whereas no data are given for the normotensives.

(c) Graudal et al. julkaisivat erään toisen meta-analyysin, mikä käsitti 58 sokkokoetta, joissa rajoitettiin natriumia korkeaa verenpainetta sairastavilla ja 56 koetta normaaliverenpaineisilla ( 1966 - 1997 aikoihin julkaistuja). Hypertensiopotilailla alentunut U-Na (118 mmmol/ 24 h) johti merkitsevään systolisen paineen aleneman, mikä oli 3,9 mmHg ja diastole aleni 1,2 mmHg,
Normaaliverenpaineisilla alentunut keskimääräinen natriumin eritys ( U- Na 160 mmol/ 24) assosioitui merkitsevään keskimääräiseen systolen laskuun 1,2 mmHg, mutta diastolen lasku ei ollut merkitsevä, vain 0.26 mmHg.. Tässäkin normotensiivisillä oli keskimäärin vain 8 päivän kestoinen tutkimus, koehenkilöt olivat nuoria n 27 vuotiaita ja heidän keskimääräinen systolinen paineensa oli 120 mmHg. Tämä rajoittaa tulosten relevanssia kansanterveystyölle. Hypertensiopotilaiden keskimääräinen koeaika oli 28 vrk, keskimääräinen ikä 49 vuotta, joten tulosta voi verrata Midgleyn et al analyysiin.

Graudal et al. (13) published another meta-analysis including 58 randomised trials on dietary sodium restriction among hypertensives and 56 trials among normotensives published between 1966 and 1997. In 58 trials of hypertensive persons (exact criteria not stated), a reduced urinary mean sodium excretion of 118 mmol/24 h gave a significant reduction in systolic blood pressure of 3.9 mm Hg and diastolic blood pressure of 1.2 mm Hg. In 56 trials of normotensive persons, a reduced mean sodium excretion of 160 mmol/24 h was associated with a significant average reduction in the systolic blood pressure of 1.2 mm Hg, while a non-significant reduction in the diastolic blood pressure of 0.26 mm Hg was observed. In this study too, trials on normotensives had a short duration, mean of only 8 days, and included younger subjects (mean age 27 years) with a mean systolic blood pressure of 120 mm Hg. This limits the relevance of the results for public health action. The mean duration of trials of hypertensives was 28 days and the mean age of the subjects was 49 years, which is comparable to the analysis by Midgley et al (12).

(d) Cutler et al. tekivät myös meta-analyysin 23 julkaistusta kokeesta 1994 keskivaiheilla. Kokeeseen sisällytettiin tiukemmin kriteerein. Yhteenvetona natriumin erityksen 100 mmol suuruinen vähenemä vuorokaudessa (vastaten 5,9 g suolaa) assosioitui systoliseen paineen laskuun, mikä oli 4,8 mmHg hypertensiiveillä ja 2,3 mmHg normotensiiveillä koehenkilöillä. Vastaavat diastoliset verenpaineen vähenemät olivat 2,5 ja 1,4 mmHg.

The meta-analysis by Cutler et al. (14) included 23 trials published up to mid-1994. The lower number of trials included was due to stricter inclusion criteria. The combined weighted data showed that a decrease in sodium excretion of 100 mmol Na/24 h (5.9 g salt) was associated with a reduction in systolic blood pressure of 4.8 mm Hg in hypertensives and 2.3 mm Hg in normotensives. The corresponding figures for diastolic blood pressure were 2.5 and 1.4 mm Hg, respectively.

(e)Geleijnse et al. tekivät meta-analyysin ainoastaan yli 2 viikkoa kestäneistä kontrolloiduista sokkokokeista ottaen mukaan 40 koetta (1966 - 1991 ajoilta). Keskimääräinen U- natriumin erityksen lasku (77 mmol Na/ 24 t.) ( vastaten 4,5 g suolaa) assosioitui systolisen verenpaineen laskuun 2,5 mmHg ja diastolisen laskuun 2,0 mmHg. Hypertensiossa verenpaineenlaskemat olivat suurempia ja sama tendenssi nähtiin myös vanhemmilla yksilöillä. 
 

In the meta-analysis by Geleijnse et al. (15), only randomised controlled trials with duration greater than 2 weeks were included. Forty trials published between 1966 and 1991 were included. A median reduction in sodium excretion of 77 mmol/24 h (4.5 g salt) was associated with a 2.5 mm Hg reduction in systolic blood pressure and 2.0 mm Hg in diastolic blood pressure. Reductions were more pronounced in hypertensives and the same tendency was seen in older subjects.

(f) Seuraava meta-analyysi käsitti neljä viikkoa kestäneitä tai pitempiaikaisiakokeita samantapaisella U-Na erityksen vähenemällä (74 - 78 mmol/ 24 t.) ja siinä havaittiin systolisen paineen (SVP) vähenemän olevan 5,0 mmHg ja diastolisen (DVP) vähenemä 2,7 mmHg. hypertensiivisillä yksilöillä. Vastaavat luvut normaaliverenpaineiseilla olivat systolen osalta 2,0 mmHg ja diastolen osalta 1,0 mmHg. Annosvastesuhdetta oli havaittavissa SVP/ DVP alenemassa 7,2 / 3,8 mmHg hypertensiivisillä ja 3,6 / 1,7 mmHg normotensiivisillä natriumerityksen vähenemästä 100 mmol / 24 t.( noin 6 g suolaa).

A subsequent meta-analysis including trials with a duration of 4 weeks or more with a similar reduction in sodium excretion (74-78 mmol/24h) found a 5.0 mm Hg reduction in systolic blood pressure and 2.7 mm Hg in diastolic blood pressure among hypertensives. Corresponding figures for subjects with normal blood pressure were 2.0 mm Hg and 1.0 mm Hg, respectively (16). A dose-response relationship was observed with a SBP/DBP reduction of 7.2/3.8 mmHg among hypertensive and of 3.6/1.7 mmHg among normotensiveindividuals per 100 mmol/24h(6g salt) reduction in sodium excretion. 
 

Vain harva tutkimus selvittää natriumrajoituksen pitkäaikaisvaikutuksia.

(g) Jula et al. tutkivat vaikutuksia verenpaineeseen ja seerumin lipideihin non-farmakologisen hoidon aikana, mikä perustui pääasiassa natriumin rajoitukseen 12 kuukauden pituisessa kontrolloidussa sokkokokeessa. Osallistujat olivat keski-ikäisiä ( n = 91), aiemmin hoitamatonta lievää verenpainetta potevia miehiä ja naisia. Arvioidut natriumin määrät laskettiin U-Na /24 t. erityksestä, jonka alkutasot olivat miehillä 227 mmol/ 24 h ja naisilla 129 mmol / 24 t..12 kuukauden kuluttua miesten keskimääräinen paino oli laskenut 1.9 kiloa ja naisten 0.3 kg verrattuna perustasoon. Natriumerityksen vähenemä miehillä oli 122 mmol; 2.8 g Na, 7.0 g suola; , natriumvähenemä naisilla oli 66 mmol/ 24h, 1.5 g natriumia, 3.8 g suolaa.

Hoitoryhmässä rasvoista käsin tuleva energia laski miehillä 4 % ja naisillä 3 % heijastaen alentunutta tyydytettyjen ja kertatyydyttämättömien rasvojen alentunutta käyttöä. Verenpaineen verkkolasku ( ero muutoksissa hoitoryhmän ja kontrolliryhmän kesken) 12 kk aikana oli miehillä systolen osalta 8.2 mmHg ja diastolen osalta 5.8 mmHg; naisilla vastaavasti 9.5 mmHg ja 5.6. mmHg. Kaikki muutokset olivat merkitseviä. Hoitoryhmässä myös LDL-kolesteroli laski, miehillä 6,8% ja naisilla 12,1 %. 
 

Only a few studies have examined the long-term effects on blood pressure of sodium

restriction. Jula et al. (17) studied the effects on blood pressure and serum lipids of a non-

pharmacological treatment based mainly on sodium restriction in a 12-month controlled

randomized study with 91 middle-aged untreated mildly hypertensive men and women. The estimated daily sodium intakes, calculated from 24-h urines, decreased in men from 227 mmol to a mean level of 105 mmol, and in women from 129 mmol to 63 mmol.

After 12 months of non-pharmacological treatment, the mean weight in men was 1.9 kg lower and in women 0.3 kg higher compared to the baseline. In the treatment group, energy derived from fats decreased in men by 4 % and in women by 3 % reflecting decreased intake of saturated and monounsaturated fats. The net blood pressure decrease (difference in changes between treatment and control group) during the 12 months in men was 8.2 mm Hg for systolic and 5.8 mm Hg for diastolic blood pressure, and in women 9.5 mm Hg for systolic and 5.6 mm Hg for diastolic blood pressure. All changes were significant. In the treatment group LDL-cholesterol also decreased, by 6.8 % in men and by 12.1 % in women.

(h) DASH- tutkimus ( Dietary Intervention to Stop Hypertension) selvittää aikuisilta amerikkalaisilta erilaisten kontrolloitujen dieettien vaikutusta verenpaineeseen, joka on normaali tai lievästi koholla.

In the DASH trials (Dietary Intervention to Stop Hypertension) the effects of various controlled diets on the blood pressure of adult Americans with normal or moderately elevated blood pressure were studied (18,19).

(i) Sacks et al. katsoivat natriumin saannin vaikutusta verenpaineeseen 412 henkilöllä, jotka sokkotutkimuksella jaettiin käyttämään joko kontrollidieettiä (tyypillistä amerikkalaista ruokaa). Sitten tehtiin jatkorandomisaatio ja henkilöt asetettiin kolmea eri natriumpitoisuutta sisältäville dieeteille 30 päiväksi sokkojärjestyksessä crossing over- tapaan. Valitut koehenkilöt olivat yli 22 vuotiaita tai vanhempia, eivät käyttäneet verenpainelääkettä ja systoliset verenpainetasot olivat 120- 160 välillä. Diastolet 80 - 95 välillä.

Kontrollidieetin rasvojen tasapainotus vastasi keskimääräistä amerikkalaista ruokaa ( 36 E% rasvasta, 14E% kovaa rasvaa), mutta vihannesten, hedelmien ja maitotuotteiden osuus oli vähäisempi. DASH-dieetti taas sisälsi runsaasti hedelmiä, vihanneksia, niukkarasvaisia maitotuotteita, mutta syötävän rasvan , välipalojen ja makeisten osuus oli vähäinen.Totaalirasva antoi 25 E%, josta kovan rasvan osuus oli 7E% ja kolesterolin pitoisuus vähäinen. Kontrollidieetissä oli myös mineraalien kalsium, kalium ja magnesium sisältö niukempi kuin keskimääräisessä amerikkalaisessa ruoassa ja DASH dieetissä korkeampi. Ravintokuidun osuus oli molemmissa ryhmissä sama. Eri dieettien natriumpitoisuudet asetettiin seuraaviksi:

korkea natriumpitoisuus 150 mmol , (9 g suolaa),

kohtalainen natriumpitoisuus 100 mmol, ( 6 g suolaa),

matala natriumpitoisuus 50 mmol natriumia (3 g suolaa).

Kaikkia käytettiin 30 päivää summittaisessa järjestyksessä.

Arvioidut natriumin saannit laskettiin 24 tunnin virtsanerityksestä.

Eritys oli 141- 144 mmol/l, noin 8 g suolaa.

Eritys 106- 107, noin 6 g suolaa.

Eritys 64- 67 mmol, noin 4 g suolaa.

In the study by Sacks et al. (19) the influence of sodium intake on blood pressure was assessed in 412 subjects who were randomly assigned to eat either a control diet typical of intake in the United States or the DASH diet In both groups, a second randomization was done, and the subjects ate their assigned diets at three sodium levels for 30 days in random order in a crossover design The subjects were selected among adults 22 years or older, who were not taking antihypertensive medication, and with a systolic blood pressure exceeding 120 but

below 160 mm Hg and a diastolic ranging from 80 to 95 mm Hg.

The control diet had a fat composition corresponding to the usual American diet (36 E% total fat, 14 E% saturated fat), but a low content of fruit vegetables and milk products. The DASH diet was rich in fruit, vegetables and low-fat dairy products, but low in edible fats, snacks and sweets, with a low content of total fat (25 E%) and saturated fat (7 E%) and cholesterol. The content of calcium, potassium and magnesium in the control diet was lower than in the average American diet, whereas the level in the DASH-diet was higher. The intake of dietary fibre was similar in both groups.

Within the assigned diets, sodium levels were adjusted to provide a daily intake of 150 mmol (high, about 9 g salt), 100 mmol (intermediate, about 6 g salt), and 50 mmol (low, about 3 g salt) for 30 consecutive days each, in random order.

The estimated sodium intakes, calculated from 24-h urines: the high (141-144 mmol/l, about 8 g salt) ; the low (64-67mmol, about 4 g salt) and intermediate (106-107mmol,

6g salt) sodium

Kun vähentää natriumin ottoa suuresta kohtalaiseen tasoon systolinen paine alenee 2,1 mmHg kontrollidieetin aikana ja 1,3 mmHg DASH dieetin aikana.

Reduktio keskitasosta matalaan pitoisuuteen aiheutti edelleen verenpaineen laskua 4,6 mmHg kontrollidieetillä ja 1,7 mmHg DASH dietillä.

Regressioanalyysi näistä tiedoista osoitti, että 100 millimoolin vähenemä natriumin saannissa päivää kohden voisi johtaa systolisen paineen alenemaan, joka on 3 mmHg DASH ryhmässä ja 7 mmHg kontrolliryhmässä. Vastaavat diastoliset arvot ovat 1,5 - 2 ja noin 3 mmHg. Natriumin vaikutuksia observoitiin normotensiiveillä ja hypertensiiveillä eri etnisissä ryhmissä, naisilla, miehillä, eikä ne olleet painosta riippuvia.

Reducing the sodium intake from the high to the intermediate level significantly reduced the systolic blood pressure by 2.1 mm Hg during the control diet and by 1.3 mm Hg during the

DASH diet. A further reduction from the intermediate to the low level caused additional

reductions of 4.6 mm Hg on the control diet and 1.7 mm Hg on the DASH diet.

A regression analysis of these data shows that a reduction in the sodium intake of 100 mmol per day would lead to a reduction in the systolic blood pressure of about 3 mm Hg in the DASH group and of about 7 mm Hg in the control group. Corresponding values for diastolic blood pressure are 1.5-2 and about 3 mm Hg, respectively. The effects of sodium were observed in normotensive and hypertensive subjects, whites, blacks and other races, women and men, and were not dependent on weight (19,20).

(j) Meta-analyyseissä on vain osittain kohdistuttu selvittämään natriumin saannin ja ikään liittyvän verenpaineen nousun korrelaatiota. Inter-salt tutkimuksista on saatu tietoa, mikä viittaa vahvasti natriumin päivittäisen virtsaanerityksen ja ikäverenpaineen erojen väliseen korrelaatioon Väestön keskeisissä analyyseissä yli 100 millimoolin nousu U-Na/ 24h erityksessä korreloi 3-6 mmHg korkeampaan systoliseen paineeseen ja 0-3 mmHg korkeampaan diastoliseen paineeseen. Tämä korrelaatio oli suurempi 40 - 59 vuotiailla kuin nuoremmilla. Eri väestöjen välisissä analyyseissä yli 100 mmol U-Na / 24t:ssa eritys assosioituu 5-7 mmHg korkeampaan systoliseen paineeseen ja 2- 4 mmHg korkeampaan diastoliseen paineeseen. 55 vuoden iässä arvioitu keskimääräinen ero systolisessa ja diastolisessa paineessa on 10 – 11mmHg ja vastaavasti 6 mmHg verrttuna 25 vuotiaisiin, mikä viittaa runsaan suolan käytön vahvaan iästä riippuvaan verenpainevaikutukseen.

An aspect that was only partly addressed the meta-analyses is the relationship between the sodium intake and the age-related change in blood pressure. Data from the Intersalt study

strongly indicate a relationship between the median daily urinary sodium excretion and the

difference in blood pressure with age (21). In within population analyses, individual 24 h urinary sodium excretion higher by 100 mmol was associated with a 3-6 mm Hg higher systolic and 0-3 mm Hg diastolic blood pressure. Associations were larger at ages 40-59 than at younger ages. In cross-population analyses, median 24-hour sodium excretion higher by 100 mmol was associated with 5-7 mm Hg higher median systolic and 2-4 mm Hg higher median diastolic pressure. At age 55 the estimated mean difference in systolic and diastolic blood pressure was 10-11 and 6 mm Hg greater, respectively, compared to at age 25, indicating a strong age-related effect of high sodium intakes on blood pressure.

(k) DASH-kokeissa verenpaineen alenema oli suurempi vanhemmillä yli 45 vuotiailla kuin nuorilla, esim 100 mmol vähenemä U-natriumin erityksessä assosioitui 6 mmHg alempaan systoliseen paineeseen ei-tummaihoisilla yksilöillä. DASH-kokeet osoittivat selvästi natriumin 2-5 gramman rajoituksen vaikutuksen verenpaineeseen, mikä vaikutus on riippumaton muista ravinto- tai elintapatekijöistä. Verenpaineen lasku oli suurempi kontrolliryhmässä kuin DASH-dieettiryhmässä Tämä taas viittaisi suolan rajoituksella olevan selvemmät edut niillä henkilöillä, jotka konsumoivat vähemmänoptimaalista dieettiä (esim. mitä tulee rasvojen tasapainottamiseen, hedelmien, vihannesten ym käyttöön, siis samantapaisesti kuin vallitsevassa pohjoismaisessa ravinnossa) kuin niillä henkilöillä, joitten ravitsemus on jo asennettu vallitsevien yleisten suosituksen mukaisesti. Tutkimusta rajoittaa sen lyhytaikaisuus (30 vrk) ja sekin tosiasia, että suljettiin pois tutkimuksesta ne, joitten systolinen verenpaine oli matala, alle 120 mmHg tai korkea, yli 160 mmHg. Kuitenkin on pystytty hyvin dokumentoimaan ravintosuolan vähentämisen vaikutus korkeaa verenpainetta potevilla. Toisaalta jokseenkin pieni osa väestöstä, lähinnä keski-ikäiset tai iäkkäät ovat niitä, joiden verenpaine on alle 120 mmHg.

In the DASH-trial, the blood pressure reduction was higher in older (> 45 yr) than in younger subjects, e.g. a 100 mmol reduction in sodium excretion was associated with a 6 mm Hg lower systolic blood pressure among non-black older subjects (20). The DASH-trials clearly showed an effect of sodium restriction, ranging from 2-5 g/d, on blood pressure, which is independent of other dietary and lifestyle factors. An important finding is that the blood pressure reduction was larger in the control group than in the DASH group. This implies that the benefits of sodium restriction are more pronounced among persons consuming a diet which is less optimal, e.g. with respect to fat, fruit and vegetables etc. (and similar to the current dietary patterns in the Nordic countries), than among those already consuming a diet in line with the general nutrition recommendations. A limitation of the study is the relatively short duration (30 days) and the fact that the study excluded subjects with low (SBP under 120 mm Hg) and high (SBP above  160 mm Hg) blood pressure. However, the blood pressure lowering effect of dietary salt reduction on hypertensives is well documented, while the proportion of the adult population with systolic blood pressure below 120 mm Hg is small, especially among the middle-aged and older.

9. Observational population studies and population-based intervention studies

(a) Japanissa väestön suolankäyttö on ollut hyvin suurta 13,5- 18 g/ päivässä 1950 lopulla. Kansallisen kampanjan tuloksena sitä seuraavan vuosikymmenen aikana väheni suolankäyttö 12,1- 14 grammaan päivässä, mikä liittyi väestön verenpaineen alenemiseen ja suureen vähenemään halvauskuolleisuudessa (Sasaki 1979).

(b) Suomessa suolankäyttö aleni 40 % vuodesta 1970 vuoteen 2002 ja samalla väheni kovan rasvan käyttö ja hedelmien ja vihannesten saantia lisättiin. Ravitsemukselliset muutokset assosioituivat 10-20 / 6-10 mmHg alenemaan väestön systolisessa/diastolisessa verenpaineessa ja 70 %:seen vähenemään halvaus- ja kardiovaskulaarisessa mortaliteetissa 
 

In Japan, the population salt intake was very high(average 13.5-18 g/d) in the late 1950 ́s. A national campaign over the following decade resulted in reduced salt intake(to an average 12.1-14 g/day)which was associated with a population BP decrease and a large reduction in stroke mortality (Sasaki 1979).

In Finland, salt intake decreased by 40 % from 1970s to 2002 together with decreases in the intake of saturated fats and increases in the intakes of fruits

and vegetables (22 ,23).The dietary changes were associated with a 10-20/6-10 mmHg decrease in population systolic/diastolic BP and with a 70% decrease in stroke and CHD mortality (24,25,26)

(c) Portugalilaisen väestön interventiotutkimuksessa kehoitettiin ravitsemusneuvonnalla väestöä vähentämään natriumin käyttöänsä. Keskimääräinen suolankäyttö aleni lähes 40% ( lähes 20 suolagramman tasosta 11.5 gramman tasoon vuorokaudessa). Nämä tulokset arvioitiin elintarvikkeiden kulutustiedoista. Mutta arviot, jotka perustuivat virtsan natriumin ja kreatiinin suhteeseen viittasivat suolan vähennyksen olleen vaatimattomamman: n 25% ( 5 grammaa suolaa) yhden vuoden kuluttua; kahden vuoden kuluttua, suolan käytön alenema vain 9 % ( 2 grammaa suolaa). Kun oli kulunut 2 vuotta intervention alusta, oli sekä systolinen että diastolinen verenpaine laskenut noin 5 mmHg. Systolinen verenpaine nousi kontrolliyhteiskunnassa ja 2 vuoden kuluttua oli 13 / 6 mmHg:n ero SVP/DVP arvoissa, systolisissa ja diastolisissa verenpaineissa interventio- ja kontrolliyhteiskunnissa.

In a Portuguese population-based intervention study, sodium intake was reduced by dietary advice (27). The mean dietary intake of salt decreased by approximately 40 % (from approximately 20 to 11.5 g/d), estimated by food consumption data, while estimations based on urinary sodium to creatinine ratios indicated a lower reduction, approximately 25 % (5 g salt) after one year and 9 % (2 g salt) after 2 years. After 2 years of intervention, the systolic and diastolic blood pressure had both decreased by approximately 5 mm Hg. The systolic blood pressure rose in the control community, and after 2 years there was a 13/6 mmHg difference in SBP/DBP between the intervention and control communities.

10. Lasten suolankäyttö ja verenpaine. Salt intake and blood pressure among children

Teollistuneissa maissa asuvien lasten verenpaine nousee iän mukana, enemmän niillä lapsilla, joiden vanhemmilla on hypertensiota kuin niillä, joiden vanhemmilla on normaaliverenpaineet.

(a) Lounais-Suomen STRIP-tutkimuksessa katsottiin lasten systolisia verenpaineita ja ne nousivat iän ja suolankäytön lisääntymisen myötä ja nousivat yli matalasuolaisten kulttuurien aikuisten systolisen verenpaineen tason jo 10 vuoden iässä. 13- vuoden iässä keskimääräinen päivittäinen natriumin saanti oli 1500 mg ja 15 vuoden iässä 3000 mg. Muista maista on raportoitu samankaltaisia suolansaantitasoja.

The blood pressure of children living in industrialized countries rises with age, more rapidly in children of hypertensive parents than in children of normotensive parents (28, 29,30,31). In the STRIP study, systolic blood pressureof children living in South-Western Finland increased with age along with sodium intake and exceeded the adult systolic bloodpressure level of low-sodium cultures already at the age of 10 years. The mean daily sodium intake was 1500 mg at the age of 13 months and 3000 mg at the age of 15 years. Similar levels of salt intake of children have been reported from other countries (32, 33).

Lapsuuden verenpaine urautuu aikuisen vernpaineeksi ja on ennuste varhaisesta nuoruuden ja aikuis-iän ateroskleroosista .

Childhood blood pressure tracks with adult blood pressure (34,35)and predicts early atherosclerosis in adolescence (36) and adulthood (36, 37).

(b) Geleijnse et al. sokkokokeessaan tutkivat varhaisen dieetin natriumpitoisuuden vaikutusta verenpaineesen. Kokeen otokseen kuului 476 hollantilaista vastasyntynyttä, joista toiset saivat matalanatriumista (noin 120 mg/vrk) ravintoa ja toiset normaalinatriumpitoista ( noin 330 mg natriumia/vrk) ) ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Matalanatriumissta ravintoa savan ryhmän natriumin saanti on samanlaista kuin rintamaitoa saavan lapsen natriumin saanti, kun taas normaalinatriumpitoista ravintoa saaneen ryhmän natriumin saanti vastaa kaupallisten vauvanruokien lastensyöttökaavoja. Koeajan lopulla matalanatriumisen ryhmän systolinen verenpaine oli 2,1 mmHg matalampi kuin kontrolliryhmän.

Tutkijat mittasivat 15 vuoden iässä verenpaineen alkuperäiskohorttiin kuuluvilta alkuperäiskohortilta 167 nuorelta (35% alkuperäisestä kohortista). Korjauslaskujen jälkeen havaittiin, että systolinen verenpaine seurannassa oli matalanatriumista vauvanravintoa saaneessa ryhmässä 3,6 mmHg matalampi ja diastole 2,2 mmHg matalampi kuin kontrolliryhmässä.

In a randomised trial among 476 Dutch newborn infants, the effect of a low (on average 120 mg/d) or normal (on average 330 mg/d) sodium diet on blood pressure during the first 6 months of life was studied(38). The sodium intake in the low sodium group was approximately similar to the intake of breast-fed infants, whereas the intake in the normal group was similar to the sodium intakeof infants fed commercial infant formula. At the end of the trial, systolic blood pressure in the low sodium group was 2.1 mm Hg lower than in the control group.

The authors also measured blood pressure in 167 children from the original cohort (35 %) after 15 years of follow-up. The adjusted systolic blood pressure at follow-up was 3.6 mm Hg lower and the diastolic pressure was 2.2 mm Hg lower in adolescents who as infants had been assigned to the low sodium group compared with those assigned to the control group.

(c) On tehty yksi meta-analyysi kontrolloiduista kokeista, jotka on tehty tarkoituksella mitata suolan vähennyksen vaikutusta verenpaineeseen lapsilla ja nuorilla. Meta-analyysiin sisällytettiin kymmenen koetta ( n = 966 osallistujaa). Nuorison ( iät 8- 16 vuotta) suolan otto vähein 42%. Systolinen paine laski 1,2 mmHg ja diastolinen 1,3 mmHg keskim neljän viikon kuluttua kokeitten alusta. Kolmessa vauvoille tehdyssä kokeessa natriumin eritys väheni 54% Systolinen paine lski 2.5 mmHg keskim 20 viikkoa kokeen alusta.

Epidemioloiset kokeet osoittavat, että kohonneen verenpaineen varhainen ehkäisy on tärkeää.Tiedot kliinisistä kokeista vahvistavat varhaisvaiheen natriumin saannin vähenemän voivan viivyttää tai estää verenpaineen nousua iän mukana.

One meta-analysis of controlled trials has been carried out to assess the effect of reducing salt intake on blood pressure in children and adolescents(39). Ten trials with 966 participants were included. Among adolescents (mean ages for individ ual trials from 8 to 16 years) salt intake reduced by 42 %. Systolic blood pressure reduced by 1.2 mm Hg (95 % CI 0.6 to 1.8 mm Hg) and diastolic blood pressure by 1.3 mm Hg (95 % CI 0.7 to 1.9 mm Hg)

after a median duration of 4 weeks. In the three trials with infants, sodium excretion reduced by 54 %. Systolic blood pressure decreased by 2.5 mm Hg (95 % CI 0.9 to 4.0 mm Hg) after a median duration of 20 weeks.

Findings from epidemiological studies suggest that an early prevention of elevated blood pressure is important (6, 7, 21). Data from clinical trials ascertain that

reduction in sodium intake in early life can slow or prevent blood pressure rise with age(38, 39).

11. Muut ravintotekijät ja verenpaine, Other dietary factors and blood pressure

On koko joukko muita ravintotekijöitä – fyysistä aktiivisuutta unohtamatta - liittymässä verenpaineeseen. Näistä kuten alkoholista, kaliumista (K) , kalsiumista (Ca) , magnesiumista (Mg) ja rasvahappojen kokoomuksesta on NNR 2012 suosituksissa omat kappaleensa.

A number of dietary factors and physical activity have been associated with blood pressure. These include e.g. alcohol, potassium, calcium, magnesium, and fatty acid composition

(see respective chapter)

12. Suola sekä morbiditeeti ja mortaliteetti, Salt and morbidity and mortality

On hyvin harvoja tutkimuksia, joissa selvitetään natriuminsaannin ja morbiditeetin ja mortaliteetin välistä suhdetta.

There are only few studies that have investigated the relationship between sodium intake and morbidity and mortality.

(a) Monikeskustutkimus CARDIAC (WHO Cardiovascular Disease and Alimentary Comparison Study) selvitti suhdetta veren paineen ravintotekijöiden biologisten merkitsijöiden ja iän mukaan tarkistetun halvaus- ja iskemisten sydäntautien mortaliteetin kesken. Keskuksia oli 55 ja ne sijaitsivat 24:ssä eri maassa. Jokaisestä väestöstä valittiin summitaisesti 100 miestä ja 100 naista iältään 48- 56 vuotiaita. Heiltä mitattiin verenpaineet, 24 tunnin virtsankeräys ja muut biologiset merkitsijät. Poikkileikkauskuva eri keskusten analyyseistä osoitti, että halvauskuolleisuus oli merkitsevästi positiivisesti korreloiva 24- tunnin natriumeritykseen miehillä ja natrium/kalium suhteeseen (Na:K) molemmissa sukupuolissa.

The multi-centre CARDIAC study (WHO Cardiovascular Diseases and Alimentary Comparison Study) (57) investigated the relationship between biological markers of dietary factors with blood pressure and age-adjusted mortality rates of stroke and ischaemic heart disease from 55 centres in 24 countries. From each population, 100 men and 100 women aged 48 to 56 years were randomly selected for BP measurement, 24-hour urine collection and other biological parameters. Cross-centre analyses showed that stroke mortality was significantly positively related to the 24-hour sodium excretion rate in men and to the sodium/potassium ratio in both sexes.

(b) Alderman et al. raportoivat korkeaa verenpainetta potevien ja verenpainetta alentavia lääkkeitä käyttävien miesten kohonneesta sydäninfarktin riskistä assosioituneena matalaan natriumin käyttöön Naisilla oli suuntausta päinvastaiseen, ei tosin merkitsevästi. Natriumin saanti mitattiin vuorokausvirtsasta. 5 vuorokautta sen jälkeen, kun koehenkilöitä oli kehoitettu välttämään hyvin suolaista ruokaa. Tämän takia voi pohtia, edustiko tulos yksilöitten tavanomaista suolankäyttöä. Tuloksiin voi olla tullut systeemaattinenvirhekin virhe (bias), kosak häiriötekijöitä esim. alkoholin käyttöä ei huomioitu. .

Alderman et al. (58) reported an increased risk of myocardial infarction in association with a lower sodium intake among male hypertensive subjects who had been treated with blood pressure reducing drugs. The trend for women was the opposite, although not significant. The sodium intake was measured using single 24-h urine, which was collected 5 days after the subjects had been asked to avoid consumption of foods with a high salt content. One can therefore question whether the assessment provided a representative measure of the subjects’ usual sodium intake. The results could also have been biased due to that confounders, e.g. alcohol, were not accounted for.

(c) Alderman et al. eräässä toisessa tutkimuksessa (US NHANES I tutkimusten jatkoseurannassa) raportoi negatiivista korrelaatiota 24-tunnin dieetin rekisteröinneistä arvioidun natriumin ja kokonaiskuolleisuuden ja kardiovaskulaarisen mortaliteetin kesken. Näihin tuloksiin perustaen asiantuntijat tekivät johtopäätöksen, että natriumin rajoitus saattaisi johtaa haitallisiin terveydellisiin vaikutuksiin eikä olisi oikeutettua neuvoa väestöä natriumin saannin rajoittamiseen. Kuitenkin tutkittaessa tietoja kriittisesti kallistuttiin vastakkaiseen tulkintaan, koska asiantuntijat havaitsivat myös dieetin natriumpitoisuuden (ravintotiheytenä ilmaisten) (mg / kcal) positiivisen korrelaation mortaliteettiin. NHANES I tietueen pääasiallisin heikko kohta oli matala energian saanti, yleisesti ottaen alle tason assosioituen vuodepotilaan tai rullatuolilla liikkuvan potilaan aktiivisuuteen

Kun tutkimukseen kuuluva väestö luokiteltiin natriumin ravintotiheyden ( mg Na/ kcal) mukaan, energian saannit olivat keskenään vertailukelpopisempia neljänneksissä (quartiles) viitaten aliraportoimisen olevan tasaisemmin jakautunutta. Energian suhteen tarkistetut natriumin saannit (ravintotiheys) ovat luotettavampia tieto ja vain näitä tietoja ( U-Na eritystulosten puuttuessa) voitiin käyttää analysoitaessa jonkinlaisella luotettavuudella mahdollista suhdetta natriumin saannin ja mortaliteetin kesken. Tämän analyysin tulos lyhyesti mainiten osoitti heikon, merkitsevän positiivisen assosiaation ravinnon natriumipitoisuuden ja kokonais- sekä kardiovaskulaarisen mortaliteetin kesken.

In another study Alderman et al. (59) reported a significant negative correlation between sodium intake estimated by 24-h recalls and all-cause and CVD mortality in a follow-up of the first U.S. NHANES I study. Based on these results, the authors concluded that sodium restriction might lead to negative health effects and that advice to reduce sodium intake in the general population is not justified. A critical examination of the data (60), however, favoured the opposite interpretation since the authors also found a positive correlation between the sodium content of the diet expressed as mg/kcal and mortality. A major weakness of the NHANES I data was the low energy intake, which was on average below levels associated with bed-bound or wheelchair activity.

When the study population is classified into sodium density (mg Na/kcal), the energy intakes are more comparable among the quartiles, indicating that underreporting is more evenly distributed. The energy adjusted sodium intakes are thus more reliable, and only these data can, in the absence of 24-h urine data, be used with some confidence in the analysis of a possible relationship between sodium intake and mortality. The result of this analysis, which the authors briefly mention, is that there is a weak, but significant, positive association between the sodium content of the diet and both total and CVD mortality.

(d) He et al. (NHANES I) tutkimustyössään selvittivät kardiovaskulaarisen taudin riskin ravinnon natriumin (Na) saannin suhteen. Tutkimukseen kuului 2688 ylipainoista (BMI) ja 6797 normaalipainoista henkilöä. He olivat 25 - 74 vuotiaita, kun katsausta tehtiin vuosina 1971 – 1975. Ravinnon natriumin ja energian saanti arvioitiin 24 - tunnin ruokarekisteröintitiedoista käsin ( 24-h dietary recall). Keskimääräinen seuranta-aika oli 19 vuotta. Ylipainoisilla henkilöillä assosioitui yli 100 mmol:ia suurempi natriumin saanti halvaustapausten 32 %:seen lisääntymään, halvauskuolleisuuden 89 %:seen lisääntymään, sepelvaltimotautien 44 %:een lisääntymään, kadiovaskulaarisen mortaliteetin 61%:eem lisääntymään ja kokonaiskuolleisuuden 39 %:seen lisääntymään. Mutta muilla kuin ylipainoisilla, ei natriuminsaannilla ollut merkitsevää assosiaatiota kardiovaskulaarisen taudin riskiin. Tämänkin tutkimuksen rajoitukset ovat samat kuin edellä mainitussa Alderman et al. suorittamissa tutkimuksissa samalle väestölle.

He et al (61) examined the risk of cardiovascular disease associated with dietary sodium

intake in 2,688 overweight (BMI) and 6797 non-overweight persons in the first National

Health and Nutrition Examination Survey Epidemiological Follow-up Study (NHANES I).

Subjects were aged 25 to 74 years when the survey was conducted in 1971–1975. Dietary

sodium and energy intakes were estimated at baseline using a single 24-hour dietary recall method. The average follow-up was 19 years. Among overweight persons, a 100 mmol higher sodium intake was associated with a 32 % increase in stroke incidence, 89 % increase in stroke mortality, 44 % increase in coronary heart disease mortality, 61 % increase in cardiovascular disease mortality, and 39 % increase in mortality from all causes. Dietary sodium intake was not significantly associated with cardiovascular disease risk in non-overweight persons. The limitations of the study are the same as for the earlier mentioned

study by Alderman et al. (60) on the same population.

(e) Tuomilehto et al. on tehnyt prospektiivisen tutkimuksen 25- 64 vuotiasta suomalaismiehistä ja naisista. U-Na eritykset tutkittiin, jaettiin kvartiileihin ja suoraan suhteutettiin koronaaristen ja aivohalvaustapahtumien esiintymiseen sekä koronaarisee kardiovaskulaarisee ja kokonaiskuolleisuuteen. . Sekä miehillä että naisilla havaittiin satamillimooliseen (100 mmol) U-Na erityksen nousuun assosioituvaa merkitsevästi kohonnutta koronaaritaudin, kardiovaskulaarisen sairauden ja kokonaismortaliteetin riskiä. Natriumin erityksen lisääntymisen myötä nousi akuuttien koronaaritapahtumien frekvenssi, mutta akuuttien halvausten frekvenssi ei noussut. Erikseen tutkittin sukupuolen vaikutusta ja huomattiin riskin nousujen olevan vain miehillä merkitseviä. Havaittiin myös merkitsevää vuorovaikutusta natriumin erityksellä (U-Na) ja kehon painoindeksillä (BMI) kardiovaskulaarisen ja kokonaiskuolleisuuteen; suhteen. Natriumin eritys oli ennuste mortalitetista ylipainoisilla miehillä, mutta ei normaalipainoisilla. Tämä riskin nousu oli riippumaton verenpaineesta ja kaliumin erityksestä. Natriumin saanti natriumeritykseltään (U-Na) matalimmassa ryhmässä oli miehillä alle 159 mmol/L ( vastaten 4 :ää grammaa natriumia eli 10:tä grammaa suolaa) ja naisilla 119 mmol/L. ( vastaten 3:a grammaa natriumia eli 7,5:ttä grammaa suolaa).

In a prospective study by Tuomilehto et al. (62) on Finnish men and women aged 25-64

years, 24-h urinary sodium excretion, divided into quartiles, was directly related to the

incidence of coronary and stroke events, and death from coronary heart disease, cardiovascular disease, and any cause. There was a significant elevated risk for coronary heart disease, cardiovascular disease, and all-cause mortality, associated with a 100 mmol increase in 24 h urinary sodium excretion in both men and women. The frequency of acute coronary events, but not acute stroke events, rose significantly with increasing sodium excretion. In separate analyses for each sex, the risk elevations were significant in men only. There was also a significant interaction between sodium excretion and body mass index for cardiovascular and total mortality; sodium excretion predicted mortality in men who were overweight, but not in normal weight subjects. The increase in risk was independent of blood pressure and potassium excretion (63). The sodium intake in the lowest sodium excretion groups was below 159 mmol/L in men and 119 mmol/L in women, corresponding

to approximately 4 g sodium (10 g salt) and 3 g sodium (7.5 g salt) per day, respectively.

(f) Prospektiivisistä tutkimuksista tehtyjen meta-analyysien mukaan

( 19 itsenäistä kohorttia, n= 177 025 yksilöä, 11 000 verenkierrollista tapahtumaa) noin kuutta(6) grammaa suurempi päivittäinen suolan käyttö assosioituu 23 %:a korkeampaan halvausinsidenssiin ja 14% korkeampaan kardiovaskulaaristen tapahtumien insidenssiin.

According to a meta-analyses of prospective studies with 19 independent cohorts, 177,025

participants and over 11,000vascular events, higher salt intake of approximately 6 g per day was associated with a 23 % higher incidence of strokeand a 14 % higher incidence ofcardiovascular events. (64)

(g) Perryn katsauksessa annetaan johtopäätöksenä, että saatavilla olevat tutkimukset viittavat natriumin saannin suhtautuvan itsenäisesti vasemman sydänkammion hypertrofiaan, mikä on tila, joka liittyy koronaarikuolleisuuden lisääntyneeseen riskiin. Pitkäaikaisesti natriumia rajoittamalla vähenee vasemman kammion hypertrofia korkeaa verenpainetta potevalla yksilöllä.

In a review Perry (65) concludes that available studies suggest that sodium intake is independently related to left ventricular hypertrophy, a condition that is associated with increased risk of coronary mortality. Long-term sodium restriction decreases left ventricular hypertrophy of hypertensive subjects (66,67).

(h) Monet tutkimukset viittaavat siihen, että natriumin ja kalsiumin erityksen välillä on positiiviseen korrelaatioon ja että natriumin saannilla voi olla osuutta osteoporoosin ja munuaiskivien etiologiassa.

Several studies indicate a positive relationship between sodium and calcium excretion and

that the sodium intake may play a role in the aetiology of osteoporosis and kidney stones

(68).

12. Suolan vähennys ja kardiovaskulaarinen riski, Salt reduction and cardiovascular risk

(a) On tehty muun katsaus kontrolloduista tutkimuksista, joissa oli rajoitettu natriumin käyttöä ilman että mitään haittavaikutuksia ilmeni natriumin rajoituksen ollessa kohtalaista. Analyysiin kuului 20 sokko-interventio-tutkimusta vähintäin kuuden kuukauden seurannalla ja virtsaeritystiedot.

(b) Cochrane- katsaus ei havainnut mitään etuja suolarajoituksen vähentämisestä kardiovaskulaaristen tautien preventiossa. Meta-analyysi käsitti seitsemän sokkokoetta ja seuranta oli vähintäin 6 kk. (n= 6250, kuolemantapauksia 665) ja analyysit tehtiin erikseen niistä, joiden verenpaine oli normaali ja niistä, jotka olivat hypertensiivisiä. Yksi tutkimus oli tehty niistä, joilla oli vakava-asteinen sydämentoiminnan vajaus. Osallistujat olivat vaikeassa suolan ja veden vajeessa lääkkeitten takia ( suuret annokset diureetteja ja nesterajoitus 1000 millilitraan päivässä). Näiden tutkimusten re-analyysi tehtiin yhdistämällä hypertensiivien ja normotensiivien yksilöiden tiedot ja sulkemalla pois se tutkimus, joka käsitti vaikeaa sydäninsuffisienssia potevat. Analyysi osoitti, että suolan oton vähentäminen 2-2,3 grammalla /pv vähensi kardiovaskulaarisia tapahtumia 20 %:lla ja kokonaismortaliteettia 5-7 %, mikä tässä ei ollut merkitseväasteista.

A review of controlled studies in which the sodium intake was restricted did not reveal any

evidence of adverse effects of moderate sodium restriction (69). The analysis included 20

randomised intervention studies with at least 6 months follow-up and urinary excretion data.

A Cochrane review did not find any benefits of reduced dietary salt reduction for the prevention of cardiovascular disease.

The meta-analysis included seven randomized trials with a follow-up at least 6 months, 6250 participants and 665 deaths, and the analyses were done separately for normotensive and hypertensive subjects(70) One of the included trials was done for subjects suffering from severe heart failure(71). The participants were severely salt and water depleted due to medication with large doses of diuretics and fluid restrictionto 1000mL per day. A re-analysis of these studies were done combining data for hypertensives and normotensives together and excluding the study done for subjects suffering from severe heart failure(72). The analysis showed that a decrease in salt intake of 2 –2.3g per day decreased cardiovascular events by 20 % (p<0 .05="" 5-7="" all-cause="" and="" b="" by="" mortality="" non-significantly="">.

13. Suositeltu saanti, Recommended intake (RI)

Epidemisten tietojen mukaan korkeaa verenpainetta ei käytännöllisesti katsoen esiinny väestöissä, joiden suolankäyttö on matala. Matalampi suolankäyttö miedontaa sitä tavallista iän mukana tapahtuvaa verenpaineen kohoamista.

Yksittäisistä kokeista ja aiempien kokeitten meta-analyyseistä saadut tiedot osoittavat suolan vähentämisen alentavan verenpainetta. Verenpaineisilla vaikutukset ovat suuremmet. Natriumin rajoituksesta johtuvan verenpaineenlaskun suuruus riippuu myös ravinnon koostumuksesta ja dieetin ollessa vähemmän "kaikkien sääntöjen mukainen" vaikutukset ovat vielä selvemmätkin. ("Kaikkien sääntöjen mukaisessa, optimaalisessa dieetissä katsotaan esim energiaa antavien ravintoaineiden tasapainotus, kuidun osuus, kalium ja kalsium ja mahdollisesti muitakin osatekijöitä hedelmistä ja vihanneksista)

According to epidemiological studies hypertension is practically non-existent in populations with low saltintake. A lower sodium intake will attenuate the usual blood pressure increase with age. Data from individual trials and meta-analyses of previous trials show that reduction of sodium decrease blood pressure. The effect is greater among hypertensives subjects. The magnitude of blood pressure decrease of sodium restriction also depends on the dietary composition, and seems to be more pronounced when the diet is less optimal, e.g. with respect to the balance between the energy providing nutrients, fibre, potassium and calcium and possibly other constituents, provided by e.g. fruit and vegetables.

Observaatiotutkimukset viittaavat verenpaineitten, sydänverisuonitautien ja sydänverisuonikuolleisuuden vähentyneen vähennettäessä suolankäyttöä. Verenpaine on vahva, itsenäinen kardiovaskulaaristen tautien riskitekijä. Vähäisempi natriumin käyttö assosioituu kardiovaskulaarisen morbiditeetin ja mortaliteetin vähentyneeseen riskiin. Suolankäytön rajoittaminen saattaisi vähentää kardiovaskulaarisia tapahtumia. On arvioitu, että suolarajoituksen antamista kardiovaskulaarisista eduista, myös talodellisine näkökohtineen, voidaan puhua on par samaan tapaan kuin väestönlaajuisen tupakankäytön vähentämisen eduista,

Observational studies suggest that population blood pressures, cardiovascular morbidity and mortality have declined together with decreased salt intake. Blood pressure is a strong

independent risk factor for CVD. A lower sodium intake is associated with decreased risk of

CVD morbidity and mortality. A reduction in salt intake might decrease cardiovascular

events. It has been estimated that cardiovascular benefits of reduced salt intake are on par with benefits of a population-wide reductions in tobacco use and would be highly cost-effective (73).

Aikuiset, Adults

On olemassa progressiivinen annos-vaste -suhde natriumin käytön ja verenpaineen kesken. Kaikki suositukset natriuminkäytöstä pitää perustaa kliinisiin ja kansanterveydellisiin näkökohtiin mieluummin kuin optimaalisen fysiologisen saannin täsmälliseen arvioon . Perustaen saatavilla olevan tiedon käytännöllisiin arviointeihin olisi sellainen natriumin käyttö, mikä on alle 100 mmol ( 2,3 g) päivässä, käyttökelpoinen väestötasolla.

Nykyisellään keskimääräisen natriuminsaannin arvioidaan olevan Pohjoismaissa 3 - 4,5 grammaa (Na) päivässä ( mikä suolana NaCl on 8 - 11 grammaa suolaa). Ehdotettuina väestötavoitteina tarvitsisi sen takia väestössä keskimäärin vähentää natriumin päivittäistä saantia noin 1 - 2 grammaa,( mikä suolana merkitsee 3 -5 suolagramman vähentämistä nykyisestä päivittäisestä käytöstä).

There is a progressive dose-response relationship between sodium intake and blood pressure. Any recommendations on the sodium intake thus have to be based on practical and public health considerations, rather than on a precise estimate of an optimal physiological intake. Based on a pragmatic evaluation of the available data, a sodium intake of less than 100mmol (2.3 g) per day (5.8 g salt)would be feasible at the population level. The current average sodium intake in the Nordic countries can be estimated at 3-4.5 gram per day (8-11g salt). The proposed population targets would therefore require a reduction in the average population intake of approximately 1-2 g sodium (3-5 g salt) per day.

Lapset, Children

Verenpaine nousee iän mukana jo varhaislapsuudesta asti. Systolinen verenpaine ylittää jo 10 vuoden iässä sen systolisen paineen, mitä havaitaan matalasuolaista ravintoa käyttävissä väestöissä.

Lapsuudessa mitattu verenpaine urautuu sille tasolle, mitä aikuisuudessa mitataan ja on ennusteena aikuisuuden ateroskleroosille.Saatavilla olevan tiedon mukaan nuorella iällä suolan vähentäminen assosioituu myöhemmän elämänajan matalampaan verenpaineeseen. On suositeltavaa kyttää koko elämän ajan matalasuolaista ravintoa varhaislapsuudesta alkaen. Sopii myös rajoittaa lasten suolankäyttöä lapsuuden aikana, jotta välttyy totuttamasta lapsia vahvasuolaisen ruoan suosimiseen. Lasten suositeltu natriumin saanti 13 vuoden ikään asti asetetaan ravintotiheytenä 0,25 grammaan yhtä megajoulea kohden ( 1000 kJ kohden), mikä perustuu aikuisten naisten energian suhteen korjattuihin pitoisuuksiin.

Blood pressure rise with age begins in early childhood. Systolic blood pressure level exceeds already at the age of 10 years the systolic blood pressure level observed in low-salt populations. Blood pressure measured in childhood tracks with the level measured in

adulthood and predicts early atherosclerosis in adulthood. Available data suggest that a reduction in sodium intake in young age is associated with a lower blood pressure in later life. A use of a lifelong low salt diet beginning in early childhoodis recommended. It is also prudent to limit sodium intake in childhood in order to avoid preference for a diet with a high salt level. The recommended sodium intake for children up to 13years age is set to 0.25 g per 1000 kJ, which is based on the energy-adjusted recommended levels for adult women.

Raskaus ja imetysaika, Pregnancy and lactation

Raskaudessa ja imetysaikana on assosioitumaa fysiologisen natriumtarpeen pieneen nousuun., kuten raskaudessa 0,07 g natriumia tai 3 mmol päivässä sekä täysimetyksessä 0,12 grammaa tai 6,2 mmol natriumia. Tällaiset määrät ovat pieniä ja hoituvat ilmeisesti kehon omalla homeostaattisella järjestelmällä. Puuttuu näyttöä siitä, mikä viittaisi raskauden ja imetyksen aikana olevan eroa natriumin tarpeissa verratuna naiseen, joka ei ole raskaana.

Pregnancy as well as lactation are associated with a small increase in the physiological requirements for sodium, i.e. about 0.07 g or 3 mmol per day (pregnancy) and 0.12 or 5.2 mmol per day (full lactation ). These amounts are small and can apparently be handled by the homeostatic system of the body. There is a lack of evidence to suggest that sodium requirements during pregnancy and lactation differ from that of non-pregnant women.

14. Kansainvälisten asiantuntijoitten lausuntoja, International expert reports

WHO jo varhain, 1982, raportoi sydänverisuonitautien ehkäisyyn suosituksena, ettei suolaa käytettäisi yli 5 grammaa päivässä. Tämä suositus perustui erilaisiin kliinisiin ja epidemiologisiin tietoihin. Senjälkeen on useat kansainväliset ja kansalliset asiantuntijajärjestöt kuten WHO, US FNB, AHA ja brittiläinen asiantuntijapaneli julkaiseet suosituksia aikuisten suolankäytön rajoittamisesta kuuteen grammaan ( 6 g) päivässä. Paneli asetti suositukset myös lapsille ja nuorille.

Kolme saksalaista instituuttia liitossa suosittelivat, että saksalaisväestön pitäisi vähentää suolankäyttöään 3,5 gramman ja korkeintaan 6 gramman välille päivässä (BfR 2011). Väestönlaajuisen natriuminkäytön vähentämisen tärkeyttä kardiovaskulaaristen tautien preventiossa korosti myös Amerikan sydänyhdistys (AHA) ja Nizza.

As early as 1982, a WHO report on prevention of cardiovascular disease (74) recommended that the salt intake should not exceed 5 g/d. This recommendation was based on various clinical and epidemiological data. Since then, several international and national expert bodies including WHO (75,76), U.S. Food and Nutrition Board (77), American Heart Association (78, 79), and a British Expert Panel (80) have published recommendations to limit salt intake to 6 g/da mong adults. The Panel also sets recommendations for children and adolescents.A joint report from three German institutes recommends that salt intake in the German population should be reduced to between 3.5 g/d and a maximum of 6 g/d (BfR 2011).The importance of population-wide sodium reduction as means to prevent cardiovascular disease and stroke has been pointed out by American Heart Association (81) and Nice(82).

15. Suositusten perusteluja, Reasoning behind the recommendation

On progressiivistä annos-vaste suhdetta natriumin käytön ja verenpaineen kesken. Kaikki suositukset natriuminkäytöstä pitää perustaa kliinisiin ja kansanterveydellisiin näkökohtiin mieluumminkin kuin optimaalisen fysiologisen saannin täsmälliseen arvioon . Perustaen saatavilla olevan tiedon käytännöllisiin arviointeihin olisi sellainen nätriumin käyttö, mikä on alle 100 mmol ( 2,3 g) päivässä käyttökelpoinen väestötasolla. Täten ylläpidetään pitkäaikaissuosituksena entisiä suosituksia kuten NNR 2004 laitoksessa on ilmoitettu.

There is a progressive dose-response relationship between sodium intake and blood pressure. Any recommendations on the sodium intake thus have to be based on practical and public health considerations, rather than on a precise estimate of an optimal physiological intake. Based on a pragmatic evaluation of the available data, a sodium intake of less than 100 mmol (2.3 g) per day (5.8 g salt) would be feasible at the population level. Thus, the long-term recommendation in NNR 2004 is maintained.

Viitteet, References

Suomennosta 6-7.3. 2013, 15:36 
 Päivitystä 2004 tekstiin NNR 2012 draftin mukaan.