Lähde FLUORIDE –NNR
2012. Chapter 41. (621- 623)
ISBN 978-92-893-2670
ISBN 978-92-893-2670
1.Fluoridi,
Fluoride
2.
Johdanto, Introduction
3. Ravintolähteet
ja saanti, Dietary sources and intake
4. Fysiologia
ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism
5.
Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake
6.
Ylin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys, Upper intake leve ls
and toxicity
Viitteet, References
1.
Fluoridi, Fluoride
3. Johdanto, Introduction
Fluori, Fluorum,
(Fluorine) on alkuaine halogeeniryhmästä ja sitä havaitaan
fluoridina ravinnossa ja juomavedessä joko anionimuodossa
(negatiivisena jonina) tai yhdisteiksi sitoutuneena.
Fluoridilla
on hyvin dokumentoitu osansa hammaskarieksen estämisessä ja
hoidossa, mutta mekanismia pidetään paikallisena (hampaan pintaan
kohdistuvana vaikutuksena) mieluumminkin kuin systeemisenä.
Fluoridin osuudesta essentiellinä hivenaineena väitellään edelleen..
Fluoride
is found in food and drinking water either in an ionic form or bound
in
complexes.
Fluoride has a well-documented role in the prevention and treatment
of dental
caries
but the mechanism is attributed to local (effect on the tooth
surface)rather than
systemic
effects. The role of fluoride as an essential trace element is
debated.
3. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake
Fluoridin määrä ravinnossa on yleensä
matala (poikkeuksena vesi). Muutamissa ravinteissa on kyllä
fluoridia enemmän. Korkeimpia fluoridipitoisuuksia tavataan
purkitetuista sardiineista, muutamista teelaaduista ja
mineraalivesistä sekä joittenkin alueitten juomavedestä. On vain
harvoja tietoja ravinnossa saatavasta fluorista, mutta EFSA:n
mukaan pienet lapset saavat päivittäin 0,042 mg fluoria, isommat
lapset 0,11 mg ja aikuiset 0,12 mg luokkaa.
Hedelmäjuissista, mineraalivesistä ja teesta arvioidaan tulevan 0,01 mg, 0,06 mg ja 0,26 mg fluoridia vastaavasti Kraanavedestä ja muusta vedestä kuten mineraalivesistä voi saada vaihtelevin määrin fluoridia veden F- pitoisuudesta riippuen. EFSA- raportissa kraanavedestä saadut fluoridiosuudet ovat aikuisilla noin 0,06 mg pävässä, kun fluoripitoisuus vedessä on 0,13 mg/L, ja 0,5 mg päivässä, jos fluorin konsentratio on 0,06 mg/L. Hammastahnasta voi myös tulla fluoridia, jos tahnaa niellään, mitä varsinkin pienillä lapsilla tapahtuu. Aikuisella arvioidaan alle 10% hammastahnasta tulevan niellyksi, koska aikuisen sylkemisrefleksi on hyvin kehittynyt, kun taas lapsilla arvioitu hammastahnan nieleminen voi olla jopa 48 %:sta. 2-3 vuotiailla, 42 %:sta nelivuotiailla;viisivuotiailla 34 %.sta ja kuusivuotiailla 25 %.sta. Lapsilla , jotka ovat 8- 12 vuotiaita hammastahnan nieleminen on n. 10 %:sta. .
Hedelmäjuissista, mineraalivesistä ja teesta arvioidaan tulevan 0,01 mg, 0,06 mg ja 0,26 mg fluoridia vastaavasti Kraanavedestä ja muusta vedestä kuten mineraalivesistä voi saada vaihtelevin määrin fluoridia veden F- pitoisuudesta riippuen. EFSA- raportissa kraanavedestä saadut fluoridiosuudet ovat aikuisilla noin 0,06 mg pävässä, kun fluoripitoisuus vedessä on 0,13 mg/L, ja 0,5 mg päivässä, jos fluorin konsentratio on 0,06 mg/L. Hammastahnasta voi myös tulla fluoridia, jos tahnaa niellään, mitä varsinkin pienillä lapsilla tapahtuu. Aikuisella arvioidaan alle 10% hammastahnasta tulevan niellyksi, koska aikuisen sylkemisrefleksi on hyvin kehittynyt, kun taas lapsilla arvioitu hammastahnan nieleminen voi olla jopa 48 %:sta. 2-3 vuotiailla, 42 %:sta nelivuotiailla;viisivuotiailla 34 %.sta ja kuusivuotiailla 25 %.sta. Lapsilla , jotka ovat 8- 12 vuotiaita hammastahnan nieleminen on n. 10 %:sta. .
4. Fysiologia ja aineenvaihdunta. Physiology and metabolism
Juomaveden
fluoridi imeytyy tehokkaasti ( yli 90%) kun taas elintarvikkeiden
yhdisteisiin sitoutunut fluoridi on huonommin imeytyvää. Noin 50%
imeytyneestä fluoridista erittyy munuaisten kautta, loput fluoridit
asettuvat luustoon ja lapsuuden aikana hampaisiin. Suurin osa kehon
fluoridia on kalsiumiin sitoutuneena kompleksina luustossa ja
hammaskudoksissa. Nämä fluoridikompleksit voivat asettua hydroksyylijonien pailkalle, eli hydroxiapatiittikiteiden OH-ryhmän kohtaan
tehden kiteet huonommin happoihin liukeneviksi. Aiemmin tätä seikkaa pidettiinkin perustana fluoridin kariesta eli hammasmätää estävälle kyvylle. Nykyään selitetään fluoridin kariostaattisen vaikutuksen perusta vaikutus täten: Kun fluoridia on läsnä suuontelossa, sitä saostuu
kalsiumfluoridina (CaF2) hammaspinnan biofilmiin, mikä toimii
paikallisena fluoridivarastona. Se on paikanpäällä vuorovaikuttaen
kiilteen mineraalien purkautumisen ja uudelleen mineralisoitumisen
välisessä tasapainossa.. Tämän
paikallisvaikutuksen lisäksi ei tunneta edelleenkään tarkemmin
fluoridin biologisia funktioita.
Fluoride
in drinking water is effectively adsorbed (>90 %), while
complex-bound fluoride in foods is less well absorbed. Approximately
50% of absorbed fluoride is excreted via the kidneys, the rest
incorporated into the bone and, in childhood, into the teeth. Thus,
the main proportion of fluoride in the body is complex-bound to
calcium in the skeleton and tooth tissues, where upon replacement of
hydroxyl ions in hydroxyapatite crystals it leads to less soluble
crystals.
This
was previously considered to render fluoride its caries preventive
property. Today, the presence of fluoride in the mouth and
subsequent deposition of CaF2 in
the tooth biofilm acting as a fluoride reservoir ready to interact
with the balance between enamel demineralisation and
remineralisation is recognized as the basis for the cariostatic
effect of fluoride (1). Besides this local effect, biological
functions of fluoride in man remain largely unclear.
5. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake
Mitään fluoridin päivittäistä saantisuositusta
ei anneta, koska fluoridia ei pidetä essentiellinä hivenaineena.
Tämä on myös EC SCF komitean mielipide eikä sekään anna
mitään saantisuosituksia.
US
Institute of Medicine ei myöskään voinut asettaa RDA - arvoja,
mutta se asetti fluoridille adekvaatin saannin, mikä perustuu sellaiseen observoituun arvioituun saantiin, mikä vähensi
hammasmätätapauksia terveitten aikuisten ryhmässä. Aikuisille
naisille tämä suositeltu saanti on 3 mg fluoridia vuorokaudessa ja
aikuislle miehille 4 mg fluoridia vuorokaudessa.
No
recommendation for daily fluoride intake is given since it is not
considered an
essential
trace element. This agrees with the EC Scientific Committee for
Foods, which also did not set any recommended intake (2). The US
Institute of Medicine was unable to establish an RDA but has set a
reference value for fluoride, which is based on the observed
estimated intake judged to reduce the incidence of dental caries in a
group of healthy adults (3). For adults this level was set to 3 mg/d
and 4 mg/d for women and men, respectively (3).
6. Ylin hyväksyttävä saantiraja ja toksisuus, Upper intake levels (UL) and toxicity
Aikuiselle letaali fluoridin otto on 2.2 grammaa painokiloa kohden. Lapsille letaalia on
15 mg painokiloa kohden letaali määrä, ja 5 mg fluoridia painokiloa kohden
voi aiheuttaa akuutteja oireita kuten pahoinvointia, vatsakipua ja
oksentelua. Kroonisesti suuret fluoridin otot voivat vaikuttaa
luuston mineralisoitumiseen ja munuaisen toimintaan.
Kaikkein
tavallisin fluoridin liian saannin aiheuttama sivuvaikutus on
hammaskiilteen fluoroosi, täplikkäät hampaat ("mottled teeths") Fluorosoitunut
kiille on koostunut alimineralisoituneesta pinnan alaisesta kiilteestä, jota peittää hyvin mineralisoitunut kiille. Ei ole
vielä selvitetty tarkasti, millä mekanismilla hampaitten fluoroosi kehittyy.
Altistuminen suurille fluoridimäärille on liittynyt kilpirauhasaineenvaihdunnassa todettuihin vaikutuksiin. Kuitenkaan ei ole osoitettu haittoja kilpirauhaselle sellaisista hammastahnan tai juomaveden fluodirimääristä,, jotka ovat välttämättömiä hammasmädän estämiseen.
Altistuminen suurille fluoridimäärille on liittynyt kilpirauhasaineenvaihdunnassa todettuihin vaikutuksiin. Kuitenkaan ei ole osoitettu haittoja kilpirauhaselle sellaisista hammastahnan tai juomaveden fluodirimääristä,, jotka ovat välttämättömiä hammasmädän estämiseen.
EFSA oli sitä mieltä, että alle 0,1 mg fluoridia painokiloa kohden
päivässä lapsille kahdeksan vuoden ikään saakka ei johda pysyvien hampaiden kohtalaisten
fluoroosimuotojen merkitsevään ilmenemiseen.
Tähän perustuen on asetettu ylin saantiraja , UL arvot :
1-3 vuotiaille lapsille 1,5 mg fluoridia päivässä;
4- 8 vuotiaille lapsille 2,5 mg fluoridia päivässä;
9- 14 vuotiaille lapsille 5 mg fluoridia päivässä
ja isommille lapsille ja aikuisille 7 mg fluoridia päivässä.
Tähän perustuen on asetettu ylin saantiraja , UL arvot :
1-3 vuotiaille lapsille 1,5 mg fluoridia päivässä;
4- 8 vuotiaille lapsille 2,5 mg fluoridia päivässä;
9- 14 vuotiaille lapsille 5 mg fluoridia päivässä
ja isommille lapsille ja aikuisille 7 mg fluoridia päivässä.
An
intake of 2.2 g/kg bodyweight is lethal in adults. In children 15
mg/kg bodyweight is lethal and 5 mg/kg bodyweight causes acute
symptoms, such as nausea, stomach pain
and
vomiting. Chronic high intakes may affect skeletal mineralisation and
kidney function(4).
The
most common side effect of high fluoride intake is enamel fluorosis
also called ‘mottled teeth’
Fluorosed enamel is composed of hypomineralized sub-surface enamel
covered by well-mineralized enamel. The exact mechanisms of dental
fluorosis development have not been fully elucidated (5).The EFSA
NDA(6)panel considered that an intake of less than 0.1 mg F/kg BW/day
in children up to 8 years old corresponds to no significant
occurrence of “moderate” forms of fluorosis in permanent teeth
Viitteet, References Kts. nettilähde.
Alustava suomennos 8. maaliskuuta 2013Päivitys kirjasta NNR 2012 sivuilta 621- 623. Chapter 41 FLUORIDE.
Annan olla englantilaista tekstiä vielä suomalaisen ohella vaikka se ei ole kaikin osin mukana,, koska sen sa netistä. Jäten sen siksi, etä voi saada valmiita nettihakusanoja englanniksi siitä tekstistä Viitteitä en tähän kirjoita, niitä on paljon. Ne saa netistä.
Pohdittavaksi: Kilpirauhasvaikutus. Aiemmin mainittu josain myös vaikutus betasoluun.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar