Molybdeeni NNR 2012

Uusin NNR, NNR 2012

 Molybdenum

Uusi NNR: NNR2012 , kpl. 40. Sivut 617- 619.

(Entinen NNR: NNR2004, kpl. 41 Sivut 417- 419)

1. Tausta, Introduction

2. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

4. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intake

5. Ylin saanti ja myrkyllisyys, Upper Intake Level and toxicity

1. Tausta

Molybdeenilla lukuisia valensseja ja funktioita kasvien ja alempien organismien oksidaatio-reduktio-reaktioissa (redox-reaktioissa. Ihmiseltä tunnetaan vain kolme molybdeeniä sisältävää entsyymiä:

1. sulfiittioksidaasi (Sulphite oxidase)
2.  xantiinioksidaasi (XOD) (Xanthine oxidase)
3. aldehydioksidaasi.(Aldehyde oxidase)

Nämä entsyymit osallistuvat rikkipitoisten aminohappojen ja heterosyklisten yhdistysten kataboliaan puriinit ja pyridiinit ( ja pteridiinit) mukaanluettuina.

2. Ravintolähteet ja saanti

Molybdeenia on yleisesti ruoassa ja vedessä liukoisina molybdaatteina, kuitenkin kasveissa pitoisuus vaihtelee kovasti samoin kuin maaperän molybdeenipitoisuukin ja pH. Ravinnon hyviä molybdeenilähteitä ovat jyvät, palkohedelmät, pähkinät, sisälmysravinto, maitotuotteet ja munat. Molybdeeniköyhiä ovat hedelmät, juurekset ja lihasten lihaosa. Äyriäisissä sen sijaan on korkeita pitoisuuksia. Juomavedessä molybdeenia on useimmiten vähän: tyypillisiä ovat alle 0.01 mg/ L lukemat. Mutta kaivoksien lähettyvillä molybdeenin pitoisuudet voivat nousta 0.2 mg/L lukemiin.

Pohjoismaisesta ravintoperäisen molybdeenin saannista on vain harva julkaisu. Ostoskorin tai dieetin analyysistä saadun tiedon mukaan tyypilliset päivittäiset molybdeeninsaannit ovat 100 - 150 ug (migrogramman) luokkaa. Ruotsalaisen ostoskorin tutkimuksissa vuodelta 2010 päivittäinen molybdeenin saanti henkilöä kohden arvioidaan tasoon 157 ug. Monessa multivitamiini-mineraalitabletissa on myös molybdeenia, mikä on otettava huomioon arvioitaessa päivittäistä dietääristä kokonaissaantia.

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta

Molybdeeni imeytyy tehokkaasti ravinnosta (yli 80%). Kehopitoisuutta säätää pääasiassa munuaiset.

Tunnetaan vain yksi varma molybdeeninvajetapaus: Crohnin tautia potenut henkilö oli saanut pelkästään suoneen annettua ravintoa (total parenteral nutrition, TPN) 18 kuukauden ajan . Siihen sisältyi molybdeenia 50 ug ( mikrogrammaa) päivässä. Oireena hänellä ilmeni tiedottomuustilaa, sydänhäiriöitä ja hämäräsokeutta, mitkä menivät ohi 160 mikrogramman päivittäisellä molybdeenilisällä.

Terveitten miesten molybdeeniaineenvaihduntaa on tutkittu stabiileilla isotoopeilla ( Turnlund et al): Molybdeenia oli koedieeteissä viittä eri tasoa (22 mikrogrammasta 1490 mikrogrammaan päivässä) ja jokaista dieettiä käytettiin 24 päivää . Molybdeenin imeytyminen kaikista näistä oli tehokasta, noin 90%. Liika molybdeeni erittyi nopeasti virtsaan ja toisaalta keho pidätti molybdeenia enemmän, kun pitoisuus dieetissä oli matala. (Kommentti: Plasmapitoisuuden säätely on täten tiukkaa, joten molybdeenistatuksen havaitseminen ei ole helppoa!)

4. Molybdeenin tarve ja suositeltu saanti (RDA)

Aikuisille miehille ei kehittynyt vajaan neljän kuukauden jakson aikana 102 (120?) päivän aikana mitään molybdeenin vajetta kun he saivat 22 ug molybdeeniä paivässä ja tästä tutkimuksesta tiedemies Turnlund työryhmänsä kanssa teki johtopäätöksen tämän alkuaineen 25 mikrogramman minimaalisesta päivätarpeesta

US FNB ( pohjautuen Turnlundin et al. löytöihin) asetti aikuisten miesten ja naisten RDA määräksi 45 ug päivässä. (RDA= Recommended Dietary Allowance). Miehille 60 ug. Naisille 45 ug ( mikä on n. kaksi kertaa minimaalinen päivätarve) . USA:ssa miesten ja naisten keskimääräinen dietäärinen molybdeenin saanti (average dietary intake, ADI) on enemmän kuin kaksi kertaa näin suuri.

Vuoden 2004 pohjoismaisiin suosituksiin (NNR2004 ) ei sisällytetty molybdeenin saantisuosituksia Näyttö molybdeenin suhteesta ravinnonsaannin viitearvoihin on edelleen rajallista eikä riitä suositusten asettamiseen pohjoismaisen johtopäätöksen mukaan. Niinpä ei ole annettu millekään ikäryhmälle täällä pohjolassa mitään suositusta (Mullee et al.2012) (-kuten ei myös raskaana oleville tai imettäville)

 Requirement and recommended intake 

 Adult men fed a diet with only 22 microgram/day molybdenum for 102 days did not develop any symptoms of molybdenum deficiency, leading Turnlund and co-workers (1995b)to suggest that the minimum daily requirement for this trace element is about 25 microgram .   Based on the findings of Turnlund and co-workers (1995b), the U.S. Food andNutrition Board (2001) has set a Recommended Dietary Allowance (RDA) for adultmen and women to 45 microgramm /day. The average dietary intake of molybdenum in US men 60 and women is more than twice this level)

The Nordic Recommendations of 2004 did not include recommendations for molybdenum intake. The evidence regarding molybdenum in relation to setting dietary reference values is still limited (Mullee et al 2012) and not considered sufficient to establish requirements. Accordingly, recommendations are not given for any age group.

5. Molybdeenin suurin hyväksytty  saanti ( upper level, UL)  ja myrkyllisyys

Eräässä tutkimuksessa oli miesten päivittäinen molybdeenin saanti 24 päivän ajan tasoa 1490 mikrogrammaa (ug) ja heillä ei havaittu tästä mitään myrkyllisyyden (toksisuuden) oireita . Tästä määrästä 1.49 mg tulikin jatkotutkimusten lähtökohta

Eläinkokeiden perusteella US FNB ( U.S. Food and Nutrition Board) asetti suurimman saannin siedetyksi ylärajaksi (Tolerable Upper Intake Level, TUIL) 2 mg molybdeenia päivässä ( eli 2000 mikrogrammaa) (Kokeissa olivat lisääntymis- ja kasvu häiriöt merkitsijöinä).

Brittiläinen asiantuntijaryhmä oli sitä mieltä, että eläin- ja ihmistutkimuksista saatu tieto ei riitä molybdeenin turvallisen saannin ylärajan ( Safe Upper Level) vahvistamiseen.

 SCF (The Scientific Commitee on Food) asettaa  aikuisille molybdeenin saannin ylärajaksi ( Upper Level, UL)  0.6 mg päivässä : tämä on 600 mikrogrammaa) ja  1- 17 vuoden ikäisille lapsille asetettiin (UL) 0.1 - 0.5 mg  molybdeenia päivässä (eli 100- 500 mikrogrammaa(ug) päivässä.

 Upper intake levels (UL) and toxicity

 The absence of toxicity symptoms in men fed 1490 μg molybdenum per day for 24 days (Turnlund et al 1995a) provides a working upper boundary for further studies.
 The US Food and Nutrition Board (2001) set a Tolerable Upper Intake Level (UL) of 2 mg/day based on impaired reproduction and growth in animals. 

A British expert group  concluded that there are insufficient data from animal and human studies to establish a Safe Upper Level for molybdenum (FSA 2003).

 The Scientific Committee on Food (SCF) set  the UL at 0.6 mg/day for adults and

 between 0.1 and 0.5 mg/day for children aged 1-17 years (SCF, 2006).

Päivitys 2011-11-14 (NNR2004) Päivitys 2013- 02- 06 (NNR 5)

Päivitys NNR2012 blogiin 23.11. 2015

Ajatuksiani molybdeenistä poimin erikseen: Molybdeenipohdinnat . Hankaluudet sen aineenvaihdunnassa lie etsittävä niiden kolmen entsyymin mutaatioista tai niiden aineenvaihdunnan kartan alueelta , koska molybdenin vaje vaikuttaa harvinaiselta asialta.

Molybdeenin rikkiyhdiste.
 http://www.wikiwand.com/en/Ammonium_tetrathiomolybdate#/Uses

Ammonium tetrathiomolybdate was first used therapeutically in the treatment of copper toxicosis in animals. It was then introduced as a treatment in Wilson's disease, a hereditary copper metabolism disorder, in humans; it acts both by competing with copper absorption in the bowel and by increasing excretion. Clinical studies have shown ATTM can effectively lower copper levels faster than currently available treatments, and that fewer patients with an initial neurological presentation of their disease who are treated with ATTM experience neurological deterioration ^[9][10][11]
ATTM has also been found to have an inhibitory effect on angiogenesis, potentially via the inhibition of Cu ion dependent membrane translocation process involving a non-classical secretion pathway.^[12] This makes it an interesting investigatory treatment for cancer, age-related macular degeneration, and other diseases featuring excessive blood vessel deposition.^[9]