Mitä haittaa voi liian runsaasta raudasta olla? ERI RISKEISTÄ.

Mitä haittaa voi liiasta raudasta olla?

LÄHDE: NNR 2015  sivuilta 558-562.   ISBN: 978-92-893-2670-4.
(Kts. erikseen UL suositus.  : Raudan Suurin hyväksytty saanti ja myrkyllisyys, Upper intake levels and toxicity)

Yleistä runsaasta raudansaannista
 Akuutit vaikutukset ihmisten rautakuormituksesta Acute effects of iron overload in humans
 Raudan krooniset vaikutukset ihmisissä, Chronic effects of iron in humans
 Rauta ja sydänverisuonitautiriski, Iron and risk of cardiovascular disease
 Rauta ja syöpäriski, Iron and risk of cancer
 Rauta ja diabetesriski, Iron and risk of diabetes

• Yleistä runsaasta raudansaannista

Fysiologisissa olosuhteissa rautastatus säätyy miltei yksinomaan suolistoabsorption sopeuttamisella tarpeen vaatimuksiin, mikä on kuvattu hyvin raudanpuutteessa ja  ravinnon sisältämän raudan suhteen. Useat tutkimukset viittaavat tämän säätelyn operoivan myös päivittäisen lisäraudan 10- 15 milligramman  saantitasoon asti.  Kuitenkin Flemingin et al havaintojen mukaan yli 30  mg menevät  päivittäiset  Fe - lisät liittyvät suureen rautavarastojen kasvun riskiin, mikä määritellään miehillä  yli 300 ug /L plasma-ferritiineinä ja naisilla yli 200 ug/L plasma-ferritiiniarvoina.

Täten sellaisilla  kokonaisraudansaanneilla  kuin 17.5 - 25 mg Fe päivässä näyttää raudan imeytymisen homeostaattinen säätelykyky pystyvän estämään raudan ylikuormituksen- tästä mainitusta rautamäärästä katsotaan 10 mg Fe tulevan päivän ravinnosta ja loput 7.5- 15 mg olevan rautalisää. Mutta  homeostaattinen säätelykyky ei enää pärjää, jos kokonaisraudansaanti on 40 mg Fe päivässä ( josta 10 mg on sitä tavallisessa ruoassa saatavaa ja loput 30 mg  Fe päivässä rautalisää). Varsinkaan iäkkäillä henkilöillä tämä homeostaattinen – kehon oma automaattinen- säätely ei enää silloin  kykene estämään ylikuormitusta.

Teoreettisten laskelmien mukaan  63- kiloinen fertiili nainen, joka käyttää  5 vuotta tai sitä pidemmän aikaa päivittäistä 60 mg lisärauta-annosta, voi joutua liian suurten rautavarastojen kehittymisen riskiin. On havaittu, että  runsasrautapitoinen (12 mg /L Fe)  syöttökaavio on terveille, ei-anemisille 6-12 kk ikäisille   vauvoille pitkäaikaisvaikutuksia  aiheuttava - sillä on todettu 10-vuotiaitten  seurantatutkimuksissa  visuomotorisessa integraatiossa  (näköaistin hallinnassa) alempia testipisteitä. Tämä negatiivinen vaikutus näyttää rajoittuvan niihin vauvoihin, jotka olivat  aluksi  hyvissä rautavaroissa,  mutta myöhemmässä vauvaiässä olivat saaneet liiallista rautalisää.

• Mitkä ovat akuutin rautakuormituksen vaikutukset ihmisellä?

Akuutti lääkerautavalmisteen yliannostus aiheuttaa limakalvon syöpymistä mahalaukussa ja ohutsuolessa. Varsinkin pikkulapsilla on erityisriskiä. Limakalvon vaurioitumisen takia taas raudan  imeytyminen  ilman kontrollia voi olla suurta ja aiheuttaa systeemisiä oireita kuten shokin verisuoniston laajentumisen takia, hiussuonten vuotoa ja sydäninsuffisienssin. Rauta voi aiheuttaa myös elinvaurioita maksaan, haimaan, munuaisiin, keskushermostoon ja punasoluihin.

Raudan terapeuttisten annosten tavallisia sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, poltto rinnassa ja ylävatsassa  epämiellyttävää tuntemusta sekä ummetus, toisinaan ripulia.  Näitten mekanismina on limakalvon ärtyminen, mahasuolikanavan motiliteetin muuntuminen ja raudan nopea siirtyminen verenkiertoon.  Terapeuttisen raudan sivuvaikutusten ilmeneminen riippuu annoksesta ja suoliontelon raudan pitoisuudesta. Matalin annostaso, johon  näyttää liittyvän tuollaisia akuutteja vaikutuksia,  vaikuttaa olevan  50- 60 mg Fe päivässä.

• Mitkä ovat krooniset rautavaikutukset ihmisellä ? Hemokromatoositaudista 

 

Koska kerran absorptio säätyy homeostaattisesti, ravintoperäisestä raudasta aiheutuvan ylikuormituksen riski rajoittuu pääasiassa niihin yksilöihin, joilla on perinnöllinen hemokromatoosi, mikä on  Pohjoismaissa  varsin tavallinen häiriö.  C282Y- mutaation suhteen homozygoottien yksilöiden frekvenssin on raportoitu olevan 0,2 - 0, 75%. Kroonisessa systeemisessä raudan ylikuormituksessa- hemokromatoosissa- rautaa kertyy ja varastoituu pääasiassa maksaan.

Primäärisessä hemokromatoosissa raudan imeytyminen on lisääntynyt ( homozygooteilla henkilöillä 2-3 kertaiseksi) HFE- geenin  geneettisen vian takia.  On kuvattu kolme  mutaatiota joista kaikkein tavallisimmat ovat kaksi C282Y ja H63D  ja niitä esiintyy  homozygooteilla yksilöillä   0.4% :ssa   ja 2%:ssa  Norjassa ja Ruotsissa.  Mutaatioitten suhteen heterozygootteja on 15% ja 24% ja kombinoidusti heterozygootteja 7%.  Heillä on hieman lisääntynyt raudan absorptio.

C282Y-mutaation suhteen homozygoottisuus käsittää useimmiten hemokromatoosin kliinisiä oireita ja vakavien oireiden kehittymisriskin jopa tavallisella ravinnolla .  Näitä oireita ovat hepatomegalia, maksafibroosi ja maksasyöpä sekä niveltulehdukset, diabetes mellitus, kardiomyopatia ja sydämen vajaatoiminta. Hoitona on  flebotomia. Jos ei hoideta,  niin miehillä ja naisilla esiityy oireita suhteessa 5:1 johtuen siitä, että naisilla esiintyy menstruaatiossa luonnollisia raudan menetyksiä. Hemokromatoosiin johtavan tavallisimman mutation C282Y penetroituvuuden  on arvioitu olevan 1- 25% välillä riippuen tutkimusdesignista ja asetetuista päätepisteistä.

Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kohtalaisissa ja lievissä maksafibroosesissa oli useissa  tapauksissa maksan raudan pitoisuus koholla (biopsiasta ja kuivapainosta laskien) Maksafibroosia ja Fe pitoisuutta on myös korreloitu s-ferritiiniin. Bell et al. havaitsivat tutkimuksissaan annosvastekäyrää fibroosin vaikeusasteelle ja s-ferritiinille. S-ferritiini oli useimmiten yli 1000 ug/L niillä, joilla oli maksafibroosi.  S-ferritiini on keskimäärin 858 ug/L  fibroosin lievässä muodossa ja arvoja esiintyi alaspäin 520 ug/L lukemiin asti.   Åsberg et al.  havaitsivat selvää korrelaatiota maksan raudan ja S-ferritiinin kesken laaja-alaisesti.  Jos maksan rautapitoisuutta pidetään alle tietyn rajan lukemissa, s-ferritiinissä heijastuu tämä alenemana arvoissa. .Tässä tutkimuksessa oli mukana 4-12 potilasta, joilla oli lievä maksafibroosi ja heillä s-ferritiiniarvot olivat alle 1000 ug/L ( 311- 629 ug/L) .

Aiemmat  raporteista kuvasivat hemokromatoosia, joka on kehittynyt runsaasta raudan saannista kuten raudalla kontaminoidusta oluen  tai pitkäaikaisen  rautalääkkeen käytöstä  usean vuoden aikana  Arvellaan, että sekundääristä hemokromatoosia stimuloivat rauta-annokset  saattaneet  olla  yli 150 mg Fe päivässä

• Onko yhteyttä raudalla ja sydänverisuonitaudin riskillä?

NNR2004 laitoksessa pohdittiin rautakuormituksen ja sydänverisuonitaudin välistä suhdetta, mutta ei saatu vahvistettua mitään stabiilia  tai syy- seuraus-suhdetta raudan ja  sydänverisuonitautiriskin kesken.  Tuore systemaattinen kirjallisuuskatsaus on selvittänyt liittymää sekä hypertensioon että sydänverisuonitautiin. SACN-raporttiin ( 2010) perustuen arvioitiin hemiraudan saannin ja sydänverisuonitaudin suhdetta sekä rautaa ja terveyttä. (SACN,   UK´s Scientific advisory committee).  Myös IOWA Women´s health study cohort- tutkimus on viitannut tähän suhteeseen. Siinä oli tutkimuspopulaationa  yli 10 g  tai yli 30 g alkoholia päivässä käyttäneet naiset.

Jotkut tutkimukset ovat antaneet viitettä raudan saannin protektiivisesta vaikutuksesta korkeaa verenpainetta vastaan, mutta ei ole voitu vetää johtopäätöstä korkean raudan saannin liittymästä matalampaan verenpaineeseen eikä myöskään  raskauden aikaisen raudansaannin suhteesta jälkeläisen verenpaineeseen eikä raudan saannista aikuisen verenpaineen suhteen.

• Onko yhteyttä raudalla ja syöpäriskillä?

Tuoreen meta-analyysin mukaan C282Y -hemokromatoosimutaatiota kantavilla yksilöillä on lisääntynyt riski hepatosellulaarisesta syövästä . NNR2004 laitos siteerasi muutamia tutkimuksia

väestön maksanulkopuolisista  ( extrahepaattisista) maligniteeteista ja niissä oli viitettä paksusuolensyövän lisääntyneestä riskistä ja myös muistakin  suuriin rautavarastoihin korreloivien syöpien riskeistä.  Mutta suoraa syysuhdetta raudan ja extrahepaattisen syövän kesken ei voitu vahvistaa. Useat uudet tutkimukset ovat selvitelleet mahdollista korrelaatiota ravintoraudan saannin ja eri syöpämuotojen kesken. Kuitenkaan ei ole voitu havaita mitään vakuuttavaa näyttöä ravintoraudan saannin liittymisestä paksusuolensyövän, keuhkosyövän, rintasyövän, ruokatorvensyövän tai muun syövän lisääntyneeseen riskiin.

• Onko yhteyttä raudalla ja diabetesriskillä?

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella on olemassa todennäköisnäyttöä hemiraudan saannin ja 2- tyypin diabeteksen  (T2D)  välisestä liittymästä, samoin myös liittymästä raskausajan diabetekseen (GDM).  Kolme laajaa tuoretta epidemiologista  tutkimusta on selvitellyt raudansaannin ja 2- tyypin diabeteksen välistä liittymää. Tutkimuksista on raportoitu samanlaisia numeroita 2- tyypin diabeteksen suhteelliselle riskille (RR=1.28))  hemiraudan saannin  alimmassa ja ylimmässä viidenneksessä.  Mutta ei-hemiraudan* tai kokonaisraudan saannin suhteen ei esiintynyt mitään vaikutusta,  ei käänteistäkään vaikutusta. Kahdessa  tapaustutkimuksessa   tarkasteltiin pääasiassa rautavarastojen merkitsijöiden ja  T2D - riskin  välistä liittymää ja niissä havaittiin möls , että  T2D- tapauksissa oli myös hemiraudan saannit suurimmat.

Runsas hemiraudan käyttö ennen raskautta tai raskauden aikana näyttää lisäävän raskausdiabeteksen (GDM)  kehittymisen riskiä.  Tutkimustiedot hemiraudan saannin ja T2D:n  ja GDM:n  keskisestä  liittymästä korjauslaskettiin monien hämäävien tekijöiden suhteen.   On tosiasioita, että punaisen lihan ja prosessoidun lihan saannista määräytyy hemiraudan saanti  ja sekin, että  niillä, joilla hemiraudan saanti on suurta, esiintyy merkitsevästi terveyskäyttäytymisen  kannalta muitakin vähemmän suotuisia  seikkoja (dieetti, fyysinen aktiivisuus, tupakanpoltto, BMI) sekä totaaliraudansaannin  vaikutuksen puuttumista* - mitkä kaikki yhdessä  viittaavat siihen, että on että on muitakin dietäärisiä tai elämäntapatekijöitä kuin rauta, mikä lisää T2D:n riskiä. Hemiraudan saanti saataisi olla epäsuora merkitsijä T2D :n kehittymisestä, muta eräs meta-analyysi havaitsi,, että sekä prosessoimattoman että prosessoidun punaisen lihan saanti oli positiivisesti assosioitunut T2D-riskiin, kun oli tehty korjauslaskelmat iän, BMI:n ja elämäntyylin kuten tupakoinnin suhteen.Näyttö on todennäköinen siitä, että hemiraudan saanti liittyy 2- tyypin diabeteksen ja raskaudenajan diabeteksen lisääntyneeseen riskiin, vaikka assosiaatiot eivät olisi syyseuraus suhteessa. Koska ei ole mitään näyttöä siitä, että totaaliraudan saanti olisi assosioitunut lisääntyneeseen 2- tyypin diabeteksen riskiin,, tästä ei tule mitään sovellutuksia raudan päivittäisen saannin suosituksiin.

Ei ole mitään johtopäätöksiä suovaa näyttöä mistään assosiaatiosta raudansaannin ja 1-tyypin diabeteksen kesken.

https://www.doria.fi/handle/10024/101932

Suomesta löytyy uusi väitöskirja tekniikasta, millä voi mitata maksan ja sydämen rautapitoisuutta raudan ylikuormituksessa MRI tekniikalla.

Mayo-klinikalta saa tietoja siitä miten maksan rautapitoisuutta tavataan ilmoittaa. (Hepatic Iron, Hepatic Iron Concentration, , Hepatic Iron index

http://www.mayomedicallaboratories.com/test-catalog/Clinical+and+Interpretive/8350

Tässä lähteessä käytetään maksan rautapitoisuudesta yksikköä ug/g kuivapainoa. 
komemntti ei-hemiraudan käytön edusta.  Fytaatti, joka kuljettaa  divalentteja kationeja, monia metalleja, pystyy kulejettamaan molempia muotoja rautaa, sekä  ferri ja ferro-muotoa ja sen  etu on olla antioksidanttinen ja yksiraudankuljettajatekijä- tai paremminkin raudan fiksoija,  lisää koska se  voi osaltaan kontrolloida vapaita  rautajoneja.  Fytiiniä sanotaan  erääksi voimaikkaimmsita kehon antioksidanteista. Eipä ihme.  

Suomen Lääkärilehdestä löytyy artikkeli: Rautaa voi joskus saada liikaa.
  http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/2014/nosto37_3.pdf