Raudanpuute, raudanpuuteanemia. Rautastatus , NNR 2012

Rauta NNR 2012

LÄHDE: NNR 2015, Chapter 33; 543- 571. ISBN:978-92- 893-2670-4.

Rauta, Iron

1. Johdanto, Introduction

2. Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake

3.Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

(Imeytyminen ja biologinen saatavuus, Absorption and bioavailability)

Raudanpuute ja raudanpuuteanemia, Iron deficiency and iron deficiency anaemias. 548-549.

Rautastatuksen määristys ja merkitsijät, Assessment and indicators iron status s. 549- 550.

Raudanpuutteen ja raudanpuuteanemian esiintyvyys, Prevalence of iron deficiency and iron deficiency aneaemia s. 551.

/4. Tarve ja suositeltu saanti, Requirement and recommended intakes

Lapset ja nuoret, Children and adolescents

Fertiilit naiset, Women of childbearing age

Raskaus ja imetys, Pregnancy and lactation

Postmenopausaalit naiset ja miehet . Postmenopausal wpomen and men

Raudan saannin ylärajasta ja myrkyllisyydestä Upper level of iron intake and toxicity

Akuutit vaikutukset raudan ylikuormituksesta , Acute effects of iron overload

Krooniset vaikutukset raudan ylikuormituksesta, Chronic effects of iron overload

Rauta ja sydänverisuonitautiriski, Iron and risk of cardiovascular disease

Rauta ja syöpäriski, Iron and risk of cancer

Rauta ja diabetesriski, Iron and risk of diabetes

5. Suositusten taustalla olevat perustelut , Reasoning behind the recommendation

6. Suurin hyväksytty saanti Upper intake level (UL)

Viittaukset, References)

Raudan puute ja raudanpuuteanemia. Iron deficiency  (ID) and iron deficiency anaemia (IDA)

Raudanpuutteen kehittyminen, Development

Kun raudan saaminen ei ole riittävää, rautavajetta (ID, Iron Deficiency) kehkeytyy koko ajan. normaalistatuksesta vähä vähältä pahenevana prosessina kohti raudanpuuteanemia (IDA, Iron Deficiency Anaemia), jolla on vakavaa terveydellistä merkitystä. Ensialuksi kehon rautavarastot tyhjenevät, mikä havaitaan seerumin ferritiinin (Se-ferritin) määrän laskuna. Kun keho ei enää saa rautaa rautavarastoistaan käsin, joita s-ferritiini edustaa, alkaa kehittyä kudosten raudanpuute.

Kudosten raudanpuute taas johtaa siihen, että keho alkaa toimittaa lisää transferriiniä (Tfr) (TIBC nousee) ja transferriinireseptoreita (TfR), mikä puolestaan johtaa alentuneeseen transferriinin kyllästysasteesen (saturaatioon, %) ja punasolujen protoporfyriinin pitoisuuden nousuun.

Jälkimmäistä määritetään usein lisääntyvänä sinkkiprotoporfyyriinina (ZPP), koska raudan puutteessa sinkki (Zn) asettuu mielellään protoporfyriinimolekyyliin. Lopulta hemoglobiinin (Hb) määrä laskee ( Oletetaan, että tavallisesti 1 gramma hemoglobiinia sisältää 3.34 mg rautaa). Jos negatiivista rautatasapainoa ei korjata, kehittyy anemia. Anemia määritellään Hb:n laskuna kaksi standardipoikkeamaa (SD, Standard Deviation) väestön keskiarvon alapuolelle. Rautastatuksen merkitsijät henkilöillä, joilla on rautatäydet varastot ja niillä joilla on raudanpuuteanemiaa (IDA), kattavat osittain samoja alueita (overlap).Viitteitä raudanpuutteen vaikutuksesta punasolujen muodostukseen (muotoon) aletaan nähdä ennenkuin rautavarastot ovat aivan tyhjentyneet, esim. MCV -arvon vähenee eli punasolujen keskimääräinen tilavuus pienenee (Punasolut ovat pieniä, mikrosytäärisiä raudanpuuteessa).

Raudanpuutteen vaikutukset, Effects of iron deficiency

Rautavaje (ID, iron deficiency) voi johtaa useisiin oireisiin. Vakaviin raudanpuutteen seurauksiin kuuluu raudanpuuteanemia (IDA), alentunut työkyky ja huonontunut soluvälitteinen immunologinen puolustus. On havaittu myös kehon lämpötilan säätymisen huonontuvan raudanpuutteesta (ID). Erityisen huolestuttavaa on, että vaikea raudanpuute vaikuttaa lasten henkiseen kehitykseen ja kognitiivisiin funktioihin. Tällaiset vaikutukset saattanevat olla jopa palautumattomia riippuen lapsen iästä, raudanpuutteen vaikeusasteesta ja rautavajeen kestosta sekä sosioekonomisesta ympäristöstä. Yhteenvetona raudanpuute (ID) ja raudanpuuteanemia (IDA) ovat assosioituneet lasten kehnoon fyysiseen, kognitiiviseen ja käytökselliseen suorituskyyyn, huonontuneeseen hermostolliseen kehitykseen ja kasvun estymään, korkeaan verenpaineeseen ja alentuneeseen immuunifunktioon.

Rautastatuksen mittaus ja merkitsijät, Assessment and indicators of iron status

Hemoglobiini , Hb

Seerumin rauta , S-Fe

Seerumin ferritiini

Seerumin transferriinin pitoisuudet (TIBC, Total Iron Binding Capacity,

Seerumin transferriinin kyllästysaste (transferrin saturation) (S-Fe/TBC) . Ilmoitetaan prosenttina (%)

Seerumin transferriinin reseptorin pitoisuus (S-TfR).

Viime vuosina on transferriinin ja ferritiinin korrelaatioita alettu käyttää rautastatuksen osoittajana tieteellisissä tutkimuksissa.

Vapaa punasolun protoporfyriini (ZPP, sinkkiprotoporfyriini)

ja punasolun keskitilavuus MCV (Mean Cell Volyme)

Raudan imeytymisen ”master regulator” säätelyproteiini hepsidiini (uudempia tutkimuksia)

ANEMIA määritellään hemoglobiinin pitoisuuden alenemana. Pitoisuus ilmoitetaan grammoina litrassa (g/L). WHO :n mukaan anemiana pidetään alle Hb110 g/l hemoglobiiniarvoja vauvoilla ja lapsilla 6 kk.sta 5 vuoden ikään. Anemiarajana on 115 g/L lapsilla siitä eteenpäin 11 vuoden ikään. Mutta sitten suosittelee WHO korkeampaa alarajaa 12-14 vuotiaille lapsille ja aikuisille naisille (120 g /L) ja miehille (130 g /L). Mutta raskauden aikana on naisten anemian diagnostinen raja laskettu tasoon ( 110 g/L). Kuitenkaan vauvojen tai pienten lasten osalta ei ole riittävästi voitu vahvistaa hemoglobiinin tai muiden rautastatusmerkitsijöitten viitearvoja. Kliininen käytäntö ja tieteellinen tutkimus pitää tavallisesti vauvoilla raudanpuutteen (ID) ja raudanpuuteanemian (IDA) diagnostisena rajana Hb arvoa alle 110 g/L ja s-ferritiiniarvoa alle10-12 ug/l, mitkä itse asiassa ovat extrapoloituja vanhemmista ikäryhmistä käsin ja on viitettä siitä, että ne arvot eivät ehkä olisi asianmukaisia. Edmond et al. ehdottivat 8-kk ikäiselle vauvalle anemiadiagnoosin raja-arvoksi Hb 97 g/L. Muut ovat käyttäneet arvoa 105 g/Lja 100 g/L samanikäisille vauvoille.

Raudanpuuteanemia (IDA) määritellään hemoglobiinipitoisuutena (Hb), joka on alle annetun raja-arvon muitten epänormaalien rautastatusmerkitsijöiden ohella. Diagnoosiin käytettyjen rautastatuksen merkitsijöitten lukumäärä vaihtelee kuten käytetyt raudan vajetta ilmentävät raja-arvotkin. NNR 2012 esittää näistä taulukon. Toisinaan käytetään vain s–ferritiiniä, mutta toisissa tutkimuksissa on lähestymistapana diagnosoida raudanpuuteanemiksi jos yksilöllä on kaksi kolmesta mitatusta rautastatusta kuvaavasta merkitsijästä raja-arvon alapuolella (tai yläpuolella) ja Hb samalla alle raja-arvon.

Raudanpuutteen ja raudanpuuteanemian esiintyvyys, Prevalence of iron deficiency (ID) and iron deficiecy anemia (IDA)

Globaalisti on arvioitu 25 %:lla esikoululaisista  esiintyvän raudanpuuteanemiaa. Norjasta (2004), Ruotsista ( 2008) ja Islannista (2011) on julkaistuja tietoja  raudanpuutteen ja anemian  ja rautavajeen (s-ferritiini alle 20 ug/L) esiintymisestä 12 kuukauden ikäisissä ja  prosentit olivat  10%, 18 % ja 6 % vastaavasti. Raudanpuutteen ja anemian prevalenssi oli suhteellisen matala. ID (S-ferritiini alle 12 ug/L) 12 kuukauden ikäisissä oli näirrä maissa 10%, 18%% ja 6% vastaavasti. Norjalaistutkimuksessa vuonna 2004 13%:lla kaksivuotiaista ferritiini alle 12 ug/L., mutta sitten kahdesta ikävuodesta rautastatus yleisesti ottaen parantui. Yksi- ja kaksivuotiaitten niukempi rautastatus korreloi nopeampaan syntymän jälkeiseen kasvuun, tosin ei voi muitakaan syitä sulkea pois kuten ravitsemuksellista epätasapainoa. Sitten  1990 luvun näyttää pienten lasten  rautastatus parantuneen. (NNR 2004 raportoi rautastatustietoja  Pohjoismaista luvussa 34).

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan 5 % yhdeksän  kuun ikäisistä vauvoista oli anemisia ( Hb alle 105 g/L), kun 20%:lla näistä vauvoista oli Hb alle 110 g /L, mutta raudanpuuteanemiatapauksia ei ollut. Suomalaisista kolme- neljävuotiaista lapsista oli 4 % anemisia, Hb alle 110 g/L.

Pohjoismaisten nuorten ja aikuisten raudanpuuteen esiintyminen vaihtelee eri tutkimusten mukaan.. Norjassa raudanpuutetta havaittiin  13-15 vuotiailla pojilla 5 - 18%.ssa ja tytöillä 6 - 30 %.ssa. Ruotsalaisen pitkäaikaistutkimuksen mukaan 15- 21  vuoden ikäisillä   miespuolisilla henkilöillä  havaittiin alle 12 ug/L s-ferritiiniä  2-3 %:ssa ja naispuolisilla  18- 26 %:ssa.  Tutkittaessa fertiilien naisten rautastatusta Pohjoismaissa on havaittu 10 - 22%:ssa yksilöistä raudanpuutetta ja raskaanaolevista pohjoismaisista naisista 0 - 17 % poti raudanpuuteanemiaa.

Iäkkäiden  rautastatuksesta ei ole tehty  montaakaan tutkimusta Pohjoismaisista väestöistä  ja tuoreet tutkimuksetkin ovat harvat.  Matalan hemoglobiinin esiintyvyys yli 75 vuotiailla näyttää olevan 0- 5%. Raudanpuute on suhteellisen epätavallista  70 -vuotiailla ja vielä epätavallisempaa terveillä 80 - ja 85 vuotiailla. Mutta  vanhemmilla miehillä on havaittu 8,7 %:ssa runsaat rautavarastot ( s- ferritiini yli 300 ug/L) ja  iäkkäillä naisilla samaa vastaavasti 3,7 %:ssa

Suomennos 16.5. 2013

Päivitys 1.12.2015