NN2 2012 Ravinnon hiilihydraatit ja TERVEYS ( erilaisia näkökohtia)

5. Ravinnon hiilihydraatit ja terveys Dietary carbohydrates and health (p. 259-271)

 Kaksi katsausta  suoriettiin  NNR 2012 laitoksen päivittämiseksi.  Yksi systemaattinen katsaus (SR)  ravinnon sokereista  aikuisella  ja yleiskatsaus ravintokuidusta ja glykemisestä indeksistä.  Nämä katsaukset kuuluivat niihin alkuperäisiin töihin ja asiantuntijaraportteihin, joita oli julkaistu vuosien 2000 ja 2011 välillä.

Two reviews were introduced for the update of NNR 2012, one systematic review (SR) on dietary sugars covering studies in adults and an overview on dietary fibre and glycemic index. These rewiews included original papers and expert reports published between 2000 and December 2011.

5.1. Kokonaishiilihydraatit ja glykemisoituvat hiilihydaatit. Total and glycaemic carbohydrates (s. 259-261)

5.1.1. Plasman lipidit, glukoosi ja insuliini.  Plasma lipids, glucose, and insulin (S. 259-10)

5.1.2.Verenpaine  Blood pressure (S. 260)

5.1.3.  2-tyypin diabetes.    Type-2 diabetes ( s. 260-261)

5.1.4. Body weight (s. 261-2)

5.1.5. Pregnancy outcomes (s.262)

5.1.6. Dental caries (s.262-264)

5.1.7. Nutrient density (S. 264)

(5.1.1.) Plasman lipidit, glukoosi ja insuliini.

Hiilihydraattien vaikutus plasman lipideihin, glukoosiin ja insuliinipitoisuuksiin riippuu monista tekijöistä kuten elintarvikelähteestä, fysikaalisesta muodosta, korvaavan makronutrientin määrästä ja tyypistä. (Makronutrientit ovat proteiini, rasva, hiilihydraatti). Jos ravinnon kokonaishiilihydraattia lisätään 30- 40 E%.sta 60-70 E%:iin on yleensä huomattavissa ohimenevästi nousua paasto-triglyserideissä (TG) ja alentumaa HDL-kolesterolissa, mutta pitkäaikaisvaikutukset riippuvat ravintohiilihydraattien lähteestä. Eräs aiempi kahdeksan kuukauden interventiotutkimus selvitti terveiltä yksilöiltä NNR-suositusten mukaisen rasvamodifioidun, paljon hedelmiä ja vihanneksia ja monimutkaisia hiilihydraatteja sekä kuitua sisältävän ravinnon vaikutuksen triglyseridien (TG) pitoisuuksiin ja niissä havaittiin aluksi pitoisuuden nousua, mikä tasoittui ajan mittaan.

Fruktoosilla on kuitenkin todettu spesifinen triglyseridejä kohottava vaikutus eläinkokeissa. Eräät aiemmat lyhytaikaiset ihmisillä tehdyt tutkimukset osoittivat, että (runsaasti) raffinoitua sokeria (yli 20E% sakkaroosia ja yli 5E% fruktoosia) sisältäneet ruoat johtivat kohonneisiin TG-pitoisuuksiin. Tuoreimmissa epidemiologisissa kontrolloiduissa sokkotutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia käytettäessä runsaasti, yli 17E%, raffinoituja sokereita, ja epidemiologisistakin tutkimuksistakin on saatu rajallista tietoa. Sonestedt et al. tekivät katsauksen kahdesta prospektiivisesta tutkimuksesta ja tulokset osoittivat positiivista liittymää sokerilla makeutettujen virvokkeiden käytön ja dyslipidemian kesken., siis TG-arvot olivat kohonneita ja HDL-kolesteroli matala; yksi tutkimus osoitti myös positiivista assosiaatiota kohonneesen LDL-kolesteroliin. Kahdesta prospektiivisesta kohorttitutkimuksesta ja kahdesta kontrolloidusta sokkokokeesta ei kuitenkaan saatu tulokseksi mitään johdonmukaista liittymää verensokeriin ja insuliinitasoihin/insuliinivasteeseen käytettäessä sokereita tai sokerilla makeutettuja virvokejuomia.

EFSA arvioi viisi kontrolloitua sokkokoetta, joista kolme oli julkaistu ennen vuotta 2000. Kaksi näistä kolmesta osoitti kohonneita insuliinipitoisuuksia, kun sakkaroosin käyttö oli runsasta ( 18- 30E%) verrattaessa niihin, joiden sokerin käyttö oli matalaa (3-10 E%). Kolmas tutkimus ei kuitenkaan havainnut tällaisia eroja. Vaikutus glukoosipitoisuuteen oli havaittavissa yhdessä tutkimuksessa ja eräässä toisessa taas ei havaittu eroja.

Yhteenvetona sanotaan, että näyttö on riittämätöntä, jotta voitaisiin vetää väestötasolla johtopäätöksiä plasmalipideistä fruktoosin tai sakkaroosin käytön suhteen (; sakkaroosista on puolet fruktoosia). Näyttö vaikutuksista glukoosi- ja insuliinivasteeseen on rajallista. On rajallista viitettä sellaisesta näytöstä, että sokerilla makeutettujen virvokejuomien runsas käyttö saattaisi liittyä dyslipidemiaan ja se viittaa siihen, että sokerin spesifinen elintarvikelähde saattaa vaikuttaa aineenvaihdunnalliseen vasteeseen.

(5.1.2. ) Verenpaine

NNR SR (syst. katsaus9 sokereista sisällytti kolme prospektiivista kohorttitutkimusta ja yhden kontrolloidun sokkokokeen (RCT) sokerien käytön ja verenpaineen keskeisestä assosiaatiosta. Yhdessä prospektiivisessa tutkimuksessa todettiin verenpaineen merkitsevä positiivinen assosiaatio sokerilla makeutettuihin virvokejuomiin, mutta sitä ei merkitsevässä määrin havaittu kahdessa muussa tutkimuksissa. Kirjoittajien johtopäätöksenä oli, ettei ollut havaittavissa ristiriidatonta näyttöä liittymästä ravintosokerin käytön ja verenpaineen kesken. Kuitenkin käytettäessä sokerilla makeutettuja virvokkeita kolme tai useampi annos päivässä (pullollisia, lasillisia, tölkillisiä), oli havaittavissa merkitsevää liittymää 16 – 38 ikävuoden aikana ilmentyneisiin korkean verenpaineen esiintymisiin seurattaessa kolmea US kohorttia.

Voidaan tehdä johtopäätös, että tiheä makeutettujen virvokejuomien käyttö voisi vaikuttaa epäsuotuisasti verenpaineeseen. Tämä on samoilla linjoilla, kuin tutkimukset dieeteillä, joiden elintavikkeiden sokeri ja rasva ovat matalat ja luonnonkuidun pitoisuus korkea (DASH-tutkimusket).

(5.1.3.) 2-tyypin diabetes

Glukoosi.-intoleranteilla korkean riskin henkilöillä on tyypin2- diabetesta ehkäiseväksi tarkoitetuilla kokeilla osoitettu, että rasva-tasapainotetut, runsaskuituiset dieetit yhdistettynä 20- 30 minuuttin päivittäiseen fyysiseen aktiviteettiin vähentävät 2-tyypin diabeteksen alkamisia.

NNR SR sisällytti yhdeksän prospektiivista kohorttitutkimusta (8 laadultaan hyvää), jossa selviteltiin sokerinkäytön ja 2-tyypin diabeteksen esiintymisen välistä assosiaatiota. Tulokset eivät osoittaneet mitään ristiriidatonta liittymää kokonaissokerin, sakkaroosin tai fruktoosin käytön ja 2-tyypin diabeteksen kesken. Neljä kuudesta tutkimuksesta, jotka selvittelivät assosiaatiota sokerilla makeutettuihin virvokejuomiin, raportoi 2-tyypin diabeteksen merkitsevästi kohonnutta suhteellista riskiä käytön lisääntymisen myötä. Yhdessä tutkimuksessa oli havaittu merkitsevä positiivinen assosiaatio sellaisessa mallissa, joka ei tehnyt korjauslaskua BMI.n suhteen.

NNR SR johtopäätös: 2-tyypin diabeteksen riskin kohoamisesta käytettäessä runsaasti sokerilla makeutettuja virvokejuomia on todennäköistä näyttöä. Tämä tukee lisäsokerin käytön rajoitusta.

Ilmeinen epäjohdonmukaisuus niissä tutkimuksissa, jotka selvittävät totaalisokereita tai yksittäisiä sokereita, saattaisi johtua hämmentävästä seikasta, koska kokohedelmien ja vihannesten sokerit omaavat erilaisia vaikutuksia kuin raffinoidut, lisätyt sokerit, erityisesti makeutettuina virvokkeina.

(5.1.4.) Kehonpaino. Body weight

5.1.5. Pregnancy outcomes

5.1.6. Dental caries

5.1.7. Nutrient density)

Suomennosta 14.4. 2016

(5.1.4.) Kehonpaino, Body weight  ( NNR 2012  p. 161-262)

On tutkittu vähemmin hiilihydraattien saannin osuutta kehon painon ylläpidon primäärisenä determinanttina. Useimmat tutkimukset, joissa käytetään isoenergeettistä (energialähteiden suhteen tasapainotettua) tai ad-libitum design- dieettiä ( syödään mielen mukaan, vapaasti), ovat kohdistuneet rasva- ja proteiinisisällön vaihteluihin, ja niissä muutokset hiilihydraattien saannissa ovat seuraamusta dieetin modifioimsesta.

• The role of carbohydrate intake as a primary determinat for body weight maintenance has been less studied. Most studies using iso-energetic or ad -libitum designs have focused on changes in fat and protein content with changes in carbohydrate intake as a consequence of dietary modifications.

Tulokset systeemisestä katsauksesta ( SR) ja 30 prospektiivisen tutkimuksen meta-analyysista ja 30 sokkokontrollikokeesta (RCT) osoittivat, että sokerin vähentynyt käyttö assosioitui kehon painon hienoiseen laskuun aikuisilla ja toisaalta kohonnut sokerinkäyttö liittyi samasuuruusluokkaiseen painon nousuun. Lapsilta saadut tulokset eivät yleensä viitanneet mihinkään assosiaatioon, vaikka suuri makeutettujen virvokejuomien käyttö olikin assosioitunut lisääntyneeseen lihavuuden riskiin.

• Results from SR (systemic review) and meta-analysis of 38 prospective studies and 30 RCTs (random control trials) showed that reduced intake of sugars was associated with a modest decrase in weight among adults (0.80 kg, 95% CI: 0.39-1.21; p under 0.001), and an increased sugar intake was associated with weight increase of similar magnitude. Results for children showed generally no association, although high intakes of sugar-sweetened beverages were associated with an inccreased risk of obesity.

Asiantuntijoien johtopäätös oli, että havaittu kehonpainovaikutus ”näyttää välittyvän energian saannin vaihteluista, koska isoenergeettinen sokereitten vaihtaminen toisiin, saman verran energiaa antaviin hiilihydraatteihin ei liittynyt painon muutoksiin”.

• The authors concluded that the observed effect on body weight ”seems to be mediated via changes in energy intakes, since isoenergetic exchange of sugars with other carbohydrates
  was not associated with weight change”

Aiemmat katsaukset ja meta-analyysit ovat havainneet positiivista liittymän tai ei mitään assosiaatiota sokeroitujen virvokejuomien ja kehonpainon kesken.

• Previous reviews and meta-analyses have found a positive association or no associations between intake of sugar-sweetened beverages and body weight.

Mitä tulee assosiaatioon kokonaishiilihydraattien ja kehonpainon kesken niin useimmat tutkimukset ovat enemmänkin kohdistuneet niihin vaikutuksiin, joita kokonaisrasvan vaihtelut aiheuttavat; vähemmän on kohdistuttu rasvoja korvaavine hiilihydraattien tyyppien tai niiden ravintolähteiden yksityiskohtiin.

• Regarding the association between total carbohydrates and body weight, most studie have focused more on the effects of variation in total fat and less on the details of the type and dietary sources of carbohydrates replacing fat.

Eräs systemaattinen katsaus (SR) ja 33 sokkokontollikoetta aikuisista (kokeitten päämääränä ei ollut painonlaskeminen) antoi tuloksena, että kokonaisrasvan määrä assosioitui 1.4 - 1.6 kiloa vähäisempään painonnousuun; yhdeksän tutkimusta osoitti -0.51kg/m2 vaikutuksen BMI arvoon.

Kokonaisrasvan antaman energian osuus oli alkutasoa 28- 43 E% ja interventioryhmissä tyypillisesti 5- 15 E% alempaa tasoa. Yleensä saatiin aikaan rasvankäytön vähentymä vastaavasti nostamalla kokonaishiilihydraattien käyttöä

• An SR and meta-analysis of 33 RCTs on adults, without intentional weight loss as endpoint, found that a reduced total fat intake was associated with less weight gain of 1.4-1.6 kg, and nine of these studies showed a lower BMI of -0.51 kg/m2. Total fat intake was 28-43 E% at baseline and was typically 5- 15 E% lower in the intervention arms. The reduction in fat intake was generally achieved through a proportional increase in total carbohydrates.

Tämän NNR SR systemaattisen katsauksen kattamien prospektiivisten kohorttitutkimusten (2000 2011 julk.) mukaan on saatu viitettä siitä, että makronutrienttien (=proteiini, rasva, hiilihydraatit) dieettiosuuksilla on omaa rajallista osaansa lihavuuden ehkäisyssä ja että vähempään painonnousuun assosioituu runsaskuitupitoiset ruoat ja maitotuotteet sekä toisaalta vähempi määrä raffinoituja viljatuotteita, lihaa ja sokeripitoisia elintarvikkeita ja sokerisia virvokejuomia.

• Results from the NNR SR covering prospective cohort studies published from 2000 to 2011 suggest that the proportion of mactonutrients in the diet has a limited role in prevention of obesity, and that plenty of fibre-rich foods and dairy products- and fewer refined grains, meats, and suger-rich foods and beverages- were associated with less weight gain.

Tulokset viittaavat siihen, että pääluokan makronutrienttien ( proteiini, rasvat, hiilihdyraatit) koostumus sinänsä saattaisi omata vain rajallisen vaikutuksen pitkäaikaiseen painon kertymään tai painon ylläpitoon. Havaitut vaikutukset kehonpainon vaihteluihin saattaisi sen takia osittain välittyä ruokaan korreloivista tekijöistä, jotka pitkäaikaisesti vaikuttavat energiansaantiin.

• The results indicate that gross-macronutrient composition per se might have only a limited impacton long term weight change or maintenance. The observed effects on body weight changes might, therefore, be partly mediated by food-related factors that affect long-term energy intake.

Painonlaskuun tähtäävien ylipainoisten ja obeesien interventiokokeitten meta-analyysit ovat osoittaneet, että matalahiilihydraattiset, runsasproteiiniset dieetit johtavat samaan tai matalampaan kehon painoon kuin rasvaredusoidut dieetit kuuden kuukauden aikana. Pitemmältä ajalta sellaisten dieettimuutosten vaikutukset ovat kuitenkin vähemmän selkeitä.

• Meta-analyses of intervention trials aiming at weight-reduction among overweight and obese individuals have shown that low-carbohydrate, high-protein diets resulted in similar or low bodyweight compared to fat-reduced diets up to 6 months. Long-term effects of such dietary changes, however, were less clear.

Fruktoosilla on arveltu olevan spesifistä osaa painonnousussa ja insuliiniresitenssin oireyhtymässä.

Glukoosista poiketen fruktoosi ensisijaisesti metabolisoituu maksassa lipideiksi ( rasva-aineiksi). Toisaalta fruktoosin glykeminen indeksi on matala. Fruktoosi saa eläinmalleissa aikaan insuliiniresistenssi- oireyhtymälle tyypillisiä aineenvaihdunnallisia muutoksia, mutta ihmisistä saatu tieto ei ole niin suoraviivaista. Ihmisillä tehtyjen interventiokokeitten eräs meta-analyysi ei saanut esiin mitään näyttöä fruktoosin painoa lisäävästä vaikutuksesta, jos sillä korvattiin dieetin muita hiilihdyraatteja vastaavalla energiamäärällä. Runsaasti vapaata fruktoosia sisältävällä lisäenergialla havaittiin olevan liittymää hienoiseen painonnousuun. Ei ole perusteita antaa fruktoosista mitään erityisiä rajoituksia niiden yleisten raffinoituja lisäsokereita käsittävien rajoitussuositusten lisäksi.

• Fructose has been suggested to play a specific role in weight gain and insulin resistance syndrome. Unlike glucose, fructose is preferentially metabolised to lipids in the liver. On the other hand, fructose has a low glycaemic index. Fructose induces metabolic alteration typical for insulin resistance syndrome (metabolic syndrome) in animal models, but data in humans are less clear. A meta-analysis on human intervention trials did not find any evidence that fructose causes weight gain when substituted for other carbohydrates in diets with similar energy content. High intakes of free fructose providing excess energy intake were associated with modestly increased body weight. There is no basis for specific recommendations regardingly fructose beyound general limitation of added refined sugars. 
  

(5.1.5.) Vaikutukset raskaustuloksiin. Pregnancy outcomes (p. 262) 

Tulokset norjalaisesta raskaanaolevien kohortista on osoittanut, että sokerilla makeutettujen virvokejuomien käyttö assosioituu haitallisiin raskaustuloksiin, joihin kuuluu pre-eklampsia ja ennenaikainen synnytys. Pitäisi huomauttaa, että keinotekoisesti makeutettujen virvoitusjuomien köyttö assosioitui ennenaikaisiin synnytyksiin sekä norjalaisen että tanskalaisen raskauskohorttitutkimuksen mukaan.

•  Results from a Norwegian pregnancy cohort have shown that consumption of sugar sweetened beverages were associated with adverse pregnancy outcomes including preeclampsia and preterm delivery. It should be noted that consumption of artificially sweetened beverages was also associated with preterm delivery both in the Norwegian study and a parallel study in a Danish pregnancy cohort.  Päivitys 15.4. 2016

(5.1.6.) Hammasmätä. Dental caries

 Karies, hammasmätä, kehittyy, kun hammaskudosmineraalia irtoilee pH:n laskiessa hammasta kolonisoivien bakteerien hiilihydraatteja fermentoivasta vaikutuksesta. Täten hammasmätä on infektiotauti, mutta siinä on avainosaa sakkaroosilla ja muilla helposti sulavilla monosakkarideilla ja disakkarideilla. Hammasmätään voi myös osaltaan vaikuttaa runsastärkkelykselliset elintarvikkeet, erityisesti, jos tärkkelysmolekyyli on sellaisessa muodossa, että amylaasientsyymin on helppo sitä hajoittaa.

•  Caries develop as tooth tissues demineralise upon pH decrease due to fermentation of carbohydrates by tooth-colonising bacteria. Thus, dental caries is an infectious disease but sucrose and other easily fermentable mono- and disaccharides play a key role. Foods rich in starch can also contribute to dental caries, especially when the starch molecule is easily available for degradation by amylase.

 Sakkaroosin ( tavallisen valkoisen sokerin) läsnäolo vahvistaa tärkkelyksen kariogeenista potentiaalia, mutta laktoosista tapahtuva haponmuodostus on normaalisti matalaa. Sokerin bakteeriperäinen fermentaatio (pääasiassa maitohapoksi) aiheuttaa pH:n laskua hyvinkin alle 5.5, mitä pidetään kriittisenä karieksen kehittymiselle kiilteessä, hammaskruunussa. Hammasjuurissa mineraalin irtoilemisen kriittinen pH on noin 6.5, mikä pH muodostuu jo sellaistakin leipää syödessä, missä ei ole lisäsokeriakaan. Maitohapon lisäksi sakkaroosi aiheuttaa liukenemattomien solunulkoisten glukoosipolymeerien (glukaanin ja sen tapaisten molekyylien) tuotantoa, mikä johtaa runsaitten biokelmujen muodostumiseen ja ne suosivat kariogeenisten streptokokkien kolonisoitumista hammaspinnan päälle.

•  The presence of sucorse intensifies the cariogenic potential of starch, but acid production from lactose is normally low. Bacrterial fermentation of sugar, mainly to lactic acid, causes pH decreases well below 5.5, which is considered critical for the development of caries in the enamel (the tooth ceown). In tooth roots, the critical pH for demineralisation is approximately 6.5, a pH reached already when bread without added sugar is consumed. In addition to lactic acid, sucrose induces production of insoluble extracellular glucose polymers, i.e. glucans and mutants, leading to voluminous biofilms that favor colonisation of cariogenic streptococci on the surfaces of the teeth surfaces.

Hammasmädän prevalenssi, esiintyvyys, on alentunut Pohjoismaissa viime vuosikymmeninä vuoteen 2000 tienoille asti, mutta sinä jaksona ei havaittu vastaavaa vähenemistä kokonaissokerin käytössä. Fluoridin profylaktinen käyttö ja kohentunut hygienia on tärkeitä tekijöitä, jotka ovat muokanneet sokerinkäytön vaikutuksia. Kuitenkin viime vuosina on muutamissa ikäryhmissä Norjassa ja Ruotsissa havaittu lisääntyvää cariesprevalenssia, hammasmädän esiintyvyyttä. On melkoisia sosioekonomisia ja geografisia eroja hammasmädän esiintyvyydessä erityisesti lapsilla.

•  The prevalence of dental caries has declined in the Nordic countries in recent decades up to around the year 2000, but no coresponding reduction in total sugar intake was observed in this time period. Prophylctic use of fluoride and improved oral hygiene are important factors that modify the effect of sugar intake. However, in Norway and Sweden an increase in the prevalence of dental caries has been observed in some age groups in recent years. Substantial socioeconomic and geographical differences still persist in caries prevalence, especially among children.

 Tulokset suomalaisista pitkäaikaiskokeista viittaavat, että sakkaroosin ja sakkaroosia sisältävien elintarvikkeiden saanti assosioituu lapsuuden aikaiseen hammasmädän kehittymiseen myös fluoridiprofylaksiaa saavilla lapsilla. Sakkaroosin päälähteet olivat makeutetut maitotuotteet, sokeroidut juomat ja juissit, makeiset ja suklaa. Ruotsalaisesta tutkimuksesta saadut tulokset osoittavat, että 2-3 vuotiaitten lasten tiheä sokeripitoisten elintarvikkeiden käyttö assosioituu karieksen esiintyvyyteen ja käyttö kahden vuoden iässä enteilee kariesta 3 vuoden iässä.

•  Results from a Finnish longitudinal study indicate that intake of sucrose and sucrose-containing foods is associated with caries development during childhood, including those children with fluoride prophylaxis. The main sources of sucrose were sweetened milk products, sugered drinks and juices, sweets, and chocolate. Results from a Swedish study showed that frequent intake of sugar-containina foods among children aged 2-3 years was associated with caries prevalence and that intake at 2 years of age predicted caries at 3 years of age.

 Kuten yllä on todettu fluoridiprofylaksia, suuhygienia, ateriointimalli ja aterian koostumus ovat vuorovaikutuksessa. Sokerinsyömistiheyden havaittiin kohtalaisesti korreloivan hammasmädän kehittymiseen Anderssonin et al. tekemän katsauksen mukaan; oli myös läheistä korrelaatiota syöntitiheyden ja syödyn sokerimäärän kesken. Kariesriskin alentumiseen voitaneen osaltaan vaikuttaa harventamalla raffinoidun sokerin ottokertoja ja rajoittamalla erityisesti runsassokerisia elintarvikkeita kuten välipaloja. Ei voida antaa mitään turvallista raffinoidun sokerin käytön tasoa, koska sokerialtistuksessa tapahtuvaan systeemiseen karieksen kehittymiseen vaikuttaa monta muokkaavaa tekijää, muut elintapatekijät, altistus fluorille, ateriatiheys ja dieetin koostumus, perinnöllisyys, sairaus, lääkitys, malnutritio (aliravitsemus) ja syljen virtaus ja koostumus. 

•  As stated above, factors such as fluoride prophylaxis, oral hygiene, meal pattern, and meal composition interact. Frequency of sugar intake was found to be moderately related to caries development in the review by Anderson et al., and there was generally a close correlation between intake frquency and intake amounts. Limiting the frequency of intake of refined sugars, and especially limiting sugar-rich foods as snacks, might contribute to reduced caries risk. A general level of safe refined sugar intake cannot be provided because net-caries development upon sugar challenge is modified by varios effects, other life style factors, exposure to fluoride, meal frequency, and diet composition, heredity, illness, medication, malnutrition, and the flow and composition ot the saliva. 

(5.1.7.) Ravintoainetiheys. Nutrient density (s. 264)

 (Sokerinkäytön vaikutus ravintoainetiheyteen , ns. Tyhjien kalorien vaara)

Ravintoainetiheys tarkoittaa keholle välttämättömien ravintoaineiden saamista ravinnossa ilmoitettuna ravintoaineen määränä ravintoenergiayksikköä kohden ( esim. g/ MJ; mg/ MJ, ug/MJ). Asianmukainen ravintoainetiheys on välttämätöntä (essentielliä), jotta saadaan kehon tarpeisiin  suositellut määrät ravintoaineita. Erityisesti tämä on tärkeää niillä henkilöillä, joiden kokonaisenergiansaanti on matala.

•  Nutrient density is the amount of essential nutrients found in foods per unit of energy content. An adequate nutrient density is essential for providing recommended intakes of nutrients, especially in individuals with a low energy intake.

 Lisätty jalostettu sokeri antaa pääasiassa energiaa (polttoainetta) eikä yhtään ravintoaineita tai vain hyvin vähän mitään ravintoainetta (vitamiinia tai mineraalia tai kuitua) ja siten sokeri vaikuttaa ravintoainetiehyden laskua ravinnossa. 

•  Added refined sugars mainly provide energy and no or only a few nutrients and thus tend to decrease the nutrient density. 

 Euroopassa ja Pohjoisamerikassa on tehty katsaus 15:sta poikkileikkauskellisesta tutkimuksesta lapsilla ja aikuisilla ja siinä tullaan päätelmään, että tiedot ovat riittämättömiä ja ristiriitaisia sokerinkäytön ja ravintotiheyden välisestä suhteesta. Osittain tämä johtuu ”sokerin” ja ”sokerilisän” määritelmien eroista ja ravintolisistä tulevien mikroravintoaineiden osuudesta. Analyysiin ei sisällytetty kuitua.

•  A review of 15 cross-sectional studies mainly from Europe and North America comprising children and adults concluded that these are insucfficient and conflicting data with respect to the relation between intake of sugars and the density of selected micronutrients. This can be partly attributed to different definitions of the terms”sugars” or ”added sugars” and on contributions of micronutrients from food fortification. Dietary fibre was not included in the analysis

 Kuitenkin Pohjoismaissa tehdyistä tutkimuksista päiväkodeista ja vanhainkodeista on saatu osoitusta siitä, että runsas raffinoidun sokerin käyttö ( yli 10 - 15 E%. energiaprosenttia) saattaisi vaikuttaa haitallisesti essentiellien ravintoaineiden ja kuidun saantiin. Runsassokeristen elintarvikkeiden käytöllä saattaa olla myös korrelaatiota kehnompiin ravintotottumuksiin kuten vähäiseen hedelmien ja vihannesten käyttöön.

•  However, studies among both children and elderly nursing home residents in the Nordic countries have shown that a high intake of refined sugars ( over 10-- 15 E%) might adversely effect the intake of essentiel nutrients and dietary fibre. High intakes of sugar-rich foods might also be associated with poor dietary habits, e.g. low fruit and vegetable intake.

Erityisen tärkeää on rajoittaa sokereita lapsilla ja niillä aikuisilla, joiden energian saanti on matala. Suomalaisessa STRIP-projektissa todettiin, että lisääntyvä sakkaroosin saanti littyy yleisesti kehnompaan lapsuuden ajan dieetin laatuun .Täten runsaahko sokerin  saanti  ( 10E% rajan ylittävä) assosioituu monien mikroravintoaineiden ja ravintokuidun alempaan saantiin ja runsaampaan tyydytettyjen rasvahappojen   käyttöön.

•  A limitation of the intake of refined sugars is of special importance for children and adults with low energy intake.  In the Finnish STRIP- project, increasing sucrose intake was associated with a generally poorer quality of the diet in childhood. Thus higher sucrose intake ( over 10 E%) is associated with lower intake of many micronutrients and dietary fibre and a higher intake of saturated fatty acids. Päivitys 15.4. 2016