NNR 2012 Ravintokuitu (Dietary fibre , sivulta 253-5 , NNR 2012)
3.5. Ravintokuitu, Dietary fibre
RAVINTOKUIDUN PÄÄTYYPIT OVAT
Tärkkelyksettömät
polysakkaridit (NSP)
selluloosa
hemiselluloosat
pektiinit
hydrokolloidit ym.
Resistentit
oligosakkaridit
frukto-oligosakkaridit (FOS)
galakto-oligosakkaridit (GOS)
ja muut resistentit
oligosakkaridit.
Resistentti
tärkkelys ( RS)
Fysikaalisesti
suljetusti pakkautuneet tärkkelysjyväset;
Jotkut
jaakatärkkelyksen jotkut jyväistyypit
Retrogradinen
amyloosi
Kemiallisesti
modifioidut tärkkelykset
- THE MAIN TYPES OF DIETARY FIBRE ARE:
Non-starch polysaccharides - cellulose, hemicellulose, pectins, hydrocolloids, etc.
Resistant oligosaccharides-fructo-oligosaccharides8FOS), galacto-oligosaccharides8GOS), and other resistant oligosaccharides.
Resistant starch
-Physically enclosed
starch
-Some types of raw
starch granules
-retrogrades amylos
-Chemically modified
starches
Ligning (and
other usually minor components associated with the dietary fibre
polysaccharides)
Termi
ravintokuitu määriteltiin alunperin täten: Se osa ruoasta,
joka on peräisin kasvien soluseinämistä ja sulaa hyvin niukasti
ihmisissä. Sitten tunnistettiin, että sellaiset polysakkaridit,
joita elintarvikkeeseen lisättiin, erityisesti hydrokolloidit,
omasivat samankaltaisia vaikutuksia kuin kasvien soluseinämät ja
tämä johti ravintokuidun uuteen määritelmään. Siihen
sisällytettiin nyt polysakkaridit ja ligniini, joka ei sula ihmisen
ohutsuolessa.
Kansainvälisissä
ravintokuidun määritelmissä on jonkin verran eroja.
EFSA määrittelee
ravintokuidun ”sulamattomina hiilihydraatteina plus
ligniininä sisällyttäen määritelmään tärkkelyksettömät
polysakkaridit (NSP), joita on selluloosa, hemiselluloosa, pektiinit,
hydrokolloidit (kuten kasvikumit, limat ja beta-glukaanit);
resistentit oligosakkaidit (frukto-oligosakkaridit, FOS, ja
galakto-oligosakkaridit,GOS, sekä muut ruoansulatukselle
vastustuskykyiset oligosakkaridit; resistentit tärkkelyslajit ,
joissa amyloosi/amylopektiinitärkkelys on fysikaalisesti suljetussa
muodossa; erään tyyppiset raakatärkkelysjyväset (kuten raaka
keittämätön maizena tai perunajauho), retrogradinen amyloosi (
kuten kylmässä keitetyssä perunassa); kemiallisesti ja/tai
fysikaalisesti modifioidut tärkkelykset ja ligniini-puuuaines,
jota liittyy ravintokuidun polysakkkarideihin”.
-
The EFSA defined dietary fibre as ”non- digestible carbohydrates plus lignin including non-starch polysaccharides NSP- cellulose, hemicellulose, pectins, hydrocolloids (i.e. gums mucilages, beta-glucans); resistant oligosaccharides -fructo-oligosaccharides (FOS), galacto-oligosaccharides (GOS), other resistant oligosaccharides; resistant starch -consisting of physically enclosed starch, - some types of raw starches, retrograded amylose, chemically and/or physically modified starches and lignin associates with the dietary fibre polysaccharides.
Tämä
määritelmä on EC:n merkkauksia koskevan lainsäädännön
perustana( Commission directive 2008/100/EC) ja tässä vaaditaan
myös, että on osoitettava edulliset fysiologiset vaikutukset, ennen
kuin luonnollisia tai synteettisiä kuituja voidaan lisätä
elintarvikkeeseen. Tämä on myös Codex Alimentarius -säädösten
mukaista, vaikka onkin jätetty kansallisille auktoriteeteille
päättää, jos sulamattomia 3-9 monomeerin hiilihydraatteja
pitäisi sisällyttää rvaintokuituihin vai ei.
US
lääketieteen instituutti (IoM) käyttää termiä kokonaiskuitu
(Total Fibre), joka on summa ravintokuidusta
(Dietary Fibre)
– niitä sulamattomia hiilihydraatteja ja ligniinin, joka on
luonnostaan elintarvikkeessa ja ehjissä kasveissa- sekä
funktionaalisesta
kuidusta ( functional fibre),
joka on erillisiä sulamattomia hiilihydaratteja, joilla on
suotuisaa fysiologista vaikutusta ihmiseen.
Miten
tahansa määritelläänkin, niin tärkkelyksettömät
polysakkaridit (NSP)
kasveista ja kasviseinämistä- kuten selluloosa, hemiselluloosa ja
pektiinit- ovat kuidun hallitsevat osatekijät.
Hydrokolloidit
voivat olla joko luonnostaan esiintyviä soluseinämä- tai
-varastokomponentteja tai ne voivat olla elintarvikelisäaineksia,
joilla koetetaan saada aikaan spesifistä teknologista ja/tai
ravitsemuksellista hyötyä.
Resistenteillä
oligosakkarideilla
ja resistentillä
tärkkelyksellä
(siis vaikka ne ovat tärkkelystä, ne ovat muodossa, joka pystyy
vastustamaan ruoansulatusta) – niillä on osittain samanlaisia
fysiologisia ja ravitsemuksellisia vaikutuksia kuin
tärkkelyksettömillä
polysakkarideilla (
=joissa ei ole amyloosia/amylopektiiniä).
(Huom.
käytännön merkitys tärkkelyksen resistenssillä
on se, että sellaisesta tärkkelyksestä vapautuvat glukoosit,
nousevat hyvin hitaasti vereen verrattuna normaalitärkkelyksen
glukooseihin, mitä seikkaa käytetään hyödyksi tehtäessä
diabetesdieettiä).
Selluloosa
on veteen liukenematonta ja
esiintyy yhdessä hemiselluloosien kanssa viljoissa. Selluloosan
lähde on lähinnä täysjyvätuotteissa jyvän lignifioituneet,
puuainesmaiset ulommat kerrokset ja tämän tyypin kuitu onkin
kaikkein vastustuskykyisintä (resistenteintä) paksusuolen
mikrofloran entsymaattista hajoittamista kohtaan.
Beta-glukaania
on korkeat pitoisuudet kaurassa ja ohrassa. Beta-glukaani on
liukoista, viskööriä polysakkaridia.
Pektiinit
ovat hedelmien ja vihannesten ravintokuidun päätyyppi ja sillä on
samnalaisia ominaisuuksia kuin beta-glukaanilla.
Sokerialkoholit
eli polyolit
(sorbitoli, xylitoli, laktitoli) imeytyvät ohutsuolesta riippuen
rakenteestaan ja määrästään ravinnossa. Jos niitä käytetään
runsaasti, niistä voi aiheutua epämukavuutta mahasuolikanavaan
kuten ripulia.
(Huom.
Eräs polyoli inositoli, joka on syklitoli ja orgaanisen fosfaatin
kantaja kulkee myös vilja ja siemenkuidun joukossa ja sillä on oma
tärkeä essentielli aineenvaihduntansa, jota
liika glukoosi haittaa).
Laktoosia
voi tulla paksusuoleen asti vauvoilla, jotka saavat runsaasti
laktoosia rintamaidossa. Näin myös on lapsilla ja aikuisilla,
joiden suolen laktaasientsyymiaktiivisuus on matala.
Fruktoosin
rajoittunut imeytymiskyky näyttää olevan aika tavallista,
varsinkin jos tätä sokeria käytetään yksinään ilman glukoosia
ja sellainenkin voi olla ripulin syynä
3.6. Ravintokuidun analyysimenetelmistä ( Analytical methods, s. 255-6)
Ravintokuitu
( dietary fibre) analysoidaan tavallisesti käyttämällä
entsymaattista gravimetristä menetelmää tai entsymaattista
kemiallista menetelmää ja ottaa huomioon tärkkelyksettömät
polysakkaridit (NSP-kuidun), analyyttisesti resistentin
tärkkelyksen (RS) ja ligniinin. Saadaan
matalia arvioita mitattaessa vain NSP poisjättämällä
täysjyväjauhojen ja viljan prosessoinnissa syntynyt resistentti
tärkkelys (RS) ja/ tai ligniini.
Mikään
nykyinen kuidun mittausmenetelmä ei mittaa resistenttejä
oligosakkarideja, joten ne on mitattava erikseen ja lisättävä
kuidun kokonaisarvioon.
Jos ravintokuidun määritysmetodi
sisällyttää resistentin tärkkelyksen (RS), rekisteröityy
(vain) menetelmän entsyymeille resistentti RS -fraktio. Tämä
”analyyttisesti resistentti tärkkelys” on lähinnä
retrogradista amyloosia; hienosäädöllä analyyttiset metodit
pystyisivät vastaamaan paremmin fysiologisesti resistenttiin
tärkkelykseen.
Epidemiologisissa ja
mekanistisissa interventiotutkimuksissa ravintokuitu (”dietary
fibre”) tarkoittaa tavallisesti sulamattomia kasviaineksia
mitattuna AOAC:n hyväksymällä yleisellä analyyttisellä
metodilla. (AOAC, Association of Official Analytical Chemists)
Tämä tarkoittaa,
että ravintokuitu sisältää tärkkelyksettömät polysakkaridit (NSP) pääkomponenttina ligniinin ja analyyttisesti
resistentin tärkkelyksen (RS) ohella.
Mutta muu
sulamaton hiilihydraatti (NDC, Non Digestible
Carbohydrate) kuten resistentit oligosakkaridit (MOS, FOS, GOS) ja
inuliini eivät sisälly tähän ja tavallisesti ne muodostavatkin
pohjoismaisessa ravinnossa vain pienen osan solamattomista
hiilihdyraateista (NDC).
Ravintokuitusuositukset
NNR2012-laitoksessa viittaavat siihen luonnolliseen kuituun, mitä
kasvisperäisissä elintarvikkeissa esiintyy mitattuna
kokonaiskuidun AOAC-menetelmillä.
Nykyisin käytössä
olevissa mentelmissä esiintyy jonkin verran toistensa kattavuutta
ja joitain komponentteja saattaa jäädä huomiottakin.
Päivitys 12.4. 2016
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar