NNR 2012 B2 vitamiini RIBOFLAVIINI

NNR 2012 B2 -vitamiini RIBOFLAVIINI

Päivitys kirjasta kpl 20. sivut 413 - 418.

ISBN 978-92-893-2670-4.

Sisältö (Content)

1. Riboflaviini, (Riboflavin)

2. Johdanto,(Introduction)

3. Ravintolähteet ja saanti, (Dietary sources and intake)

4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, (Physiology and metabolism)

5. Riboflaviini ja krooniset taudit, (Riboflavin and chronic diseases)

6. Tarve ja saantisuositus, (Requirement and recommended intake)

7. Suositusten perustelut, (Reasoning behind the recommendation)

8. Ylin hyväksyttävä saanti ja toksisuus, (Upper intake level and toxicit

9. Viitteet, (References)

1. Riboflaviini, (Riboflavin)

Suositukset, yksikkönä on mg vuorokaudessa (mg/daily)

Naiset. (Women):

Saantisuositus (Recommended Intake, RI) 1.3 mg

Keskimääräinen tarve ( Average Requirement, AR) 1.1 mg

Alin hyväksyttävä saanti (Lower level of Intake, LI) 0.8 mg

Ylin hyväksyttävä saanti, (Upper intake Level, UL). Ei vahvistettu. (Not established).

Miehet, (Men):

Saantisuositus, (Recommended Intake, RI) 1.7 mg

Keskimääräinen tarve. (Average Requirement, AR) 1.4 mg

Alin hyväksyttävä saanti (Lower level of Intake, LI) 0.8 mg

Lapset, (Children):

Lapset, 2-5 vuotiaat,( 2-5 y): Saantisuositus ( Recommended Intake, RI): 0.7 mg

Lapset, 6-9 vuotiaat, (6- 9 y): Saantisuositus ( RI): 1.1 mg

Lapset, 10-13 v tytöt, (girls 10- 13 y): Saantisuositus (RI): 1.2 mg

Lapset, 10-13 v pojat, (boys 10- 13 y): Saantisuositus (RI): 1.4 mg.

Ylin hyväksyttävä saanti, (Upper intake Level, UL). Ei vahvistettu. (Not established).

2. Johdanto, (Introduction)

RIBOFLAVIINI , aiemmin B2-vitamiinina tunnettu, toimii esimuotona koentsyymeille FAD , FAD sekä kovalentisti sitoutuneelle flaviinille. FMN on flaviinimononukleotidi. FAD on flaviiniadeniini dinukleotidi, joka sisältää kaksi fosfaattiryhmää, adeniinia ja riboosia). Nämä ovat välttämättömiä komponentteja lukuisissa oksidatiivisissa entsyymijärjestelmissä ja osallistuvat elektronien kuljetukseen.

• Riboflavin, formely known as vitamin B2, has its function as precursors for coenzymes, FMN (flavin mononucleotide), FAD (flavin adenin dinucleotide) and covalently bound flavin. These are necessary components of a number of oxidative enzyme systems and participate in the electron transport (Food and Nutrition Board 1998).

3. Ravintolähteet ja saanti, (Dietary sources and intake)

Pohjoismaisen dieetin pääasialliset riboflaviinilähteet ovat maito ja meijerituotteet sekä liha ja lihatuotteet. Kansallisten ravitsemustutkimusten mukaan keskimääräinen riboflaviinin saanti on ravintotiheytenä ilmaisten 1.8 - 2.4mg / 10 MJ rajoissa.

• Major sources of riboflavin in the Nordic diets are milk and milk products, meat and meat products. The average dietary intake according to national dietary surveys is in the range of 1.8 –2.4 mg/10 MJ (see chapter Dietary intake in Nordic countries).

4. Fysiologia ja aineenvaihdunta, (Physiology and metabolism)

4.1. Riboflaviinin imeytyminen, (Absorption)

Ravinnon RIBOFLAVIINI on joko vapaata (RF) tai FAD - tai FMN – proteiinikomplekseja. Proteiiniin sitoutunut riboflaviini hydrolysoituu vapaaksi riboflaviiniksi (RF) mahasuolikanavassa ja imeytyy spesifisellä kuljetusjärjestelmällä. Tämä mekanismi saturoituu (kyllästyy) riboflaviinin saannin ollessa 30 - 50 mg. Vapaa riboflaviini imeytyy 50 - 60 prosenttisesti saannin ollessa 2 - 25 mg (SCF 2000). Täysravinnoista tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet 60 - 70 %:sta   riboflaviinin absorboitumista (Dainty et al  2007). 

• Riboflavin occurs in foods free or as FAD or FMN complexed with protein. Protein-bound riboflavin is hydrolysed to free riboflavin in the gastrointestinal tract and absorbed via a specific transport mechanism (Food and Nutrition Board 1998, Rivlin 1970, Said 2011, SCF 2000). This mechanism is saturated at doses of about 30-50 mg, Absorption rates of free riboflavin are reported to be 50-60 % at doses of 2-25 mg (SCF 2000). Studies on whole foods have shown absorption rates of 60-70 % (Dainty et al. 2007)
   http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26973221

4.1. Riboflaviinin varastoituminen ja eritys, ( Storage and excretion)

RIBOFLAVIINI varastoituu kehoon pääasiallisesti  flavoproteiinimuodossa (Fp). ja vähemmässä määrin   vapaana riboflaviinina (RF) . Tästä johtuen riboflaviinin erittyminen virtsaan voi vaikuttua kehon typpitasapainon (nitrogen balance) vaihteluista.  Negatiivisessa typpitasapainossa ja infektioissa riboflaviinin eritys virtsaan saattaa lisääntyä ja päinvastaista tapahtuu taas positiivisen typpitasapainon vallitessa nopeana kasvuaikana, jolloin riboflaviinia erittyy vähemmän virtsaan (sitä retentoituu). Positiivisen proteiinitasapainon vallitessa ei ole havaittavissa mitään johdonmukaista suhdetta riboflaviinin tarpeen ( mitattuna virtsaan erittymisestä tai retentiosta) ja  proteiinin saannin kesken.

• Riboflavin is mainly stored in the body as flavoproteins and to a lesser degree as free riboflavin. As a consequence, urinary excretion can be affected by changes in nitrogen balance. The urinary excretion of riboflavin can increase in conditions of negative nitrogen balance or during infections, but the opposite can be seen during periods of rapid growth (Sauberlich 1975). No consistent relation has been found between riboflavin requirement, measured by urine excretion or retention, and protein intake in situations of positive protein balance.

4.2. Vitamiini B2 ja foolihapon aineenvaihdunta, (B2-vitamin and Folic acid metabolism)

RIBOFLAVIINI osallistuu toisen vitamiinin, FOLAATIN  aineenvaihduntaan siten, että FAD on toimii koentsyyminä metyleeni-tetrahydro- folaatin reduktaasille ( MTHFR, methylene tetrahydro-folate reductase). MTHFR taas vaikuttaa plasman homocysteiiniin (P-Hcy). Matala riboflaviini-status mitattuna EGRAC- menetelmällä on liittynyt kohonneisiin plasman homocysteiinin (P-Hcy) arvoihin sellaisilla yksilöillä, joilla on eräs spesifinen MTHFR- genotyyppi.

• Riboflavin is also involved in the folate metabolism because FAD is a co-enzyme for methylene tetrahydrofolate reductase (MTHFR), which influences the metabolism of homocysteine. Low riboflavin status, assessed by erythrocyte gluthathion reductase (EGRAC), has been associated with increased plasma homocysteine levels in subjects with a specific genotype of the MTHFR (McNulty 2002).

4.3. Riboflaviinistatus , (Riboflavin status) EGRAC

RIBOFLAVIINISTATUS määritellään  EGRAC (erytrosyytin glutationireduktaasi) -entsyymin aktiviteettivakiosta ja virtsaan erittyvän riboflaviinin määrästä. Tavallisella riboflaviinin saannilla eritys virtsaan korreloi  riboflaviinin saantiin, koska kehon B2-vitamiinin varastoimiskyky on rajallinen .

Vitamiinityhjennys ja- palautustutkimukset ovat osoittaneet virtsaan erittyvän riboflaviinin määrän nousevan asteittain riboflaviinin saannin lisääntymisen myötä; erityksen nousu on teräväpiikkistä  riboflaviinin saannin noustua  yhteen milligrammaan päivässä, mikä heijastaa kudosten kyllästeisyyttä (saturaatiotilaa).

EGRAC edustaa sellaista entsyymin stimuloitumisastetta, mikä seuraa  koeputkeen lisätystä FAD-koentsyymistä (in vitro). Suhde 1.0 viittaa stimulaation puuttumiseen.

 Yleensä on korrelaatio aktiviteettivakion ja riboflaviinin saannin kesken ja parhaiten se ilmenee yhden milligramman saantiin asti. On esitetty erilaisia kriteereitä EGRAC -entsyymin normaalitoiminnalle ja tämä seikka voi mutkistaa riboflaviinistatuksen tutkimustulosten tulkintaa.

Yli 1.3- 1.4  nousevat EGRAC-suhteet ehdotetaan riboflaviinin puutteen indikaattoreiksi

EGRAC – suhteitten 1. 0 - 1. 2 ehdotetaan viittaavaan riittävään riboflaviinistatukseen.

• Biomarkers of riboflavin status include the activity coefficient of EGR (EGRAC) and urinary excretion of the vitamin (Powers 1999). At habitual intakes urine excretion is proportional to the intake, because the body has a limited ability to store riboflavin (SCF 2000).
• Depletion-repletion studies show that the urinary excretion of riboflavin increases gradually with increasing intakes, with a sharp increase at intakes about 1 mg/d, indicating tissue saturation. The EGRAC represents the degree of stimulation of the enzyme activity in vitro after addition of FAD. A ratio of 1.0 indicates absence of stimulation. There is generally a relation between the activity coefficient and the riboflavin intake, which is clearest at intakes up to about 1 mg/d. Different criteria for normal EGR-activity have been suggested, which can complicate the interpretation of results from studies on riboflavin status (Food and Nutrition Board 1998, 7, 8). EGRAC ratios above 1.3-1.4 have been suggested to indicate deficiency and a ratio 1.0-1.2 indicating adequate status (Food and Nutrition Board 1998).

4.4. Riboflaviinin puute. (Riboflavin deficiency)

Vaikka riboflaviinin puutteen  metaboliset vaikutukset ovat  syvällisiä, on kuitenkin vain harvoja selvärajaisia   puuteoireita. Näihin kuuluvat  ihomuutokset (suupielten ja huulten ihomuutoksia, stomatitis angularis, cheilosis; kasvojen seborrhoinen ihottuma, dermatitis seborrhoeica) ja kielitulehdus, glossitis (magenta tongua).

Vakavaa riboflaviinin puutetta on havaittu liittyvän  huonontuneeseen rautastatukseen, anemiaan ja psyykkisiin häiriöihin. Tavallisesti ei esiinny yksittäistä ravintoperäistä riboflaviininpuutetta, mutta sen vaje on  tavallinen  muihin ravitsemuksellisiin puutteisiin liittyneenä.

Kliinisiä riboflaviininpuutteen oireita on tullut miehille, joiden  riboflaviinin päivittäinen saanti on ollut  vain  0.6 mg tai vähemmän (, mikä ravintotiheytenä ilmoittaen on 0,06 mg / MJ tai 0.25 mg/ 1000 kcal). Eräässä pitkäaikaistutkimuksessa riboflaviinipitoisuudella 0,75 – 0,85 mg päivässä ( 0,3 - 0,4 mg / 1000 kcal eli 4.2 MJ) kahden vuoden aikana  aiheutui yhdelle miehelle joitain kliinisiä oireita B2-vitamiinin puutteesta. Powers et al. (2011) havaitsivat, että riboflaviinilisällä saatiin rautastatuksen merkitsijöissä paranemista riboflaviinipuutteisilla naisilla, joiden  EGRAC- suhde oli yli  1.40.  Kuitenkin merkitsevä paraneminen oli vain niillä naisilla, joiden EGRAC-suhde oli  suurempin kuin 1.65.  Tämä viittaisi siihen, että  riittämättömän vitamiininsaannin ylempi kynnysarvo saattaa olla liian matala.  

• Although the metabolic effects of riboflavin deficiency are profound, there are only a few clear-cut clinical symptoms. These include various skin changes (angular stomatitis, seborrheic dermatitis) and glossitis.
• Severe riboflavin depletion has been associated with impaired iron status, anemia and mental disturbances. Isolated dietary riboflavin deficiency does usually not occur, but deficiency is normally seen in association with other nutritional deficiencies.

• Clinical signs of riboflavin deficiency have been observed in men at intakes of 0.6 mg/d or less, corresponding to 0.06 mg/MJ (0.25 mg/1000 kcal) (Food and Nutrition Board 1998, 9-12). In a long-term study consumption of a diet containing 0.75-0.85 mg/d (0.3-0.4 mg/1000 kcal (4.2 MJ) during up to two years certain clinical symptoms were observed in one man. Powers et al. (2011) found that supplementation with riboflavin improved some markers of iron status in women with biochemical signs of deficiency based on EGRAC (more than 1.40). However, significant improvements were seen only in those women with EGRAC ratios above 1.65, indicating that the upper threshold for inadequacy may be too low.

5. Riboflaviini ja krooniset taudit, (Riboflavin and chronic diseases)

 Monessa epidemiologisessa tutkimuksessa on selvitelty riboflaviinin (B2- vitamiinin) ja  muiden B-vitamiinien  ( foolihappo, B6, B12) saannin ja erilaisten syöpien  välistä suhdetta (lähinnä tässä colorektaalisyövän ja rintasyövän). Vuosina 2000 – 2012 julkaistuissa prospektiivisten ja case control tutkimusten tuloksissa ei ole kuitenkaan nähty mitään keskinäistä  assosiaatiota.

 Muutama retrospektiivinen case-control- tutkimus osoittaa kuitenkin käänteistä korrelaatiota, kun taas toisissa ei havaita mitään assosiaatiota.

Riboflaviinin saannin biomerkitsijöiden käyttö ei anna johdonmukaisia tuloksia. 

• Several epidemiological studies have investigated the relationship between intake of riboflavin, and other B-vitamins (folate, vitamin B6 and B12), and various cancers, mainly colorectal and breast cancer. Results from prospective or nested case-control studies published between 2000 and 2012 have found no association (Sharp2008; de  Vogel2008; Shrubsole2009; Key2012; Kabat2008; Maruti2009; Basset2012).
• A few  retrospective case-control studies have found an inverse relation (Sun et al. 2012; van  den Donk et al. 2005), while others have found no association (Sharp2008; Curtin2011; Ma2009; Bosetti2007; Pelucchi2009).
• Results studies using biomarkers of riboflavin intake are also inconclusive (Weinstein2008; Johansson2009; Eussen2010a,b; de Vogel2001).

6. Tarve ja suositeltu saanti, (Requirement and recommended intake)

Aiemmat asiantuntijaryhmät ovat suhteuttaneet riboflaviinin saannin  viitearvot joko energian saantiin tai proteiinin saantiin. Amerikkalaiset ravintoperäisen saannin viitearvot perustuvat absoluuttisiin saanteihin (Food and Nutrition Board 1998). Yleisesti ottaen riboflaviinin aineenvaihdunta ja saanti korreloituu energian ja proteiinin saantiin saannin ollessa  normaalin rajoissa   kuten esim Pohjolan väestössä. Kuitenkin energian saannin ollessa matalia lukemia kuten 8 MJ päivässä,  yhtä  megajoulea kohden ilmaistu tarve voi olla suurempi ja tilanne on taas päinvastainen, jos energian saannit ovat yli 12 megajoulea päivässä.

NNR 2004 ja NNR 1996 laitoksissa keskimääräisen tarpeen (AR) arvioitiin olevan 0,12 mg megajoulea kohden (0,12 mg/MJ) vanhempiin tutkimuksiin perustaen, joissa riboflaviinin status määritettiin lähinnä riboflaviinin U- erityksestä ja vähemmässä määrin EGRAC menetelmällä. Uutta tieteellistä tietoa on vain rajallinen määrä riboflaviinin viitearvojen asettamiseen.

Harvat kontrolloidut tutkimukset lännen väestön terveistä aikuisista ja yleensäkin hyvin harvoista yksilöistä ovat mitanneet riboflaviinin eriasteisen saannin vaikutuksia EGRAC suhteisiin.

ja niissä käytetyt riittävyyden rajat olivat 1.2- 1.25. Tuoreet tiedot viittaavat siihen, että yleisesti käytetty  riittävyyttä ilmaisevan  EGRAC- suhteen kynnysarvo (1.3- 1.4) voi olla liian matala (Powers et al. 2011). Tiedot eivät riitä NNR 2004 suositusten muuttamiseen.

Täten  pidetään ennallaan edelleen riboflaviinin saantisuosituksena (RI) ravintotiheytenä ilmaisten   0.14 mg/ MJ (ravintoenergiaa) ja tämä soveltuu sekä aikuisille että lapsille.

Tämä vastaa  aikuisilla miehillä  1.5- 1.6 mg riboflaviinin saantia päivittäin ja aikuisilla naisilla 1.2- 1.3 mg riboflaviinin saantia päivittäin edellyttäen, että fyysisen aktiivisuuden taso (PAL)    on kohtalaista. Kuitenkin suunniteltaessa dieettejä, jotka ovat vähäenergisiä   alle 8 MJ ( alle 1900 kcal), riboflaviinin saanti ei saisi olla alle 1.2 mg päivässä.

Raskaanaoleville suositellaan (aikuisten naisten suosituksen lisäksi) riboflaviinilisää   0.3 mg  ja imettäville naisille riboflaviinilisää 0.4 mg päivässä.

Alin hyväksyttävä saanti (LI) on 0, 8 mg päivässä ja tämä perustetaan depletio-repletio tutkimuksiin.

• In setting dietary reference values previous expert groups have related the riboflavin intake to either energy or protein intake (9,11,12). The US dietary reference intakes are based on absolute intakes (Food and Nutrition Board 1998). Generally, riboflavin metabolism and intake are related to energy and protein intake at normal intake ranges of populations such as the Nordic. However, at low energy intakes (below 8 MJ/d) the requirement expressed per MJ may be higher, and the opposite might be the case at energy intakes well above 12 MJ/d.
• In NNR 2004 and 1996, the average requirement (AR) was estimated to 0.12 mg/MJ based on older studies in which riboflavin status was assessed using mainly urinary excretion of riboflavin, to lesser extent on EGRAC. There are limited new scientific data for setting reference values for riboflavin.
• Few, generally small, controlled studies in healthy adults in Western populations have assessed effects of graded intakes of riboflavin on EGRAC-ratios (Roe et al. 1982; Belko et al. 1983; Toh et al. 1994) where cut-offs used for adequacy were 1.2-1.25. Recent data indicate that the commonly used threshold for the EGRAC-ratio in adequacy (1.3-1.4) may be too low(Powers et al. 2011). There is insufficient data to change the reference values from NNR 2004.
• Thus, a RI of 0.14 mg/MJ is maintained, which applies to both children and adults.This level corresponds to an intake of about 1.6 mg/d for adult men and 1.3 mg/d for adult women with moderate physical activity. However, when planning diets, the riboflavin content should not be lower than 1.2 mg/d, even at energy intake below 8 MJ/d (9). For pregnant and lactating women an extra 0.3 and 0.4 mg/d, respectively, is recom-mended. The lower intake level (LI) is estimated to 0.8 mg/d based on earlier depletion-repletion studies.

7. Suositusten perustelut, (Reasoning behind the recommendation)

NNR 2004 -laitoksessa arvioitiin riboflaviinin tarpeeksi (AR) 0.12 mg/MJ perustaen vanhempiin tutkimuksiin, joissa riboflaviinistatus mitattiin käyttämällä ensisijaisesti riboflaviinin erittymistä virtsaan ja vähemmässä määrin käyttämällä EGRAC korrelaatiota. Uudempi tieteellinen tieto on rajallista NNR 2004 suositusten muuttamiseksi, joten vanhat arvot pidetään ennallaan.

• In NNR 2004 the average requirement (AR) was estimated to be 0.12 mg/MJ based on older studies in which riboflavin status was assessed using primarily urinary excretion of riboflavin and to lesser extent using the EGRAC (Erythrocyge Glutathione Reductase Activity Coefficient)

8. Ylin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys, (Upper intake level and toxicity)

Ravintoperäisen riboflaviinin suuristakaan saanneista ei ole raportoitu mitään haittavaikutuksia. Suurilla riboflaviinin ravintolisämäärillä ( 100 mg- 400 mg päivässä) on tehty muutamia kapea-alaisia tutkimuksia eikä niistäkään ole saatu viitteitä haittavaikutuksista. Tieto ei ole riittävää, jotta voitaisiin asettaa suurimman hyväksyttävän saannin arvoa (UL).

• There are no reports of adverse effects of high riboflavin intakes from dietary sources. The limited studies in which large doses (100- 400 mg/d) of supplemental riboflavin have been administered do not indicate any adverse effects (SCF 2000). There are insufficient data to set an UL for riboflavin.

3. Viitteet, (References 1-36)

(Päivitys NNR 5 oli oikovedoksen mukaan 13.3. 2013) 

Päivitys kirjasta NNR 2012 11.5. 2016.