NNR 2012 K-vitamiini ja terveysvaikutukset .

 NNR 2012 K-vitamiini sivut 399- 411.Päivitystä kirjasta. ISBN978-92-893-2670-4. (8.2. 2013 NNR 5 mukaan draftista

(1. K.-vitamiini

2. Johdanto. (Introduction)

2. Ravintolähteet ja saanti, (Dietary sources and intake)

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta, (Physiology and metabolism))

4. K-vitamiini ja osteoporoosi (Vitamin K and osteoporosis)

5.K-vitamiini  and  aterosclerosis ( Vitamin K and atherosclerosis)

6. K-vitamini ja  muut terveydvaikutukset (Vitamin K and other health effects)

7. K-vitamiinin atrve ja suositeltu  saanti ( Requirement and recommended intake)

8. Ylin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys ( Upper intake levels and toxicity)

Liitteet (references ) 

4. K-vitamiini ja osteoporoosi, (Vitamin K and osteoporosis) 

FYLLOKINONI ( K1)
Fyllokinonin saannin tai K1 vitamiinistatuksen  ja fraktuurariskin välistä assosiaatiota on selvitetty useilla observaatiotutkimuksilla  ja useimmat niistä osoittavat käänteistä korrelaatiota (Booth 2009.
 Mutta fyllokinonin saannin ja luun mineraalitiheyden välinen assosiaatio ei ole niin vakuuttava. Useissa kliinisissä sokkokokeissa on mitattu fyllokinonilisän ( annokset 200 mikrogrammasta 5 milligrammaan)  tehoa luun mineraalitiheyteen (BMD)  ja suurimmassa osassa on raportit osoittaneet,  että supplementaatiolla  ei ole ollut vaikutusta ( Bolton-Smith et al. 2007,  Booth et al. 2008, Binkley et al. 2009, Cheung et al. 2008). .
Eräs   kolmivuotinen RCT- tutkimus fyllokinonilisillä kombinoituna mineraaleihin ja D-vitamiiniin osoitti menopaussin ohittaneilta naisillla vähempää  reisiluun kaulan luukatoa.
 Eräs yhden vuoden RCT-tutkimus menopaussin ohittaneilla naisilla antoi löydöksi, että pelkkä kalsiumlisä tai pelkkä D-vitamiini tai kombinaationa joko fyllokinonin tai menakinoni-7:n kanssa lisäsi kehon kokonaisluuntiheyttä , mutta merkitsevää lisääntymää lannenikamien luuntiheydessä saatiin vain siinä ryhmässä, joka sai K-vitamiinilisää. Japanissa on tehty aiemmin interventiotutkimuksia menakinoni-4:n farmakologisilla annoksilla ja niistä on saatu tukea murtumia ehkäisevästä vaikutuksista, mutta tutkimuksien laatua on kritisoitu. Tuoreet tutkimukset muissa väestöissä eivät kuitenkaan ole antaneet viitettä menakinonien merkitsevästä vaikutuksesta luun mineraalitiheyteen.
Entä antikoagulantteja käyttävien luuntiheys?
On tehty analyysi suun kautta pitkäaikaisesti otettujen antikoagulanttien vaikutuksesta luun mineraalitiheyteen, eikä löydetty mistään muusta kohdasta eroja matalammasta luuntiheydestä kuin radiusluun (värttinäluun) distaalisesta kärjestä. Sitäpaitsi onhan  antikoagulanttia käyttämään joutuvien terveys heikompi verrattuna niihin, joilla ei ole tarvetta käyttää antikoagulanttia, joten   tässäkin voi piillä  statistinen hämäävä tekijä.

•  The association between phylloquinone intake or status and risk of fracture has been  investigated in several observational studies and majority of them show inverse association (Booth 2009). The association between phylloquinone intake and bone mineral density has been less consistent. Several randomized clinical trials have assessed the effect of  phylloquinone supplementation with doses ranging from 200 ug/d to 5 mg/d on bone mineral density and hip  fracture, the majority reporting no effect of the supplementation ( Bolton-Smith et al. 2007,  Booth et al. 2008, Binkley et al. 2009, Cheung et al. 2008).  A three year RCT found that supplementation with phylloquinone in combintion with mineral and D-vitamin supplementation, reduced bone loss of the femoral neck in postmenopausal women, while s significant increases in lumbar spine BMD were only seen in the groups receiving additional vitamin K. Earlier interventions  using pharmacological doses of menaquinone-4 carried out in Japan, supported prevention of  fractures, but the quality of those trials has been criticised (Cockayne 2006). Recent trials in  other populations have not indicated a significant effect of menaquinones on bone mineral  density (Knapen et al.2007, Binkley et al. 2009, Emaus et al. 2010). In a meta-analysis of the  effect of long-term treatment by oral anticoagulant on bone density, no differences were   found any site other than lower bone density in the ultradistal radius (Caraballo et al. 1999).  Furthermore, poorer health of the anticoagulant users as compared to non-users coukd be an  important confounder in association between oral anticoagulants and bone health.

Päivitys 6.5. 2016

5. K-vitamiini ja ateroskleroosi, ( Vitamin K and atherosclerosis)

 K-vitamiinista riippuvainen  matrix-Gla-proteiini estää verisuonten kalkkeutumista, mikä viittaa K-vitamiinin osuuteen ateroskleroosissa. Mutta ihmisistä saadut havainnointitutkimustulokset ovat olleet  epäjohdonmukaisia. (Erkkilä et al, Booth 2008; rees et al. 2010). Fyllokinonin (K1 vitamiinin) runsas saanti heijastanee  yleisesti ottaen terveellistä sydänystävällistä dieettiä eikä niinkään suoraa vaikutusta. Kliinisissä sokkokokeissa (RCT) on viitteitä terveille aikuisille annetun  fyllokinonilisän  hidastavasta vaikutuksesta koronaarivaltimoitten  kalkkeutumiseen niillä, joilla jo esiintyy  olemassa olevia kalkkeutumista  (Shea et al. 2009), mutta sillä ei ole havaittu olevan tehoa päänvaltimon (A. carotis) intima- ja mediakerrosten paksuuteen (Braam et al. 2004).  Muutamista prospektiivisista kohorttitutkimuksista on raportoitu sepelvaltimotaudin alentunutta riskiä dietäärisen menakinonien saannin runsaudesta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan, ennen kuin mitään suosituksia voidaan  tehdä  kardiovaskulaarisen terveyden kannalta

•  Vitamin K-dependent matrix Gla protein inhibits vascular calcification suggesting a role for vitamin K in atherosclerosis. However, human data from observational studies have been  inconsistent (Erkkilä et al; Booth 2008, Rees et al. 2010).  High phylloquinone intake can reflect  generally heart healthy diet, instead of direct effect. A randomized clinical trial has suggested  that phylloquinone supplementation slows the progression of coronary artery calcification among healthy adults who have existing calcification (Shea et al. 2009), but there has not been effect on carotid intima-media thickness (Braam et al. 2004).  A few prospective cohort studies have reported a reduced risk of coronary heart disease at higher dietary meanquinone intakes, but more studies are needed before recommendations can be made based on cardiovascular health outcomes. 

6. K-vitamiini ja muut terveysvaikutukset (Vitamin K and other health effects )

 K-vitamiinin  syövänvastaisista (antikarsinogeenisista) vaikutuksista on raportteja  eläinkokeista ja solukokeista. Yksi observaatiotutkimus viittaisi menakinonien saannin ja vähentyneen syöpäriskin väliseen assosiaatioon.  (Nimptsch et al. 2010).

Lisäksi on väitety, että K-vitamiini  vaikuttaisi myös  insuliiniresistenssiä vastaan, tosin tiedot ihmisestä ovat vielä rajallisia (Yoshida et al. 2008, Beulens et al. 2009)

Arvellaan myös K-vitamiinin vähentävän tulehdusta ( anti-inflamamtorinen vaikutus)

• Anticarcinogenic effects of vitamin K have been reported in animal and cell studies. An  observational study suggests an association between menaquinones intake and reduced risk of  cancer (Nimptsch et al. 2010).
• In addition, a role for vitamin K against insulin resistance has  been proposed; however, human data are still limited (Yoshida et al. 2008, Beulens et al.   2009).
• Vitamin K is also suggested to reuce inflammation.

Päivitys 6.5. 2016