Suositusten taustaa ja terminologiaa(D) PIENRAVINTOAINEET

LÄHDE: NNR2004 Terminology, background, principles (D)
ISBN 92-893-1062-6 LUKU 3 ss.41-45

MIKRONUTRIENTTIEN ANNOSTEN YLÄRAJOISTA
NNR2004 Ravintosuositusten taustaa ja periaatteita. Terminologiaa (D)
MIKRONUTRIENTTIEN ANNOSTEN YLARAJOISTA
(1) SUURIN SIEDETTÄVÄ SAANTI (Tolerable Upper Level, TUL)
(2) RAVINTOAINEEN HAITTAVAIKUTUS (Adverse effect).
(3) RAVINTOAINEEN SUURIN HYVÄKSYTTÄVÄ SAANTI (Upper intake level, UL)
4) RAVINTOAINEEN SAANNIN KYNNYSARVOISTA HAITTARAJOILLA
(Treshold dose level NOAEL ja LOAEL)
(5) EPÄVARMUUSTEKIJÄ (uncertainty factor, UF)
(6) VITAMIININÄKÖKOHDAT JA ELINTARVIKE
RASVALIUKOISET VITAMIINIT JA MINERAALIT
VESILIUKOISET VITAMIINIT
ELINTARVIKKEEN RAVINTOKÄYTTÖ. RAVINTORIKASTEET.
UUSIA SUOSITUKSIA TULOSSA
(7) VITAMIINIEN JA MINERAALIEN TURVALLISUUSLUOKITTELU UL- ja RI –arvojen avulla
KATEGORIA A ( UL on 5 kertaa tai alle 5 kertaa RI )
KATEGORIA B (UL on 5-100 kertaa RI)
KATEGORIA C (UL yli 100 kertaa RI)

(1) SUURIN SIEDETTÄVÄ SAANTI (Tolerable Upper Level, TUL)
Liikaa käytettynä voi tietysti vitamiinit ja mineraalitkin aiheuttaa haittaa ja myrkkyvaikutusta kuten muutkin kemialliset aineet. Näin vitamiineilla ja mineraaleilla on riskinsä sekä puutteesta ja liian niukasta saannista että niitten liikasaannista, mihin liittyy haittoja ja myrkkyvaikutuksia. Tämän takia joka ravintoaineesta annetaan ravinnollisen tarpeen (nutritional requirements) suuntaviivojen lisäksi neuvoja ravintoaineen suurimmasta siedetystä saannista (tolerable upper level)
Asetettaessa suurinta hyväksyttävää saantia ( Upper level of intake, UL), on oivallettu että tarvitsee ottaa huomioon ravintoaineitten tarpeet (AR), jotta tasapainottuu riittämättömän saannin riski ja liikasaannin riski.

Siedettävä suurin saanti (Tolerable Upper Intake Level, TUL) määriteltiin EU SCF:n taholta maksimaalisena pitkäaikaisena päivittäisenä pitoisuutena kaikista eri lähteistä todennäköisesti ilman ihmisellä ilmenevää terveydellisen haitan riskiä. Tässä yhteydessä siedetty saanti (Tolerable Intake) tarkoittaa fysiologisesti siedettyä ja on riskin arvioin määritelty tieteellinen mielipide. (Riskin arvio: ESIM. todennäköisyys haittavaikutuksen ilmenemisestä altistuksen jollain määritetyllä tasolla)

(2) RAVINTOAINEEN HAITTAVAIKUTUS (Adverse effect).
Pitää huomioida , että saannin hyväksyttävä yläraja (UL) ei ole mikään suositeltu saanti (Recommended Intake, RI), vaan arvio suurimmasta saannista, missä ei ole sanottavaa terveyshaittariskiä.

Jotta saataisiin arvio siitä, onko väestö riskissä jonkin ravintoaineen suuren saannin suhteen, vaaditaan UL-arvon ylittävää määrää ravinnossaan käyttävän väestöosan tutkimuksia ja tietoja annoksen suuruusluokasta ja ravintotekijän käytön kestoajasta. Perustana suurimmalle hyväksyttävälle saannille (UL, Upper Level) on kuvaus jonkin ravintoaineen kyvystä aiheuttaa mahdollisia haittavaikutuksia.

Tässä yhteydessä WHO määrittelee haittavaikutuksen (adverse effect): sellaisena muutoksena morfologiassa, fysiologiassa, kasvussa, organismin elämänkaaren kehityksessä, mikä johtaa funktionaalisen kyvyn huononemiseen tai lisästressistä selviämiskyvyn vaurioitumiseen tai lisääntyneeseen herkkyyteen miljöövaikutusten haitoille. Asiantuntijan mielipidettä tarvitaan päätöksissä siitä, onko jokin vaikutus haitallinen vai ei. Määritelmä ei sisällytä ainoastaan ilmeisiä myrkkyvaikutuksia, kun arvioidaan ravintoaineitten suuria annoksia, vaan otetaan huomioon myös vaikeammin havaittavissa olevia seikkoja kuten ravintoaineitten keskeisiä vastavaikutuksia, jotka voivat olla haitallisia.

(3) RAVINTOAINEEN SUURIN HYVÄKSYTTÄVÄ SAANTI (Upper intake level, UL)
Ensimmäinen askel on identifioida ravintoaineen suuren saannin mahdollisten haittavaikutuksien luonne ja toinen askel on kuvata, millä annoksella näitä vaikutuksia ilmenee käyttäen käsitteinä vaikeusastetta ja tiheyttä. Periaatteessa saman tapaisiin tutkimuksiin kuin ravintoaineen tarpeen arviointi, perustetaan hyväksyttävän saantitason (UL) esiin derivoimiset. Viitataan useisiin ratkaiseviin lopputuloksiin: ihmisillä esiintyneet osoitetut haittavaikutukset (adverse effects), syy-yhteys ( causality), kokeellisen tiedon asiallisuus (relevance) - varsinkin eläinkokeista saadun tiedon merkitsevyys (relevance), haittavaikutusten mekanismi, tietueen laatu (quality) ja täydellisyys (completeness), väestön alaryhmien erityispiirteet (distinct) ja hyvin sensitiiviset (very sensitive) alaryhmät.

4) RAVINTOAINEEN SAANNIN KYNNYSARVOISTA HAITTARAJOILLA (Treshold dose level NOAEL ja LOAEL
Ravintoaineilla ei ole odotettavissa haittavaikutuksia (adverse effects) ellei kynnysarvoja tai - saantia ( intake) ole ylitetty. Joka haittavaikutuksen kynnysarvo (treshold) vaihtelee väestöryhmien yksilöitten kesken, kuten jokaisen ravintoaineen tarvekin (requirement). Joka haittavaikutuksen kynnyshajontaa (distributions of tresholds) ei ole voitu kuitenkaan määritellä ihmisellä tarkasti riittämättömän tiedon takia. Kynnysarvojen etsinnässä identifioidaan kriittinen päätepiste (critical endpoint), mikä on sellainen haittavaikutus, joka ilmenee matalimmalla annoksella ( the lowest dose). Voidaan myös käyttää surrogaattia kynnyksen mittarina.( surrogate measure) - jotain sijaismittaa.
NOAEL No observed adverse effect level
ravintoaineen suurin saantitaso, missä ei vielä havaita haittavaikutusta
LOAEL Lowest adverse effect level
ravintoaineen suusin saantitaso, missä aletaan jo havaita haittavaikutusta.

(5) EPÄVARMUUSTEKIJÄ (uncertainty factor, UF)
UL-ARVON DERIVOINTI ja EPÄVARMUUSTEKIJÄ UF.
Näihin arvioihin perustuen derivoidaan esiin suurin hyväksyttävä saantitaso UL ottamalla huomioon tieteelliset epävarmuudet tiedossa (uncertainties) jakamalla NOAEL epävarmuustekijällä UF (uncertainty factor). Tämän tekijän pitäisi selittää ihmisten välisen variaation (human inter-variability) epävarmuudet, kun puuttuu adekvaattia ihmisperäistä tietoa, ja extrapolaatio eläimistä ihmisiin ja muut epävarmuudet ja puutteellisuudet tiedossa.
Riskin luonnehdinta (mihin sisältyy UL-arvioon ja tieteelliseen luotettavuuteen liittyvien epävarmuuksien kuvaaminen, suositellun saannin (RI) tason ja korkeimman saannin (UL) -tason välisen marginaalin osoittaminen tai aktuellin ravinnon saannin (INTAKE) osoittaminen) on vain lyhyesti kommentoitu eri ravintoaineitten yhteydessä.

YLEISIÄ KOMMENTTIA ravintoaineen suuren saannin haittavaikutuksien riskistä. Turvamarginaalien luokituksesta. Vaikka eräille vitamiineille ja mineraaleille on suositetun (RI) ja suurimman hyväksyttävän saannin (UL) välinen marginaali aika kapea, nykypohjoismaisella ravinnon käytöllä on yleensä haittavaikutusten riski pieni.

(6) VITAMIININÄKÖKOHDAT JA ELINTARVIKE

RASVALIUKOISET VITAMIINIT JA MINERAALIT
Kaksi rasvaliukoista vitamiinia, A-vitamiini ja D-vitamiini sekä kaikki mineraalit sinänsä ovat suurina annoksina toksisia, koska keholla on vain rajoitettua kykyä erittää ja hajoittaa niitä. Niitä varastoidaan sen takia maksaan ja rasvakudokseen, lihakseen, munuaisiin tai luustoon. On raportoitu kuolemantapauksia hyvin korkeista A- ja D-vitamiinin sekä raudan (Fe) käyttömääristä. Vauvaikäisen yliannokset D-vitamiinia ovat johtaneet palautumattomiin munuaiskalkkeumiin. Kohtalaisen korkeilla A-vitamiinin esiasteitten annoksilla saattaa olla negatiivista vaikutusta luustoon.

VESILIUKOISET VITAMIINIT
Vesiliukoisia vitamiineja on pidetty yleensä harmittomina korkeissakin annoksissa ja pitkäaikaisessa käytössä, mutta siinä yhteydessä, kun on alettu kiinnittää enemmän huomiota haittoihin, on tarkkailtu ja dokumentoitu joittenkin vesiliukoisten vitamiinien negatiivisia vaikutuksia.

ELINTARVIKKEEN RAVINTOKÄYTTÖ. RAVINTORIKASTEET.
Normaalien ravintoperäisten liian suurten vitamiini - tai mineraalipitoisuuksien aiheuttamia akuutteja myrkytyksiä tapahtuu äärimmäisen harvoin.

On kuitenkin esimerkkejä olemassa: Joittenkin arktisten eläinten maksan erittäin suuri ravintokäyttö voi johtaa A-vitamiinimyrkytykseen. Erään ruskolevälajin (kelp) runsaasta ravintokäytöstä voi kehittyä jodin aiheuttamaa struumaa, kuten Japanista ja Norjasta on raportoitu. Kiinasta taas tiedetään seleenimyrkytyksen olemassaolo sellaisesta riisistä, johon oli kertynyt maaperästä seleeniä pitkäaikaisen kuivuuden takia. Muuten tuskin löytyy sellaista elintarviketta, joihin muodostuu niin suuria vitamiini- tai mineraalipitoisuuksia, että niistä voisi koitua myrkytystä.
Tästä huolimatta saattaa olla kehittymässä piilevää vaaraa ja haitallisiakin vaikutuksia uusista vapaamielisistä ravintorikasteitten käytöstä, mihin on johtamassa EU:n uudet rikastamissäännöt ja samalla laajeneva ravintolisävalmisteitten markkinointi.

UUSIA SUOSITUKSIA TULOSSA
Viime vuosina on sekä Pohjoismaat että US FNB julkaisseet turvallisen hyväksytyn ylärajan hivenaineitten (micronutrients) saannille, koska on tunnistettu mikronutrienttien liikasaannin riskit niin ravintolisävalmisteista kuin ravintorikasteistakin.
EU SCF ja EFSA (European Food Safety Authority) pitävät tätä asiaa edelleen työpöydällä ja ovat muokkaamassa lukuisille vitamiineille ja mineraaleille suurimman hyväksyttävän saannin ylärajoja ja niitä julkaistaan jatkuvasti.

(7) VITAMIINIEN JA MINERAALIEN TURVALLISUUSLUOKITTELU
UL- ja RI –arvojen avulla

Eräs Pohjoismainen komitea, joka työstää asiaa, julkaisi muutamia aikoja sitten ehdotuksen, jossa luokiteltaisiin kaikki vitamiinit ja mineraalit sen turvamarginaalin suhteen, mitä ne edustavat, esim. sen mukaan, miten leveä on turvamarginaali suositellun saannin (RI) ja turvallisen suurimman saannin (UL) välillä

KATEGORIA A (UL on 5 kertaa tai alle 5 kertaa RI )
Sellaisia ravintoaineita, joissa marginaali suositusten tai aktuellin saannin (RI) ja suurimman hyväksyttävän saannin (UL) välillä on hyvin kapea (5-kertainen tai alle 5 kertainen). Näiden suhteen tulisi olla hyvin varovainen ettei niitä yliannostetta. Näitä ovat A-vitamiini, D-vitamiini, nikotiinihappo, foolihappo ja kaikki mineraalit.

KATEGORIA B (UL on 5-100 kertaa RI)
Suurimman hyväksyttävän saannin taso (UL on 5-100 kertaa sama kuin suositellun saannin taso (RI). Näissä aineissa on otettava huomioon sivuvaikutukset ja interaktiot muitten ravintotekijöitten kanssa: Näitä ovat B6-vitamiini, B12-vitamiini, C-vitamiini ja E-vitamiini.

KATEGORIA C (UL yli 100 kertaa RI)
Mitään erityistä turvallista ylärajaa on käytännöllisesti katsoen mahdoton asettaa tässä ryhmässä, koska mitään haittavaikutuksia ei ole havaittu edes suositetun annoksen (RI) yli satakertaisesta määrästä: Näitä ovat B1-vitamiini tiamiini, B2-vitamiini riboflaviini. Haitallisia interaktiovaikutuksiakaan ei ole havaittu.

(HUOM. Tämän kaltainen kategorisaatio on tärkeä, kun asetetaaan suuntaviivoja monille ravintoaineille, joita voidaan lisätä ruokaan ja suuntaviivoja ravintolisien maksimaalisille päiväannoksille).
Päivitys 14.5. 2010 LB