Suositusten taustaa ja terminologiaa(B) ENERGIA-AINEET

LÄHDE: NNR2004 Terminology, background, principles (2)
NNR2004 Ravintosuositusten taustaa ja periaatteita. Terminologiaa.
Energia-aineitten suositukset
ISBN 92-893-1062-6 LUKU 3, s. 34- 36.

ENERGIAN SAANNIN VIITEARVO (Reference values for energy intake) s.34
LIIKAA vai LIIAN VÄHÄN energia-ainetta, (suurravinnetta, makronutrienttia)s.35
Makronutrienttien (hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat) suositus
ENERGIAN TASAPAINOTUS
IHMISEN RAPPEUTUMSIVALMIUS on myötäsyntyistä
( adult onset degenerative diseases are fully functional immediately or soon after birth)S. 35
RAVITSEMUKSELLISET PÄÄONGELMAT liittyvät energian saannin ja köytön epätasapoon
ENERGIASUOSITUSTEN MERKITYKSESTÄ
Lyhyesti energian tasapainotuksen periaatteesta:
Rasva.
Hiilihydraatit ja kuitu
Proteiini


* ENERGIAN SAANNIN VIITEARVO

On tärkeä ja olennainen ero näissä suosituksissa:

ENERGIAN saannin suositukset ( energiaa saa suurravinteista)
Pienravinteiten , RAVINTOAINEITTEN saannin suositukset ( ravinteita saa pienravinteista ja hivenaineista)
Vitamiinien ja eräiden mineraalien suosituksia voidaan antaa laajoin marginaalein, koska imeytyminen voi olla rajoittunutta tai liikamäärät häviävät pilkkoutumalla tai hajoamalla tai erittymällä. Sen takia opienravinteiden ravitsemussuositukset (recommendations, RI) ylittävät absoluuttisen tarpeen ( absolute requirements) pitemmän ajanjakson puitteissa.

Mutta näin ei ole suurravinteitten antaman ENERGIAN suositusten suhteen.

(Selitykseni: Mutta jos näitä suurravinteita valitaan siten, että ne antavat vain kaloreita, mutta eivät samalla pienravinteita, niin puhutaan tyhjistä kaloreista. Käytännössä niistä rakentuu hyvin yksinkertaisia rasvahappoja,t jotka muutuvat kovaksi rasvaksi, triglyserideiki ja kerrostuvat kuin hyllylle varastorasvaksi. Kaikista energia-aineista- jos niitä on liikaa, tulee yksinkertaista kovaa rasvaa kehossa, koska perusteena on hiiliketjut, joita säilötään kuin ihminen säilöö halkopinoja pahan talven varalta. Kun oikein järjellä ajattelee, harva tekee edes mökilleen liian isoja halkopinoja talven varalta. Halkopinot ovat myös hiilihydraatteja. Ihmisen ylimääräinen rasva on tavallaan animaalista "halkopinoa").

* LIIKAA vai LIIAN VÄHÄN ENERGIA-AINETTA? (makronutrienttia)

SITÄ LIHOTAAN - PYSYTÄÄN VAKIPAINOSSA TAI LAIHDUTAAN.
JOS energian saanti (energy intake) ylittää energian kulutuksen (energy expenditure), pitemmän ajanjakson puitteissa kehittyy YLIPAINOA.
Toisaalta JOS energian saanti on alempi kuin energian kulutus, tyhjenee kehovarastot asteittain, LAIHDUTAAN.
Nämä ovat JOS, sillä joka päivä voi valita liian pienen, aivan sopivan tai liian suuren energiamäärän syötäväkseen ja voi valita liikkumisensa vähäiseksi, sopivaksi tai runsaaksi.

On olemassa "automaattisia" mekanismeja, jotka avustavat kehoa säästämään energiaa silloin, kun energian saanti on matala ja lisäämään energian kulutusta, kun energian saanti on korkea. Kuitenkin nykyinen tietämys näistä säätelymekanismeista on jokseenkin rajoitettua.
(Eläimillä tämä toimii paremmin, jos ne ovat luonnon tilassa, eikä ihmisen hoidossa).

NNR käyttää termiä viitearvo (reference value), jolla tarkoitetaan tietyn yksilöryhmän arvioitua energian tarvetta (estimated energy requirement), kun ryhmän yksilöillä on sama kehon koko ( paino, pituus), ikä (v), sukupuoli ja aktiivisuuden taso (PAL) ( Tästä on muodostettu taulukoitua tietoa).

* Suurravinteiden, makronutrienttien eli energia-aineiden (hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat) suositus

* ENERGIAN TASAPAINOTTAMISESTA. NNR korostaa eri energia-aineista, makronutrienteista, näistä RAVINNON SUURKOMPONENTEISTA kuten rasvasta, hiilihydraateista ja proteiinista peräisin olevan energian tasapainottamista. Taustana on nykyajan ravintoperäiset terveysongelmat, joita aiheutuu pikemminkin yliravitsemuksesta ja ravitsemuksellisesta epäsuhdasta kuin aliravitsemuksesta tai puutetaudeista, mitkä aiemmin olivat tavallisempia täällä pohjolassa.

* IHMISEN RAPPEUTUMISVALMIUS ON MYÖTÄSYNTYISTÄ.Useimmat aikuisten degeneratiivisten tautien kehittymisessä operoivista mekanismeista ovat täysin toimintavalmiita heti syntymähetkistä lähtien tai pian sen jälkeen. Kaikki nykyinen näyttöaineisto viittaa näiden tautien kehittymiseen vaikuttavien riskitekijöiden omaavan vahvan aikaan perustuvan vaikutuksensa pysyvien muutosten kehittymisessä sekä lapsuudessa että aikuisiässäkin - joten vaikuttaa siltä, että lapsille asetettujen suositusten preventiiviset näkökohdat ovat todennäköisesti aivan yhtä tärkeitä kuin aikuisväestölle. Tärkeä havainto on dieettiperäisten degeneratiivisten tautien ulkosyntyisten riskitekijöitten johdonmukaisuus ESIM. niillä, joilla oli varhaislapsuudessa suhteellisen runsaat riskitekijät, on nuorena ja aikuisuudessakin runsaasti riskitekijöitä. Myös nähdään monen riskitekijöän kertymistä (clustering) lapsuudessa samalle yksilölle ja niin myös aikuisuudessa - mikä edelleen tekee varhaiset suositukset tärkeiksi tällaisten tautien preventiossa.

* IHMISKUNNAN RAVITSEMUKSELLISET PÄÄONGELMAT. Kaikkein tärkeimmät terveydelliset ongelmat liityvät energian saannin ( energy intake) ja sen kulutuksen (expenditure) väliseen epätasapainoon, runsan rasvan, , varsinkin kovan rasvan käyttöön, liian vähäiseen hiilihydraattien ja ravintokuidun käyttöön ja liialliseen suolaamiseen. Joissain väestöryhmissä on myös sokerin ja alkoholin käyttö runsasta. Tällaiset ravitsemukselliset epätasapainot varsinkin liikunnan ollessa vähäistä johtavat tauteihin, kuten koronaaritautiin, diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, eräisiin syöpämuotoihin, ylipainoon, ummetukseen ja kariekseen ( hammasmätään).

* ENERGIASUOSITUSTEN MERKITYKSESTÄ. Pohjoismaisissa ravitsemusolosuhteissa näillä suosituksilla saavutetaan optimaalista (ideaalista) energian tasapainottamista. Suositetut tasot perustuvat tämän hetken tietämyksen mukaiseen holistiseen arvioon (kokonaisvaltaiseen käsitykseen) ravinnon terveydellisestä merkityksestä. Tätä neuvoa noudattamalla useita ravitsemuksen heikkoja kohtia alkaa korjaantua jarupeaa muodostumaan sellaista ravintoa, mikä suositusten mukaiseen liikuntaan liittyneenä voinee vähentää usean terveysongelman riskiä. Joten (suurravintoaineitten) energiasuosituksilla on täydellisesti erilaiset alkulähtökohdat kuin klassisilla yksittäisillä ( pienravinteitten) ravintoainesuosituksilla.


Lyhyesti energian tasapainotuksen periaatteesta ( suurravintoaineitten suositukset)

Päivän energialähteissä tulisi olla RASVAA 25-35 E%( energiaprosenttia)

Energiasuositukset rajoittavat rasvasta tulevan energian osuuden keskim. 30 energiaprosentiin (30 E%). Tähän tavoitteeseen päästään vähentämällä tyydytetyn rasvan ja trans-rasvahappojen osuutta ( siis kovan rasvan osuutta). ( Nämä liikkuvammat rajat on asetettu NNR2004 laitoksessa)

Päivän energialähteissä tulisi olla HIILIHYDRAATTIA 50-60 E%( energiaprosenttia ja tietty määrä kuitua KUITUA.

Kun vähennetään rasvojen osuutta energian antajina, vastaavasti tulee nostaa hiilihydraattiperäisen energian osuutta. Tämä lisäys tulee tehdä sellaisten elintarvikkeiden avulla, jotka ovat luonnostaan hiilihydraatti- ja ravintokuitupitoisia.
(Energian saantiapelkistä jalostetuista sokereista käsin tulisi harkita puolelta ja toiselta. Tästä myöhemmin)

Päivän energialähteissä tulisi olla PROTEIINIA eli VALKUAISAINETTA 10-20 E%( energiaprosenttia)

Proteiinipitoisuus nykyisessä ravinnoissa on jo tyydyttävällä tasolla. (Suositukset on asetettu 10-20 E%, eli ylärajaa on nostettu 15:sta 20:een tässä NNR2004 laitoksessa).

On korostettava, että yllämainittujen suurravintoaineitten,MAKRONUTRIENTTIEN (rasva, hiilihydraatit, ja proteiini) suositukset viittaavat keskimääräiseen saantiin ja ovat tavoite, kun tehdään ryhmien ravintoon dietäärisiä muutoksia tai puhutaan ravinto-ohjeista. Kun tehdään ravitsemuksellisia muutoksia, joissa pyritään toteuttamaan suosituksia (rasvan, hiilihydraattien ja proteiinin saannit energiaprosentteina E% totaalienergiasta), tuloksena on myös parempi ( niihin usein jo sisältyvien) pienravintoaineiden ja hivenaineiden vitamiinien ja mineraalien ravintoainetiheys ( nutrient density).

Sen takia pienravinteiden MIKRONUTRIENTTIEN suositeltu saanti voi toteutua ilman ylimääräisiä rikastuksia tai ravintolisiä edellyttäen, että ravinto on myös monipuolista ja riittävän energistä sisällöltään.

Poikkeuksina on kuitenkin jodin saanti paikoitellen, fertiili-ikäisten naisten raudan saanti ja lasten sekä ikääntyneitten D-vitamiinin saanti, joihin kohdistetaan erityinen huomio yhteiskunnassa. ( jodisuolat, rautarikasteet, D-vitamiinitipat)

(jatkuu C: tieteellisistä metodeista)
Päivitystä 15.5. 2010 LB