(Lisätty komemntti 8.9. 2016: uusimpien suositusten NNR 2012 tekstit voat rasvahappoblogissani:
http://fettsyrorna.blogspot.se/
Jag har uppdaterat NNR 2012- rekommendationernas text om fettet till min blogg Fettsyrorna: http://fettsyrorna.blogspot.se/ ).
Vuoden 1996 jälkeen on tullut lisää tutkimustuloksia ja hieman muuntelua suosituksiinkin. Uutta on sitten tulossa 2012, mutta kertaan tätä 2004 tason tietämystä.
Kappale 11. Sivut 157-172 ISBN 912- 893- 1062-6. Nord 2004:13.
(1) Tausta (S.157)
Fysiologia ja metabolia (S.157 -158)(2) Essentiellit rasvahapot (EFA) Yleistä. S. 160
Fysiologia ja aineenvaihdunta (EFA)
EFA: Puute
EFA: Suurin hyväksytty saanti ja toksisuus
EFA: Arvioitu tarve ( S.162)
(3) Kolesteroli (S. 163)
Ravinnon rasvat ja terveys(S. 163- 166)
(4) Suositukset ( S. 166-167
Aikuisten ja yli 2 vuotiaitten lasten rasvasuositukset ( S. 166)6-23 kk ikäisten lasten rasvasuositukset( S. 167)
Ravinnon rasvalähteet ja rasvojen saanti (S. 167- 169).
(1) Tausta
Rasva (fat)tarjoaa elimistölle tiiviissä muodossa olevaa energiaa.
Kehon solujen kalvoissa on rakennerasvoja, lipidejä (lipids) kuten fosfolipidejä (phospholipids, PL) ja kolesterolia (cholesterol).
Kehossa on rasvakudoksissa varastorasvaa, neutraalirasvaa eli triglyseridejä ( triglycerids, TG) pitkäaikaiseksienergiavarastoksi.
Energiatehtävänsä ohella rasva tuo keholle rasvaliukoisia välttämättömiä aineita. Rasvan mukana tulee kehoon rasvaliukoisia vitamiineja A, D, E ja K-vitamiineja. Ravintorasvasta osa on keholle välttämättömiä, essentiellejä rasvahappoja ( Essential fatty acids, EFA), joita keho itse ei pysty syntetisoimaan, mutta joita välttämättä tarvitaan kehon rakenteisiin ja toimintoihin.
Triglyseridit, glyseroli ja rasvahapot
SFA, MUFA, PUFA
Δ-pääty ja omega-pääty ( n-pääty)
Trans-rasvahapot
Konjugoituneet linolihapot (CLA)
Fosfolipidit ja kolesterolit, kasvisterolit
Lipoproteiinit rasvan kuljettajina
Fat provides the body with energy in concentrated form. In addition to energy, dietary fats provide essential fatty acids and fat-soluble vitamins. lipids, mainly phospholipids and cholesterol, are included in cell membranes and triglycerides are stored in adipose tissue as energy reserves. Certtain fatty acids serve as a source of eicosanoids. in food items, fats are usually in the form of triglycerides.
- Fysiologia ja aineenvaihdunta
Useimmat luonnossa esiintyvät rasvat ovat neutraalirasvaa: triglyseridiseoksia (TG), Niiden runkona on glyserolimolekyyli (kolmen arvoinen alkoholi), jonka -OH ryhmiin voi esteröityä rasvahappoja. Yhden rasvahapon sisältävänä se on monoglyseridi (MG), kaksi rasvahappoa sisältävänä diglyseridi (DG) ja kolme rasvahappoa sisältävänä triglyseridi (TG). Nämä glyserolitumaan asettuneet rasvahapot ovat pääasiassa pitkäketjuisia ( long chain fatty acids, LCFA), 16-18 hiiliatomia sisältäviä. On epätavallista että ravinnossa esiintyisi vapaita , esteröitymättömiä rasvahappoja. ( vapaita rasva happoja (free fatty acids, FFA). Triglyseridien (TG) painosta on yli 90% esteröityneitä rasvahappoja.
Rasvahappojen vaikutus riippuu monesta eri seikasta: hiiliketjun pituudesta, tyydyttämättömyyden asteesta, kaksoissidosten (=) lukumäärästä, sijainnista ja rakentumistavasta rasvahapon hiiliketjussa (cis- asema, trans- asema, cis-cis, cis-trans etc) ; myös jossain määrin siitä, mihin kolmesta triglyseridin hiiliatomista rasvahappo liittyy (n1, n2, n3).
Jos rasvahapossa ei ole yhtään kakoissidosta se lasketaan kovaan rasvaan, kuten glyseroli ja triglyseriditkin ja sitä sanotaan tyydytetyksi rasvahapoksi ( saturated fatty acid, SFA)
Tyydyttömät rasvahapot luonnehditaan kaksoissidostensa lukumäärän mukaan. Kertatyydyttämätön rasvahappo (monounsaturated fatty acid, MUFA) omaa vain yhden kaksoissidoksen.
Monityydyttämätön rasvahappo ( polyunsaturated fatty acid, PUFA) omaa 2 - 6 tyydyttämätöntä kaksoissidosta. On kaksi tapaa miten merkataan kaksoissidosten paikka rasvahapon hiilirungossa. Rasvahapon happopääty omaa -COOH ryhmän( karboksyyliryhmän). Tästä C-päädystä ( carboxy-terminal end) merkataan kaksoissidoosten kohdat delta-merkinnällä (Δ). Mutta jos aloitetaan toisesta -CH3 päädystä eli metyylipäädystä, käytetään n- merkintää tai kaikille ehkä tutuinta omega- merkintää.
Ihmiskeho pystyy syntetisoimaan solujen etikkahaposta (C2: 0) käsin tyydytettyjä rasvahappoja (SFA) ja muutamaan niistä joitakuita kertatyydyttämättömiksi rasvahapoiksi (MUFA) kuten C16:1 palmitoleiinihappo ja C18:1 öljyhappo. Mutta monityydyttämättömiä rasvahappoja (PUFA) ihmiskehon täytyy saada ravinnosta käsin. Kasvisöljyistä tulevat n-6 linolihappo ( linoleic acid) ja n-3 alfa-linoleenihappo( alfa-linolenic acid) kyllä siten jatkokäsitellään kehon aineenvaihdunnan omin mekanismein: Niihin lisätään kaksoisidoksia desaturaasi-entyymeillä ja niitä pidennetään elongaasi-entsyymeillä (tarkkoja aineenvaihdunnallisia kanavia myöten, jotta niistä saadaan aivan tiettyä cis-cis-muotoa, jota varten on taas uusi entsyymijoukko jatkomuokkauksessa).
Kehon omia tekemiä tyydytettyjä rasvahappoja: C2:0 etikkahappo (Acetic acid), C3:0 propionihappo (Propionic acid) C4:0 voihappo (Butyric acid), C6:0 kapronihappo (Caproic acid) , C8:0 kapryylihappo (Caprylic, Octanoic acid) , C10:0 kapriinihappo ( Capric, Decanoic acid) , C12:0 lauriinihappo, (Lauric acid), C14:0, myristiinihappo, Myristic acid , C16:0 palmitiinihappo (Palmitic acid) , C18:0 steariinihappo (Stearic acid ), C20:0 Eikosaanihappo, Arakidiinihappo, (Arachidic acid). C24:0 Lignoseriinihappo ( lignoceric acid)
Luonnostaan tyydyttämättömiä cis-rakenteisia rasvahappoja on kasveissa ja kaloissa. Mutta niiden pehmeä taipuisa cis-ja cis-cis-muoto voi elintarvikkeen kemiallisessa käsittelyssä ja rasvoja kovetettaessa (osittain hydrogenoitaessa) muuttua trans- ja cis-trans- muodoiksi. Silloin niistä tulee jäykkiä trans-isomeerejä. Myös bakteerit voivat muuttaa niitä trans-isomeereiksi märehtijöitten pötsissä. Pieniä määriä trans-rasvahappoja kuten delta11-trans-vakseenihappoa (n7- linjan C18:1 kertatyydyttämätöntä öljyhappovarianttia, Δ11-trans vaccenic acid) esiintyy lehmän, lampaan ja vuohen maidossa ja lihassa.
Teollisesti kovetetut (hydrogenated) öljyt sisältävät erilaisia rasvahappojen trans-isomeerejä kuten Δ8-, Δ9- Δ10 isomeerejä, mutta myös vakseenihappoa (Δ11-trans vaccenic acid).
Ihmiseltä ei ole erikseen tutkittu eri trans-rasvahappojen isomeerien metabolisia vaikutuksia. Trans-rasvahappojen saannin ja koronaaritautien riskin korrelaatiota selvittävissä tutkimuksissa ei ole voitu erottaa märehtijäperäisten ja teollisten trans-rasvahappojen vaikutusten kesken selviä eroja. Ravinnon trans- rasvahappoja tulee lähinnä meijerituotteista sekä pakastetuista ja teollisesti tuotetuista rasvaisista ruoista, joissa on osin kovetettua rasvaa.
Trans-rasvahapporyhmissä on erityisesti mainittava konjugoituneet linolihapot (CLA, conjugated linoleic acids), joitam uodostuu märehtijöissä mahabakteerien vaikutuksesta ja elimistössä trans-muotoisen öljyhapon ( trans-C18:1) desaturoituessa eli saadessa lisäkaksoissidoksen, jolloin se siirtyy linolihappojohdannaistensarjaan trans-C18:2- happona.
Linolihapon trans- isomeereistä mainittakoon myös eräs maidossa hallitseva trans-CLA, eläinkokeissa antikarsinogeenista eli syövän vastaista tehoa osoittanut maitorasva cis-9, trans-11- linolihappo. Koe-eläimillä on havaittu kemiallisesti tuotettujen konjugoitujen linolihappojen, CLA- isomeeriseosten, vähentävän nitten rasvakudosmäärää ( fat mass) ja lisäävän rasvattomien kudosten määrää )lean body mass). Ihmisessä vaikutukset eivät ole niin huomattavia. Rasvakudosvaikutuksista näyttää vastaavan trans10-cis12-CLA-isomeeri. Saman isomeerin on havaittu lisäävän insuliiniresistenssiä ja C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tasoja ihmisellä.
Triglyseridien (TG) lisäksi ravintorasva tarjoaa fosfolipidejä (PL) ja kolesterolia. Kaikkein tavallisin ravinnossa tuleva fosfolipidi on fosfatidylkoliini (PC) eli lesitiini.
Niin kolesterolia kuin fosfolipidejäkin tulee eläinperäisestä ravinnosta ja niitä syntetisoituu myös ihmisen omassa elimistössä. (Ne ovat ihmiskeholle tärkeitä synteesejä). (Kolesteroli, jolla on tärkeitä omia funktioita kehossa, ei käyty ravintoaineeksi; sitä säästetään aikansa ja vaan sitten kun sen rakenne alkaa vanheta , sen täytyy erittyä kehosta).
Kasvit sisältävät kasvisteroleja, lähinnä tyydyttämättömiä sitosteroleja ja kampesteroleja, jotka imeytyvät huonosti ( vain 5-15 %:sti) ihmisen suolistosta, mutta niillä on vuorovaikutusta ihmisen kolesterolin imeytymiseen. Näitä steroleja vastaavien tyydyttyneiden sterolien, sitostanoli ja kampestanoli, imeytyminen on vielä huonompaa, 1-3 %:ista.
Suolistossa TG ( triglyseridit) hajovat , hydrolysoituvat lipaasientsyymeillä monoglyserideiksi (MG) ja rasvahapoiksi (FA), jotka yhdessä avustavien sappisuolojen lysofosfolipidien (LPL) ja esteröitymättömän kolesterolin kanssa muodostavat sekamisellejä (mixed micelles), joista käsin sitten sulatettavat ravintorasvat voidaan imeyttää ohuessa suolessa.
Osa rasvasta kuljetetaan imusuoniteitse. Rasva ei ole vesiliukoista ja sen takia se tarvitsee verenkierrossa kuljetusta varten "kuljetusneuvoja", lipoproteiinipartikkeleita (Lp). Lipoproteiinien ydinosa on triglyserideistä (TG) ja esteröityneestä kolesterolista (KE) . Partikkelien pintarakenne muodostuu vapaasta kolesterolista, fosfolipideistä (PL) ja proteiineistä. Lipoproteiinit jaetaan tavallisesti neljään luokkaan niiden tiheyden mukaan (density).
Kylomikronit (CM) – näitä menee imusuonia myöten (lacteals, ductus thoracicus)
VLDL ( Very low density lipoprotein): Tässä on paljon triglyseridejä.
LDL ( Low density lipoprotein): sisältää kaksi kolmasosaa kiertävästä kolesterolista. LDL on ateroskleroosin tärkeä riskitekijä, "paha koleteroli".
HDL ( High density lipoprotein): Maineeltaan ”hyvä kolesteroli” on tässä HDL- osassa. Jos HDL-kolesterolin osuus on korkea ja suhdeluku LDL/HDL on matala , tämä merkitsee alentunutta ateroskleroosin riskiä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar