(1) Tausta (S.157) Fysiologia ja metabolia (S.157 -158)
(2) Essentiellit rasvahapot (EFA) Yleistä. S. 160
Fysiologia ja aineenvaihdunta (EFA); EFAD; Suurin hyväksytty saanti ja toksisuus
Arvioitu tarve ( S.162)
(3) Kolesteroli (S. 163)
Ravinnon rasvat ja terveys (S. 163- 166)
(4) Suositukset ( S. 166-167
Aikuisten ja yli 2 vuotiaitten lasten rasvasuositukset ( S. 166)6-23 kk ikäisten lasten rasvasuositukset( S. 167)
Ravinnon rasvalähteet ja rasvojen saanti (S. 167- 169).
- Kolesterolista (S. 163)(Cholesterol)
Ihmiskehoneri tyyppiset solut syntetisoivat kolesterolia. Kolesterolia tarvitaan solukalvon rakenteisiin.
Kolesterolia tarvitaan sappihappojen ( bile acids) ja steroidihormonien (steroids) synteesiin.
Kolesterolin synteesi on tehokkaasti säätynyt tapahtuma. Jos kolesterolia tulee ulkoa soluun (kuten ravinnosta käsin, eksogeenisesti) ja solu ottaa kolesterolia sisäänsä, solun oma (endogeeninen) kolesterolin synteesi säätyy samallavaimeammaksi.
Aikuisen keho tuotaa päivittäin yhden gramman (1000 milligrammaa ) kolesterolia. Tämä endogeensesti kehkeytynyt kolesterolimäärä on 3-4 kertaa se määrä, mitä nykyisessä pohjoismaisessa dieetissä päivittäin saadaan kolesterolia.
Runsaskolesterolisimmat ravintolähteet ovat liha ja sisäelimet, muna ja maitotuotteet. Fraktionaalinen, eri kohdista tapahtuva kolesterolin imeytyminen alenee, jos kolesterolin dietäärinen saanti lisääntyy. Keskimäärin imeytyy ravinnon kolesterolista noin puolet, 40 - 50 %, tosin yksilöllistä variaatiota esiintyy.
Vuoden 1974 jälkeen julkaistujen tutkimusten meta-analyysin mukaan seerumin kokonaiskolesteroli nousee 0.056 mmol/L määrällä ja HDL-kolesteroli 0.008nmmol/L määrällä jokaisesta sadasta (100) kolesterolimilligrammasta , mikä ravinnon mukana tulee. Samalla havaitaan lievää nousu totaalikolesterolin ja HDL-kolesterolin välisessä suhdeluvussa: 0.020 yksikköä.
Useimmilla ihmisillä ravinnon kolesteroli vaikuttaa vain hyvin vähän seerumin kolesteroliin, mutta jos yksilön apoproteiini on E 4/4 genotyyppiä, on ravintoperäisellä kolesterolilla selvempi vaikutus.
Moni asiantuntijaryhmä varsinkin USA:ssa suosittelee aikuisten päivittäisen ravintoperäisen kolesterolin pysytettäväksi 300 milligramman rajoissa. Pohjoismaissa on keskimääräinen kolesterolin saanti ukemissa 250-350 mg kolesterolia päivässä. On oletettu nykyisten ravintosuosituslinjausten johtavan kolesterolin saannin laskuun kehotettaessa kasviperäisten ruokien käyttöön ja rasvaisten maito- ja lihatuotteitten liikakäytön rajoittamiseen. Tästä syystä nykyiset suositukset eivät aseta kolesterolin käyttöön suurinta hyväksyttyä saantirajaa (UL). Ilmeisesti kehon oma endogeeninen kolesterolinsynteesikyky riittää ennenaikaisena syntyneen vauvankin tarpeitten kattamiseen. Sen vuoksi ei ole kolesterolin saantisuositusta vauvan syöttökaaviossa, vaikka kolesterolia esiintyy rintamaidon luonnollisena komponenttina.
Ravinnon rasvat ja terveys
Pohjoismaisen ravinnon suhteellisen suuri rasvapitoisuus lienee vaikuttanut kardiovaskulaaristen tautien, tiettyjen syöpätyyppien, liikalihavuuden ja sappikivien runsaaseen esiintymiseen (prevalenssiin).
Eri kulttuuripiireistä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu hyvin selkeää korrelaatiota kovien rasvojen käytön, seerumin LDL-kolesterolin ja koronaarisairauksiin sairastumisen ( insidenssin) kesken.
Prospektiivisissa väestön sisäisissä tutkimuksissa kovan rasvan käytön ja koronaaritautien (CHD) välinen korrelaatio ei ole yhtä selkeä.
Koronaaritautien (CHD) riski aleneevähennettäessä rasvan kokonaissaantia
muutettaessa rasvojen laatua edullisemmaksi: tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) osuutta vähentämällä ja tyydyttämättömien (MUFA, PUFA) rasvahappojen osuutta lisäämällä.
6 kuukauden tutkimuksissa havaittiin ravintorasvan niukentamisen ( reduction of dietary fat) tai rasvanlaadun muuntamisen ( modification of dietary fat) vähentävän kardiovaskulaarisia sairastumisia 16 prosentilla ( 16 %).
Yli kahden vuoden tutkimuksissa riskin vähenemä oli 24 %.
Hu et al tekivät katsauksensa epidemiologisista tutkimuksista ja ravitsemuksellisista interventiokokeista ja havaitsivat kovan rasvan korvaamisen tyydyttämättömällä rasvalla olevan tehokkaampi riskinalentaja kuin pelkän kokonaisrasvan kulutuksen vähentäminen.
cis-MUFA ja cis-PUFA- rasvahappojen asettaminen ravintoon SFA - ja trans-rasvahappojen (kovan rasvan) sijasta vaikuttaa seerumin LDL- kolesteroli alenemista HDL- muuttumatta. Mutta jos rasvaan kokonaisrasvamäärääkin vähennetään, HDL-määräkin vähenee. Tähän kokonaisrasvan vähentämisestä johtuvaan HDL-kolesterolin vähenemään voidaan vastavaikuttaa lisäämällä fyysistä aktiivisuutta.
Vapaissa olosuhteissa asuvilta tehdyissä ravitsemuksellisissa interventiotutkimuksissa seerumin kokonaiskolesteroli laski keskimäärin 8.5 % kolmessa kuukaudessa ja 5.5 % 12 kuukaudessa, mutta harvoin saavutettiin dietääristä päämäärää. Komplianssi (hoitomyöntyvyys) on ollut parempi , kun vastaava tutkimus on tehty metabolisissa yksiköissä: seerumin kolesteroliarvot ovat laskeneet 10-15 %.
Muutamissa prospektiivisissa tutkimuksissa on havaittu runsaan trans-rasvahappomäärän käytön nostavan kardiovaskulaaristen tautien (CHD) riskiä.
Kovin yksityiskohtaiset yksittäisten rasvahappojen saantisuositukset (detailed recommendations on intakes of individual fatty acids) ) ovat tuskin oikeutettuja.
Yksittäisten tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) vaikutukset lipoproteiinilipideihin eroavat jossain määrin toisistaan.
Nämä tyydytetyt rasvahapot (SFA) lisäävät sekä LDL-että HDL-kolesterolia: C14: 0 enemmän kuin C16:0; C16:0 enemmän kuin C 12:0.
C14:0, myristiinihappo (Myristic acid)C16:0, palmitiinihappo (Palmitic acid)
C12:0 lauriinihappo (lauric acid)
Kolesterolin suhteen neutraaleja vaikutukseltaan ovat seuraavat rasvahapot:
C18:0, steariinihappo ( Stearic acid)
C18:1, öljyhappo ( Oleic acid)
LDL-kolesterolia nostavat seuraavat rasvahapot melkein yhtä paljon kuin SFA 12- 16:
trans- rasvahapot, joita on muodostunut kasvisöljyjen ja kalarasvojen osittaisesta hydrogenaatiosta, kovettamisesta. Muta suurissa määrin nämä kovetetut rasvat vähentävät HDL-kolesterolia.
Eräässä trans-rasvahappotutkimuksessa osittain hydrogenoituneet kalaöljyt vaikuttivat LDL ja HDL kolesteroliin enemmän kuin osittain hydrogenoitu ( kovetettu) soijaöljy.
Kolesterolia nostavia rasvahappoja esiintyy yleensä samoissa ruoissa, joista pääasiallinen SFA tulee tyydytetyt rasvahapot).
- Tyydytetyt rasvat (SFA) ja trans-rasvahapot. Näiden tulisi antaa 10 E% päivän energiasta
- Cis-tyydyttämättömät rasvahapot , joiden tulisi antaa 20 E% päivän energiasta.
2- tai monityydyttämättömät rasvahapot PUFA: 5-10 E%)
Vaikka totaalirasvan käyttö vaihtelisi rajoissa 10- 40 E%, pysyisi ateroskleroosin riski vähäisenä niin kauan kuin tyydytetyn rasvan (SFA ) osuus ei ylitä 10 E% rajaa. Näin on päätelty väestötutkimuksista.
Rasvankokonaiskäytön rajoituksesta (restricted total fat) lie kuitenkin etua painonhallinnassa sellaisissa väestöissä, missä liikunta on vähäistä ja lihavuuden esiintymä yleistä.
Väestötutkimukset viittaavat rasvankäytön ja liikalihavuuden selkeään korrelaatioon. Interventiotutkimuksin on osoitettu niukkarasvaisen, mutta muuten vapaan (ad libitum) dieetin vaikuttavan osaltaan tiettyä painonlaskua, vaikka vaatimattomasti, keskim. 2,5 kg. Näistä syistä ja ruoan eri ravintoaineiden tasapainon takia näyttää rasvankäytön kohtalainen rajoitus noin 30 energiaprosenttiin (30 E%) olevan asiallista, jotta saadaan riittävästi muitakin terveyden ylläpidossa tärkeitä ravintoaineita ja mahdollisesti estetään liikapainon kehitys.
Vauvojen nopean kasvun ylläpidossa äidinmaidon ja varhaisimman syöttökaavion kokonaisenergiasta on 50 % rasvoista.
Kuuden kuukauden iästä tämä rasvan korkea energiatiheys pitäisi asteittain vähentää alentamalla täydentävän ravinnon rasvasisältöä kohti samoja suosituksia, mitä aikuisille rasvasta on annettu.
Jos rasvan osuus ja täten ravinnon energiatiheys tulisi liian matalaksi, asia pitäisi kompensoida tilavuudeltaan isommilla annoksilla, mikä taas voisi johtaa riittämättömään energian saantiin. On eräitä lapsitutkimuksia, joissa on osoitettu, että lapsille voidaan soveltaa 30E% rasvapitoisuutta jo yhden vuoden iästä, koska ei ole havaittu sen tasoisen rasvansaanti suosituksen vaikuttaneen negatiivisesti lapsen kasvuun tai neurologiseen kehitykseen.
Tämän takia on turvallinen johtopäätös, että vasta 2 vuoden iästä voi lapsen kokonaisrasvankäytön vähentää 30 energiaprosenttiin ( 30 E%), mikä on muutos verrattuna NNR1996 suosituksiin. Tämä suositustarkennus heijastaa uusimpia tietoa vauvaikäisten energian käytöstä, kun on käytetty isotoopeilla merkattua vettä (double labelled water method) .
Ravinnon rasvan kokoomus voi myös vaikuttaa verenpaineeseen, insuliinin herkkyyteen, veren koagulaatioon ja syövän riskiin.
EPA ja DHA- rasvahappojen runsas käyttö alentaa korkeita verenpaineita, pitkittää vuotoaikaa ja vähentää seerumin triglyseridien (TG) pitoisuuksia, mutta voinee nostaa seerumin LDL-kolesterolia.
Omega-3-rasvahappojen anto ravintolisänä on vähentänyt kardiovaskulaarista tautia sairastavien potilaiden mortaliteettia. Vaikutus välittynee sydänperäisten rytmihäiriöitten alentuneena riskinä; kalaravinto saattaa olla vielä suotuisampi kuin pelkät kalaöljyt.
Muuan suomalainen tutkimus seerumin lipidien rasvahappokompositioista osoitti alfa-linoleenihaposta (n-3 C18:3, ALA) samanlaista käänteistä korrelaatiota kardiovaskulaarisen kuolleisuuden riskiin kuin EPA- ja DHA- rasvahapoista.
Verenpaine mahdollisesti nousee, jos PUFA-rasvahappoja on hyvin vähän ravinnossa, mutta jos saanti kattaa minimivaatimukset, verenpaine ei pääse ainakaan vaikuttumaan linolihaposta ( n-6 C18:2) negatiivisesti.
Pohjoismaiset terveillä tehdyt tutkimukset osoittivat insuliiniherkkyyden paranevan kovia rasvoja korvattaessa tyydyttämättömillä rasvoilla, mikäli kokonaisrasvan osuus energia-aineista oli alle 37 E%. Jos glukoosinsieto jo oli alentunut, diabeteksen riskiä vähensi kokonaisrasvankäytön ja kovan rasvan osuuden vähentäminen , kohtalainen painon pudotus ja lisätty fyysinen aktiviteetti.
Säännöllinen fyysinen aktiviteetti parantaa insuliiniherkkyyttä ja vähentää kardiovaskulaaristen tautien (CHD) riskiä.
Eläinkokeissa rasvainen ravinto edisti rintasyövän ja paksunsuolensyövän riskiä. Epidemiologisissa tutkimuksissa ravintorasvojen ja erityyppisten syöpien riskin väliset korrelaatiot ovat edelleen kiistanalaisia.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar