Halogeenit ovat jaksollisen järjestelmän 17. ryhmän, 7. pääryhmän, alkuaineet
eli fluori,
kloori,
bromi,
jodi
ja astatiini.
Jaksollisessa järjestelmässä ne ovat toiseksi oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa, ja niiden oikealla puolella ovat vain jalokaasut.
Halogeenien uloimmalta kuorelta puuttuu vain yksi elektroni oktetista. Elektronirakenteensa vuoksi halogeenien yleisin hapetusluku on -I, mutta fluoria lukuun ottamatta ne esiintyvät yhdisteissään myös positiivisilla hapetusluvuilla: +I - +VII.
Esimerkiksi kloori muodostaa seuraavat anionit: kloridi Cl-, hypokloriitti (ClO-), kloriitti (ClO2-), kloraatti (ClO3-) ja perkloraatti ((ClO2-), joissa sen hapetusluku on -I, +I, +III, +V ja +VII.
Vapaina alkuaineina halogeenit esiintyvät kaksiatomisina molekyyleinä, joissa on yksinkertaiset, kovalenttiset sidokset. Halogeenit ovat epämetalleista herkimmin reagoivia ja voimakkaita hapettimia. Ne reagoivat herkästi monien metallien kanssa muodostaen suoloja, mistä niiden "suolanmuodostajaa" tarkoittava nimityskin johtuu (kreik. halos = suola, gennan = synnyttää).
Luonnossa niitä ei esiinny vapaina alkuaineina vaan ainoastaan yhdisteinä, etupäässä suoloina.
Halogeenien reaktiokyky kasvaa ryhmässä ylöspäin mentäessä.
Fluori on siis halogeeneista reaktiokykyisin.
Vapaana alkuaineena esiintyessään halogeenit ovat myrkyllisiä, mutta anioneina fluori, kloori ja jodi ovat ihmiselle välttämättömiä. Fluoridi on lokaalisena hammasmätää ehäisevä hampaille.
- Kloridi-ioneja tarvitaan solunesteissä positiivisten natrium- ja kaliumionien vastapainoksi.
- Fluoridi-ionia löytyy hammaskiilteestä,
- Jodia tarvitaan kilpirauhasten tyroksiini-nimiseen hormoniin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar