C -vitamiini, ASKORBIINIHAPPO NNR 2012 mukaan

 http://www.slv.se/upload/NNR5/Chapter%20Vitamin%20C%20NNR%202012.pdf
1.  C-vitamiini, Vitamin C 
2. Johdanto, Introduction
3. Ravintolähteet ja saanti,  Dietary sources and intake
4. Fysiologia ja ainenvaihdunta, Physiology and metabolism 
5. Prospektiivisia kohorttitutkimuksia, Prospective, cohort studies 
6. Interventiotutkimuksia, Supplementation studies
7. Tarve ja saanti,  Requirement and recommended intake 
8.  Suositusten perusteluja,  Reasoning behind the recommendation
9. Suurin   hyväksyttävä saanti ja toksisuus,   Upper intake levels and toxicity 
Viitteet, References
(Päivitystä edelliseen painokseen.  NNR2004 Luku 28 Sivut 307-311.ISBN 92-893-1062-6)

1.  C-vitamiini,  Vitamin C 

Naiset: Saantisuositus (RI) 75 mg vuorokaudessa. Keskimääräinen tarve (AR) 50 mg. Alin hyväksyttävä saanti 10 mg vuorokaudessa.
Miehet: Saantisuositus (RI) 75 mg vuorokaudessa. Keskimääräinen tarve (AR) 60 mg vuorokaudessa. Alin hyväksyttävä saanti(LI): 10 mg vuorokaudessa.
Lapset, 2-5 vuotiaat: Saantisuositus (RI): 30 mg vuorokaudessa.
Lapset, 6-9 vuotiaat: Saantisuositus (RI): 40 mg vuorokaudessa.
Lapset, 10-13 vuotiaat: santisuositus(RI): 50 mg vuorokaudessa.

2.  Johdanto, Introduction

Käsite "C-vitamiini" viittaa sekä askorbiinihappoon ( ascorbic acid) että dehydroaskorbiinihappoon (dehydroascorbic acid), koska molemmilla muodoilla on keripukin vastainen vaikutus ( anti-scorbutic effect).  Keripukki, C-vitamiinin puutteen tunnettu ilmenemismuoto saadaan kyllä estetyksi niinkin pienellä C-vitamiinimäärällä kuin kymmenellä milligrammalla (10 mg), mutta nykytieto C-vitamiinista vahvana antioksidanttina on suuresti vaikuttanut nykyisiin tutkimukseen   C-vitamiinin päivittäisistä saantisuosituksista.
("Keripukki" = scurvy, skörbjugg, Skorbut, Scorbuto, Scharbock, Möller-Barlow syndrome)
 

The term vitamin C refers to both ascorbic acid and dehydroascorbic acid, since both forms have an anti-scorbutic effect. Although the classical vitamin C deficiency, scurvy, is prevented by small daily intakes (about 10 mg/d) (1), current knowledge of the antioxidant functions of vitamin C has recently had a great influence on the research of daily vitamin C allowances.

3.  Ravintolähteet ja saanti,  Dietary sources and  intake

Runsaasti C-vitamiini on monissa vihanneksissa, marjoissa ja hedelmissä (esim. sitrushedelmissä). Lisäksi tulee C-vitamiinilisää rikastetuista tuotteista kuten juisseista. Pohjoismainen keskimääräinen C-vitamiininsaanti on riittävää, ravintotiheytenä ilmoittaen 80- 160  mg / 10 MJ. ( NNR (2004 mukaan arvioitiin saanti 100- 140 mg/ 10MJ  tasoon) . kuten edellä on painotettu plasman C-vitamiini on biomerkitsijä hedelmien ja vihannesten konsumptiosta.  Sentakia  havaittu assosiaatio  plasman ( ja dieetin) C-vitamiinin ja terveyden  kesken saattaa osaksi heijastaa muitakin  hedelmien ja vihannesten  terveydelle edullisia komponentteja tai  jopa elämäntapavariabeleita.
 

The concentration of vitamin C is high in many vegetables, berries and fruits (e.g. citrus

fruits). Moreover, intake from vitamin C-enriched products (e.g. juices) may be considerable. The average intake of vitamin C in the Nordic countries is 80-160 mg/10 MJ. As already pointed out earlier, plasma vitamin C is a biomarker of fruit and vegetable consumption (13). Therefore, the observed associations between plasma (and dietary) vitamin C and health may at least partly reflect other health-enhancing components in fruit and vegetables, or even other lifestyle variables.

4.  Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

Kollageenin, karnitiinin ja hermonvälittäjäaineitten biosynteesissä C-vitamiini on kofaktorina ( välttämättömänä aputekijänä) usealle entsyymille. Kaikissa näissä funktioissa askorbiinihapon vaikutus perustuu sen kykyyn olla elektronin luovuttaja (electron donor) ja niin (redusoitunut C-vitamiini) askorbiinihappo oksidoituu (oksidoiduksi C-vitamiiniksi) dehydroaskorbiinihapoksi.

C-Vitamiini osallistuu myös kortikosteroidien ja aldosteronin biosynteesiin ja kolesterolin mikrosomaaliseen hydroksylaatioon kolesterolin muuntuessa (konversiossa) sappihapoiksi. Redusoivan ominaisuutensa takia askorbiinihappo myös parantaa non-hemiraudan imeytymistä.

Askorbiinihappo on  vahva antioksidantti. C-vitamiini pyydystää välittömästi reaktiivisia happilajeja (reactive oxygen species, ROS) ja reaktiivisia typpilajeja (reactive nitrogen species, RNS), lisäksi yksittäistä happiradikaalia ( singlet oxygen ) ja hypokloriittia ( hypochlorite)

Ilmeisesti askorbiinihappo antaa silmälle merkitsevää antioksidanttisuojaa, samoin neutrofiileille, spermalle ja plasmalle ( esim. LDL- oksidaatiota vastaan).

Vitamin C is a cofactor for several enzymes involved in the biosynthesis of collagen, carnitine and neurotransmitters (2). In all these functions, the effects of ascorbic acid are based on its ability to be an electron donor. Consequently, ascorbic acid is oxidised to dehydroascorbic

acid. The vitamin is also involved in the biosynthesis of corticosteroids and aldosterone and in the microsomal hydroxylation of cholesterol in the conversion of cholesterol to bile acids.

Due to its reducing power, ascorbic acid also improves absorption of non-haem iron.Ascorbic acid is a potent antioxidant. The vitamin readily scavenges reactive oxygen species and reactive nitrogen species, in addition to singlet oxygen and hypochlorite. It is evident that ascorbic acid provides meaningful antioxidant protection in, e.g., neutrophils, semen and plasma (e.g. against LDL oxidation) (2,3).
C-vitamiini voi regeneroida, saattaa ennalleen muita antioksidantteja kuten E-vitamiinia.
C-vitamiini redusoivana tekijänä voi inaktivoida karsinogeenisiä aineksina kuten nitrosamineja.

Askorbiinihappo imeytyy suolistosta natriumista riippuvalla tavalla kyllästyvässä, annoksesta riippuvassa aktiivissa prosessissa .
C-vitamiinin biologinen saatavuus (mahasuolikanavasta tapahtuvan imeytymisen tehokkuus) on vähintäin 80% C-vitamiiniannoksen ollessa 100 mg tai vähemmän. Imeytymistehokkuus on hieman alempi, 60-70 %, C-vitamiiniannoksilla 200 -500 mg ja alle 50 % C-vitamiiniannos noustessa yli 1000 milligrammaan. Imeytymätön askorbiinihappo hajoaa suolistossa .Siitä voi tulla ripulia ja suolistovaivoja käytettäessä hyvin suuria C-vitamiinilisiä..

C-vitamiini suodattuu munuaisglomeruluksista ja reabsorboituu ( imeytyy uudestaan) munuaisista takaisin. Kun C-vitamiinia kuljettava  kuljetusproteiini saavuttaa kyllästysasteen, ylimääräinen C-vitamiini erittyy virtsaan. Mitään C-vitamiinieritystä ei nähdä 60 mg C-vitamiiniannokseen asti, mutta jo 100 mg C-vitamiiniannoksesta erittyy noin 25 %. Noin 50 % erittyy, jos C-vitamiiniannos on 200 mg. Jos annos nousee 500 milligrammaan C-vitamiinia, erittyminen on 80-90 %. Munuaiskynnys. Arvioitu munuaiskynnysannosta on noin  80 mg C-vitamiinia päivässä., mikä merkitsee, että välttämättä ei mitään C-vitamiinia erity virtsassa, jos päivittäinen saanti on alempi.

 Ascorbic acid may also regenerate other antioxidants, such as vitamin E. As a reducing agent, ascorbic acid may also inactivate carcinogenic substances, such as nitrosamines.Ascorbic acid is absorbed from the intestine by a sodium-dependent, active process that is saturable and dose-dependent. The bioavailability (efficiency of gastrointestinal tract absorption) is at least 80 % for doses of 100 mg or less, 60-70 % for 200-500 mg doses and less than 50 % for doses exceeding 1000 mg (3). Unabsorbed ascorbate is degraded in the intestine; this process may lead to diarrhoea and intestinal discomfort, sometimes reported by persons ingesting very large doses from supplements (4).Vitamin C undergoes glomerular filtration and renal reabsorption. When the transport protein reaches saturation, remaining vitamin C is excreted in the urine. Up to 60 mg doses, no ascorbic acid is excreted (5)but at 100 mg dose, about 25 % is excreted. About 50 % of a 200 mg dose is excreted and about 80-90 % of a dose exceeding 500 mg. The estimated threshold for excretion is about 80 mg/day, meaning that essentially no vitamin C is excreted in urine if the daily intake is lower (6)

Kehon C-vitamiiniallasta lisää C-vitamiinimäärät 100 milligrammaan asti . Tämä piste heijastaa neutrofiilien, monosyyttien ja lymfosyyttien kyllästymisastetta. Valkosolujen kyllästystasolla plasman askorbiinihappopitoisuus on noin 50-60 umol / L . Mutta hyvin suuret C-vitamiinipitoisuudet kuten 2500 mg päivässä kyllä pystyvät vielä nostamaan plasmapitoisuuksia 80 umol/ L tasoon asti.
NNR 5 toteaa:  Kuitenkin jos  askorbiinihapon saanti dieetissä  nousee noin 100 milligrammasta päivässä  edelleen, niin se  johtaa asteittain   plasmapitoisuuksien vähempiin  kohoamisiin. 

Plasman askorbiinihappopitoisuudet alle 23 umol/L heijastavat taas aivan marginaalista C-vitamiinistatusta. Arvioidaan C-vitamiinin saannin 41 mg päivässä johtavan tuollaiseen matalaan  pitoisuuteen; pitoisuus riippuu ilmeisesti kehon koostakin. Tällainen marginaalinen status heijastunee alentuneena antioksidatiivisena kapasiteettina, väsymyksenä ja ärtyneisyytenä.
Keripukin oireet havaitaan, kun plasman C-vitamiinipitoisuudet laskevat alle 11 umol/L tai kehon C-vitamiinin kokonaisvarasto laskee alle 300 milligrammaan. Keripukki (Scurvy)  on epätavallista Pohjolassa, mutta  sitä  on kyllä raportoitu.
 

The body pool of ascorbic acid is increased up to a daily intake of approximately 100 mg

(7). This point is reflected by saturation of neutrophils, monocytes and lymphocytes

(5, 8). At saturation level of white blood cells, plasma ascorbic acid concentration is approximately 50-60 umol/l, but very large doses (2500 mg/day) are capable of increasing plasma levels up to

80 umol/l (5,8). However, above about 100 mg/day of ascorbic acid, further increase in vitamin C intake leads to gradually smaller increases in plasma vitamin C levels (9). Plasma ascorbic acid concentration below 23 umol/l reflects marginal vitamin C status (10). This level is reached by an estimated daily intake of 41 mg, depending obviously on body size (10). Marginal status may be reflected by e.g. decreased antioxidant capacity, fatigue and irritability (5). Symptoms of scurvy are observed when plasma levels are below 11 umol/l (10)or the total body pool is below 300 mg (11) Scurvy is very uncommon, but cases have been reported even in Nordic countries (12).

5.   Prospektiivisiä kohorttitutkimuksia  Prospective, cohort studies 

 Yksi tapa tutkia suhdetta C-vitamiinin ja kroonisten tautien kesken on  pitkäaikaiset väestötutkimukset, siis kohorttitutkimukset. Mutta monesta syystä sellaiset tutkimukset eivät kuitenkaan ole ideaalisia.  Esimerkiksi on aivan mahdotonta tehdä tarkkoja arvioita C-vitamiinin saannista suurissa väestöryhmissä käyttämällä saatavilla olevia menetelmiä  ( pääasiassa  ravinnonkäyttöfrekvenssiä selvitteleviä kyselykaavakkeita). 
 Toinen lähestymistapa on tutkia plasman askorbiinihapon ja tautien ilmenemisen  välistä yhteyttä .Tllaisen menetelmän etuna on plasman C-vitamiinimittausten parempi   tarkkuus ja luotettavuus verrattuna  ravinnossa saatavan C-vitamiinin määrään. Haittapuolena on se, että plasman C-vitamiini heijastaa monia muitakin dietäärisiä ja elämäntapavariabeleita (muuttujia)  kuin C-vitamiinia suoraan. Esim. hedelmien ja vihannesten konsumptio korreloi plasman askorbiinihappopitoisuuteen, mutta hedelmillä ja vihanneksilla  on muitakin positiivisia terveysvaikutuksia, joita C-vitamiinisisältö ei selitä. Lisäksi runsas  hedelmien ja vihannesten nauttiminen saattanee  olla assosioituneena  joihinkin elämäntapamuuttujiin, joita ei ole mitattu ja jotka assosioituvat positiivisesti  terveyteen .


One way to study the associations between vitamin C and chronic diseases is to use longitudinal population samples, that is, cohort studies. Unfortunately, they are not ideal for many reasons. One is that it is almost impossible to make precise estimations of vitamin C intake by using the methods available in studying large population (mainly food-frequency questionnaires).
Another approach is to study the association of plasma ascorbic acid concentration anddisease outcomes. The advantage of this approach is that the accuracy and reliability of plasma vitamin C measurements are better than that for dietary vitamin C intake. The drawback is that plasma vitamin C reflects many other dietary and lifestyle variables than directly vitamin C. For instance, consumption of fruit and vegetables correlate with plasma ascorbic acid concentration (13), but fruit and vegetables have also positive health effects  which are not explained by their vitamin C content. In addition, even after multiple adjustments, a high intake of fruit and vegetables may still be associated with some unmeasured lifestyle variables which are positively related to health (14,15)

Kahdeksan laajaa prospektiivista tutkimusta  löytyi ja niissä oli käänteinen assosiaatio  plasman askorbiinihappopitoisuuden ja kardiovaskulaarisen sekä/tai kokonaismortaliteetin kesken.  Lisäksi löytyi viisi tutkimusta, jotka kaikki käyttivät EPIC -tietuetta ja raportoivat assosiaatioita plasman askorbiinihappopitoisuuden ja 2-tyypin diabeteksen, koronaarivaltiomotaudin, aivohalvauksen, verenpaineen sekä  sydämen toiminnan pettämisen kesken. Kaikissa näissä tutkimuksissa mortaliteeti- ja morbiditeettiriskit olivat korkeimmat niillä, joiden C-vitamiinin plasmapitoisuudet olivat matalimmat. Sitävastoin Lawlor et al.  eivät havainneet assosioitumista plasman C-vitamiinipitoisuuden ja sepelvaltimosairauden kesken  kun korjauslaskut sosioekonomiseen tilanteeseen oli tehty 

 Eight large prospective studies were found with inverse association between plasma ascorbic  acid (AA) concentration and cardiovascular and/or all-cause mortality (16–23). Moreover,  five prospective cohorts studies,  all using the EPIC data, have reported on associations between plasma ascorbic acid concentration and type 2 diabetes (24), coronary artery disease (25), stroke (26), blood pressure (27) and heart failure (28). All of these studies showed that  the risk for mortality and morbidity was highest in subjects with the lowest plasma  concentration. In contrast, Lawlor et al. (15) did not find an association between plasma vitamin C concentration and coronary heart disease, after adjustment for socioeconomic  position.

Useimmissa ylläolevissa tutkimuksissa  plasman C-vitamiinin assosiaatio morbiditeettin oli kurvilineaarinen , elikä riskin alenema oli suurin verrattuna esim viereiseen alempaan  kvartiiliin, niillä, jotka olivat 20 ja 40 persentiilin välissä. Tutkimukset  syöpämortaliteetin suhteen  ovat tunnistaneet myös  matalimman plasma-askorbiinihappokategorian liittyvän selvästi lisääntyneeseen riskiin. Kuitenkin  joissain tutkimuksissa alentunut kardiovaskulaarinen mortaliteetti (joka eroaa  merkitsevästi korkeimman riskin kategoriasta)  oli nähtävissä vain korkeamman plasma-askorbiinihappopitoisuuden kategoriassa  (esim yli 40 persentiilissä). Sama variaatio nähdään tutkimuksissa, joissa päätepisteenä on tauti-insidenssi: Muutamissa tapauksissa 25 persentiilin  ylläpuolella olevilla on  samalla tavoin alentuneet riskisuhteet, kun taas toiset raportit osoittavat  että riski on alempi    plasman askorbiinihappokonsentraatioon mediaaniin asti. 

The relationship between plasma vitamin C concentration and morbidity was curvilinear in  most of the above studies, that is, the largest decrease in risk, compared to e.g. the adjacent  lower quarter, was observed for those between the 20th and 40th percentile. Studies with  cancer mortality as the outcome have also identified the lowest plasma AA category as being  clearly associated with increased risk (23,29). However, in some studies (16,17, 20, 21, 23),  decreased risk for cardiovascular mortality (significantly different from the category with  highest risk) was only seen in categories with higher plasma ascorbic acid concentration (e.g.  above 40th percentile). The same variation is seen in studies using disease incidence as  outcome: in some cases, those above the 25th percentile have similarly reduced risk ratios  (25,28), while other reports show that the risk is still reduced at least up to median plasma  ascorbic acid concentration (24, 26, 27) .

6.  Interventiotutkimukset,   Supplementation studies

Supplementaatiotutkimukset ovat kontrolloituja interventiotutkimuksia.  Niiden ehdottomana etuna kohortin observaatiotutkimuksiin verrattuna on  C-vitamiinilisän  saannin tiedetty määrä. Mutta kuten observaatiotutkimuksissakin C-vitamiinin saanti ravinnosta on vaikea arvioida  ilman supplementteja. Toinen pääongelma on sekin, että C-vitamiinilisät (supplementit) taas ovat usein paljon oletettua keskimääräistä ja  suositeltua saantia korkeampia, joten  .ne eivät paljon kerro saantivariaatioista,  jotka muistuttavat  niitä, mitkä saadaan  tavallisista dieeteistä.

Supplementation studies are controlled interventions. The definite advantage – compared to observational cohort studies – is that the additional intake of vitamin C is known. However,  the estimation of dietary intake (without supplements) is as difficult to assess as in  observational studies. Another more principal problem is that the amount of supplemented  vitamin C is often much above the assumed average and recommended intakes (30). Therefore, they don’t tell much about variations of intakes that are more close to what can be   achieved from ordinary diets.

 Bjelakovic et al.  julkaisi mortaliteettia käsittelevän meta-analyysin  sokkokokeista, joissa oli annettu antioksidantteja tautien ehkäisyksi. He havaitsivat vain kolmessa tutkimuksessa C-vitamiinin olleen ainoana  yksittäisenä lisänä  ja näistäkin tutkimuksista vain yksi osoitti tulosta, mikä on NNR:lle suuremmassa määrin  relevantti.. Vaikka Salonen et al. tässä tutkimuksessa  raportoivat  C-vitamiinin hidastaneen ateroskleroosin  pahenemista hyperkolesterolemisilla potilailla, niin  yhteenvetona  meta-analyysistä  oli kuitenkin, että  C-vitamiini ainoana tai kombinaatiossa muitten antioksidanttien kanssa  ei omannut merkitsevää vaikutusta mortaliteettiin (kuolleisuuteen). .

Bjelakovic et al. (30) published a meta-analysis on mortality in randomized trials of antioxidant supplements for prevention of diseases. They identified only three trials with vitamin C as the single supplement, and only one of these trials  had an outcome with  major relevance to NNR. Although Salonen et al. (31) in this study reported that vitamin C  slowed down atherosclerotic progression in hypercholesterolemic persons, the overall conclusion in the meta-analysis was that vitamin C alone or in combination with other  antioxidants had no significant effect on mortality (30). 

Vielä tuoreemmat   kaksi tutkimusta,  jotka perustuvat  Physicians Health Study II:n  randomisoituihin  kontrolloituihin kokeisiin, osoittivat johtopäätöstä, että C-vitamiini ei vähentänyt  keski-ikäisillä tai iäkkäillä miehillä prostatasyövän riskiä tai syövän kokonaisriskiä tai kardiovaskulaarisia tauteja. Sitävastoin kliinisistä kokeista tehty meta-analyysi   soi johtopäätöksen, että C-vitamiinisupplementti (keskimäärin  500 mg päivässä) alensi verenpainetta sekä  niillä,  joilla oli korkea verenpaine, että niillä, joilla oli normaaliverenpaine. Kuitenkin useimmat kokeet olivat lyhytkestoisia ( keskim. 8 viikkoa)  ja otokset  jokseenkin pieniä,   10- 120 osallistujaa. Sentakia on tarpeen suorittaa laajempia ja pikäkestoisempia tutkimuksia , jotta saadaan enemmän oivallusta  C-vitamiinilisän  mahdollisista verenpainetta madaltavista vaikutuksista.

More recently, two papers based on the Physicians’ Health Study II (a randomized controlled  trial), concluded that vitamin C did not reduce the risk of prostate or total cancer (32), or  cardiovascular disease (33) in middle-aged and older men. In contrast, a meta-analysis on clinical trials concluded that vitamin C supplementation (median dose 500 mg/d) lowered blood pressure in both hypertensive and normotensive participants (34). However, most trials  were short in duration (median 8 weeks) and the trial size was rather small (range from 10 to120 participants). Therefore, larger studies with longer duration are needed to get more  insight of the potential blood pressure lowering effects of vitamin C supplementation.

Ravitsemuksellisten mikronutrienttien ( kuten C- vitamiini)  suosituksia perustetaan tyypillisesti puuteoireisiin. (alimpaan saantitasoon, LI)  ja  niihin liittymiin ja vaikutuksiin, joita mikronutrientilla on kroonisiin tauteihin  kuten  kardiovaskulaarisiin tauteihin, 2- tyypin diabetekseen, syöpään ja osteoporoosiin.  Niihin vaikuttamisen lisäksi C-vitamiini  vaikuttaa  myös tavalliseen vilustumiseen,  jota se mahdollisesti voi  estää ja hoitaa.
Kuitenkaan eräästä meta-analyysistä on päätelty, että ei ole  tieteellistä todistetta C- vitamiinilisän sellaisesta suojaavasta vaikutuksesta, mikä  vähentäisi flunssia tavallisesta väestöstä . Sen sijaan sokkokokeissa on saatu viitettä siitä, että C-vitamiinilisät voivat vähentää tavallisia vilustumisia  atleeteilta, urheilijoilta ja muilta yksilöiltä, joilla on erittäin  kova fyysinen stress.

 Dietary micronutrient recommendations are typically based on data on deficiency symptoms (lower intake level) and on associations with and effects on chronic diseases, such as cardiovascular disease, type 2 diabetes, cancer and osteoporosis. Vitamin C has – in addition  to chronic diseases – a potential effect in the prevention and treatment of common cold. However, a meta-analysis has concluded that there is no scientific evidence supporting a  protective role of vitamin C supplementation to reduce the incidence of colds in normal population (35). In contrast, randomized trials suggest that vitamin C supplementation may  reduce common cold incidence in athletes and other individuals who are under extreme physical stress (36,37).

7.  Tarve ja suositeltu saanti,.Requirement and recommended intake

 Aiemmat pohjoismaiset suositukset kuten myös US RDI perustuivat riittävän kehoaltaan ylläpitoon ( 1500 mg C-vitamiinia), mistä seuraisi runsas turvamarginaali keripukkia vastaan. Arveltiin, että 30 - 40 mg päivittäinen C-vitamiinin saanti voisi pitää yllä 900 milligramman kehoallasta ja estää keripukkia 30 - 40 päivää, vaikka päivittäinen C-vitamiinin saanti lakkaisi. Tällainen C-vitamiinin saanti johtaa plasman C-vitamiinitasoon 23 umol/L ( 23 mikromoolia litrassa). Olettamalla yksilöitten välisen variaation olevan tuntuva ( 50 %) esim. ja varmistettaessa riittävä raudan imeytyminen oli  NNR 1996- suositus  asetettu tasoon 60 mg C-vitamiinia niin naisille kuin miehille

Earlier Nordic recommendations (38), as well as the US RDIs from 1989 (11), were based on an estimated adequate body-pool (1500 mg) that would give an ample safety margin against 155 scurvy . It was estimated that a daily intake of approximately 30-40 mg would provide a  body pool of  900 mg and prevent scurvy for 30-40 days after cessation of this daily intake (11). This intake would also lead to plasma ascorbic acid concentration above 23 umol/l (10). By assuming a large inter-individual variation (50 %) e.g. to ensure adequate iron absorption,  the NNR 1996 was set at 60 mg for both males and females.

Koska yhä laajemmin on tunnustettu C-vitamiinin olevan antioksidantti, on myös ehdotettu päivittäisten saantisuositusten perustaksi antioksidanttinen aktiivisuus eikä niinkään keripukkia estävä vaikutus tai kehoaltaan koko. Lisäksi näyttää selvältä, että korkein mahdollinen antioksidatiivinen aktiivisuus hankitaan suuremmilla C-vitamiiniannoksilla kuin keripukkia estävillä. Tähän argumenttiin viitaten    C-vitamiinin saantisuositus on   asetettu  NNR 2004 laitoksessa perustamalla   askorbiinihapon  kroonisten tautien ( syöpä, kardiovaskulaariset taudit)  morbiditeettia ja mortaliteettia  aiheuttavien vaikutusten  ennalta estävään osuuteen.  On ilmeistä, että tämä päättely voidaan asettaa kyseenalaiseksi, koska  ne perustuvat enimmäkseen väestötutkimuksiin, joiden  rajoituksista aiemmin on mainittu.

Due to the increased recognition of the antioxidant function of vitamin C, it has been proposed that the daily recommendations should be based on its antioxidant activity rather than  on antiscorbutic activity or body pool (2). Moreover, it seems clear that the maximal antioxidant activity is reached after higher intakes than the levels needed to prevent scurvy (5).  Based on these arguments, the recommendations for vitamin C intake NNR 2004 were grounded mostly on the role of ascorbic acid in preventing morbidity and mortality from  chronic diseases, such as cancer and cardiovascular diseases (40). This reasoning may obviously be challenged, since it is mostly based on population studies with limitations noted  earlier in this chapter. 

Käyttämällä väestötutkimusten cut-off pistettä , joka osoittaa selvästi alentunutta riskiä ( verrattuna alimpaan  20%:iin, ensimmäiseen kvintiiliin) , keskimääräinen cut-off  point  askorbiinihappopitoisuudelle oli 32 umol ( kahdeksasta tutkimuksesta saatu keskiarvolukema , mortaliteetti oli päätepisteenä). NNR 2004 laitoksessa tämä valittiin perustaksi laskettaessa keskimääräistä tarvetta (AR).  Tuoreemmat tutkimukset morbiditeetista voisivat viitata  hieman korkeampiin  optimaalisiin tasoihin, noin 40- 50 umol/l, mitä pitäisi käyttää laskettaessa keskimääräisiä tarpeita (AR). Mutta tässä näytössä voi olla systeemivirhettä (bias), koska kaikki tunnistetut kohorttitutkimukset käyttävät samaa tietuetta.  Tämän takia näitä tietoja ei pidetty riittävinä keskimääräisen tarpeen (AR)  nostamiseen (ja siitä seuraavan  suositellun  saannin (RI) nostamiseen). 

By using the cut-off points in population studies for clearly lowered risk (in relation to the lowest 20%), the mean cut-off point was AA concentration 32 umol/l (unweighed mean of the  8 studies with mortality as outcome) (16–23). This plasma level was chosen as the basis for the average requirement in the 2004 Nordic recommendation (40). The more recent studies on  morbidity could indicate a slightly higher optimal level, roughly 40—50 umol/l as a basis for  the average requirements (24–28). However, the evidence may be biased due to the fact that  all identified cohort studies relied on the same data. Therefore, these data were not regarded  as sufficient for raising the average requirement [and subsequently the recommended intake  (RI)].

Levine et al.- työryhmän mukaan plasmapitoisuus 32 mikromoolia litrassa vastaa miehillä 60 milligramman päivittäistä C-vitamiininsaantia ja naisilla 50 mg päivässä. Tämä on hyvin lähellä munuaiskynnystä ja korreloi kehossa noin 1000-1200 milligramman C-vitamiinialtaaseen.

Using the pharmacokinetic data of Levine et al. (5, 8), a 32 umol/l concentration in plasma corresponds to a daily vitamin C intake of approximately 60 mg/day in men and 50 mg/day in  women. This is close to the intake when vitamin C starts to be excreted in urine (5) and  corresponds to a body pool of approximately 1000-1200 mg (39). 

Aikuiset, Adults
Kun huomioidaan yksilölliset variaatiot ja   konservatiivinen 25 % varmuusvara, suositelluksi C-vitamiinin saanniksi (RI) asetetaan 75 mg. Täten suosituksissa kohtaavat toisensa kaksi lähestymistapaa:  se, jossa on lähdetty väestötutkimuksista käsin ja se, missä  farmakokineettisesti selvitetään   C-vitamiinin  tarvetta alkamalla sen virtsaerityksestä. Jos käytetään C-vitamiini 75 mg päivässä, siitä seuraa plasmapitoisuuksia noin 40 umol / l, mikä  pitoisuus ainakin koeputkessa assosioituu LDL -oksidaation estymiseen.

By giving a conservative 25 % allowance for the inter-individual variation, the daily recommendation is set to 75 mg.  Hence, this recommendation can be seen as the meeting point of two approaches: one from  population studies and another from pharmacokinetics (start of excretion of vitamin C into  urine). An intake of 75 mg/d would moreover lead to plasma vitamin C concentration around  40 umol/l (5, 9), a level that has already been associated with inhibition of in vitro LDL  oxidation (41).

C-vitamiinin farmakokinetiikka näyttää olevan naisilla ja miehillä hyvin samanlainen. Alle 100 milligramman päiväsaannilla naisten plasmapitoisuudet ovat kuitenkin hieman korkeampia kuin miesten samalla  saannilla. Nämä tiedot viittaisivat naisten keskimääräisen C-vitamiinitarpeen olevan - ehkä kehon pienemmästä koosta johtuen - jonkin verran pienempi. Kuitenkin raudan imeytymisen varmistamiseksi naisten variaatiovakio oletettiin kaksinkertaiseksi ja tästä syystä sovelletaan samaa saantisuositusta niin  miehillekuin  naisillekin  (75 mg päivässä).
Tupakanpolttaja  tarvinnevat 30 mg enemmän C-vitamiinia  päivittäin, jotta  he saisivat samat plasmapitoisuudet kuin vastaavat  tupakoimattomat yksilöt.

 The pharmacokinetics of vitamin C in women seem to be similar to those in men (8).  However, at daily intakes below 100 mg, women have slightly higher concentrations of vitamin C in plasma with a given level of intake. These data suggest that the average requirements are slightly lower in women, which may be due to their smaller body size (11).  However, to ensure adequate non-heme iron absorption, the coefficient of variation for  women was assumed to be double that for men, and hence the same recommendation is  applied for both sexes (75 mg päivässä).   Smokers may need about 30 mg more vitamin C daily to reach plasma 199 vitamin C levels comparable to non-smokers (42). 

Raskaus-ja imetysaika, Pregnancy and lactation 

Suosituksena raskauden ajaksi  on  kymmenen milligramman  C-vitamiininlisä päivässä,  (  10 mg/vrk) , jotta katetaan sikiön kasvun ja kataboloituvan C-vitamiinin aiheuttama lisätarve.
Laktaatio:  Litrassa rintamaitoa  on noin 30 mg C-vitamiinia  Jos maitoa tuottuu keskimäärin  750 ml vuorokaudessa, imettävä äiti tarvitsee  25 mg C-vitamiinilisää imetyksen aikana.
Täten  naisen C-vitamiinin saantisuositukset nousevat raskauden ja imetyksen aikana.
Raskauden aikainen C-vitamiinin saantisuositus on 85 mg vuorokaudessa.
Imetyksen aikainen C-vitamiinin saantisuositus on 100 mg C-vitamiinia vuorokaudessa.

The recommendation is increased by 10 mg/d during pregnancy, in order to cover the increased needs due to growth of foetus and catabolised vitamin C (11)  Breast milk contains  approximately 30 mg vitamin C per litre (11). If the average milk production is 750 ml/day,  up to 25 mg/day of additional vitamin C would be needed during lactation. This then increases the daily vitamin C recommendations in pregnancy to 85 mg/day and during lactation to 100 mg/day. 

Lapset, Children  

Alle 14 vuotiaitten lasten keskimääräinen C-vitamiinintarve (Average Requirement, AR) extrapoloitiin aikuisten arvoista käyttämällä oletettuja kasvutekijäkertoimia, jotka ovat 1.3 ( alle 2 vuotialla), 1.15 (2-13 vuotiailla). Saantisuositus (Recommended Intake, RI) tehtiin laskutoimituksella  arvioidusta keskimääräisestä tarpeesta kertoimella 1.25. 

The average requirements for children (under  14 years) were extrapolated from the adult values by  assuming growth factors 1.3 (under 2 years) and 1.15 (2 -13 years). The recommended intake was  calculated as 1.25 times estimated average requirement.

8.  Suositusten perustelut, Reasoning behind the recommendation

NNR 2004 suositukset  perustuivat  askorbiinihapon cut-pointtiin 32 mikromoolia litrassa, mikä oli tarkemmin punnitsematon keskiarvo kahdeksasta  tutkimuksesta, missä päätepisteenä toimi mortaliteetti. Keskimääräinen  C-vitamiinin dietääri saanti, mikä johti mainittuun askorbiinihapon plasmapitoisuuteen,  oli  arviolta 60 mg. Lisättynä  yksilöjen välisellä varianssilla (2 SD = 15 mg) , saadaan aikuisten suositus  75 mg päivässä. Tuoreemmat tutkimukset morbiditeetista  voisivat viitata  hieman korkeampiin optimaalisiin askorbiinihapon tasoihin, noin  40- 50 umol/l ,  keskimääräisen tarpeen  laskuperusteeksi.  Kuitenkin todisteessa  voi  olla  systemaattista virhettä, koska kaikki  identifioidut kohorttitutkimukset  luottivat  samoihin tietoihin.Tämän takia nämä tiedot eivät riitä, jota  voitaisiin nostaa keskimääräistä tarvetta  tai sen mukaisia suosituksia.

 The 2004 Nordic recommendation was based on a mean AA cut-off point 32 umol/l which  was the unweighed mean of the 8 studies with mortality as outcome. The average dietary  vitamin C intake leading to the above mentioned plasma AA concentration was estimated to  be 60 mg. When adding an estimation for the intra-individual variance (2SD = 15 mg), the recommendation was set as 75 mg/day for adults. The more recent studies on morbidity could  indicate a slightly higher optimal level, roughly 40 - 50 umol/l as a basis for the average  requirement. However, the evidence may be biased due to the fact that all identified cohort  studies relied on the same data. Therefore, these data were not regarded as sufficient for raising the average requirement (and thereafter the recommendation).

9.  Suurin hyväksyttävä saanti ja toksisuus, Upper intake levels and toxicity

Suurten C-vitamiinimäärien (yli 1000 mg vuorokaudessa ) karsinogeenisyydestä ( syöpää aiheuttavasta vaikutuksesta ) tai teratogeenisyydestä (sikiötä vaurioittavasta vaikutuksesta) ei ole tieteellistä näyttöä. Kuitenkin altiilla yksilöllä saattaa suurista C-vitamiinimääristä aiheutua ripulia ja mahasuolikanavan häiriöitä,  ja mahdollisesti myös  oksaalihapon ja munuaiskivien  muodostumista.

There is no evidence that high intakes (> 1000 mg/day) of vitamin C are carcinogenic or  teratogenic (43). However, high intakes may cause diarrhoea and other gastrointestinal disturbances, and possibly also increased oxalate formation and kidney stone formation in susceptible individuals.

Päivitys suomennokseen 2011-11-25.
2013-02-12  Päivitys NNR 2004 laitokseen. NNR 5 laitoksesta (draft)
Päivitys 8.3. 2013