Mattea ja pohdintaa kloridista

• Vain vähän mattea.

Sanotaan että natriumin kokonaisallas kehossa on 100 g.
Natriumin moolimassa on 23 g. Kehon natriumia on siis 177/23  moolia 4,35 moolia.

Jos nyt muutettaisiin tämä  natriummäärä pelkäksi merisuolaksi tai  siis ruokasuolaksi, pitäisi ottaa  myös 4,35 mooli kloridia. Tämä on taas 35,5 * 4,35 grammaa.  eli 154,4 grammaa kloridia.

Mutta  kuten tiedetään,  keho taistelee  meriolosuhdetta vastaan ja äyskäröi myös  kloridin ulos soluista. Tästä on seurauksena että solujen sisällä on hyvin vähän kloridia ja solu on herkkä tuntemaan liian kloridin, Jopa niin herkkä, että hermosto käyttää kloridi-herätettä   solun potentiaalin  tukemiseen ( inhibitorinen signaali).
Ja sitten jos taas  katsoo vanhaa Harperia, on yllättäen yhdessä aitiossa paljon klorida. aivoselkäydinnesteessä, enemmän kuin missään muussa aitiossa, mikä panee miettimään. 
Ja toisaalta , jos kloridia on vapaana neuronin sisällä, se on toksinen, kuten ALS- taudistakin tiedetään, siinä on neuronin sisäkloridi noussut ja aivoselkäydinnesteen kloridi laskenut. Hmmm. 
Sitten pois tuosta autonomisesta alueesta tavallisen ihmisen puolelle.

Jossain dietetiikan luennossa mainittiin että kehossa on kloridia n 70 grammaa, tämä  on n 2 moolia.  Siis  kehon on pidettävä yllä  tuota moolieroa, ettei ole merivesiolosuhteet  kautta kehon- joka aition, vaikka aivo viihtyy fysiologisessa suolalioshuuhtelussa esim  joissain epiduraalisissa operaatioissa.
.
Pumppujen  ( äyskäröintijärjestelmien)  täytyy pystyä  saamaan aikaan tuo 2,3 moolia  alempi   kokonaisklooritilanne, mikä heijastuu solun sisätilan   hyvin vähäisenä kloridipitoisuutena.

Tässä herää kysymys: ONKO syytä asettaa   insuffisienssihoidoissa  elektrolyyttein tasapainottaminen kaliumin suhteen  suuren kloridimäärän kumppanuuteen?  Ikäänkuin  kloridi olisi näkymätön  "oskari olematon" osatekijä. Sitähän juuri koetetaan laskea kun käsketään välttämään suolaa , niin miksi sitä ladataan ? Eikö kaliumvaje pitäisi hoitaa  (myös) muilla  suoloilla kuin merisuolan kloridilla? Tässä ikäänkuin toisella kädella autetaan ja toisella  haitataan.
tai ehkä  kaliumlisän sijasta pitisi sanoa kaliumilisä  on niin ja niin paljon ja kloridi lisä niin ja niinpaljon samassa yhteydessä. 
 Kloridi täytyisi hahmottaa paremmin näissä suosituksissa. ehkä  siitä onkin tulossa jokin postilla. Toisaalta tällä hetkellä ei ole  parempaa tapaa kuin  entiset  kaliumin annossa , koska itse asiassa  ei tiedetä   onko  pelkkä kloridin tarve sinänsä jopa suurempikin. Se on näkymätön asia ja sen  aito jakautuman  virheetkään eivät ole helppoja havaita.
Mutta  on myös tapana  neuvoa diureeteja saaville käyttää esim appelsiinijuissia tai muuta  kaliumin osuutta piffaavaa. Toiset eivät siedä kaliumkloriditabletteja. JOS kloridi on erittäin tärkeä, sillä on jokin retentiomekanismi, kuten varmasti aivoilla siellä autonomiassaan on aina ollut, kestämässä tieteen pohdinnat.

Esim. Digoksiinin  yksi tehtävä on toimia kloridi-diureettina sydänlihaksessa, mikä tosiaan on  täsmähoitoa insuffisienssissa sydämelle.

• Chris D. Meletis artikkelissaan Chloride: The Forgotten Essential Mineral  antoi kehon  totaalikloridin määräksi 115 grammaa kloridia. Tämä olisi mooleina 3,2 moolia. Jokin yhden miehen tieteen artikkeli?

 Jossain  artikkelissa on mainittu että aivojen tärkeimpiä  elektrolyyttejä ovat kalium ja kloridi,  Niillä  on natriumin kanssa aivan huippuerikoistunut järjestelmä  neuronin toiminnassa.
Aivojen autonomia on alue  sinänsä .  Mutta  aivojen ulkopuolisen  kehon kloridin säätymisen häiriöt voivat  kuitenkin vaikuttaa autonomian sisällekin.

Joka tapauksessa  esim verenpaine yleisenä tautina  voi olla myös  kloridiaineenvaihdunnan jokin systeemihäiriö, jossa tietysti se olennainen  vikuuntunut  kohta on kloridin  poisto solun sisältä.
Tässä kloridin  poiston  tehostamisessa olisi tärkeä hahmottaa, mikä on  alin hyväksyttävä kloridin saanti ja mikä on  varsinaisen kloridin tarve ettei ylitetä joitain  näkymättömiä vaaran kuilun reunoja.
 Hienosäätönä ajatellen ihminen on kuin meren ja maan  välitilassa, vähempi suolainen kuin meri ja  suolaisempi kuin maakasvit. ja vain  maakasveja syömällä  hän itse  saa  tasapainon  merisuolansa  säätelyyn.  Merisuolamiljöön  hyviä puolia on veressä ja  myös hengitys käyttää kloridin osuutta, esim yskänlääkkeissä on  salmiakin tapaista  ammoniumkloridia. Ns. suolahuoneitakin käytetään  hengityksen  parantamisessa.

Nykysuosituksen NNR2012  linja on  tällainen: Lisätään maakasvien suositusta ja kehoitetaan edelleen tiukentamaan merisuolan osuutta.  Tämä  verkkovaikutuksena vähentää  sen näkymättömän kloridin lastia .  Natriumiahan saa  vaikka leivinjauheesta suuria määriä, joten natrium  on   itsenäisestikin  otettava   suosituksiin, koska sen  kehotallennus on miltei  totaalia. Ei sitä  esim  kulu  samalla tavalla  kaikenlaisissa erityksissä kuten kloridia.
 Asia ei ole mitenkään yksinkertainen, siinä on dimensioita monta  Jokainen kehofunktiojärjestelmä pitää erikseen katsoa kloridin käyttäytymisen ja tehtävien suhteen. (Suola sillileivänpälle aamulla ei ole mitkään haitallinen tekijä,  kun  nitä asioita alkaa miettiä). Suola on  sinänsä essentielli seikka  muodossan NaCl ja se on käsitelty siltä osin  NNR 2012 suosituksissa, mutta  sen suositukset suolan käytön vähentämisen on peilattu natriumin erityksestä käsin. Mutta kloridilla on omat  funktionsa, jotka eivät ole vain sen Na- parin kanssa yhdessä suoritettavissa.

Esimerkki natrium-bikarbonaattihydraatiosta  NaCl-hydraation sijasta.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22975638

• Miten  pääsee käsiksi kloridin säätymiseen?  Ei ole yksinkertaista varmaan? Ainakin jotain on tietämätöntä, koska kerran asia ei täysin pystytä  halltisemaan ,  ei lääkkein,  eikä ravinnoin ja  yllättäviltä suunnilta  löytyy aina  letaalit vaarat.  Kloridin säätö voi olla niin tarkka, että  sitä ei edes ole käsitetty. 

• Tässä on eräs 24 vuotta vanha totuus,  joka  on jo paradigmaa. 

Täytyy katsoa niitä tekijäitä, jotka moduloivat kaikkia  kolmea vahvaa vaikuttajaa:  Na-K-Cl-

Int J Cardiol. 1989;25 Suppl 1:S37-45.
 NATRIUM - KALIUM- KLORIDI  YHTEISKULJETUS ESSENTIELLISSÄ  VERENPAINETAUDISSA: SOLUFRAKTIOITTEN  JA GENEETTISEN YMPÄRISTÖN YHTEISVAIKUTUS
 The Na-K-Cl cotransport in essential hypertension: cellular functions and genetic environment interactions. Canessa ML.Source Endocrine-Hypertension Unit, Brigham and Women's Hospital, Boston, Massachusetts.

TIIVISTELMÄ, Abstract
 Tässä  tutkimuksessa katsotaan tekijöitä, jotka osallistuvat  Na-K- Cl- samanaikais-kuljetusjärjestelmään punasolussa ja  verisuonen soluissa. Tätä uljetusjärjestelmää moduloi  vasoaktiiviset peptidit kuten  ANP ja bradykiniini (BK) verisuonen sileässä lihaksessa ja endoteelisoluissa.

The present paper examines factors involved in the expression of the Na-K-Cl cotransport system present in erythrocytes and in vascular cells. This transport system is modulated by vasoactive peptides such as atrial natriuretic factor and bradykinin in vascular smooth muscle and endothelial cells.

Ihmisen punasoluinen Na-K- Cl-  Vmax ( Velocity, nopeus)  omaa suuria ykilöiden välisiä eroja, jotka   katsotaan pääasiassa geneettisiksi tekijöiksi. Kaukasialaisilla  korkeaa verenpainetta potevilla on havaittu solun ulkopuolella olevaa  Natriumia siirtävän  vakion  kohollaoloa.   Tummaihoisilla  normaaliverenpaineisilla , joiden vanhemmat ovat poteneet verenpainetta, havaitaan suolakuormituksessa verenpaineen nousua.   Jos vähentää suolan käyttöä 200 mEkvsta  -10  mEkv iin  tämä yhteiskuljetusjärjestemä  ei näytä vaikuttuvan  niillä,  joilla on normaali verenpaine, mutta  hypertensiivisillä  natriumin Km  vakio  asettuu samoihin kuin normaaliverenpaineisilla.  Tässä löydössä on viitettä Na-K-Cl- samanaikaiskuljetuksen olevan tärkeä luotain  hypertensiivisen prosessin geneettisissä ja miljöötekijöissä.

The Vmax of the Na-K-Cl in human red cells displays large interindividual differences which can be mainly accounted for by genetic factors. Elevation of the Km for Na of the outward Na cotransport is found in red cells of some Caucasian hypertensives and in Black normotensives born of hypertensive parents whose blood pressure increases with salt loading. Reduction of Na intake from 200 to 10 mEq/day does not influence the activity of the cotransport in normotensive individuals but decreases the Km for Na of hypertensive subjects to values similar to those of the normotensives. These findings indicate that the Na-K-Cl cotransport is an important probe of genetic and environmental factors in the hypertensive process.

Enemmän tästä  1 Na:1 K: 2 Cl Cotransport järjestelmästä:
 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7943281

• UUSINTA KLORIDITIEDETTÄ. Tässä on KLORIDI tieteen pinsetissä.
• Annu Rev Physiol. 2013 Feb 10;75:453-77. doi: 10.1146/annurev-physiol-030212-183702. Epub 2012 Oct 17.

  Chloride in vesicular trafficking and function.

  Stauber T, Jentsch TJ. Source Physiology and Pathology of Ion Transport, Leibniz-Institut für Molekulare Pharmakologie (FMP) and Max-Delbrück-Centrum für Molekulare Medizin (MDC), 13125 Berlin, Germany; email: tobias.stauber  AT mdc-berlin.de , Jentsch AT fmp-berlin.de.

  Abstract

  Luminal acidification is of pivotal importance for the physiology of the secretory and endocytic pathways and its diverse trafficking events. Acidification by the proton-pumping V-ATPase requires charge compensation by counterion currents that are commonly attributed to chloride. 
  The molecular identification of intracellular chloride transporters and the improvement of methodologies for measuring intraorganellar pH and chloride have facilitated the investigation of the physiology of vesicular chloride transport.
   New data question the requirement of chloride for pH regulation of various organelles and furthermore ascribe functions to chloride that are beyond merely electrically shunting the proton pump.
  This review surveys the currently established and proposed intracellular chloride transporters and gives an overview of membrane-trafficking steps that are affected by the perturbation of chloride transport.
   Finally, potential mechanisms of membrane-trafficking modulation by chloride are discussed and put into the context of organellar ion homeostasis in general.

• OKAY,  jätän tämän kloridipohdinnan nyt ja palaan  valmiisiin NNR 2012 päivityksiin. ON HYVÄ  siis että KLORIDI kappaletta ei vielä ole siinä.  Klo 11: 43  2013- 03- 18  
•  
•  (Kloridin metabolian  laajempaa ajattelua)
• 
  
  Sci STKE. 2004 May 11;2004(233):re8.
  
  SOLUNSISÄISET KLORIDIKANAVAT: ENDOSOMAALISEN TIEN DETERMINANTTEJA Intracellular chloride channels: determinants of function in the endosomal pathway.
  Faundez V, Hartzell HC. Source Department of Cell Biology, Emory University School of Medicine, Atlanta, GA 30322, USA.
  TIIVISTELMÄ  Abstract
•  
•  ENDOSOMIT ja sen kaltaiset solunsisäiset   aitiot , sisältävät erilaisia kloridikanavia jtotka kuuluvat CIC-perheeseen. Tässä katsauksessaan tutkijat  kuvaavat solunsisäisten CIC-kanavien tunnetut funktiot ja myös tutkivat kalvoa läpäisevää   kloridijonien virtausta   toiminnallisissa sovellutuksissa   mainituissa soluorganelleissa.
  Endosomes, and related subcellular compartments, contain various Cl- channels in the ClC family. In this review, we describe the known roles of intracellular Cl- channels and also explore some of the functional implications of transmembrane Cl- flux in these organelles. 
  
   Kloridijonivirtaukset toimivat kontrolloiden  organellin  lumenissa (ontelossa)  olevaa  pH:ta   sekä    kalvopotentiaalin protonipumpun  vaikutusten oikovirtauksilla tai mahdollisesti  suoraan  kloridijonin vaikutuksilla protonipumppuun. Vaihtelut  organelliontelon pH:ssa  todennäkösiseti  auttavat säätelemään kalvokuljetusta.
  
  Cl- influx acts to control intralumenal pH, both by shunting the effects of the proton pump on membrane potential and, possibly, through direct effects of Cl- on the proton pump. Changes in intralumenal pH likely help regulate membrane trafficking.
  
    Tutkijat esittävät, että  ontelon sisäisen kloridijonin pitoiuus voisi teoreettisesti otaen  omata suoraa osaa kalvokuljetuksen säätelyssä ja organellifunktiossa vaikutamalla kloridisensitiivisiin proteiineihin  rakkulakalvossa, mikä voisi johtaa informaatiota  rakkulaontelon sisältä ulkopuolelle ja siten rekrytoida erilaisia signaalimolekyylejä.
  
  We propose that changes in intralumenal Cl- concentration ([Cl-]) could theoretically play a direct role in regulating membrane trafficking and organellar function through effects on chloride-sensitive proteins in the vesicular membrane, which could transduce information about intralumenal [Cl-] to the outside of the vesicle and thereby recruit various signaling molecules.
  
   Tutkijat esittävät mallin, missä sytosolisen kloridin  säätely ja vesikulaarisen kloridin johtokyky voisivat auttaa  kontrolloimaan neutrotransmitteriainevaraston määrää tai tyyppiä  tietyissä synaptisten rakkuloitten populaatiossa.
  
  We present a model in which regulation of cytosolic [Cl-] and vesicular Cl- conductance could help control the amount or type of neurotransmitter stored in a particular population of synaptic vesicles.

  PMID:

  15150424

  [PubMed - indexed for MEDLINE]

• Jos tähän lopuksi otaa Tri Chris Meletiksen yhden miehen tieteestä kappaleen, koska hän näyttää ottavan kliinikon kannalta asian. Suomennan suoraan: Muta tässä kyllä on mielestäni väärä käsitys kaliumin osuudesta verenpaineeseen, kirjoitan kuitenkin koko  asian kuten  se netissä näyttä olevan. 
• 
  
• "KLORIDIN PUUTE. Kloridin puute on harvinaista. Kuitenkin, jos sellaista ilmenee, se aiheuttaisi henkeä uhkaavan tilan , mikä tunnetaan alkaloosina, jossa veri tulee liika alkaliseksi. Yksitoikkoinen tasapainottelu alkaalisuuden ja asidoottisuuden kesken on aivan konstanttia  virtausta ja sitä täytyy  kehon pitää valppaasti yllä: Alkaloosia saattaa  esiityä liiallisen natriumin menetysten yhteydessä, kuten rajussa hikoilussa kestävyystreenausten aikana , samoin pitkittyneessä oksentelussa ja ripulissa. Oireina on lihasheikkous, ruokahalun kato, ärtyneisyys, dehydraatio ja  syvä letargia. Hypokloremia voi seurata myös pelkän veden ylikuormituksesta, riutumistiloissa ja  laajoissa kehon palovammoissa kun extrasellulaarisia nesteitä erittyy.  Tilanteissa missä vauvalle syötetään  epähuomiossa liian kloriditonta   ruokintakaavaa,  vauva saattaa kasvaa huonosti, olla anorektinen ja heikko ensimmäisenä ikävuotenaan.
• KLORIDIN LIIKASAANTI. Liikaa kloridia tulee  vain jos syödään suuria määriä suolaa (NaCl)  ja kaliumkloridia (KCl). Toksiset vaikutukset sellaisesta ravinnosta  ovat nesteretentio ja korkea verenpaine, mitkä lasketaan korkean natriumin ja kaliumin (+)tiliin 
• Varsinaista kloriditoksisuutta  ei ole havaittu ihmiseltä paitsi  erityistapauksissa kun  natriumkloridin aineenvaihdunta on häiriintynyt, esim  sydäninsuffisienssissa. Terveet henkilöt  voivat sietää suurten kloridimäärien saantia edellytyksenä on  samanaikainen juomaveden saanti.  On eräs toinen tilanne., missä lisääntyneitä  veren kloridipitoisuuksia  havaitaan  ja se   on  jäteaineitten eliminoitumisen huonontuminen   ( munuaistaudit) 
• Korkeasuolaisilla dieeteillä nähdään ylimääräistä kloridin eritystä.   Epäterveellinen dieetti ja  vikuuntunut terveydentila voivat yhdessä vaikuttaa liiallista kloridin saantia, kun taas  terveellistä dieettiä noudattava aktiivia elämäntyyliä harrastava  joutunee joskus  harkitsemaan  kloridin lisäämistä dieettiinä".

Lisäys 19.3. 2013
  On aika  hyvä nippuratkaisu  elektrolyyteille  (Na, K, Cl, Ca, Mg)  noudattaa NNR 2012 neuvoja  ruokasuolan rajoituksesta ja kasvisten etc runsaammasta käytöstä. Silloin tulee kaliumin  hedelmäsuoloja ja magnesiumia   runsaammin ja kalsiumiakin  on tehostettu , - mutta  jos  kovin terveellinen aikoo olla,  voi tulla  varsinaisen kloridin kuoppa tähän  elektrolyyttien saantiin, ja kuitenkin: Kun on äärimmäistilanteita, esim kuuma kesä, hikoilu, metsätyö,  maratoni helteellä tms.  tai  sairaustilanne, nuha, yskä,  kloridien varassa on suuret tasapainottelut ja sillä on kyllä   hyvä reservinsä, jos ei ole liian "terveellinen".  Suositukset ovat parhaimmillaan  konttorityöntekijälle, joka on  teoreettisessa inkubaattorissa  eli hyvinvointiyhteiskunnassa.   Siis suolasilliä ei pidä unohtaa  kesäkuumalla  ja puhdasta vettä, sillä luistakin erkanee varakloridia, jos on VETTÄ. Kaikenlaista mineraalia on kehossa varastossa kuin apteekin hyllyllä, mutta vettä keho ei voi tehdä kemiallisesti kuin noin 300 - 400 ml päivässä , joten  sitä pitää juoda  pari litraa, kuumalla enemmän ja raskaassa työssä  varsinkin.
Kloridin osuus voi olla näkymättömän suuri. Sanon sikäli näkymättönän suuri että se ilmeisesti tekee jotakin jäämättä itse  mitattavaksi  kohdassa, jossa se jotain tekee.

LUU 
 Nyt löysin yhden kohdan lisää, mutta artikkeli on niitä dollarihymyjä, jotta sen saisi netistä kokonaan esiin.  Anna kuitenkin vihjeen. En voi laittaa kuvaa, koska se tekisi tähän ainakin 10 000 ellei 100 000 kirjainta jotain tekstiä nettiosoitteeksi vain.
http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S135727250100142X
Tässä näkyy,  miten bikarbonaatti- kloridivaihto toimii osteoklastissa luun pinnan remodelling tapahtumassa, mikä tietysti  ajan mittaan,  jos liikuu hyvin antaa   tuottua  hyvää uutta luuta,   kun verenkierto ja respiraatio ovat hyvä ja  tuo Cl- bikarbonaatti-tasapaino   omaa  riittävät  kloridinsa.

Luun kide Ca(OH)2* 3 Ca(PO4)2 tai Ca10(OH)2(O4)6  hydroxyapatiitti  -  Harperin mukaan (1969)  iän myötä voi  fysiologisest  korvata  näitä  kiteensä atomeja  muuttamatta kuitenkaan kidemuotoa.
Calsiumia  ja fosforiatomeja  (P) voi korvat hiiliatomi (C), joka onkin  hyvä biologinen  stuntman, timantin sukua.  Kalsiumin sijasta voi asettua kiteeseen magnesium (Mg), natrium (Na)  ja kalium (K). Fluoridi voi asettua  OH- jonin tilalle. Sulfaattiakin voi esiintyä.

 Sitäpaitsi  jokaisen  isotooppi voi asettua samoihin kohtiin, samoin ne isotoopit jotka kuuluvat samaan periodisen järjestelmän luokkaan ja joilla on samankaltainen metabolia. esim  Strontium menee  sitä tietä kuin Ca,  Cs menee kaliumin (K)  tietä.

KLORIDIN suhteen pitää kyllä katsoa samanaikaiset  kaikki yhdisteet ja funktiot, joissa se keho-olosuhteissa esiintyy- ja sitähän ollaan tekemässä.
Sanonpa vain että  kesäkuumalla esim Lempäälän Apteekki myy salmiakkipasteilleja,  joissa on Ammonium Kloridia, niillä saa ainakin kloridilisää ilman natriumia ja ilman että varsinainen suolan maistamisherkkyys vaikuttuu.  Se on tavallaan varakloridin saantitie. Mistä kloridia saa ellei ruokasuolasta? Sitä ei  missään tietueessa oteta  itsenäisenä elementtinä luetteloon.  Siinä se  on niin näkymätön atomi.

 Tässä jokin ika siten huomasin yhden kollegan kovasti rusikoineen NNR 5 laitosta  juuri suolan kannalta. Mutta  suolan kannalta  on liian paljon  kloridin osuudelta tuntematonta, että voi vain toivoa taas parasta seuraavat 10 vuotta ja voi sanoa, että onneksi  komplianssi kaikenlaisiin  suosituksiin on sitä mitä se on.