(1)
Sisältö
Physical
activity –NNR 2012 1(24)
.
Fyysinen, aktiviteetti. Physical activity
3.4.
Syöpä, Cancer
3.5.
Luustolihashäiriöt, Musculo-skeletal disorders
3.6.
Henkinen terveys ja elämänlaatu, Mental health and quality of
life
3.7.
Paikallaan oleminen, Sedentary lifestyle
Viittaukset,
References
3.4. Syöpä, Cancer
Fyysinen
aktiivisuus on essentiaalinen modifioitavissa oleva elämäntyylin
riskitekijä, jolla on mahdollisuutensa vähentää useimpien
syöpätyyppien riskiä. Aktiivien yksilöiden riskinalenema
aktiivisuuden intensiteetistä ja kestosta riippuen on
paksunsuolensyövässä 10- 70%. Rintasyövän suhteen 6 MET yksikön
intensiteettinen säännöllinen fyysinen aktiivisuus neljän tunnin
kestoisena viikkoa kohden alentanee riskiä 30 - 50%. Fyysinen
aktiivisuus ehkäissee myös endometriaalisyövän syntyä. Näyttö
on heikompaa keuhkosyövän ja eturauhassyövän suhteen ja
olematonta tai riittämätöntä muitten syöpien osalta.
Physical
activity is an essential modifiable lifestyle risk factor that has
the potential
to
reduce the risk of major cancers forms .
The risk reduction for active individuals, though dependent
on the intensity and duration, is 10-70% for colon cancer. With
respect to breast cancer regular physical activity corresponding to
an intensity of 6 METs and with a duration of four hours per week
may reduce the risk by 30-50% .
Physical activity may also prevent the development of
endometrial cancer. The evidence is weaker for lung and prostate
cancers and generally either null or insufficient for all remaining
cancers.
On
useita mahdillisia biologisia mekanismeja, joilla fyysinen
aktiivisuus voi ehkäistä syöpää. Nihin kuuluu muunmuassa
fyysisen aktiivisuuden vaikutus kehon koostumukseen ja
energia-aineenvaihduntaan, insuliiniherkkyyteen,steroidisiin
sukupuolihormoneihin, tulehdukseen ja kehon immunologisiin
funktioihin.
There
are several possible biological mechanisms by which physical
activity may prevent
cancer.
They include among others the effect of physical activity on body
composition and
energy
metabolism, insulin resistance, sex steroid hormones, in
flammation
and immune function.
Friedenreich
et al katsauksessaan totesivat, että 9- 19 % Euroopan
syöpätapauksista voitaisiin lukea riittämättömän fyysisen
aktiivisuuden tiliin. He myöskin esittävät yleiset
terveyssuositukset fyysisestä aktiivisuudesta ja syövän ennalta
ehkäisystä ehdottaen harrastettavan pontevan intensiteettistä
fyysistä aktiivisuutta 30 - 60 minuuttia vähintäin viisi kertaa
viikossa.
In
a review by Fridenreich and coworkers it is stated that between 9%
and 19% of cancer cases in Europe could be attributed to lack of
sufficient physical activity
They also state that public health
recommendations for physical activity and cancer prevention
generally suggest 30–60 min of moderate or
vigorous-intensity activity done at least 5 days per week.
Eräissä
observaatiotutkimuksissa ja muutamissa kliinisissä sokkokokeissa
on äskettäin havaittu fyysisen aktiviteetin mahdollisesti
parantavan elossapysymistä rinta- ja paksunsuolen syövässä.
Mutta
olemassaoleva tietämys elossapysymisvaikutuksesta ei ole
selvitetty, mitä tulee lokalisaatioltaan spesifisiin syöpiin.
Recently,
several observational studies as well as some randomised clinical
trials have observed that physical activity may improve survival for
breast and colon cancer. However, existing knowledge regarding
effects on site-specific cancer survival is not yet clarified.
3.5. Luustolihashäiriöt, Musculo-skeletal disorders
Kaatumisten
käänteisiä riskitekijöitä ovat alaraajojen lihasvoima, huono
tasapaino ja yleisen fyysisen kunnon kehno taso – joita kaikkia
voi kohentaa säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella.
Lihasvoima ja lihasten kestokyky vähenevät iän myötä ja
aktiivisuuden tason laskiessa. Näihin suuntauksiin
vastavaikuttaa ja suuntaa muuttaa fyysinen aktiivisuus ja niin
iäkkäämmät ihmiset pysyvät jokapäiväisessä elämässään
(ADL) kauemman aikaa muista riippumattomina.
Reversible
risk factors for falls include lower limb? muscle strength, poor
balance and a poor level of overall physical fitness, all which can
be improved by regular physical activity. Muscle strength and muscle
endurance diminish with increasing age and decreasing activity
level . Physical activity can counter and reverse this trend to a
substantial degree and keep older people independent in daily life
longer.
Kalsiumkato
voi johtaa osteoporoosiin. Tämä riski nousee iän myötä
erityisesti naisilla menopaussin jälkeen. Fyysinen aktiivisuus
vahvistaa luuntiheyttä ja täten vastavaikuttaa osteoporoosiin.
Runsas liikkuminen ennen teini-ikää ja sen aikana näyttää
antavan tuloksena maksimaalista luuntiehyttä aikuiselämään.
Aikuisilla ja iäkkäillä fyysinen aktiivisuus hidastaa luukatoa.
Jotta treenaus olisi edullinen luustomassalle ja luunrakenteelle,
siinä tulisi olla ( oman kehon) painon kantoa. Toistuva
painonkantorasitus kuten kävelyssä ja juoksussa on paljon
edullisempaa kuin uiminen tai pyöräily. Vielä parempaa luuston
terveyden kannalta ovat suurta energiaa vaativat ja toistuvista liikkeistä enemmän poikkeavia liikkeitä sisältävät urheilulajit (
esim tennis, seinäpallo, aerobics) tai painojen nosto. Kuitenkin
puuttuu tietoa annosvastesuhteesta aktiivisuuden/treenauksen ja
osteoporoosin kesken
Loss
of calcium may lead to osteoporosis. This risk increases with age,
particularly in post-menopausal women. Physical activity contributes
to increased bone density and can thus
counteract
osteoporosis. Physical activity immediately before and during
puberty seems to yields greater maximum bone density in adult life.
For adults and the elderly, physical activity
retards bone loss. To
be beneficial for bone mass and structure, exercise should
preferably be weight-bearing . Repeated weight-bearing loading, such
as walking and running, is more beneficial than e.g. swimming and
cycling. Even better for bone health are activities with high-and
odd impacts (e.g. tennis, squash, aerobics) or high volume loading
(weight training). However, there is a lack of information about the
dose-response relationship between activity/exercise and
osteoporosis.
Selkää
stabilisoivia lihaksia vahvistavat harjoitukset vähentävät
selkäongelmiin sairastumista erityisesti niillä, jolla on
selkäongelma-anamneesia, mutta myös jossain määrin niillä,
joilla ei ole aiempia kokemuksia sellaisista ongelmista.
Säännöllinen fyysinen aktiivisuus lienee alaselkäkipuja ennalta
ehkäisevää, vaikkakin aktiivisuuden tyyppiä ei ole vielä
määritelty.
Strengthening
exercises –targeting the muscles
that stabilize the back –reduce
the incidence of back problems, particularly in people with a
history of back problems, but also to a
certain degree among those who have not previously experienced such
problems . Regular physical activity may have a preventive effect on
low back pain, although the type of the activity has yet to be
determined .
3.6. Henkinen terveys ja elämänlaatu. Mental health and quality of life
Lapsilla,
nuorilla ja keski-ikäisllä on havaittu positiivista liittymää
fyysisesti aktiivien tottumusten ja itsearvostuksen sekä
psykologisen hyvinvoinnin kesken. Lisäksi observaatiotutkimukset
ovat osoittaneet, että fyysisesti inaktiivit ovat suuremmassa
depression kehittymisriskissä kuin fyysisesti aktiivit. Kuitenkaan
ei ole mitään annosvastesuhdetta fyysisen aktiivisuuden ja
depression ja levottomuuden kesken
A
positive association is found between physical activity habits and
self-esteem and psychological well-being in children and young
and middle-aged adults . Furthermore, observational studies have
shown that those who are physically inactive are at greater risk of
developing depression than those who are physically active . However
there is no dose-response relationship between physical activity and
depression and anxiety
On
olemassa näyttöä, joka puoltaa oletusta fyysisen aktiivisuuden
voivan estää verisuoniperäisen dementian kehkeytymistä. Tästä
tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia, jotta voidaan hahmottaa, mikä
määrä ja mikä laatu fyysistä aktiivisuutta olisi psykologisesti
suotuisaa ja millä mekanismeilla fyysinen aktiivisuus parantaa
henkistä terveyttä.
There
is evidence supporting the hypothesis that physical activity is
likely to prevent the development of vascular dementia Further
research is needed to study the volume and mode of physical activity
that is most psychologically beneficial and to explore the mechanisms
by which physical activity improves mental health.
3.7. Inaktiivi elämäntyyli, Sedentary behavior
Viimeksi
kuluneitten vuosien aikana on lisääntynyt tietämys siitä, miten
tärkeää on vähentää päivittäistä istuskelua ja
treenaamattomuutta käsittävää jokapäiväisen elämänmenon
osuutta.
Monet
poikkileikkaustutkimukset ja prospektiiviset tutkimukset ovat
osoittaneet korrelaatiota erityisesti vapaa-ajan
paikallaanpysyttelemiskäyttäytymisen ja lihavuuden kesken.
During
the last years knowledge regarding the importance of reduced sitting
and maintaining non-exercise daily activities has grown. Several
cross sectional, as well as prospective studies have demonstrated a
relationship between sedentary behaviors especially during leisure
time and obesity.
Tuoreet
prospektiiviset tutkimukset ovat myös osoittaneet annos-vaste
korrelaatiota TV:n katselun ja kardiovaskulaarisen kuolleisuuden
kesken kuten myös kokonaiskuolleisuuden kesken. Vaikka ei voidakaan
sulkea muita hämääviä, mitattuja tai heikommin mitattuja
tekijöitä ( esim alitajuista tai niukasti raportoitua
ravinnonottoa, napostelua, TV:tä katseltaessa), nämä tutkimukset
viittaavat liittymän ehkä olevan riippumaton fyysisen
aktiivisuuden tasosta ja treenaustottumuksista. Myös sellaisilla
yksilöillä, jotka täyttävät fyysisen aktiivisuuden suositukset,
pitkät istumiset paikallaan voivat kompromisoida
aineenvaihdunnallisen terveyden.
Recently,
prospective studies have also demonstrated a dose-response
relationship between TV viewing and cardiovascular mortality, as well
as total mortality Although residual confounding by
unmeasured or poorly measured confounders (e.g. unconscious or
poorly reported diet intake while viewing TV) cannot be excluded,
these studies suggest the association may be independent of physical
activity level and exercise habits. Even in individuals fulfilling
the recommendations for physical activity (which recommendations?)
sitting for prolonged periods can compromise metabolic health .
Taustatekijät
eivät ole vielä täysin tiedossa, mutta huomattavsti alentunut
LPL (lipoproteiinilipaasi) entsyymiaktiivisuus kuten myös
hetkellinen insuliiniresistenssitila istumisen aikana voivat
osaltaan olla vaikuttamassa. Merkityksestä on myös sekin
tosiasia, että energiankulutus eroaa huomattavasti istumisen ja
seisomisen, kävelyn tai keveän sisätyön kesken. Eräs
australialainen tutkimus osoitti, että istumisten
keskeyttämisfrekvenssi korreloi suotuisasti metaboliseen profiiliin.
The
underlying mechanisms are yet not fully known but substantially
decreased lipoprotein lipase activity as well as an instantaneously
insulin resistant state during sitting may contribute. Of
importance is also the fact that the energy expenditure differs
substantially when comparing sitting still with standing, walking or
light indoor activity . A study from Australia showed
the frequency of breaks during prolonged sitting is associated with
a favorable metabolic profile .
Paikallaanistumisajan
vähentämistä pitäisi harkita kansanterveydessä
lisästrategiana kombinoituna fyysisen aktiivisuuden edistämiseen.
Suositukset paikallaan istumisajan lyhentämisestä on nyt
sisällytetty fyysiseen aktiivisuuteen useissa maissa, esimerkiksi
Englannissa.
Reducing
sedentary time should be considered as an additional strategy in
combination with physical activity promotion for public health.
Recommendations regarding reduced sedentary time are now being
incorporated with those on physical activity in various countries for
instance UK
(http://www.dh.gov.uk/en/MediaCentre/Pressreleases/DH_128211).
Suomennos 15.4. 2013
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar