5.2. Luunmurtumat (Fractures)
NNR SR (Lambert- Allardt 2013) sisällytti tästä otsikon asiasta katsaukseen yhden korkeatasoisen systemaattisen katsauksen (Chung et al. 2009), yhden korkealaatuisen meta-analyysin (Tang et al. 2007) ja kaksi matalamman tason meta-analyysiä (Bischoff-Ferrari et al. 2007; Shea et al. 2002) ja yhden matalan tason kohorttitutkimuksen ( Warensjö et al. 2011), jotka katsoivat kalsiumin saannin ja murtumien välistä korrelaatiota. Ei identifioitu sellaisia tietoja, joissa olisi raportoitu lapsilta kalsiumin lisän vaikutuksia luunmurtumiin.
Chungin et al systemaattinen katsaus ( 2009) kattoi tutkimukset, joista oli aiemmin Granneyn et al katsaus ( 20079 sekä kliinisiä sokkokokeita, joita oli sen jälkeen julkaistu vuoteen 2009 asti. Granneyn et al. systemaattinen katsaus (2007) antoi johtopäätöksen, että kalsiumlisä ( 500- 1600 mg päivässä) D-vitamiinin kera ( 10- 20 ug päivässä pääasiallisesti D3 vitamiinia) vähentää tehokkaasti murtumia ja kaatumisia laitoshoidossa olevilla väestöillä, mutta näyttö postmenopausaalisten naisten ja iäkkäämpien miesten kaatumisten vähentymisestä oli epäjohdonmukaista. Chungin päivityksessä identifioitiin ainoastaan yksi kliininen sokkokoe, joka osoitti, että D-vitamiini lisä ( 20 ug päivässä) kombinoituna kalsiumiin ( 2000 mg päivässä) vähensi USA:n laivaston 17- 35 vuotiaiden naissotilaiden sotilasharjoituksissa saamien stressimurtumien riskiä lumelääkkeeseen verrattuna.
Tang et al (2007) tekivät meta-analyysin, johon sisällytettiin 29 sokkokoetta kalsiumilisän tai D-vitamiiniin kombinoidun kalsiumlisän vaikutuksista murtumiin ja luukatoon. Näistä 17 raportoi tuloksissa kaikenlaisia murtumia. Kaikenkaikkiian tutkimuksiin oli osallistunut 50 vuotiaita tai sitä vanhempia yksilöitä yhteensä 64897 ja heistä 92% oli naisia. kuudessatoista tutkimuksessa osallistujat saivat pelkäää kalsiumlisää ( 500- 1200 mg päivässä). Pelkän kalsiumin (Calcium- only) vaikutus murtumariskiin osoitti marginaalisesti merkitsevää alentunutta riskiä (RR 0.90, 95% CI: 0.80 ->1.00) Ero riskin vähenemässä käytettäessä pelkkää kalsiumia tai kalsiumlisää D-vitamiinilisän kera kombinaationa oli pieni (0.90 versus 0.87) eikä merkitsevä. Riskin alenema oli merkitsevästi suurempi kalsiumannoksilla 1200 mg päivässä verrattuna pienempiin annoksiin, samoin niillä yksilöillä, jotka olivat iäkkäit ä( yli 70 vuotiaita) ja joilla kalsiumin ravintoperäinen saanti oli ollut matalaa ( alle 700 mg päivässä) tai niillä , jotka hoitomyönteisesti ottivat kalsiumlisää ( yli 80%).
Muut NNR 5 systemaattiseen katsaukseen (SR) sisällytetyt tutkimukset eivät osoittaneet mitään johdonmukaista liittymää ravintoperäisen kalsiumin saannin tai kalsiumlisien saannin ja murtumariskin kesken (Shea et al. 2002, Bischoff-Ferrari et al. 2007; Warensjö et al. 2011). Bischoff-Ferrari et al. tekivät meta-analyysin, joka sisällytti viisi kliinistä sokkokoetta kalsiumlisällä 800- 1600 mg kalsiumia päivässä ja näistä tutkimuksista tulosten käsitely ei osoittanutkalsiumlisistä mitään alenemaa lonkkamurtumariskissä, kun taas riskin lisääntyminen oli mahdollista. Warensjön et al. ruotsalaisessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa (2011) kalsiuminsaannit olivat alimmassa viidenneksessä alle 751 mg päivässä ja yläviidenneksessä yli 1137 mg päivässä ja nämä kalsiuminsaannit olivat liittyneet lisääntyneeseen murtumien riskiin verrattuna kolmanteen kvintiiliin ( kolmanteen viidennekseen), jossa kalsiumin käyttö oli 882- 992 mg päivässä.
Tiivistettynä:
Näyttö siitä, että pelkkä kalsiumlisä vähentäisi murtumien insidenssiä on rajallista eikä suo johtopäätöksen tekoa ( Lamberg- Allardt 2013). Sensijaan kalsiumlisä kombinoituna D-vitamiiniin voi olla tehokas vähentämässä murtumia laitoshoidossa olevilla väestöillä, mutta vaikutus väestöön yleensä ei ole niin selvä.
http://www.slv.se/upload/NNR5/Calcium%20NNR%202012.pdf Suomennosta 29.5. 2013
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar