1. Päivittäisen energian osatekijät. Components of daily energy expenditure
1.1. Energian tarpeen määritys. Definition of energy requirement
1.2. Basal energy expenditure
1.3.Ravinnon aiheuttama lämmönkehitys. Diet-induced thermogenesis
1.4.Fyysinen aktiviteetti. Physical activity
1. Mistä osatekijöistä päivittäinen energia koostuu? Components of daily energy expenditure
1.1. Miten energian tarvetta määritellään. Definition of energy requirements
Perusperiaatteena energian tarpeen suositusten arvoille on energiatasapaino, kuten sellainen fysiologinen tila, missä päivittäinen energian saanti (EI) vastaa energian kulutusta (EE) ja sekä kehon paino että energiapitoisuus ( määriteltynä kehon koostumuksena) pysyy muuttumattomana.Energian saanti = energy intake (EI)
Energian kulutus = energy expenditure ( EE)
Joillekin henkilöille, nimittäin niille, jotka ovat huomattavan yli- tai alipainoisia, suositeltu energiansaanti saattaa olla vastaavasti pienempi tai suurempi kuin energiankulutus tiettyn ajanjaksona, muta pitkäaikaisenergiatasapaino on päämäärä myös aliravitsemuksen ja lihavuuden hoidossa. NNR määrittelee sen takia aikuisten energian tarpeen sinä energiansaantina , mikä tarvitaan kattamaan yksilöiden energiankulutus ottamalla huomioon hyvää terveyttä vastaava kehonpaino, kehon rakenne ja fyysinen aktiivisuus. Lisäksi energiantarve vaikuttuu lapsien kasvuun ja kehitykseen kuluvasta energiasta , raskauden aikana kehon rakentumiseeen kuluvasta energiasta ja imetyksen aikana maidon tuottoon kuluvasta energiasta (FAO 2004). Kuitenkin koska kehon energiavarastot ovat hyvin suuret( ai9nakin 30 kertaa se mitä päivittäin energiaa kulutetaan ), niin energiansaannin (EI) ja energian kulutuksen (EE) yhtäläisyydelle ei ole tarvetta lyhyellä aikavälillä kuten 1- 4 pv. (Viite 1)
Energian tarpeet perustetaan päivittäisestä energiankulutuksesta oleviin tietoihin. Kaksoinmerkatulla vedellä (DLW) suoritettu tekniikka on nykyinen kultaisen standardin metodi määritettäessä energiankulutusta (EE) non-invasiivisti ja normaalia liikunnallista mallia rasittamatta. Tekniikassa käytetään kahta stabiilia vesi-isotooppia ( H-2 ja O-18), joita annetaan suun kautta ja mitataan päivien aikana virtsasta. Toisia metodeja tarvitaan kuvaamaan päivittäisen energiankulutuksen (EE) osatekijöitä: päiväkirjametodi, sydämen tahdin monitorointi, askelmittarit ja säkkiin hengitys ( epäsuora kalorimetria).
Päivittäinen energiankulutus (EE) voidaan jakaa seuraaviin osatekijöithin.
- Lepoenergia, perusaineenvaihduntaan tarvittava energia) (REE resting energy expenditure tai BEE, basal energy expenditure)
- Ravinnon aiheuttama lämmönkehitys. Diet induced thermogenesis (DIT)
- Fyysisen aktiivisuuden aiheutama energian kulutus. PAEE, Energy expenditure caused by physical activity
1 kJ = 0.24 kcal
1 kcal = 4.184 kJ
Kirjallisuudessa käytetään vielä usein kilokaloreita.
Sellaisten yksilöiden kesken , joiden fyysiset aktivisuustasot ovat samanlaisia, on päivittäinen energiankulutus (EE) vahvasti riippuvainen kehon painosta ja erityisesti kehon rasvattomasta massasta (FFM, fat free mass).
FFM = kehon paino miinus rasvan paino.
Rasvan paino (FM, fat mass) osoittaa myös positiivista korrelaatiota päivittäiseen energian kulutukseen (EE), mutta käyrän kaltevuus ( nousu EE/ kg FM ) on loivempaa kuin FFM kohtaan.
Kuitenkin perusaineenvaihdunnan energiassa (BEE) on variaatiota, mikä selittyy heterogeenisestä koostumuksesta kehon rasvattoman massan (FFM) aitiossa. Sen takia käyrän kaltevuus BEE/ FFM on loivempaa, jos FFM on suuri ja jyrkempää, jos FFM on matala. Elinten metabolinen tahti on paljon suurempi kuin luustolihasten ja rasvan aineenvaihdunnallinen tahti, koska elinmassan oksidatiivinen kapasiteetti on suurempi. Aikuisilla 70 - 80% perusaineenvaihdunnan tarvitsemasta energiasta (BEE) on peräisin elimistä, jotka käsittävät 5% kehon painosta.
1.2. Perusaineenvaihdunnan vaatima energia. Basal energy expenditure (BEE)
Basaalinen energian kulutus ( BEE) tai perusaineenvaihdunta (BMR, Basal Metabolic Rate) määritellään fyysisessä ja henkisessä lepotilassa ja lepäämässä olevan yksilön energiankulutuksena, kun ympäröivä ilma on termoneutraalia ja edellisestä ateriasta on kulunut 12 tuntia.Lepoenergian (REE, Resting Energy Expenditure) määrittäminen voidaan tehdä vähemmän tiukilla olosuhteiden edellytyksillä kuin BEE. Senvuoksi katsotaan, että REE on 5% suurempi kuin BEE. Keskimääräinen unen (sleep) aikainen energian kulutus( EE) on hieman alempi kuin valveilla oltaessa. Tämän takia unen aikainen energiankulutus (SEE, Sleeping Energy Expenditure) on noin 10% alempi kuin BEE. Sentakia huolimatta pienistä systeemisistä eroista SEE, BEE ja REE ovat hyvin vahvasti keskenään toisiinsa korreloituneena ja niitä voidaan käyttää vaihtaen toistiinsa.
Basaalista energian tarvetta (BEE) vahvimmin määrää rasvaton kehonmassa (FFM)., joka selittää 80%.iin saakka yksilöitten välisiä eroja ( viitteet 3, 7). Näiten parametrien väliset korrelaatiot näyttävät olevan lineaarisia, ainakin aikuisten FFM- arvojen normaalialueen rajoissa ( 40- 100 kg) .Jollain tietyllä FFM -arvolla on yksilöiden keskeiset variaatiot noin 2.1 MJ, mikä viittaa mahdolliseen REE- eron suuruusluokkaan kahden eri yksilön välillä, joilla on sma FFM- arvo. On havaittu että FFM:n suhteen korjauslasketun BEE:n variaatiota selittää geneettinen muuntelu, kehon koostumus, hormonipitoisuuksien vaihtelut, energiatasapaino ja fyysinen kunto (Viitteet 6-9).
1.3. Ravinnon aiheuttama lämmönkehittyminen. Diet- induced thermogenesis (DIT)
Ravinnon aiheuttama termogeneesi (DIT) tai ravinnon indusoima energian kulutus (EE) voidaan määritellä perusaineenvaihdunnan tarvitseman energian (BEE) yli menevänä energian kulutuksena jaettuna nautitun ravinnon energiasisällöllä (viite 15). Postprandiaalinen ( aterianjälkeinen) nousu energian kulutuksessa (EE) kestää useita tunteja, mutta 90% DIT:stä havaitaan neljän tunnin sisällä aterioimisesta. Oletetaan, että DIT on 10% päivittäisestä energiankulutuksesta (EE) yksilöillä, jotka ovat energiatasapainossa ja nauttivat keskimääräistä sekaravintoa. Kuitenkin rasvoille DIT on vain 5% niiden energiasisällöstä, kun taas proteiinieille DIT on lähes 20% energiasisällöstä. Hiilihydraateille DIT on normaalisti noin 10% energiasisällöstä, mtuta voi olla 20%:iin asti, jos hiilihydraatit konverotituvat suoraan rasvoiksi ( de novo lipogenesis), mikä on prosessi, joka tapahtuu vain pienessä määrin tavallista pohjoismaista ravintoa käyttävillä yksilöillä .
1.4. Fyysinen aktiviteetti. Physical activity.
Fyysinen aktiviteetti määritellään minä tahansa kehon liikuntana, mitä saadaan aikaan luustolihasten kontraktioilla, jotka kohottavat energiantarvetta lepotarpeen (yläpuolelle ( viite 17). Treenaukset ovat fyysisen aktiviteetin alaluokkaa: Harjoitukset ovat tahdonalaisia, vapaamuotoista fyysistä aktiivisuutta, jota suoritetaan fyysiseen, psyykkiseen ja/tai sosiaaliseen hyvinvointiin kohdistuvien oletettujen positiivisten vaikutusten vuoksi. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus (ja fyysisen aktiivisuuden indusoima energiankulutus PAEE) voidaan jakaa ammattiaktiivisuuteen ja vapaa-ajan aktiivisuuteen. Jälkimmäinen voidaan edelleen jakaa treeniaktiivisuuteen ja muuhun vapaa-ajan aktiivisuuteen, joiden intensiteettejä on eri asteisia. Inaktiivisuus tarkoittaaa tilaa, jossa EE on lähellä REE- tasoa, mikä merkitsee käytännön elämässä istumista tai valveilla lepäämistä makuulla.Fyysisen aktiivisuuden ja terveyden väliset liittymät kuvataan yksityiskohtaisesti luvussa 10.
Suomennos 19.6. 2013
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar