NNR2012 D-vitamiini ja terveys (7) D-vitamin and Health

 NNR2012 kirjan mukaan

7. D-vitamiini ja terveys (D-vitamin and health)

7.1. Kokonaiskuolleisuus (Total mortality)

(7.2. Luustoterveys ( Bone health)
7.2.1. Riisitauti (Rickets)
7.2.2. Murtumat (Fractures)
7.2.3. Luun mineraalitiheys (BMD) ja luun mineraalipitoisuus (BMC)
(Bone mineral density and bone mineral concentration)
7.3. Kaatumiset (Falls)
7.4. Lihasvoima tai toiminta (Muscle strength and function)
7.5. Syöpä (Cancer)
7.6. Hypertensio ja korkea verenpaine  (Hypertension snd blood pressure)
7.7. Sydänverisuonitauti, Kardiovaskulaarinen tauti (CVD)(Cardiovascular disease)
7.8. Diabetes
7.8.1. T1D, 1- tyypin diabetes (Type-1 diabetes)
7.8.2. T2D, 2- tyypin diabetes (Type-2 diabetes)
7.9. Kehonpaino (Body weight)
7.10. Raskaustulokset (Pregnancy outcomes)
7.11. Riisitauti (Rickets)
7.12. Muita terveydellisia tuloksia (Other health outcomes)
7.12.1. Infektiot (Infections)
7.12.2. Multippeli skleroosi) (Multiple sclerosis)

 7.1. Kokonaiskuolleisuus ( Total mortality)

NNR SR ( Lamberg -Allardt 2013) sisällyttää kolme korkeatasoista tai hyväntasoista systemaattista katsausta, jossa tutkijaan D-vitamiinistatuksen tai D-vitamiinin saannin ja kokonaismortaliteetin välistä liittymää ( Avenell et al. 2007; Cranney et al.  2007, viite 148, Njelakovic 2011).

Avenell et al. (2007) tekivät Cochrane katsauksen D-vitamiinsita ja murtumista  ja sisällyttivät myös D-vitamiinin interventiovaikutukset  sekundäärisenä  päätepisteenä kokonaismortaliteetti. Perustaen  23 kokeeseen oli mortaliteettiriskin alenema 0.97 ( 95% CI: 0.93- 1.01) niillä jotka saivat D-vitamiinia ilman kalsiumia  tai kalsiumin kera  verrattuna niihin,  jotka  saivat lumelääkettä tai kalsiumia. Kuitenkin niillä jotka saivat D-vitamiini + kalsiumia   verrattuna  plaseboon  tai kontrolliin ( 14 koetta, 54 203 osallistujaa), riskin alenema oli 0.94 (95% CI 0.89-0.99)

Cranney et al. (2007) sisällyttivät viisi prospektiivista kohorttitutkimusta, joista neljässä ei ollut yleistä assosioitumista  perustason 25OHD pitoisuuksien ja kokonaismortaliteetin kesken, kun taas yksi kohortti antoi raporttina statistisesti merkitsevän käänteisen  trendin.

Meta-analyyseissä  joihin oli sisällytetty neljä kliinistä sokkokoetta ( 13 899 osallistujaa) vitamiini D- lisä yksinään ei vaikuttanut merkitsevästi kokonaismortaliteettiin (RR 0.97, 95% CI: 0. 92-1.02) eikä myöskään  D-vitamiini lisä + kalsium ( 11 koetta, 44 688 osallistujaa)  osoittanut merkitsevää vähenemää mortaliteetissa (RR 0.93, 95% CI 0.86- 1.0) .  (The point estimate was , however , similar to that found by Avenell et al. 2007).

Bjelakovicin  Cochrane katsaus (2011) antoi havainnon, että  interventio D-vitamiinilla ilman kalsiumia tai kalsiumin kera verrattuna plaseboon tai  ilman interventiota oleviin  ( 32 kliinistä sokkokoetta, 74 789 osallistujaa)  johti 6 %:n alenemaan totaalimortaliteetissa (RR 0.94, 95% CI: 0.91-0.98). Mutta vaikutus kliinisissä sokkokokeissa  oli vain silloin merkitsevä, kun  D-vitamiiniin oli kombinoitu kalsium ( 300- 1600 mg, keskim. 929 mg, mediaani  1000 mg).Vain kahdeksassa  kokeessa testattiin pelkkää D3 lisää, eikä ero pelkällä D3-lisällä  tehdyllä ja  D3 vitamiini + kalsium kombinaatioilla tehdyillä  interventioilla ollut merkitsevä.

 Merkitseviä vaikutuksia  oli havaittavissa sellaisissa kokeissa, joihin  kuului riittämättömässä D-vitamiinistatuksessa olevia osallistujia (seerumin 25OHD pitoisuudet alle 50 nmol/L) ja sellaisissa tutkimuksissa, joissa interventiossa annettiin päivittäin  D-vitamiinia alle 20 ug  annoksia.

Kuitenkaan  muissa tutkimuksissa  erot eivät osoittaneet  merkitsevää mortaliteetin alenemaa.   ( vitamiini D:n riittävyys (RR 0.92, 95% CI: 0,7- 1) ja    D-vitamiinin  annos 20 ug  tai suurempi  (RR 0.96, 95% CI: 0.92-1.01).

Perustaen niihin kliinisiin sokkokokeisiin, joita oli sisällytetty Lamberg-Allardtin et al ( 2013) systemaattiseen  katsaukseen tehtiin  johtopäätös, että  D-vitamiinilisä ( 10- 20 ug päivässä) kalsiumiin kombinoituna alensi merkitsevästi kokonaismortaliteettia. Kuitenkin katsauksentekijät  huomauttivat, että on epävarmaa, jos  kalsiumin samanaikaislisä olisi välttämätöntä vaikutuksen saavuttamiseksi. Siis  seerumin 25OHD pitoisuuksien se kynnys,  mikä olisi assosioitavissa alentuneeseen mortaliteettiin, on epäselvä.

• The threshold for serum 25OHD concentrations associated with reduced mortality is unclear.  

Eräässä  18 kliinisen sokkokokeen meta-analyysissä (Autier et  Gandini 2007) assosioitui D-vitamiinilisä, usein kalsiumiin kombinoituna, totaalimortaliteetin 7%:seen alenemaan (95% CI 1- 13%)-verrattuna lumelääkkeeseen. Keskimääräinen tutkimuksen kestoaika oli 5.7 vuotta ja keskimääräinen D-vitamiiniannos 13 ug päivässä ( 7.5- 50 ug)  kun taas kalsiumannos yleensäkin oli noin yhden gramman päivässä.  Annos-vastetta ei voitu saada selvitetyksi. 

 Tutkimuksissa, joissa seerumin 25OHD pitoisuudet oli raportoitu,   ne olivat yleisesti alle 50 nmol/L perustasossaan ja kohosivat  62- 105 nmol/L välille, kun taas  laskua oli nähtävissä useiden tutkimusten kontrolliryhmillä.

Laajahkot prospektiiviset kohorttitutkimukset, pääasiassa USA:sta, osoittavat yleisesti lisääntynyttä kokonaismortaliteetin riskiä matalilla seerumin 25OHD-arvoilla alle 30- 50 nmol/L (Melamed et al. 2008; Ginde et al. 2009; Semba et al. 2009, 2010; Hutchinson et al. 2010, Michaelsson et al. 2010, Eaton et al. 2011; Shardell et al. 2012; Durup et al. 2012). Kuitenkin  seerumin 25OHD-pitoisuuksien  erillinen luokittelu edellyttää  täsmällisemää   cut.off rajaa lisääntyneelle riskille. 

• ... generally an increased risk of total mortality at serum 25OHD concentrations below 30- 50 nmol/L. 

Kahdessa kohorttitutkimuksessa, jotka ovat Ruotsista ja Tanskasta,  assosioitui lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen sekä  seerumin   25OHD pitoisuuksien  sekä  matalat  että korkeat  tasot.

(Michaelsson et al. 2010; Durup et al. 2012).  Michaelssonin et al. tutkimuksessa (2010) havaittiin lisääntynyt kokonaiskuolleisuus miehillä, joiden  seerumipitoisuus oli alle 46 nmol/L ( 10% yksilöistä),  mutta myös niillä, joiden  seerumin 25OHD pitoisuudet olivat yli 98 nmol/L ( 5% yksilöistä). Keskimääräinen seuranta-aika oli 13,7 vuotta. Eräässä tanskalaisessa kohorttitutkimuksessa  Kööpenhaminan yleislääketieteen praktiikan alueen potilailta  ( 250 000 henkilöä,   seuranta-aika  3 vuotta) havaittiin J-hahmoinen korrelaatio käyrä , jossa matalin mortaliteetti ilmeni  seerumin 25OHD-pitoisuuksilla  50- 60 nmol/L (Durup et al.  2012).

• ..both low and high serum 25OHD concentrations were associated with increased total mortality ...J-shaped relationship 

Tiivistettynä 

 On olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että kombinoitu  D-vitamiini- ja kalsiumlisä liittyy alentuneeseen kokonaismortaliteettiin erityisesti  matalilla seerumin  25OHD pitoisuuksilla ( alle 30 - 50 nmol/L)

 Jatkoselvittelyjä  pitäisi tehdä  niistä löydöistä joita muutamissa prospekiivisissa kohorttitutkimuksissa on saatu lisääntyneestä riskistä   tutkittujen väestöjen   J-käyrän korkean päädyn  konsentraatioita omaavilla    yksilöillä

• In summary, there is convincing evidence that combined supplementation with vitamin D and calcium is associated with reduced  total mortality, especially at low serum 25OHD concentrations less than 30 nmol/L to 50 nmol/L. The findings from some prospective cohort studies of an increased risk at concenration at the higher end in the study populations warrant further investigations 

Suomennosta 7.6. 2013Päivitys 27.4. 2016

7.2. Luustoterveys (Bone health)

7.2.1. Riisitauti (Rickets) 

Seerumin matala 25OHD pitoisuus lisää riisitaudin riskiä. Täsmällinen  kynnysarvo on epävarma, mutta  joukko tutkimuksia viittaa  lisääntyneeseen riskiin sellaisilla  seerumin 25OHD-pitoisuuksilla, jotka ovat alle 27.5 nmol/L.  Kuitenkin moni tutkimuksista on suoritettu kehitysmaissa, joissa ravinnon antama kalsium on matala.  Matala kalsiuminsaanti saattaa vaikuttaa seerumin 25OHD - pitoisuuksien ja riisitaudin  korrelaatioon ja toisaalta  seerumin 25OHD pitoisuuksien kynnys väestössä esiintyvälle riisitaudille kalsiumin saannin ollessa suuri on myös epäselvä.  D-vitamiinilisää on käytetty vuosikymmenet Pohjoismaissa  profylaktisesti  ja nykyisin suositeltu päivittäinen annos 10 ug on ollut tehokas riisitaudin estäjänä ( Ala-Houhala et al. 1995).  Vieläkin on raportoitu riisitautitaopauksia lapsilta, jotka eivät saa D-vitamiiniprofylaksiaa pitkittyneen rintaruokinnan tai riittämättömän ravinnonsaannin yhteydessä.

• Low serum 25OHD concentration increases the risk of the rickets. The precise treshold is uncertain, but number of studies suggest increased risk at serum 25OHD concentration below 27.5 nmol/L. However, many studies were conducted in developing countries with low dietary calcium intake. Low calcium intake might influence the relationship between serum 25OHD concentrations and rickets, and the serum 25OHD concentration threshold for rickets in populations with hight calcium intake is unclear. Vitamin D supplementation has been used as a prophylaxis in the Nordic countries for decades, and the curently recommended daily dose of 10 ug has been effective in preventing rickets. Still, cases of rickets in children have been reported that have been ascribed to lack of vitamin D prophylacis during prolonged breastfeeding or insufficient dietary intake.

7.2.2. Murtumat ( Fractures)

 NNR  systemaattinen katsaus ( Lamberg-Allardt et al. 2013) sisällytti kaksi korkea- tai hyvätasoista  systemaattista katsausta ( Avenell et al. 2009a; Chung et al. 2009) ja yhden laadultaan vaatimattomamman  katsauksen ( Vestergaard et al., 2010).  Kirjoittajat tekivät johtopäätöksen,   että  D-vitamiiniannos ( 10-20 ug päivässä )   kalsiumiin kombinoituna osoitti vakuuttavasti tpystyneen vähentämään kokonaismurtumariskiä ja lonkkamurtumariskiä  laitoshoidetuilla vanhuksilla, kun taas D-vitamiinilisä yksinään ei ole osoittanut merkitsevää tehoa (Lamberg -Allardt et al. 2013). Kuitenkaan ei ole voitu asettaa  25OHD seerumpitoisuuden täsmällistä kynnysarvoa,mikä assosioituisi insidenssiin laskuun. Saatavilla oleva tieto viittaa sen saattavan olla  aluetta 40- 74 nmol/L ( Lamberg-Allardt et al. 2013).    Miehillä tehdyn ruotsalaisen kohorttitutkimuksen mukaan osoitti alle 40 nmol/L  jäävät  seerumin 25OHD-pitoisuudet liittyvät lisääntyneeseen murtumariskiin ( Melhus et al. 2010). Seerumin 25OHD pitoisuudet oli mitattu 71- vuoden iässä ja seuranta-aika oli 11 vuotta. Kuitenkin vain 5%:lla kohortista ( 20 yksilöstä) esiintyi alle 40 nmol/L pitoisuuksia .

• The NNR included two Srs of high quality and one of low quality. The authors concluded that there is convincing evidence that supplementation with vitamin D at a dose of 10-20 ug/d combined with calcium reduces the risk ot total fracture and hip fracture. Te effect is more pronounced in institutionalized elderly, and supplementation with vitamin D alone has not shown a significant effect. A precise threshold for serum 25OHD concentrqtions associated with reduced incidence hasnot been estabklished, but available data sugest that this might range from 40 nmol /L to 74 nmol/L. A Swedish cohort study in men found that a serum 25OHD concentration below 40 nmol/L was associated with an increased risk of fractures. Serum 25OHD concentration were assessed at 71 years of age and the follow-up period was 11 years. However only 5% of the cohort subjects had levels below 40 nmol/L.

7.2.3. Luun mineraalitiheys BMD ja luun mineraalipitoisuus BMC ( Bone Mineral Density and  Bone Mineral  Concentration)

NNR systemaattinen katsaus (Lamberg- Allardt  2013) sisällytti kaksi korkea- tai hyvätasoista systemaattista katsausta (Chung et al. 2009, Winzenberg et al. 2010) ja yhden  kliinisen sokkokokeen (Moelgaard et al. 2010).  Yleisesti ottaen yhteenvedoksi tulee, että D-vitamiinilisä yksinään  7.5 ug - 10 ug annoksena päivässä ei vaikuta  luun mineraalitiheyteen tai teho on  rajallista. Kombinoitaessa kaukaasialaisilla  kalsiumin kanssas ( 500- 1200 mg kalsiumia päivässä) D-vitamiinilisään ( 10- 50 ug päivässä) ,luukato estyi  verrattuna lumelääkkeeseen.

Seerumin 25OHD pitoisuudet, jotka  liittyivät riittävän luunmineraalitiheyden  tai luun mineraalipitoisuuden   ylläpitämiseen, vaihtelivat eri tutkimusten kesken.    Winzenbergin et al ( 2010) systemaattinen katsaus havaitsi D-vitamiinilisän tehoa vain  niillä lapsilla, joiden matala keskimääräinen seerumin 25OHD-pitoisuus oli perustasoa 35 nmol/L tai sen alle. Vanhuksilla tehdyistä havainnointitutkimuksista todettiin, että lonkan luukato lisääntyi, kun seerumin 25OHD-pitoisuudet olivat  30- 80 nmol/L  eri tutkimusten mukaan.

• The NNR SR included two SRs of high or good quality and one RCT. The overall conclusion was that supplementation with vitamin D in doses 7.5 ug/d to 10 ug/d have no or limited effect on bone mineral density. Supplementation with vitamin D ( 10-50 ug/d) in combination with calcium (500-1200 mg/d) prevented bone loss among Caucasian compared with placebo.
• The serum 25OHD concentration associated with maintaining adequate bone mineral density or bone mineral content varies among studies. The SR by Winzenberg et al. found an effect of vitamin D supplementation only in children with low mean serum 25OHD concentrations at baseline (35 nmol/L or less). In observational studies among the elderly, bone loss at the hip was increased at serum 25OHD concentrations ranging from 30 nmol/L to 80 nmol/L in different studies.

7.3. Kaatumiset (Falls)

NNR systemaattinen katsaus (Lamberg -Alalrdt  et al. 2013)  sisällytti nelä korkeatasoista systemaattista katsausta ( Chung et al. 2009; Cranney et al. 2007; Gillespie et al. 2010, Michael et al. 2010) ja kolme vaatimattomampaa (Lalayani et al. 2010, Cameron et al. 2010; Murad et al. 2010). Määritelmä kaatumiset  tai putoaminen vaihtelee eri tutkimuksissa, joita on sisällytetty.  Pitäisi huomata, että eri systemaattisiin katsauksiin sisällytetyt kokeet olivat useimmiten samoja  varioidrn  sisällytys- tai poissulkukriteereitä ja aikaraamia.
NNR SR veti johtopäätöksen, että on todennäköistä näyttöä kalsiumiin kombinoidun D-vitamiinilisän  tehokkuudesta  vanhusten kaatumisten estossa, erityisesti niillä, joiden seerumin perustason 25OHD-pitoisuudet ovat matalat sekä yksilöllisissä kunnallisissa asunnoissa että  hoitolaitoksissa. Useimmissa tapauksissa tehokasta oli 20 ug päivässä ylittävä D-vitamiiniannos kalsiumlisän kanssa. Epäselvää on, millä kynnysarvolla saadaan esiin vaikutusta, mutta eräs tutkimus viittaa  alle 39 nmol/L jäävät seerumin  25OHD pitoisuudet  liittyvät lisääntyneeseen kaatumisriskiin. Pelkästä D-vitamiinilisästä  saadun tehon tehon näytöstä ei voi vetää johtopäätöstä.

• The NNR included four SR of high or good quality and three of low quality. The definition of ”falls” or ”falling” varied among the included trials. It should be noted that the trials included in the diffenrent SRs were mostly the same with some variations due to different inclusion and exclusion criteria and timeframes.
• The NNR SR concluded that there is probable evidence that supplementation with vitamin D in combination with calcium is effective in preventing falls in the elderly, especially in those with low baseline serum 25OHD concentrations, among both community-dwelling individuals and those in nursing-care facilities. A dose greater than 20 ug/d in conjunction with calcium supplementation was effective in most cases. The treshold for an effect is unclear, but one study suggested that serum 25OHD-concentrations below 39 nmol/L were associated with an increased risk of falls. The evidence for an effect of supplementation with vitamin D alone is inconclusive.

7.4. Lihasvoima tai toiminta (Muscle strength or  function)

NNR systemaattinen katsaus ( Lamberg-Allardt  et al. 2013) sisällytti kaksi hyvätasoista systemaattista katsausta D-vitamiinin vaikutuksista  venhahkojen henkilöiden lihastoimintaan (Stockton et al. 2010; Muir et al. 2011).  Stockton et al. (2010) teki johtopäätöksen, että vitamiini D-lisä ei omaa tehoa  seerumin yli 25 nmol/L  25OHD-pitoisuuksilla, mutta  aikuisilla D-vitamiinivajeisilla   D-vitamiinilla on tehoa.

Muir et al. (2010) teki johtopäätöksen, että päivittäiset  20- 25 ug  D-vitamiiniannokset  osoittivat edullisia vaikutuksia tasapainoon ja lihaksiin katsomatta   seerumin 25OHD-pitoisuuksien  perustasoon. Kuitenkin useimmissa tutkimuksissa seerumipitoisuudet olivat 25- 50 nmol/L On todennäköistä näyttöä siitä, että D-vitamiinilisä parantaa lihasfunktiota  jos seerumin 25OHD-pitoisuudet voat matalia, kun taas  näyttö  D-vitamiinilisän tehosta  yli 50-60 nmol/L seerumipitoisuuksilla on epäjohdonmukaista.

• The NNR SR included two SRs of good quality regarding of vitamin D on muscle function in older subjects.concluded that vitamin D supplementation does not have an effect at serum 25OHD concentrations above 25 nmol/L, but that vitamin D does have an vitamin D doses of 20-23 ug/d showed beneficial effects on balance and account. However, in most studies concentrations were 25- 50 mmol/L
• There is probable evidence that vitamin D supplementations improves muscle function at low serum 25OHD, but the evidence for an effect at levels above 50-60 nmol/L is inconclusive

Päivitys 27.6. 2016.

 7.5. Syöpä (Cancer) 

Useissa kohorttitutkimuksissa on tutkittu D-vitamiinin ja syövän välistä liittymää. Muutamia kliinisiä sokkokokeita on suoritettu, mutta ne ovat sekundäärianalyysejä lisävalmistetutkimuksista, joissa  koetetaan ehkäistä  murtumia ( Lappe et al. 2008, Trivedi et al. 2003).

• The association between vitamin D and cancer has been investigated in a number of cohort studies. Some RCTs have been performed, but they are secondary analyses of supplemental studies for the prevention of fractures.

Kokonaissyöpä ( Total cancer).

Systemaattisissa katsauksissa, joihin on sisällytetty kohorttitutkimuksia ja kliinisiä sokkokokeita ( Lamberg-Alalrdt et al. 2013) ei ole löydetty   mitään johdonmukaista näyttöä  liittymästä D-vitamiinistatuksen ja kokonaissyövän kesken

• No consistent evidence was found for an association between vitamin D status and total cancer in Srs that include cohort studies and RCTs.

Paksun - ja peräsuolen syöpä ( Colorectal cancer)

NNR systemaattinen katsaus ( Lamberg-Allardt et al. 2013) sisällytti neljä hyvätasoista systemaattista katsausta (Chung et al. 2009, Yin et al. 2009, WCRF 2007, IARC 2008), jotka kattoivat kolorektaalin (paksusuolen ja peräsuolen ) syövän.  Näihin perustuen on viitteellistä (suggestive) näyttöä prospektiivisten kohorttitutkimusten mukaan käänteisestä liittymästä D-vitamiinistatuksen ja kolorektaalin syövän riskin kesken ( Lamberg-Allardt  et al. 2013), kuitenkin syysuhteen näyttö arvioitiin rajalliseksi (limited) . Havainnointitutkimusten meta-analyysissä  (Touvier et al. 2011)  mitattiin liittymää ravinnon D-vitamiinin  ja D-vitamiinilisän saantiin. Ravintoperäisen  D-vitamiinin päivittäisen saannin nousu    2.5 ug   ( 10 tutkimusta)  assosioitui  pieneen, mutta merkitsevään riskinalenemaan (RR 0.95, 95% CI: 0.93- 0.98), kun  taas vastaava nousu D-vitamiinin kokonaissaannissa ( 5 tutkimusta)  ei saavuttanut  statistista merkitsevyyttä.

(Kommentti: 1 ml apteekin kalanmaksaöljyä antaa 2,4 ug D-vitamiinia) Torskleverolja apl Pharma Special)

• The NNR SR included four Sts of good quality that covered colorectal cancer. There is suggestive evidence based on prospective cohort studies of an inverse association between vitamin D status and risk of colorectal cancer, but the evidence for a cansal relationship was kudged as limited. A emta analysis of observational studies by Touvier et al. Also assessed associations with vitamin D intake from foods and supplements. An increased intake of 2.5 ug/d from foods was associated with a small but significant reduction in risk, but a corresponding increase in total intake did not have a statistically significant effect.

Rintasyöpä (Breast cancer)

 NNR systemaattinen katsaus sisällytti kolme hyvätasoista systemaattista katsausta (Chung et al. 2009, WCRF 2007, IARC 2008), jotka kattoivat rintasyövän. Niihin perustuen on olemassa viitteellistä näyttöä käänteisestä liittymästä D-vitamiinin ja rintasyöpäriskin kesken. Puuttuu  kuitenkin  hyvätasoisia tutkimuksia ja lisäksi  vallitsee tutkimusten kesken  heterogeenisyyttä ( Lamberg-Allardt et al. 2013).

• The NNR SR included three Srs of good quality, that covered breast cancer. Based on these, there is suggestive evidence for an inverse association between vitamin D status and breast cancer risk, but good-quality studies are lacking and there is heterogeneity between studies.

Eturauhassyöpä (Prostatacancer) 

Prostatasyöpä sisältyi kolmeen NNR SR systemaattiseen katsaukseen, joiden taso oli hyvä (Chung et al. 2009, WCRF 2007, IARC 2008) ja  tulokset osoittivat että  D-vitamiinin ja prostatasyövän keskisestä liittymästä saatu näyttö on epäjohdonmukaista- ei voida vetää johtopäätöksiä- ( Lamberg-Allardt et al. 2013).

• NNRSR included fthree Srs of ood quality, and results of the studies showed that there is inconclusice evidence for an association between vitamin D and prostata cancer.

Haimasyöpä (Pancreas cancer)

 Jotkut epidemiologiset tutkimukset viittaavat haimasyövän riskin lisääntyneen suurilla plasman 25OHD pitoisuuksilla, mutta kaiken kaikkiaan näyttö on epäjohdonmukaista ( Lamberg-Allardt et al. 2013).

• Some epidemiological studies indicate an increased risk of pancreatic cancer with high plasma 25OHD concentration, but the overall evidence is nonconclusive.

7. 6. Hypertensio ja verenpaine (Hypertension and blood pressure) 

NNR systeeminen katsaus sisällytti neljä systeemistä katsausta, jotka olivat hyväntasoisia ( Chung et al. 2009, Pittas et al. 2010) ja  kaksi vaatimattomamman tasoista ( Witham et al. 2009, Wu et al. 2010) ja ne kattoivat  kliinisiä sokkokokeita ja yhden  kvaliteetiltaan ei niin hyvän  kliinisen sokkokokeen  vitamiini D-vitamiinista , verenpaineesta ja hypertensiosta. Tulokset osoittavat, että näyttö assosiaatiosta on epäjohdonmukaista- ei suo vetää johtopäätöksiä ( Lamberg -Allardt et al. 2013).

 Kaikissa  systemaattisissa  katsauksissa  oli johtopäätöksenä, että tarvitaan lisätutkimuksia selvittelemään mahdollisia kliinisesti merkitseviä  korrelaatioita.

Lamberg-Allardt et al. (2013) huomautti, että matalassa vitamiini D-statuksessa on ollut liittymää hypertension suurempaan insidenssiin väestötutkimuksissa, joita kaksi systemaattista katsausta kävi läpi ( Chung et al. 2009; Pittas et al. 2010).

• The NNR included four Srs of good quality and two of low quality covering RCTs, one of which was of low quality, that investigated the relationship between vitamin D and blood pressure and hypertensio. The results of that analysis showed that the evidence for an association is inconclusive. All Srs cocnluded that there was a need for further studies to explore this relationship for possible clinical significance.
• The NNR SR noted that low vitamin D status has been associated with a higher incidence of hypertension in population studies revieqwed in two of the SRs.

7.7. Sydänverisuonitauti ( Cardiovascular disease, CVD) 

NNR SR sisällytti kaksi korkea- tai hyvätasoista (Chung et al. 2009; Grandi et al. 2010) ja yhden vaatimattomamman systemaattisen katsauksen (Parker et al. 20109, jotka kattoivat  sydänverisuonitautilopputuloksia ja seerumin 25OHD-pitoisuuksia. Yksi vaatimattomampi systemaattinen katsaus kohdistui D-vitamiinilisään ja sydänverisuonitautiin ( Wang et al. 2010)  ja yksi hyvätasoinen systemaattinen katsaus kattoi kardiometabolisia lopputuloksia ( diabetes, hypertensio ja verenpaine) ja seerumin 25OHD-pitoisuuksia (Pittas et al. 2010).

NNR SR ( Lamberg ,Allardt et al. 2013) suo johtopäätöksen, että kohorttitutkimuksiin tai tapauskontrollitutkimuksiin perustuvat systemaattiset katsaukset ovat johdonmukaisesti havainneet assosiaatiota matalien seerumin 25OHD pitoisuuksien  ( useimmiten alle 37.5 nmol/L tai alle 50 nmol/L) ja lisääntyneen kardiovaskulaarisen taudin  riskin kesken. Kuitenkin puuttuu näyttöä D-vitamiinilisän tehosta  kardiovaskulaaritaudin lopputuloksiin, koska kyseessä olleet kokeet oli  hahmoteltu (designattu) muiden  kuin kardiovaskulaarisen taudin  terveydellisiä lopputuloksia ajatellen.

 Yhdeksäntoista prospektiivisen kohorttitutkimuksen jatkometa-analyysissä (jossa  esiintyi  6123  kardiovaskulaarisen taudin tapausta ( osallistujia 65 994 henkilöä),  havaittiin käänteinen liittymä seerumin 25OHD pitoisuuksien ja  kardiovaskulaaritaudin lopputulosten (diabetes, hypertensio ja verenpaine) riskien kesken, mutta tutkimusten kesken vallitsi melkoista heterogeenisyyttä.

 Yhdistetyt riskin vähenemät - verrattuna alimpia ja korkeimpia seerumin 25OHD-pitoisuuksien kategorioita, olivat 1.52 ( 95% CI: 1.30- 1.77)  kardiovaskulaaritautien  kokonaisesiintymälle, 1.42 (95% CI: 1.19- 1.71) kardiovaskulaaritautimortaliteetille, 1.38 ( 95%CI: 1.21-1.579 sepelvaltimotaudille ja 1.64 ( 95% CI: 1.27-2.10) aivohalvaukselle (Wang et al. 2012).  Assosiaatio pysyi merkitsevänä, kun  oli rajoitettu  analyysit sulkemalla pois ne, joiden kardiovaskulaarinen tauti oli  perustasoa)ja oli kontrolloitu paremmin  vuodenajan ja hämmentävien tekijöiden osuus. Kardiovaskulaaritaudin (CVD) riski  osoitti monotonista suuntausta kasvuun  seerumin 25OHD- pitoisuuksien aletessa  alle 60 nmol/L (  rel.riski 1.03 ( 95% CI; 1.00-1.06) jokaista seerumin  25OHD-pitoisuuden   25 nmol/L:n alenemaa kohden.)

Tiivistettynä. On todennäköistä (probable) näyttöä käänteisestä liittymästä matalien D-vitamiinipitoisuuksien ja lisääntyneen kardiovaskulaaritaudin (CVD) riskin kesken. Kuitenkaan  tiedot  eivät riitä asettamaan täsmällistä  kohonneen riskin rajaa.

• The NNR SR included two SRs of high or good quality and one of low quality covering CVD outcomes and serum 25OHD concentrations. The SR of low quality focused on vitamin D supplementation and CVD and one SR of good quality covered cardiometabolic outcomes (diabetes, hypertension, and blood pressure) and serum 25OHD concentrations.
• The NNR SR concluded that SRs based on cohorts or case-control studies have consistently found an association between low serum 25OHD concentrations, mostly below 37.5 nmol/L or below 50 nmol and increased risk of CVD. Evidence for an effect of vitamin D supplementation on CVD outcomes, however, is lacking because the trials in question were all designed for other health outcomes than CVD.
• In a subsequent meta-analysis of 19 independent prospective cohort studies ( 6123 CVD cases in 65 994 participants) an inverse association between serum 25OHD concentrations and risk of CVD outcomes was observed, but with considerable heterogeneity between studies. The pooled RRS, comparing the lowest serum 25OHD concentration categories with the highest, were 1.52 for total CVD, 1.42 for CVD mortality, 1.38 for coronary heart disease and 1.64 for stroke. Associations remained significant when analyses were limited to studies that excluded participants with baseline CVD and were better controlled for season and confounding. The CVD risk tended to increase monotonically for decreasing serum 25OHD concentration below about 60 nmol/L with relative risk (RR) of 1.03 per 25 nmol/L decrease in serum 25OHD concentration.
• In summary, there is probable evidence for an inverse association between low vitamin D status and increased CVD risk. However, data are insufficient to establish a precis cut-off for an increased risk.

Suomennos 8.6. 2013 . Päivitys 27.4. 2016.

7.8. Diabetes

7.8.1. T1D, 1- tyypin diabetes (Type-1 diabetes)

7.8.2. T2D, 2- tyypin diabetes (Type 2 diabetes)

7.8.1. T1D, 1-tyypin  diabetes  (Type-1 diabetes)

NNR SR tunnisti yhden hyvätasoisen  systemaattisen katsauksen, jossa tutkittiin D-vitamiinin ja ykköstyypin diabeteksen välistä korrelaatiota ( Zipitis et Akobeng 2008).  Viisi tutkimusta oli sisällytettynä katsaukseen, yksi oli kohorttitutkimus ja neljä tapauskontrollitutkimusta.

Tulokset antoivat jonkin verran näyttöä varhaislapsuuden ajan D-vitamiinilisän  mahdollisesta suojaavuudesta 1-tyypin diabetesta vastaan. Toistaiseksi puuttuu kontrolloituja sokkokokeita (RCT).

• The NNR SR identified one SR of good quality that investigated the relationship between vitamin D and type-1 diabetes. Five studies were included, one cohort study and four case-control studies. The results show some evidence that supplementation with vitamin D in early childhood might offer protection against type 1 diabetes. Randomized controlled trials are alcking thus far.

7.8.2. T2D, 2- tyypin diabetes (Type-2 diabetes)

NNR SR ( Lamberg-Allardt et al. 2013) sisällytti yhden hyvätasoisen systemaattisen katsauksen (Pittas et al. 2010) ja yhden  vaatimattomamman (Perker et al. 2010) sekä yhden korkeatasoisen kliinisen sokkokokeen (RCT, Avenell et al. 2009b), joissa selviteltiin D-vitamiinin ja 2- tyypin  diabeteksen riskin keskeistä korrelaatiota.

Pittas et al. (2010) sisällytti sekä kohorttitutkimuksia  että kliinisiä sokkokokeita, joista jälkimmäiset eivät osoittaneet mitään kliinistä merkitsevyyttä D-vitamiinilisien vaikutuksesta.

Kliinisessä sokkokokeessa  ( Avenell et al. 2009b)  ei havaittu  mitään suojavaikutusta  päivittäisestä 20 mikrogramman  D-vitamiinilisästä.  Mutta tässä korkeatasoisessa  tutkimuksessa ei oltu otettu  tyypin -2 diabetesta  kuitenkaan primääriseksi lopputulokseksi.

Parkerin et al. systemaattinen katsaus (2010) sisällytti  prospektiivisten kohorttitutkimusten meta-analyysin ja osoitti  yleistä diabeteksen prevalenssin vähenemää liittyneenä korkeampiin seerumin 25OHD-pitoisuuksiin. Kuitenkaan  sisällytetyistä tutkimuksista ei  annettu tieteellisen laadun luokkaa.

Tiivistelmänä.  Näyttö  D-vitamiinin ja 1-tyypin sekä 2-tyypin diabeteksen välisestä  syysuhteesta  tai assosiaatiosta on rajallista (limited) ja eikä johtopäätöstä voi vetää ( inconclusieve) . (Lamberg-Alalrdt et al. 2013).

• The NNR SR included one SR of good quality and one of low quality and one RCT of high quality on the relationship between vitamin D and the risk for type-2 diabetes.
• Pitats et al (2010) included both cohort studies and RCTs and the latter showed no significant clinical effect of vitamin D supplementation. The RCT found no protective effect of 20 ug/d of a vitamin D supplement. Type-2 diabetes was, however, not the primary outcome in this high-quality study.
• The SR by Parker et al. Included a meta-analysis of prospective cohort studies and showed an overall decrease in the prevalence of diabetes associated with higher serum 25OHD concentrations. However, no grading of scientific quality of the included studies was given.
• In sumamry, the evidence for caussal relationship or an association between vitamin D and type-1 or typ2-2 diabetes is limited and inconclusive.

7.9. Kehon paino ( Body weight)

NNR SR sisällytti yhden hyvätasoisen  systemaattisen katsauksen (Chung et al. 2009),missä  arvioitiin  kliinisistä  sokkokokeista  pelkän D-vitamiinilisän tai kalsiumin kera annetun D-vitamiinilisän  vaikutusta kehon painoon.  Mitään  merkitseviä  vaikutuksia ei nähty ( Lamberg-Allardt et al. 2013).

Saadun näytön perusteella D-vitamiinin saannin ja kehon painon välisestä liittymästä ei voida vetää johtopäätöksiä (inconclusive) .

• The NNR SR included one SR of good quality that evaluated RCTs on the effect of supplementation with vitamin D alone or with calcium on body weight. No significant effects were seen, and the evidence for an association between vitamin D intake and body weight is inconclusive.

Suomennosta 8.6. 2013 Päivitys 28.4. 2016.

7. 10.  Raskautta koskevat tulokset ( Pregnancy outcomes) 

NNR systemaattinen katsaus sisällytti kaksi systemaattista katsausta, jotka olivat korkea- tai hyvätasoisia ja kattoivat  raskaustulokset sekä äidiltä että vastasyntyneeltä ( De-Regil et al. 2012; Chung et al. 2009).

De-Regilin et al. systemaattinen katsaus ( 2012)  sisällytti kuusi kliinistä sokkokoetta, joihin osallistui 1023 raskaana olevaa naista ja selvitti  liittymää D-vitamiinilisän ja pre-eklampsian, raskausajan diabeteksen ja  synnytyksen ajan D-vitamiinistatuksen, ennen aikaisen synnytyksen ja matalan syntymäpainon kesken.  Lisäksi oli  sarja sekundaarisia lopputulosmittauksia ja niihin kuului sektiot, äidin hypertensio ja vauvan Apgar-pisteytys.

  D-vitamiinin päivittäinen annos vaihteli 20 - 30 mikrogramman  välillä, ja kolme koetta sisällytti myös yksittäisiä suuren D-vitamiiniannoksia   5000- 15 000 mikrogrammaa.  Viisi tutkimusta ( joihin osallistui 623 naista) käytti pelkkää  D-vitamiinilisää, kun taas yksi tutkimus( jossa oli 400 naista) käytti D-vitamiinia kalsiumiin kombinoituna.  

Pre-eklampsiasta raportoitiin yhdessä tutkimuksessa, jossa  annettiin sekä kalsium- että D-vitamiinilisää eikä tässä  tutkimuksessa  todettu  riskissä eroja interventioryhmän ja lumelääkeryhmän kesken.

Raskauden aikana  annettu  D-vitamiinilisä kohentaa laskettuna aikana  esiintyviä   seerumin  25OHD – pitoisuuksia. Mikään sisällytetyistä tutkimuksista ei raportoinut raskauden aikaisesta diabeteksesta tai ennen laskettua aikaa tapahtuneista  synnytyksistä.

Chungin et al.  systemaattinen katsaus ( 2009)  sisällytti yhden  tapauskontrollitutkimuksetn  D-vitamiinistatuksen ja pre-eklampsiariskin välisestä korrelaatiosta: Matalahko korjauslaskettu keskimääräinen  25OHD- pitoisuus  assosioitui pre-eklampsian kohonneeseen riskiin ja  varhaisraskauden aikaiset  alle 37.5nmol/L 25OHD- seerumkonsentraatiot assosioituivat viisikertaisesti kohonneeseen pre-eklampsiariskiin. 

Yhteenvetona. 

Raskaudenaikana annettu D-vitamiinilisä kohentaa D-vitamiinistatusta.  Näyttö on rajallista (limited) , jotta voitaisiin  arvioida  se kliininen merkitsevyys,  mikä observoiduilla   D-vitamiinin  saanneilla on.

Suomennos 8.6. 2013 

• The NNR SR included two Srs of high or good quality that covered maternal and neonatal outcomes. Th SR by De-Regil et al. Reviewed six RCTs including 1 023 pregnant women on the association between vitamin D supplementation and pre-eclampsia, preterm birth, low birth weight, and gestattional diabetes and vitamin D status at term. In addition, there were a series of secondary intended outcome measures, including caesarean sections, maternal hypertension, and Apgar score.
• The vitamin D dose ranged from 20 ug/d to 30 ug/d, and three trials also included single highdosees of 5000 ug to 15 000 ug. Fice of the studies(623 women) gave vitamin D alone, and one study( 400 women) gave vitamin D in combination with calcium. Pre-aclampsia was reported by one study supplying bothcalcium and vitamin D, and no difference in risk was observed between the intervention andplacebo groups. Vitamin D supplementation during pregnancy improved serum 25OHD concentration at term. None of the included studies reported on gestational diabetes or preterm birth.
• The SR by Chung et al included one small nested case-control study on the relation between vitamin D status and risk of pre-eclampsia. Lower adjusted mean serum 25OHD concentrations were associated with increased risk of pre-eclampsia, and early pregnancy serum 25OHD concentrations below 37,5 nmol/L were associated with five-folds increased risk of pre-eclampsia.
• In conclusion, vitamin D supplementation during pregnancy improves vitamin D status. There is limited evidence to assess the clinical significance at observed intakes.

Päivitys 28.4. 2016

7.11. Riisitauti (Rickets)

NNR SR sisällytti kaksi korkea- tai hyvätasoista systemaattista katsausta ( Lamberg -Allardt et al. 2013).  Chung et al. ( 2009)  siteeraa systemaattisessa katsauksessa aiempaa Granneyn et al ( 2007) systemaattista katsausta , koska ei ole tunnistettu mitään uusia tutkimuksia. Sisällytettynä oli  Granneyn raportti, jossa oli  13 tutkimusta D-vitamiinista ja riisitaudista. Kuudessa tutkimuksessa seerumin 25OHD pitoisuuksien keskiarvo tai mediaani riisitautisilla lapsilla oli alle 27.5 nmol /L, mutta muissa tutkimuksissa välillä 30nmol/L - 50 nmol/L.

 Useimmat tutkimuksista oli suoritettu kehitysmaissa, joissa kalsiumin saanti on  matalaa.  Matala kalsiumin saanti voi vaikuttaa seerumin 25OHD- pitoisuuden ja riisitaudin korrelaatioon. Lisäksi   maissa, joissa väestön  kalsiumin saanti on runsasta kuten P-Amerikassa,  riisitaudille tyypillinen seerumin 25OHD- pitoisuuden kynnysarvo on epäselvä.  Cranney et al. (2007) tekivät johtopäätöksen, että  näyttö  matalien seerumin 25OHD pitoisuuksien ja  varmistetun riisitaudin   assosiaatiosta on selvä, mutta  näyttö on epäjohdonmukaista, jotta voitaisiin määrittää  se seerumin 25OHD- pitoisuus, jonka yläpuolella riisitautia ei ilmene.

Lech ja Meissner  tekivät systemaattisen katsauksen ( 2007), jossa he arvioivat  interventioitten tehoja ravitsemuksellisen riisitaudin estäjänä  lasketussa ajassa syntyneillä lapsilla. Katsauksessa rajoituttiin niihin tutkimuksiin, joita oli suoritettu viimeksi kuluneina 50 vuotena.  Vain neljä koetta sisällytettiin ja niistä kolme oli tehty Aasiassa tai Keski-idässä (Kiinassa, Turkissa) ja  yksi oli tehty Ranskassa 10- 15 vuotiaista lapsista. Johtopäätöksissä fokusoitiin  riisitaudin ehkäisyyn Afrikassa, Aasiassa, Keski-Idässä tai  niiltä alueilta  muuttaneilla lapsilla  ja painotettiin , miten tärkeää on ennalta ehkäisevät keinot kuten D-vitamiinilisät. 

Johtopäätöksena riisitaudin riski kasvaa, kun seerumin 25OHD pitoisuudet ovat alle 50 nmol/L ja riski on suuri pitoisuuksien ollessa alle 27.5 nmol/L.  Pitoisuuksien raja-arvot riippuvat  tavanomaisesta kalsiuminsaannista. 

• Two SRs of high or good quality were included in NNR SR. The SR by Chung et al. Cited the previous SR by Cranney et al. Because no new studies were identified. The Cranney report included 13 studies regarding vitamin D status and rickets. In six studies, the mean or median serum 25OHD concentration in children with rickets were less than 27.5 nmol/L, but they were between 30 nmol/L in the other seven studies. Most studies were conducted in developing countries with low calcium intakes. Low calcium intake can influence the relationship between serum 25OHD concentration and rickets, and the serum 25OHD concentration threshold for rickets in population with high calcium intake (such as in North America) is unclear. Cranney et al. Concluded that there is fair evidence for an association between low serum 25OHD concentrations and the development of rickets, but the evidence is inconsistent to determine a threshold serum 25OHD concentration above whiche rickets does not occur. The SR by Lerch and Meissner evaluated the effects of interventions for preventing nutritional rickets in children born at full term. The review was limited to studies performed in the last 50 years. Only four trials were included, of which three were carried out in China and Turkey and one among 10-year-old to 13-year-old children in France. The conclusions were focused on prevention of rickets in Africa, Asia and the Middle East and in children who had migrated from these regions, and they stressed the importance of preventive measures including vitamin D supplementations.
• In conclusions, risk of rickets increases with serum 25OHD concentrations below 50 nmol/L and the risk is high at concentrations below 27.5 nmol/L. The cut-off concentration depends on habitual calcium intake.

7.12. Muita terveydellisia tuloksia (Other health outcomes)

7.12.1. Infektiot  ( Infections) 

NNR systemaattinen katsaus antoi johtopäätöksen., että  näyttö D-vitamiinin tehosta infektioissa on rajallista  ja katsauksessa läpikäydyt kokeet olivat hyvin heterogeenisiä ( Lamberg-Allardt et al. 2013).

• The NNR SR concluded that the evidence for an effect of vitamin D on infections is limited and that the reviewed trials were very heterogenous.

7.12.2. Multippeli skleroosi (Multiple sclerosis)

 NNR SRantoi johtopäätöksen, että tieto on  riittämätöntä ,onkänlaisen johtopäätöksen vetämiseksi D-vitamiinin ja multippelin skleroosin keskisestä  assosiaatiosta ( Lamberg-Allardt et al. 2013).

• The NNR SR concluded that there is insufficient data to draw any conclusion concerning the relation between vitamin D and multiple sclerosis.
  

Suomennos 8.6. 2013 . Päivitys 28.4. 2016.