NNR2012 D-vitamiinistatus (4-5) Assesment of vit.D status.

NNR 2012  Vitamiini D statuksen määritys .D-vitamiinistatus Pohjoismaissa.

  (Päivitettävä laitos on NNR 2004 ISBN 92- 893-1062-6.

4.Vitamiini D-statuksen määritys

5. Vitamiini D-status pohjoismaisessa väestössä

5.1. Vauvat

5.2. Lapset ja aikuiset

5.3. Raskaana olevat ja imettävät naiset

4. D-vitamiinistatuksen määritys (Assesment of vitamin D status )

Seerumissa kiertävä 25OHD pitoisuus katsotaan  hyväksi D-vitamiinistatuksen merkitsijäksi (Seamans et Cashman 2009). Seerumin  25OHD -mittausmenetelmää on kuitenkin kyseenalaistettu, kun usea tutkimus on osoittanut eri menetelmistä eri tuloksia. ( Esim.  Carter et al. 2004; Carter 2009, Wallace et al. 2010, de la Hunty et al. 2010). Vuonna 1989 aloitettiin projekti (Vitamin D External Quality Assessmenet Scheme), jotta laboratoriokontrolleihin saataisiin täsmällisyyttä. Sittemmin saatiin standardireferenssimateriaalia (SRM) ja viitearvot 25OHD:lle (National Institute of Standards and Technology). Vuodesta 2009 on ollut standardirfeferenssiseerumia (SRM972), jonka avulla määritettiin 25OHD2-, 25OHD3- ja 3-epi-25OHD3-pitoisuudet. Tätä materiaalia käytettiin NHANES-tutkimuksissa, kun standardisoitiin D-statusarvoja, joita oli saatu erilaisin radioimmunologisin menetelmin ja LC-MS/MS- metodein. Nyt ei ole valittu vielä mitään standardimenetelmää seerumin 25OHD-pitoisuuksien mittaamiseksi, mutta on ehdokkaaksi on julkaistu LC-MS/MS-tekniikkaan ( liquid chromatography-tandem mass spectrometry method) perustuva menetelmä. VDSP- projektin tarkoituksena on standardisoida seerumin 25OHD-pitoisuuksien mittaukset. Huolimatta joistain metodiepävarmuuksista seerumin 25OHD-pitoisuudet ovat toistaiseksi paras saatavilla oleva merkitsijä D-vitamiinistatuksen ja riittävyyden mittaamiseen.

• The circulating serum 25OHD concentration is regarded as a good marker of vitamin D-status. The reliability of the assays for serum 25OHD measurement has been questioned, however, and several studies have shown that different assays give different results. In 1989, the Vitamin D External Quality Assessment Scheme was initiated to provide laboratories with external control of accuracy. Later, standard reference material (SRM) of serum became available from National Institute of Standards and Technology with an indicative value for 25OHD. Since 2009, a certified standard referens serum (SRM972) with assigned values for the content of 25OH2, 25OH3 and 3-epi-25OH3 has been available. This material has been used in NHANES studies to standardize the values for vitamin D status obtained by various radioimmunosassay and LC-MS/MS methods. Currently, no standard method for measuring serum 25OHD concentration has been selected but candidate methods based on LC-MS/MS techniques have been published. An international standardization project (Vitamin D standardization program, VDSP) has the aim of standardizing serum 25OHD concentration measurements. Despite some methodological uncertainties, serum 25OHD concentration is so far the best available amrker for assessing vitamin D status and sufficiency.

Päivitys NNE2012 kirjasta 26.4. 2016. 
 

5. D-vitamiinistatus pohjoismaisessa väestössä (Vitamin D status in Nordic populations)

(Normaalisti pitdetään  D-vitamiinin puutteen  merkkinä,  jos 25OHD pitoisuus on alle 30 nmol/L.  D-vitamiinin riittämättömyyttä  merkitsee  pitoisuudet 30- 50 nmol/L ja  riittävyyttä  pitoisuudet yli 50 nmol/L suurimmassa osassa väestöä).

5.1.Vauvat (Infants) 

Viimeisten 30- 40 vuoden aikana on riisitauti tullut hyvin harvinaiseksi Pohjoismaissa, koska  yleiset väestön terveydenhoitopalvelut ovat hyvät ja useimmat vauvat saavat  vitamiini D- lisää.  On olemassa katsaus vuosina 1990- 2011 tehdyistä julkaistuista väestöryhmätutkimuksista Pohjoismaissa tapahtuneesta dieetin muuttumisesta ja sen mukaan on näyttöä joitetnkin etnisten ryhmien keskuudessa vallitsevasta D-vitamiinin puutteen suuresta riskistä. Maahanmuuttajavanhempien nuorilla lapsilla on 50 kertaa suurempi riisitaudin riski kuin maassasyntyneitten vanhempien lapsilla (Wändell 2013)

• As a consequence of a good health service and because most infants receive vitamin D supplements, rickets has become very rare in the Nordic countries over the past 3-4 decades. In a review of studies on population groups in dietary transition in the Nordic countries published from 1990 to 2011, a high risk of vitamin D deficiency (serum 25OHD concentrations below 25 nmol/L) was evident among some ethnic groups. Among young children of immigrant parents, the risk of rickets was 50 times higher compared to children of indigenous parents.

5.2. Lapset ja aikuiset (Children and  adults)

Tanskasta saadut tutkimukset osoittavat, että 50 %- 90%:lla tutkitusta väestöstä seerumin 25OHD pitoisuudet olivat matalia talvisaikaan, D-vitamiinistatus oli vajeinen ( alle 50 nmol/L) (Andersen et al. 2005; Thuesen et al. 2012). D-vitamiinin ravintoperäinen saanti oli vähäistä keskimääräisen saannin ollessa 2.4 ug päivässä - 3.4 ug päivässä.

• Studies from Denmark show that serum 25OHD concentrations are generally low during wintertime with between 50% and 90% of the study population having insufficient status ( under 50 nmol/L.) Dietary vitamin D intake was low( median intakes were 2.4 ug/d to 3.4 ug/d).

Islanti. Aikuisilla 30 - 85 vuotiailla keskimääräiset seerumin 25OHD pitoisuudet olivat 43 nmol/L nuorimmassa ikäryhmässä (30 - 45 vuotiaat) ja 52 nmol/L vanhimmassa ikäryhmässä ( 70-85 vuotiaat). Keskimääräiset D-vitamiinin saannit näissä mainituissa ikäryhmissä olivat 9.7 ug /pv ensin mainitussa ja 16.6. ug/pv jälkimmäisessä. Niillä, jotka eivät käyttäneet lisävalmisteita eikä kalanmaksaöljyä, keskimääräinen dietäärinen D-vitamiinin saanti oli 5.2 ug /pv ja keskimääräiset seerumin 25OHD pitoisuudet alle 50 nmol/L kautta vuoden ja korkeimmillaan ne olivat kesällä 45 nmol/L.(Steingrimsdottir et al. 2005).

• Icelandic adults aged 30 to 85 years, mean serum 25OHD concentrations were 43 nmol/L in the youngest age group 52 nmol/L in the oldest (70-85 years). Mean vitamin D intakes in the two respective age groups were 9.7 ug/d and 16.6 ug/d. Among those not taking vitamin D supplements, including cod liver oil, mean dietary intake was 5.2 ug/d and mean serum 25OHD levels were below 50 nmol/L throughout the year and reached a mean high of 45 nmol/L during the summer.

Norja. Holvik et al. (2008) systemaattisessa katsauksessaan totesivat johtopäätöksenä, että Norjassa D-vitamiinistatus on riittävä (seerumin  25OHD pitoisuudet olivat  50 nmol/L tai sitä korkeampia) varsinaisväestön suurimmassa osassa ja saatavilla oleva tieto viittaa D-vitamiinistatuksen olevan Norjassa parempi  kuin Norjaa etelämpänä sijaitsevissa Euroopan  maissa..

• Norway. A systematic review by Holvik et al. concluded that the vitamin D status in Norway was sufficient (serum 25OHD concentrations 50 nmol/L or higher) for the majority of the general population and that available data suggested that the vitamin D status in Norway is better than more southerly locations in Europe.

Ruotsi. Ruotsista kaksi pienehköä tutkimusta viittaa siihen, että lasten D-vitamiinistatus on riittävä kesäkauden aikana ( Eriksson et Strandvik 200x; Öhlund et al.  2013). Pohjoisruotsalaisessa esikoululapsista tehdyssä   tutkimuksessa (Öhlund et al. 2013) 40%:lla lapsista oli riittämätön D-vitamiinistatus talvisaikaan ja vaje oli suurempi niissäoli suurempi, joilla oli tummapigmenttinen iho verrattuna vaaleaan pigmenttiin. .Toisen tutkimuksen mukaan, joka oli tehty  Etelä-Ruotsissa,  (57-58 astetta pohjoista leveyttä) nelivuotiaista esikouluikäisistä oli alle 10% ( nelivuotiaista) talvisaikaan vajaassa D-vitamiinistatuksessa kun taas  samoilla lapsilla 8-vuotiaina esiintyi 20%-30% :lla vajaata D-vitamiinistatusta. Ero korreloi siihen, että  4- vuotiaat saavat useammin  D-vitamiinilisää. Burgaz et al. (2006) tekivät  tutkimuksen 116 ruotsalaisista  keskimäärin . 69 vuotiaasta naisesta ( 61- 86 vuotiaita), jotka asustivat leveyspiirillä 60 astetta pohjoista leveyttä Heidän keskimääräinen sseerumin 25OHD pitoisuutensa talvisaikaan (tammi-maaliskuussa) oli 69 nmol/L ja heistä 20%:lla pitoisuudet olivat alle 50 nmol/L. Arvioitu keskimääräinen  ravinnossa saatu D-vitamiini,  mukaan laskettuna D-vitamiinilla rikastetut elintarvikkeet, oli 6,0 ug päivässä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Ruotsissa keskimääräiset seerumin 25OHD pitoisuudet ovat 50 nmol/L – 95 nmol/L yleisessä aikuisväestössä.

• In Sweden, two small studies on children indicate adequate status during the summer season. In a study of preschool children in northern Sweden (latitude 63- 64 degrees N), 40% had insufficient vitamin D status during wintertime and the deficiency was greater in children with dark compared to fair skin pigmentation. In the other study conducted in southern Sweden (latitude 57-58 degrees N), less than 10% of preschool children (4 years of age) had insufficient status during the winter. At 8 years of age, however, about 20% to 30% of the same children had insufficient status, and this difference was related to more frequent use of vitamin D supplementation at age 4. In a study of 116 Swedish women aged 61 to 86 years (men age 60 years) and living at latitude 60 degrees N) the mean serum 25OHD concentrations during winter (January-March) was 69 nmol/L, and about 20% had concentration below 50 nmol/L. Estimated dietary intake of vitamin D, including vitamin D-fortified foods, was 6.0 ug/d. Previous studies in Sweden showed mean serum 25OHD concentrations of 50 nmol/L to 95 nmol/L among the general adult population.
• Päivitys 27.4. 2016 Kirjan NNR 2012 mukaan.

5.3. Raskaana olevat ja imettävät naiset  (Pregnant and lactating women)

Brembeck et al. (2013) ovat tehneet tutkimuksen  95 ruotsalaisesta vaaleapigmenttisestä raskaana olevasta naisesta, jotka asuivat leveyspiirillä 57-58 astetta pohjoista leveyttä ja  havaitsivat, että keskimääräiset seerumin 25OHD- pitoisuudet raskausviikoilla 35- 37 oli 47.4 nmol/L.  Noin 65%:lla naisista oli seerumipitoisuudet alle 50 nm/L  ja  D-vitamiinilisävalmisteen käyttäminen korreloi korkeampaan D-vitamiinistatukseen (55 nmol/L)  verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet D-vitamiinilisiä (37.7 nmol/L). Naisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti ravinnosta oli 6.1 ug päivässä.

 Milman et al. (2011) mittasivat   D-vitamiinistatuksen 141 terveeltä etniseltä tanskalaiselta naiselta, joiden raskaus oli sujunut normaali ja jotka asuivat Suur-Kööpenhaminan alueella (55 pohjoista  leveyspiiriä)- Mittaukset tehtiin raskauden aikana ja 8 viikkoa synnytyksen jälkeen.  Keskimääräinen seerumin 25OHD pitoisuus 18. raskausviikolla oli 77 nmol/L. 32. raskausviikolla 98 nmol /L. 39. raskausviikolla 91 nmol /L ja 8 viikkoa synnytyksen jälkeen 73 nmol/L. Noin 20%:lla naisista  oli pitoisuuksia alle 50 nmol/L. Keskimääräinen ravinnossa saatu D-vitamiinipitoisuus oli 2.4 ug päivässä ja  noin kolmasosa osallistujista käytti multivitamiinilisiä  siinä vaiheessa,  kun heidät otettiin tähän tutkimukseen.

Suomalaisista naisista on pitkäaikaistutkimus kahdesta raskaana olevien kohortista. Keskimääräinen D-vitamiinin saanti oli rajoissa 6.2 ug/pv – 6.4 ug/pv vuosina 1997- 2002 ja nousi tasoon 8.9 ug päivässä vuosina 2003-2004. Tämä lisääntyminen ravintoperäisessä saannissa johtui pääasiassa elintarvikkeiden rikastamisesta ja pienemmässä määrin lisävalmisteista.

• A study among 95 fair-skinned Swedish women living at latitudes from 57 to 58 degrees N found that the mean serum 25OHD concentration during gestational weeks 35 to 37 was 47,4 nmol/L. About 65% had concentration below 50 nmol/L, and use of D-vitamin supplements was linked to higher mean vitamin D status (55 nmol/L) compared to non-use (37.7 nmol/L). Mean dietary vitamin D intake was 6.1 ug/d.
• Milman et al.measured vitamin D status during pregnancy and at 8 weeks post-partum in 141 healthy, ethnic Danisch women with normal pregnancies who were residents of great Copenhagen (55 degrees Northern latitude). Mean serum 25OHD concentration were 77, 98, 91 nd 73 nmol/L at 18, 32 and 39 weeks gestation and at 8 weeks postpartum, respectively. About 20% had concentrations below 50 nmol/L at each time point. Median dietary vitamin D intake was 2.4 ug/d, and about one third of the participiants were taking multivitamin supplements at the time of inclusion in the study.
• Results from a longitudinal study intwo cohorts of pregnant Finnish women showed that the mean intake of vitamin D increased from a range of 6.2 ug/d to 6.4 ug/d during the years 1997 to 2002 to 8.9 ug/d in 2003- 2004. This increase was mainly due to increased fortification of foods and to a lesser extent from supplements.

Suomennos 3.6. 2013 Påivitys 27.4. 2016.