NNR 2012 Päivitystä B12 vitamiinista

Nordic Nutrition Recommendations 2012 . Integrating nutrition and physical activity. ISBN 978-92-893-2670-4.

  Suositus B12- vitamiinin saannista  (Recommendation NNR 2012) (ennallaan)

Naiset  8Women) : Saantisuositus ( Recommended Intake ,RI) 2 ug vuorokaudessa. Keskimääräinen tarve (Average requirement, AR) 1.4 ug vuorokaudessa. Alin hyväksyttävä saanti ( Lower Intake Level, LI) 1 ug vuorokaudessa. Ylin hyväksyttävä saanti: ei määritelty ( Upper intake level, UL: not established)

Miehet (Men) : Saantisuositus (RI) 2 ug vuorokaudessa. Keskimääräinen tarve (AR) 1.4 ug vuorokaudessa. Alin hyväksyttävä saanti (LI) 1 ug vuorokaudessa.Ylin hyväksyttävä saanti (UL) : ei määritelty

Lapset(Children) 

Lapset, 2-5 vuotiaat: Saantisuositus (RI) 0.8 ug vuorokaudessa.

Lapset, 6-9 vuotiaat: saantisuositus (RI) 1.3 ug vuorokaudessa.

Lapset, 10-13 vuotiaat: saantisuositus (RI) 2.0 ug vuorokaudessa.

1. Johdanto,  Introduction

Vitamiini B12 on yleisnimi ihmisessa biologisesti aktiivina toimivista, kobolttia (Co) sisältäväistä yhdisteistä, korrinoideista. Kobalamiini (cobalamin) on synonyymi vitamiini B12:lle. Ravinnossa, erityisesti kasvisravinnossa, on tehottomia B12- vitamiini kaltaisia aineita, sen analogeja.

• Introduction Vitamin B12 is the common term for a group of cobalt-containing compounds (corrinoids). Cobalamin can be used synonymously with B12. Inactive compounds analogous to vitamin B12, are found in the diet, especially in plant foods.

2. Ravintolähteet ja saanti (Dietary sources and intake) 

B12 - vitamiinia on päääasiallisesti animaalisessa ravinnossa. Kasvisravinnot voivat sisältää hivenmääriä, jotka ovat peräisin bakteerikontaminaatiosta tai johtuvat entsyymivaikutuksista, fermentaatiosta, mutta kyseenalaista on riittääkö tällaiset lähteet.

Erittäin hyviä B12- lähteitä ovat liha, maksa, meijerituotteet, kala ja äryiäiset ja ne ovat myös keskimääräisdieetin päälähde tälle vitamiinille. .

Meriruohot ja levät (algae) sisältävät biologisesti inaktiiveja vitamiini B12 analogeja ja vain vähän aktiivia vitamiinia. Nämä ovat kuitenkin epävarmoja B12- vitamiinilähteinä. . Jotkut meriruohot ja meriheinätuotteet sisältävät myös suuret määrät jodia ja johtavat liialliseen ravintoperäisen jodin saantiin kilpirauhasfunktiolle haitallisine seuraamuksineen

Joitain kasvipohjaisia maidonkorvikkeita saatetaan rikastaa B12-vitamiinilla ( esim. soijamaitoa, kauramaitoa ja riisimaitoa) ja vegaaneille ne voisivat olla tärkeitä B12- vitamiinilähteitä.

Pohjoismainen ravinto sisältää 10 megajoulea kohden keskimäärin 6-8 milligrammaa B12- vitamiinia. Vegetaariset dieetit erityisesti vegaanit dieetit pyrkivät olemaan hyvin matalia tai minimaalisia määriä B12-vitamiinia sisältäviä.

• Dietary sources and intake. Vitamin B12 is mainly found in foods of animal origin. Plant foods might contain trace amounts from bacterial contamination or as a result of fermentation, but the adequace of these sources is questionable.
• Meat, liver, dairy products, fish, and shellfish, are particularly good sources and are main sources in the average diet.
• Seaweeds and algae contain biologically inactive B12 analogues as well as a few active vitamin B12 compounds. However, the adequacey of these sources is uncertain. Some seaweeds and seaweed products also contain high amounts of iodine, and this can lead to excessive intake of dietary iodine with adverse effects on thyroid function.
• Some plant-based milk substitutes ( e.g. soy milk, oat milk, and rice milk) might be enriched with vitamin B12 and, therefore, might be an important source of vitamin B12 in vegans.
• The diet in the Nordic countries has a mean vitamin B12 content of 6-8 mg/ 10 MJ
• Vegetarian diets, especially vegan diets, tend to contain low or minimal amounts of vitamin B12.

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta

IMEYTYMINEN.

B12-vitamiinin ( kobalamiinin, Cbl) imeytyminen on monivaiheinen tapahtuma: Elintarvikkeissa B12 vitamiini on sitoutuneena proteiineihin ja sen täytyy hydrolysoitua mahalaukussa suolahapon ja pepsiinin avulla ja sitten sitoutua uudelleen toiseen proteiinin kuljetusproteiiniin R, joka on haptokorriini (HC) eli  transkobalamiini I (TCI ) toiselta nimeltä.  Mutta imeytyminen suolessa vaatii erästä glykoproteiinia, sisäistä tekijä (Intrinsic Factor, IF), jota erittyy mahalaukun parietaalisoluista. Pohjukaissuolessa (ohutsuolen alkuosassa) vitamiini B12 pääsee irti haptokorriinista ja liittyy tähän uudempaan kuljettajaan, intrinsic faktoriin (IF) ja muodostaa kompleksin IF-Cbl. Ohutsuolen loppuosassa eli  ileum -osassa, on soluissa erityinen reseptori (CUBAM), jonka kautta IF-Cbl kompleksi pääsee imeytymään suolisoluun, enterosyyttiin.

Enterosyytissä kobalamiini (vitamiini B12) eroaa IF.stä ja linkkiytyy seuraavaan kuljettajamolekyyliin , transkobalamiini II (TC II) nimeltään. Tämä kompleksi TC-Cbl ( holoTC) pääsee verenkiertoon ja sieltä se otetaan nopeasti maksasoluun, luuytimeen ja muihin kudoksiin, .

Ileumin (CUBAM) reseptorit saturoituvat, tulevat kyllästetyksi kobalamiinista, jonka määrä ruoassa on 1.5- 2.0 ug ateriaa kohti. Jos saanti tästä kasvaa, absorboituneen B12 vitamiinin prosentti vähenee.

BIOLOGINEN SAATAVUUS. B12- vitamiinin biologinen saatavuus erilaisista elintarvikkeista ( mitattuna koko kehon pidättämästä määrästä tai erityksestä ulosteeseen) vaihtelee 20 %:n ja 90 %: n välillä annoksista, joiden koot vaihtelevat 0,25:sta mikrogrammasta 5: een mikrogrammmaan. Arvioidaan, että terveillä henkilöillä mahalaukun funktion ollessa normaalia imeytyy lähes 50% ravinnon b12-vitamiinista.
https://www.youtube.com/watch?v=aww5NiahRb8

• ABSORPTION. Absorption of vitamin b12 is a multistep process. Protein-bound vitamins B12 in foods is cleaved from the protein through the action of hydrochloric acid and pepsin in the stomach and the rebound to haptocorrin(HC) (= transcobalamin I, TCI).
• The absorption requires a glycoprotein- intrinsic factor (IF) - secreted by the parietal cells of the stomach.
• In the small intestine ( duodenum) vitamin B12 is released from HC, haptocorrin, and binds to the IF, intrinsic factor and the resulting complex ( IF-Cbl) is absorbed via special receptors in the ileum (enterocytes) (CUBAM)
• In the enterocyte, vitamin B12 is linked to TC II , transcobalamin II, and the TC-Cbl-complex, also called holotranscobalamin (holoTC) , enters the blood circulation and is rapidly taken up by the liver, bone marrow, and other tissues ( via TC recognizing receptor TC -R).
• The ileal receptors (CUBAM) are saturated at intakes of 1,5 ug to 2,0 ug per meal. A the intake increases, the percentage of absorbed vitamin b12 decreases.
• BIOAVAILABILITY. Bioavailability of vitamin B12 from various foods, as assessed by whole body retention or faecal excretion, ranges from about 20 % up to90 % at single doses of 0,25 ug to 5 ug. It is estimated that approximately 50 % of dietary vitamin B12 is absorbed by healthy adults with normal gastric function. 
   
  

FUNKTIO. B12- vitamiinin toiminta koskee metyyli (CH3-) ryhmien aineenvaihduntaan.

Metyylikobalamiini ( CH3-B12) on metioniinisyntaasi-entsyymin kofaktori Tämä entsyymi katalysoi aineenvaihdunnallisen välituoteaminohapon homocysteiinin palautumista metioniiniks joka on raeknneaminohappo ( Hcy ei ole rakenneaminohappo). Tämä metioniiniksi palauttaminen on läheisesti liittynyt myös foolihapon funktioon.

Adenosyylikobalamiini ( Ado-B12) on toinen tärkeä kofaktori. Se on välttämätön aputekijä, kofaktori, metyylimalonyyli-CoA mutaasi-entsyymille joka isomerisoi aktivoidun metyylimalonihapon (MMA-CoA) aktivoiduksi meripihkahapoksi (succinyl-CoA)-( tämä   meripihkahapporakenteinen orgaaninen happomuoto on perusjäseniä    sitruunahappokierrossa)  

Solunsisäinen puute B12- vitamiinista johtaa plasman kasvaneisiin metyylimalonihappo (MMA) ja homocysteiinipitoisuuksiin (Hcy).

• The FUNCTION of vitamin B12 is related to the metabolism of methyl groups (-CH3). . Methylcobalamin CH3-Cbl ios cofactor for methionine synthesis ( M, Met, essentiel amino acid). This reaction is closely related to folate function.
• Adenosylcobalamin (AdoCbl) is a cofactor for methylmalonyl-CoA mutase in the isomerization of methylmalonyl-CoA ( activated MMA) to succinyl-CoA (activated succinate, an fundamental element in the Citric Acid Cycle).
• Intracellular deficiency of vitamin B12 results in increased plasma concentration of methylmalonic acid (MMA) and homocysteine (Hcy).

KEHON B12-VARASTOT.

Vitamiini B12:n kokonaisvarasto kehossa on 2- 5 mg (eli 2000-5000 mikrogrammaa) ja siitä noin puolet sijaitsee maksassa. Päivittäinen B12-vitamiinin menetys on noin 0,1 % kehon kokonaisaltaasta. Kliiniset oireet B12-vitamiinin vajeesta yleensä kehittyy vasta usean vuoden riittämättömän ravinnonsaannin jälkeen tai imeytymisen ollessa alentunutta.

VITAMIINI B 12 STATUS.

MCV, punasolujen keskimääräinen tilavuus , ja Plasman vitamiini B12 , holoYC ja seerumin MMA ovat kaikkein yleisimmät biokemialliset merkitsijät mitattaessa B12-vitamiinistatusta . Voidaan käyttää myös seerumin homocysteiiniä, mutta se on vahvemmin vaikuttunut folaattistatuksesta sekä jossain  määrin B6- ja B2 vitamiinistatuksista (riboflaviinista).

Plasman B12 vitamiinin pitoisuudet alle 150 pmol/L katsotaan indikaattoriksi B12- vitamiinin puutoksesta, vaikka alle 150 pmol/L:n P-holoTC arvot ovat varhainen merkki b12- vitamiinin negatiivisesta statuksesta ja sitä kohonneen S-MMA pitoisuuden ohella on pidetty täydentävänä indikaattorina vitamiini B12- statuksesta. Munuaisen ollessa viallinen ovat sekä holoTC- että MMA koholla. Raskauden aikana pidetään plasman TC-arvoa sopivimpana merkitsijänä äidin kautta sikiölle siirtyvän B12-vitamiinin saannista.

B12 VITAMIININ PUUTE

Riittävä B12- vitamiinin saanti on välttämätön normaalille verenmuodostumiselle ja neurologisille funktioille. Vitamiini B12:n vaje johtaa makrosytääriseen megaloblastiseen anemiaan ja/tai neurologisiin oireisiin selkäytimen, aivojen, näköhermojen ja perifeeristen hermojen degeneraation takia. Riittämättömästä ravinnonsaannista aiheutuvaa puutosta on havaittu vain aikuisilla, jotka ovat olleet vegaanidieetillä monia vuosia ottamatta B12-vitamiinilisiä tai sellaisilla vauvoilla ja lapsilla, joiden perheissä noudatetaan sellaista dietääristä mallia.

Iäkkäillä on tavallista matalat kobalamiinipitoisuudet, joita ei selitä niukka ravintoperäisen kobalamiinin saanti. Suuri syy B12-vitamiinin vajeeseen on kobalamiinin malabsorptio, joka voi johtua atrofisesta gastriitista ja hypoklorhydriasta. Tämän häiriön katsotaan johtuvan proteiiniin sitoutuneen kobalamiinin imeytymättömyydestä henkilöllä, joka kyllä pystyy imeyttämään vapaata kobalamiinia. Pernisiöösi anemia (PA) on tauti, jossa intrinsic factoria (IF) erittyy liian vähän tai sitä ei erity ollenkaan, ja muutamilla henkilöillä on tästä syystä johtuvat matalat B12-vitamiinipitoisuudet.

• Total body stores of vitamin B12 are reported to be 2- 5 mg, of which about a half is in the liver. The daily loss of vitamin B12 is about 0,1 % of the total body pool. Clinical symptoms of vitamin B12 deficiency generally develop only after severe years of insufficient dietary intake or decreased absorption. 
   
• Vitamin B12 status. The most common biochemical marker for assessing vitamin B12 status are the mean corpuscular volume of red blood cells (MCV) and the concentrations of plasma vitamin B12, holoTC, and serum MMA. Serum homocystein (S-Hcy) can also be used, but this is more strongly influenced by folate status and only to some extent by vitamin B6 and riboflavin status. 
   
• A plasma vitamin B12 concentration below 150 pmol/L is concidered an indicator of vitamin B12 deficiency, although levels between 150 pmol/ L plasma holoTC is an early sign of negative vitamin B12 balance and has been used as a complementary indicator of vitamin B12 status together with an increased MMA concentration. Both holoTC and MMA levels are increased when kidney function is impaired. During pregnancy, plasma holoTC is considered to be the most suitable marker of maternal supply of vitamin B12 to the foetus.

• Vitamin B12 deficiency. An adequate supply of vitamin B12 is essential for normal blood formation and neurological function. Vitamin B12 deficiency results in macrocyttic, megaloblastic anaemia and/or neurological symptoms due to degeneration of the spinal cord, brain, and optic and peripheral nerves. Deficiency caused by inadequate dietary intake is only observed in adults who have been eating vegan diets for many years without taking vitamin B12 supplements or including products enriched with vitamin B12, or in infants and children from families following such dietary pattern.
• Elderly people frequently have low vitamin B12 levels that cannot be attributed to poor intake of vitamin B12. A major cause of vitamin B12 deficiency is vitamin B12 malabsorption, which usually results from atrophic gastritis and hypochlorhydria. This disorder is defined as the inability to absorb protein-bound vitamin B12 by a person who is fully capable of absorbing free vitamin B12. Pernicious anaemia, which is a disease caused by a low or missing secretion of intrinsic factor, accounts for only a small fraction of people with low vitamin B12 concentration.

Erään systemaattisen katsauksen mukaan havaittiin epäjohdonmukaista näyttöä vitamiini B12:n subnormaalien veripitoisuuksien ja anemian kesken. Tutkimuksen heikkoutena oli, että käytettiin erilaisia testejä veriarvojen mittauksiin ja eri raja-arvojakin määritettäessä B12-vitamiinin vajetta. Kuitenkaan matalimpien puutetta osoittavien raja-arvojen suhteen tutkimukset eivät osoittaneetkaan odotetuksi oletettua selvää vahvaa assosiaatiota.

Pohjoismaisen väestön B12-vitamiinistatuksesta on rajallista tietoa. Aikuisilla tehdystä väestökatsauksesta kävi ilmi plasman matalien B12- vitamiiniarvojen (alle 150 pmol/L) prevalenssi 1%- 6 % päivittäisen B12-vitamiinin ravintoperäisen saannin ollessa 5- 7 ug . Eräässä aiemmassa tanskalaisilta 80-vuotiailta tehdyssä tutkimuksessa oli korkeampi prevalenssi matalia B12-vitamiinin plasmapitoisuuksia.Vogiatzoloun et al tutkimuksessa oli 5 %:lla pitoisuudet alle 200 pmol/L, ja Loikkaan et al tutkimuksessa 65- 100 vuotiaista 32%:lla oli pitoisuuksia 150- 250 pmol/L.

• A systematic review found inconclusive evidence for an association between subnormal blood levels of vitamin B12 and anaemia. The result was weakened by the fact that the included studies used different tests to measure the blood levels and used different cut-off points to define vitamin B12 deficiency. However the studies with the lowest cut-points for deficiency in which the stongest associations would be expected did not report clear associations.
• There are limited data on vitamin B12 status in Nordic populations. Results from among adults have shown a prevalence of low plasma vitamin B12 concentrations ( under 150 pmol/L) of 1 %- 6 % at mean dietary intakes of 5-7 ug vitamin B12 per day. A higher prevalence of low plasma vitamin B12 concentration was found in an earlier study on a population of Danish 80 years olds. In the study by Vogiatzolou et al , 5% had levels below 200 pmol/L and in the study by Loikas et al among persons aged 65 - 100 years 32 % had concentrations of 150- 250 pmol/L.

4.1 Terveysvaikutuksia

Usein kontrolloiduin sokkokokein on testattu B-vitamiinilisien vaikutusta sydänveritautien riskiin. Näissä tutkimuksissa on käytetty B12- vitamiiniannoksia 0,4 milligrammasta 1 milligrammaan päivässä; kohorttitutkimuksin on selvitetty assosiaatiota B12-vitamiinin saannin sekä kardiovaskulaaritautien ja syövän kesken.

 4.1.  Kardiovaskulaariset taudit, sydän- ja verisuonitaudit 
 

Muutamien tuoreehkojen kohorttitutkimusten mukaan ei ollut johdomukaista liittymää kardiovaskulaaristen tautien ja B12-vitamiinin ravintosaannin tai plasmapitoisuuksien kesken. Weikertin et al tutkimuksen mukaan havaittiin merkitsevästi kohonnutta iskemisen halvauksen riskiä plasman B12-vitamiinin matalimmassa kolmanneksessa (keskiarvo 191 pmol/l) verrattuna yläkolmannekseen ( keksiarvoo 394 pmol/L) (EPIC tutkimuksen saksalainen kohortti). Iäkkäillä yksilöillä ei havaittu assosiaatiota plasman B12-vitamiinipitoisuuksien ja sepelvaltimoperäisen tai kokonaiskuolleisuuden kesken.

Kontrolloiduissa sokkokokeissa käyttämällä vitamiinilisinä kombinaatiota foolihappo, B6 ja B12 ( B12 vitamiinin annosten ollessa 0,4 mg- 1,0 mg päivässä) ei voitu osoittaa merkitsevää vähenemää sydäninfarktin tai angina pectoriksen riskissä, mutta yhdessä tutkimuksessa neljästä nähtiin alentunutta halvauksen riskiä.

• Health Effects Several randomized controlled trials (RCTs) have tested effect of supplemental intake of B-vitamins (folic acid, vitamin B6, and B12) on the risk of cardiovascular disease (CVD) and cancers. Doses of vitamin B12 in the studies ranged from 0,4 mg/d to 1 mg/d. In addition , cohort studies have investigated the association between vitamin B12 intake orstatus and CVD and cancers 
   
• CVD , cardiovascular diseases
• Results from a few recent cohort studies show no consistent association between CVD and dietary intakes or plasma concentrations of vitamin B12. In the study by Weikert et al , a significantly increased risk of ischaemic stroke (RR= 1,57, 95% CI; 2,03- 3.43) was found in the lowest tertile of plasma vitamin B12 (median 191 pmol/L) compared to the upper tertile (median 394 pmol/L) in the German cohort of the EPIC study. Among elderly subjects, no association was found between plasma concentration of vitamin B12 and coronary heart disease mortality or all cause mortality.
• RCTs using supplements containig combinations of folic acid, vitamin B6 and vitamin B12 ( with doses of vitamin B12 ranging from 0,4 mg/d to 1 mg/d) did not show significant reductions in the risk for myocardial infarction or angina pectoris, but one of the four studies showed a reduced risk of stroke.

4.2. Syöpä

Kohorttitutkimuksista ja yhteensovitetuista tapaus-verrokki–tutkimuksista ei ole saatu löytöjä assosioitumisista B12-vitamiinin saannin tai statuksen ja rintasyövän, endometriumsyövän tai kolorektaalin syövän kesken. On kuitenkin merkkejä assosioitumisesta B12-vitamiinipitoisuuksien ja eturauhasen syöpäriskin kesken; viidestä kohorttitutkimuksesta havaittiin odds ratio 1.10 ( 95% CI; 1.01- 1.19) jokaista 100 pmol/L:n suuruista plasman vitamiini B12- pitoisuuden nousua kohti. Suomalainen ATBC-tutkimus tehtiin rankasti tupakkaa polttavilla ja siinä havaittiin merkitsevää nousua eturauhassyövän riskissä B12- vitamiinin kokonaissaannin korkeimmassa viidenneksessä ( yli 14 ug/ pv) kun seuranta-aika oli 17 vuotta. 

( Kommentti: Odds ratio on epidemiologinen assosiaatioluku, joka kertoo, kuinka paljon riskitekijälle altistuminen on yhteydessä sairastumiseen. Odds ration kääntäminen suomeksi on haasteellista, koska termi liittyy vedonlyöntiin. Sille on esitetty suomeksi termejä vetosuhde,[1] suhteellinen tautipaine[2] ja ristitulosuhde. Minusta suhteellinen tautipaine olisi paras käännös, mutta sanana liian pitkä, joten on paras tottua termiin odds ratio)

NCC- study, https://en.wikipedia.org/wiki/Nested_case-control_study

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapaus-verrokkitutkimus)

• Cancer Results from cohort and nested case-control studies have generally shown no associations between itnake or status of vitamin B12 and breast cancer, endometrial cancer, or colorectal cancer. A positive association between plasma levels of vitamin B12 and the risk for prostate cancer has been indicated, and a meta-analysis of five cohorts found an odds ratio of 1.10 (05% CI: 1.01- 1.19) for each 100 pmol/l increase in plasma vitamin B12 concentration. Results from the Finnisch ATBC study among heavy smokers found a significantly increased risk of prostate cancer in the highest quintile of total vitamin B12 intake ( over 14 ug /d after up to 17 years follow-up.

4.3. Kognitiivisesta funktiosta

Iäkkäillä on tehty muutamia prospektiivisia kohorttitutkimuksia, joissa selvitetään suhdetta kognitiivisen funktion ja B12-vitamiinin saannin ja/tai statuksen kesken. Chicagolainen terveyttä ja ikääntymistä tutkiva projekti sisällytti 65 vuotiaita ja sitä vanhempia miehiä ja naisia, ja siinä projektissa havaittiin käänteinen suhde B-vitamiinin ravinto- ja vitamiinilisäperäisen kokonaissaannin ja kognitiivisen huononemisen kesken, mutta tutkimus ei havainnut mitään suhdetta B12-vitamiinin kokonaissaannin ja Alzheimerin taudin riskin kesken. Eräs Oxfordin Yliopiston prospektiivinen tutkimus myös antoi löydön B12- vitamiinistatuksen käänteisestä liittymästä kognitiiviseen huononemaan, mutta muissa prospektiivisissa tutkimuksissa ei havaittu mitään assosioitumista kognitiivisen huononeman ja B12-vitamiinistatuksen tai B12- vitamiinin kokonaissaannin kesken.

B12- vitamiinin ja kognition välistä suhdetta selvittävissä interventiotutkimuksissa on käytetty vitamiinin B6, B12 ja foolihapon kombinaatiota ja Cochrane-katsauksen mukaan näyttö on riittämätöntä mistä tahansa B12-vitamiinin parantavasta vaikutuksesta kognitiiviseen funktioon henkilöillä, joilla on dementiaa ja matalia seerumin B12-vitamiiniarvoja. Täten  interventiotutkimuksiin  B12- vitamiinin vaikutuksesta sinänsä  perustuvat näytöt  terveillä ikääntyneillä henkilöillä ovat tuloksiltaan  rajoittuneita  ja tulokset prospektiivisista kohorttitutkimuksitakin ovat epäjohdonmukaisia.

• Cognitive function Some prospective cohort studies have examined the relationship between cognitive function and vitamin B12 intake and/or status among the elderly. The Chicago Health and Aging project included men and women aged 65 years and older and found that total dietary and supplementary intake of vitamin B12 as well as plasma levels of vitamin B12 were inversely related to cognitive decline, but the study found no relation between total inteake and risk of Alzheimer´s disease. A prospective study from Oxford university also found that vitamin B12 status was inversely associated with cognitive decline, but other prospective cohort studies found no association between cognitive decline and vitamin B12 status or total vitamin B12 intake.
  Intervention studies that have examined the relationshio between vitamin b12 and cognitive function have used a combination of vitamin B6, vitamin B12, and folate, and a Cochrane Review found that the evidence for any effect of vitamin B12 on improving the cognitive function of people with dementia and low serum vitamin b12 levels was insufficient. Thus , the evidence based on itnervention studies of the effect of vitamin B12 per se among the healthy elderly in limited, and the results from prospective cohort studies are inconclusive.

5. Tarve ja saantisuositus  NNR 2012 mukaan

5.1.

B12-vitamiinin tarve voidaan arvioida pernisiöösipotilaita käsittelevistä tutkimuksista. Kaksikymmentä (20) potilasta käsittäneessä tutkimuksessa lihaksensisäisenä injektiona annettu 0.5 ug - 2.0 ug B12- vitamiinin päivittäinen annos tarvittiin normalisoimaan ja ylläpitämään hematologinen status ja useilla potilailla riitti jo 0,5- 1,0 ug:n päivittäinen annos. Koska näillä potilailla ei toimi sappeen erittyneen B12- vitamiinin takaisin imeytyminen, niin terveitten yksilöitten päivittäinen dietäärinen tarve on jonkinverran alempi.

NNR 2004 - laitoksessa arvioitu B12- vitamiinin fysiologinen tarve asetettiin 0,7 mikrogrammaan päivässä yllämainittuihin ja muihin tutkiuksiin perustuen. Tekemällä korjaus absorptiomenetyksiin (50%) keskimääräinen tarve ( average requirfement, AR) asetettiin 1,4 :ksi mikrogrammaksi päivässä (ug/pv) . Olettamalla variaatiovakioksi 15 %:ksi ja lisäämällä kaksi standardideviaatiota (SD, standardipoikkeamaa) suositelluksi päivittäiseksi saanniksi aikuiselle asetettiin 2 ug B12-vitamiinia päivässä.

Amerikkalainen IoM ( Institute of medicine of the National Academics) käytti samanlaista lähestymistapaa kun asetettiin päivittäistä suositeltua saantia. Arvioitu AR asetettiin 2,0: mikrogrammaksi päivässä ( 2,o ug/pv) olettaen variaatiovakioksi 10%. Herbert laski keskimääräiseksi päivittäiseksi saantitarpeeksi 1,4 ug B12 vitamiinia päivässä perustaen oletukseen, että oli 1000 mikrogramman riittävä kehovarasto B12- vitamiinista ja sen puoliintumisaika oli 1000 päivää keskimääräisen imeytymisprosentin ollessa 50%.

NNR2004-laitoksessa iäkkäille suositeltu saanti (RI) oli sama kuin nuorille aikuisille.

Ei pidetä todennäköisenä, että suositellun ravintosaannin lisääminen pystyisi korjaamaan elintarvikkeeseen sitoutuneen B12- vitamiinin malabsorptiota tai intrinsic factorin puutetta.

.

•  Requirement and recommended intake
  The requirement for vitamin B12 to prevent anaemia can be estimated from studies of patients with pernicious anaemia. In a study on 20 patients, an intramuscular dose of 0,5- 2,0 ug vitamin B12 per day was needed for normalizing and maintaining haematological status, and 0,5 - 1,0 ug was sufficient for most subjects. Because these patients are unable to reabsorb vitamin B12 excreted in the bile, the physiological requirement for healthy individuals is somewhat lower.
• In NNR 2004, an average physiological requirement of vitamin 12 was set to 0,7 ug/d based on the above and other studies. With correction for absorption losses ( 50%) the average requirement (AR) was set to 1,4 ug/d for adults. By assuming a coefficient of variation of 15 % and adding two standard deviations to allow for individual variation, the recommended dietary inttake for adults was set to 2 ug/d.
• The US IoM used a similar approach for setting the DRIs. The estimated AR was set to 2,0 ug/d and the RDA to 2,4 ug /d assuming a coefficient of variation ot 10%. Herbert calculated the average dietary requirement to be 1,4 ug/d based on the assumption that adequate body store were 1000 ug, the mean half-life was 1000 days, and the mean absorption was 50%.
• In NNR 2004, the recommended intake (RI) for elderly was the same as for younger adults. Increasing the RI is not considered likely to overcome malabsorption of food-bound vitamin B12 or lack of intrinsic factor.

5.2. Raskaana olevat ja imettävät naiset 

Raskaana olevat yleensä omaavat riittävät kehovarastot kattamaan arvioidut lisätarpeet 0.1-0,1- 0.2 ug päivää kohti. NNR 2004 laitoksessa suositeltu saanti (RI) oli sama kuin naisille, jotka eivät olleet raskaana. NNR 2012 pitää yllä samoja suosituksia (RI), koska ei ole uutta tieteellistä tietoa, jonka perusteella ehdottaisiin suosituksiin muutosta.

Imettäville naisille suositellaan B12-vitamiinilisää 0,6 ug päivää kohti, mikä korvaa sen B12- menetyksen, mikä rintamaitoon tulee. Tämä suositus on myös ennallaan NNR 2012 laitoksessa.

• Pregnancy and lactation
• Pregnant women usually have adequate stores to cover the estimated additional requirements of 0,1 – 0,2 ug/d. In NNR 2004, the RI was the same as for non-pregnant women. The RI is maintained in NNR 2012 because there are no new scientific data to suggest a change.
• Lactating women are recommended an additional 0,6 ug /d to compensate for the content of vitamin B12 in breast milk. This recommendation ois maintained in NNR 2012.

5.3. Lapset

Lasten suositukset NNR 2004-laitoksessa perustuivat B12 -vitamiiniannokseen 0,05 ug / painokilo ( siis 50 nanogrammaa painokiloa kohti) ja tämä on pidetty edelleen perustana asetetattessa NNR 2012 RI-suositusta.

• Children.
• For children the recommended intake in NNR 2004 was based on 0,05 ug/ kg body weight, and this is also used as the basis for setting the RI in NNR 2012.

5.4. Tieteellisiä tuloksia väestötutkimuksista 

Poikkileikkauksellisten väestötutkimusten tuloksista nähdään, että aikuisten biokemialliset B12- vitamiinistatuksen indikaattorit tulevat vakaiksi, jos B12- vitamiinin päivittäinen saantitaso on 4 ug- 10 ug. Onko näistä B12- vitamiinin korkeamman saantialueen annoksista ajan mittaan etuja, sitä taas ei varmuudella tiedetä. Alin hyvälsytty saanti (LI) 1 ug B12-vitamiinia päivässä tarvitaan estämään anemiaa.

• Results from cross-sectional population studies have shown that biochemical indicators of vitamin B12 status are stabuiklized at intakes of about 4- 10 ug/d among adults. Wheather intakes in the above range are associated with long-term benefits is unclear.
• The lower dietary intake (LI) needed to prevent anaemia is 1 ug /d.

6. Suosituksen taustalla olevat perustelut

NNR 2012 pitää voimassa B12 vitamiinille samat viitearvot kuin NNR 2004, ksoka ei ole mitään vahvaa tieteellistä tietoa, minkä perusteella olisi aihetta muttaa suosituksia. AR ja RI perustetaan pernisiöösianemiapotilailta saatuihin tutkimustuloksiin. Interventiotutkimuksista ja epidemiologisista tutkimuksista saadut tulokset eivät tue korkeampien saantien hyödyllisyyttä yleisissä dieettiin assosioituneissa taudeissa kuten syövässä, sydän-ja verisuonitaudeissa tai kognitiivisessa huononemassa. Näyttö on riittävämätöntä subnormaalien vitamiini b12-veripitoisuuksien ja anemian välisestä assosiaatiosta iäkkäiden henkilöiden keskuudessa. Kuitenkin moni iäkäs henkilö saattaisi tarvita B12- vitamiinilisää elintarvikeperäisen B12- vitamiinin malabsorption takia. .

• Reasoning behind the recommendation
• The reference values for vitamin B12 are kept unchanged from NNR 2004 because there are no strong scientific data to suggest that changes are needed. The AR and RI are based on studies on patients with pernicious anaemia. Results from itnervention and epidemiological studies do not support benefits of higher intakes for the prevention of common dietrelated diseases such as cancer , CVD, or cognitive impairment. There is insufficient evidence for an association between subnormal blood elvels of vitamin B12 and anaemia among the elderly. However, many eldelry persons with impaired gastric function might need supplementing with vitamin B12 due to to food-vitamin B12 malabsorption.

7. B12 vitamiinin suurin hyväksyttävä saanti ja toksisuus

Ei ole olemassa selvästi määriteltyjä B12-vitamiinin haittavaikutuksia ja mitään suurinta hyväksyttävää ylärajaakaan ei voida antaa. Ei ole myöskään mitään osoitusta siitä, että päivittäisellä saannilla, joka nousee sataan mikrogrammaan (100 ug) B12-vitamiinia

ravinnosta tai vitamiinilisästä käsin, olisi millään tavalla terveysriskiä aiheuttavaa vaikutusta.

• Upper intake level (UL)
• There are no clearly defined adverse effects of excess vitamin B12, and data are insufficient to establish an upper intake level. There is no evidence that intakes up to 100 ug /d from foods and supplements represent a healt risk.

(Kts. Ravintotaulukot B12- vitamiinista  FINELI.FI lähteestä )
Päivitystä 26.10.2017