(3.1) Fyysinen aktiivisuus , PAL ja sydänverisuonitaudit NNR 2012 mukaan

NNR 2012 PAL

1. Sisältö

Physical activity –NNR 2012 1(24)

3. Fyysinen aktiviteetti eri tautien estossa. Physical activity in the prevention of various diseases

3.1. Kardiovaskulaariset taudit, metabolinen oireyhtymä ja 2- tyypin diabetes. Cardiovascular disease, metabolic syndrome and type 2 diabetes

Viittaukset, References

http://www.slv.se/upload/NNR5/Chapter%20Physical%20activity%20NNR%202012.pdf

3. Akiivinen liikunta tautien estossa. Physical activity in the prevention of various diseases

On punnittu se globaali tautitaakka, mitä fyysinen inaktiivisuus vaikuttaa yhteiskunnallisten tautien suureen osaan. Konservatiivisten olettamusten mukaan fyysinen inaktiivisuus aiheuttaa 9% keskoskuolleisuudesta ja yli 5 miljoonaa kuolemaa kautta maailman. Inaktiivina olemisen riski on täten samanlaista kuin tupakanpolton ja ylipainon varmaksi osoitetut riskit. 
 

The effect of physical inactivity on the global burden of major communicable diseases has been quantified. According to conservative assumptions physical inactivity causes 9% of premature mortality and more than 5 million deaths a year worldwide. The risk of being inactive is then similar to established risk factors like smoking and obesity.

3.1. Sydänverisuonitaudit,( metabolinen oireyhtymä ja 2- tyypin diabetes. Cardiovascular disease,( metabolic syndrome and type 2 diabetes)

Useat tutkimukset osoittavat käänteistä korrelaatiota fyysisen aktiivisuuden ja kunnon sekä sepelvaltimotautien kesken molemmilla sukupuolilla ja eri ikäryhmissä. Paikallaan olevilla ihmisillä on kaksinkertainen riski kehkeyttää sydänverisuonitauti verrattuna fyysisesti aktiiveihin. Tämä on todennäköisesti vielä aliarvioituakin relatiivisen riskin laimentuman takia.

Several studies show an inverse relationship between physical activity or physical fitness and coronary heart disease (CHD) in both genders and different age groups.

People who are sedentary run twice as great a risk of developing CHD as those who are physically active . This is probably an underestimation due to dilution of relative risk .

Norjasta on eräs tutkimus, jossa havaittiin että jos naisten ja miesten hapenkonsumptaatiokäyrä oli alle keskiarvon ( huippu alle 35. 1 ml / kg/ min ja vastaavasti alle 44.2 ml/ kg/ min) heillä oli 5- 8 suurempi todennäköisyys omata joukko kardiovaskulaarisia riskitekijöitä - verrattuna niihin naisiin ja miehiin, joiden hapenkulutuskäyrän huippu oli 40.8 ml painokiloa kohden minuutissa tai yli ja vastavaasti 50.5 ml /kg/ min tai sen yli).

Jokaista 5 ml/ kg/ min matalampi käyrän huippu hapen konsumptiossa vastasi noin 56% suurempaan kardiovaskulaaristen riskitekijöiden kertymään.

Fyysinen kunto korreloi myös geneettiseen profiiliin, mikä saattaa myös estää kardiovaskulaarisia tauteja ilman treenauksiakin.

Stensvold et al. tutkimusten mukaan metabolista oireyhtymää potevilla henkilöillä ( tässä on kardiovaskulaaristen riskitekijöiden kertymää) korreloitui kardiovaskulaarisista syistä johtuvan keskoskuolleisuuden lisääntynyt riski verrattuna observoituihin terveisiin vertais- kontrolleihin. Lisäksi niillä metabolista oireyhtymää potevilla, jotka harrastivat runsasta aktiivisuutta, oli havaittavissa 50-%:nen riski alenema verrattuna inaktiiveihin metabolista oireyhtymää poteviin yksilöihin. Tutkimus osoitti myös, että inaktiivisuuteen verrattuna pienikin fyysinen aktiivisuus alensi kardiovaskulaarista mortaliteettia.

A study by Stensvold and colleagues showed that individuals with the metabolic syndrome (a clustering of risk factors for cardiovascular disease) was associated with increased risk of premature mortality from cardiovascular causes (hazard ratio 1.78, CI 1.39-2.29) compared with that observed in healthy counterparts.

Additionally, those with metabolic syndrome that reported to be highly active had about 50% risk reduction compared to inactive individuals with metabolic syndrome. The study also showed that compared to inactivity even low levels of physical activity were associated with reduced cardiovascular mortality.

On riittävää näyttöä, jota voidaan asettaa annosvastekorrelaatio fyysiselle aktiivisuudelle ja kunnolle sekä kardiovaskulaariselle sairastavuudelle ja kuolleisuudelle.

Pattenbarger et al. demonstroivat, että niillä, joilla oli noin 500 - 1000 kilokalorin verran energiankulutuslisää viikossa, oli mortaliteetti 22% alempi verrattuna ryhmiin, jotka olivat paikoillaan.

There is sufficient evidence to clearly establish a dose-response association between physical activity/fitness and CHD morbidity and mortality. Paffenbarger et al demonstrated that those who had an extra energy expenditure of approxi mately 500-1000 kcal per week had a 22 % lower mortality compared to a group who were sedentary.

Leon et al. osoittivat, että vapaa aikanaan 30 min päivässä säännöllisesti fyysisesti aktiiveilla (- mikä vastaa 150 kcal:ia , 630 kJ:ia) henkilöillä on 36% alempi kardiovaskulaarisen kuoleman riski, kun on tarkistuslaskettu muitten tärkeiden koronaaritautiriskitekijöiden suhteen.

Erään tutkimuksen mukaan 2000 kilokalorin viikottainen energiankulutus edustaa kynnystä vähintäin ainakin miesten sydänkohtausten suhteen

Leon et al. showed that people who were regularly physically active for 30 minutes a day during their leisure time, corresponding to an energy expendi

ture of 150 kcal (630 kJ), had a 36 % lower risk of dying from CHD adjusted for other important CHD risk factors . One study observed that a weekly energy expenditure of 2000 kcal may represent a threshold, at least for risk of heart attack in males.

Kiinnostavaa on myös, että Lee et al. osoittivat 1-2 kertaa viikossa treenaavien näennäisesti terveiden iäkkäämpien miesten omaavan noin 60% alemman kokonaiskuolleisuusriskin verrattuna paikallaanolijoihin, muuten näennäisesti terveisiin miehiin Lisäksi on viitettä annoksesta riippuvasta liittymästä, mistä päätellen ne, jotka saavuttavat vielä pontevamman aktiviteetin tason, saavat vielä jotain lisähyötyä.

Interestingly, Lee et al. showed that apparently healthy elderly men who exercised one to two times per week (so-called weekend warriors), had a ~60% lower risk of all-cause mortality compared with sedentary, apparently healthy men.

In addition, a dose-dependent association has been indicated, suggesting an additional benefit among those who attain an even higher activity level.

Norjalaistutkimuksessa havainnoitiin, että yksittäinen viikottainen vahvaintensiteettinen harjoituskerta (sessio) alensi kardiovaskulaarisen kuoleman riskiä sekä miehillä ( noin 40%) että naisilla ( noin 50%) verrattuna niihin, jotka eivät raportoineet mitään aktiviteettia.

In a Norwegian study it was observed that a single weekly bout of exercise of high intensity reduced the risk of cardiovascular death, both in men (~40%) and women (~50%), compared with those who reported no activity.

Toisaalta taas miespuolisilla entisilla opiskelijöilla tehty tutkimus (joka osoitti iskemisten sydäntautien mortaliteetin vähenemistä viikottaista energiankäyttöä lisättäessä 500:sta 3500 :aan kaloriin ) ei  antanut mitään viitettä lisähyödystä lisättäessä yksittäisestä fyysisen aktiviteetin sessiosta intensiteettiä nelinkertaiseksi.

In contrast to studies of male college alumni, in which mortality from ischaemic heartdisease was gradually reduced with increasing energy expenditure from 500 to 3500 kcal per week, no additional benefits associated with as many as four high -intensity sessions per week compared with a single weekly bout were observed.

Joidenkin tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus ja sydänverisuonten kunto omaa itsenäistä vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen, mutta liittymä lie hieman mutkikas.

Toisaalta Lee et al. ovat äskettäinen havainneet fyysisestä aktiivisuudesta annettuja ohjelinjoja suorittamalla saadun ehkäisevän vaikutuksen heikkenevän tehtäessä korjauslaskenta kunnon suhteen, mikä tarkoittaa, että hyvä tai huono kunto hämää tulosta. 

 

Some studies have suggested that physical activity and cardiovascular fitness have

independent effects on overall mortality, but the associations may appear somewhat complex.

On one side, Lee et al recently observed that the preventive effect of following the guidelines for physical activity was completely attenuated when adjusting for fitness, meaning that the protective effect was confounded by high or low fitness.

Ja edelleen: Hein et al. havaitsivat että inaktiivisten, hyväkuntoisten miesten keskuudessa kuolleisuudet iskemisiin sydäntauteihin olivat samanlaisia kuin inaktiiveilla huonokuntoisilla, kun taas huonokuntoisemmilla mutta aktiivisti liikkuvilla oli suojavaikutusta verattuna inaktiivisiin huonokuntoisiin.

In contrast, Hein and colleagues observed that among inactive men who were highly fit, the mortality rates from ischemic heart disease were similar to those who were inactive and unfit, while unfit but active men were protected in comparison to those that were inactive and unfit.

Tarvitaan lisätutkimuksia aktiivisuuden ja kunnon yhteisvaikutuksesta morbiditeettiin ja mortaliteettiin sekä selvittämään, modifioiko kunto aktiivisuuden ja kuolleisuuden liittymää. Mutta tieteellinen näyttö fyysisen aktiivisuuden aiheuttamasta suojasta kokonais-sairastavuutta ja kardiovaskulaarisia tauteja vastaan on johdonmukaista riippumatta kunnon tasosta.

Further studies are needed to examine the combined effects of activity and fitness on morbidity and mortality and whether fitness modifies the association between activity and mortality, but the scientific evidence is consistent that being physical active induces protection against all-cause and cardiovascular disease regardless of fitness level. 

 

Suomennosta. 12.4. 2013