(5) Fosforista NNR 5 mukaan. Suurin saanti ja myrkyllisyys.

    FOSFORI NNR 5     NNR 2012 -Phosphorus

1.Fosfori, Phosphorus

2. Johdanto, Introduction

3. Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism

4 Tarve ja suositeltu saanti,   Requirement and recommended intake

5  Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys,  Upper intake level and toxicity

6 Dietary sources and intake

7 References

http://www.slv.se/upload/NNR5/NNR%202012%20Phosphorus.pdf

5. Suurin hyväksyttävä saanti ja myrkyllisyys, Upper intake level and toxicity

Liika fosfori on keholle myrkyllistä ja aiheuttaa munuais- ja luustovaurioita, verisuoniston kalkkeutumista ja ennenaikaista vanhenemista. Fosforin haitalliset vaikutukset on hyvin dokumentoitu kroonisessa munuaistaudissa , jossa jne ilmenevät verisuonitautina ja luukatona. .

Excessive phosphorus is toxic to the body by causing kidney and bone damage, vascular calcification, and premature ageing(8). The harmful effects of phosphorus are well documented in patients with chronic kidney disease (CKD), resulting in vascular disease and bone loss.

Viime 5 - 10 vuoden aikana on lisääntyvästi saatu uutta näkökulmaa seerumin fosforipitoisuuden nousun ja runsaan fosforin käytön vaikutuksesta terveyteen terveellä väestöllä, jolla ei ole munuaissairautta, ja kyse on pääasiassa verisuonijärjestelmä- ja luustovaikutuksista. Henkilöillä, joilla on suhteellisen normaali munuaistoiminta, saattaa ravintofosforin liikakäyttö olla syynä lievästi kohonneisiin seerumin fosforipitoisuuksiin.

During the last 5 -10 years new aspects of increased serum phosphorus concentrations and high phosphorus intake on health outcomes in healthy populations with no kidney disease, mainly the vascular system and the skeleton have emerged. The excessive dietary phosphorus intake may be one cause of mildly elevated serum phosphorus concentrations in persons with relatively normal kidney functions (3)

Suurten fosforimäärien jokapäiväisen käytön mahdolliset haitalliset vaikutukset luun aineenvaihduntaan ovat viime vuosikymmeninä olleet tutkimuskohteena. Runsasfosforinen dieetti tuottaa lievää hyperparathyreoidismia (PTH hormonin nousua) ja alentaa kalsitriolin pitoisuuksia.

The potential adverse effects of high phosphorus intakes in the range of habitual intake on bone metabolism have been investigated in the recent decades. High-phosphorus diet produces mild hyperparathyroidism and reduces calcitriol concentrations.

Lisäksi on osoitettu eläin- ja ihmiskoejärjestelyin, että runsasfosforinen dieetti lisää luun resorboitumista ja vähentää luun muodostusta ainakin silloin kun dieetin kalsium on myös matala.

Moreover, it has been demonstrated, in experimental settings in animals and humans that high-phosphorus diets increase bone resorption and decreases bone formation –at least in combination with low calcium diets.

Joissain poikkileikkauksellisissa tutkimuksissa on ollut viitettä siitä, että fosforinsaanti ja erityisesti ravintolisäfosforin saanti assosioituu korkeampiin PTH - hormonipitoisuuksiin ja sellainen voisi olla luulle haitallista.

Some cross-sectional studies have indicated that phosphorus intake, and especially as food additive phosphorus is associated with higher PTH concentrations and could be deleterious to bone (5, 9).

Hyperfosfatemia ja epänormaali mineraaliaineenvaihdunta ovat tunnistettuja riskitekijöitä verisuonten kalkkeutumiselle kroonista munuaisvikaa potevilla ja ne assosioituvat kohonneeseen mortaliteettiin sekä predialyysi- että dialyysipotilailla

Väestössä yleensäkin fosforipitoisuuksien normaalialueen ylin neljännes liittyy lisääntyneeseen kardiovaskulaariseen ja kokonaiskuolleisuuteen.

Eräät tutkimukset ovat osoittaneet, että munuaistaudin loppuvaiheen ja mortaliteetin riski lisääntyy kun seerumin fosfori kohoaa normaalien viiterajan sisällä.

Hyperphosphatemia and abnormal mineral metabolism has been recognized as a risk factor in the development of vascular calcification in chronic kidney disease patients and is associated with increased mortality in both predialysis and dialysis patients(10,11).

In the general population, phosphorus concentrations in the upper quartile of the normal range are also associated with increased cardiovascular and all-cause mortality (12,13.

Some studies have shown that the risk of end-stage renal disease and mortality increases with increasing serum phosphorus, within the normal range (14).

Sydänverisuoniston kalkkeutuminen ei ole vain kalkin ja fosfaatin sakkautumisen seurausta . Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että korkea fosfaatti on yksi tekijä, joka triggeröi verisuonten sileitä lihassoluja differentioitumaan osteoblastin kaltaisiksi soluiksi. Jopa hetkelliset ohimenevät seerumin fosfaattipitoisuuden kohoamiset, kuten syömisen jälkeisessä hyperfosfatemiassa, voivat edistää endoteelin dysfunktiota ( suoniston sisäpinnan toiminnan huononemista).

Cardiovascular calcification is not only the result of precipitation of calcium and phosphate.

Recent studies have documented that high phosphate is one factor that triggers the differentiation of vascular smooth muscle cells into osteoblast-like(12). Even transient increases of serum phosphate concentrations,e.g.post-prandial hyperphosphataemia, may promote endothelial dysfunction(15,16).

US FNB on asettanut fosforin siedettävän ylärajan (Tolerable Upper Intake, TOI), joka on 4000 mg päivässä (siis neljä grammaa).

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto on julkaisut tieteellisesti perustellut mielipiteet vitamiinien ja mineraalien ylimmistä tasoista vuonna 2006. Heidän johtopäätöksensä oli, .ettei fosforin suhteen ole tarpeeksi tieteellistä näyttöä ( vuonna 2005), jota voitaisiin asettaa siinä vaiheessa fosforin saantiin siedettävää ylärajaa (TOI), mutta samalla he totesivat, että normaali terve ihminen voi sietää fosforin saanteja ainakin 3000 milligrammaan asti päivässä.

Ottaen huomioon haittavaikutuksista tehdyt observaatiot niin siedettävä yläraja (TOI) on arvioitava uudestaan tulevina vuosina.

The US Food and Nutrition Board has set a Tolerable Upper Intake level of 4000 mg/day

in 1997(7).

The European Food Safety Agency has published a scientific opinion on upper

levels on vitamins and minerals in 2006. They conclude that there is not enough scientific

evidence (in 2005) to establish a Tolerable Upper Intake Level, but they state that normal, healthy persons can tolerate intakes to at least 3000 mg/day Given the recent observations on adverse effects, the Tolerable Upper Level has to be re-evaluated during the coming years.

Suomennos 2. 5. 2013