Yli 10 vuotiaitten nuorten sekä aikuisten naisten raudantarve. NNR 2012

 LÄHDE: NNR 2012; 554-557.

ISBN 978-92-893-2670-4.

Raudan keskimääräinen tarve  ja suositeltu saanti  10 ikävuoden jälkeen. Average requirement (AR) and recommended intake (RI)

Kirja NNR 2012 esittää taulukoituna (s. 556) nuorten ja aikuisten raudantarpeen laskettuna päivätarpeista ja menetyksistä käyttäen pohjoismaisia painolukemia. Aikuistuvalla nuorisolla on suhteellisen korkea raudan tarve, koska kyse on nopean kasvun vaiheesta.

10-13 vuotiaitten poikien ikäryhmässä kattaa 9 mg rautaa 95 %:sti ikäryhmän keskimääräisen raudantarpeen (AR) absorption ollessa 15%:sta ja vastaavasti

 14-17 vuotiaitten poikien ikäryhmän raudantarpeen (AR) kattaa 12 mg Fe päivässä.

NNR 2012: Suositettu raudan pävittäinen saanti (RI) 10- 17 vuotiaille pojille on asetettu tasoon 11 mg Fe päivässä (90 % tilastollisen kattavuuden mukaan).

Nuoret tytöt tarvitsevat rautaa perusmenetyksiin ja kasvuun sekä lisäksi menstruaatiossa menetetyn raudan korvaamiseen.

(Terminologia:

 Kuukautiset = menses. Kuukautisten alkaminen = menarche.

Ennen kuukautisten alkamista = pre-menarche; premenarchal

Kuukautisten ensisalkamisen jälkeen = post-menarche. Postmenarchal

Olla kuukautisissa = menstruoida, Kuukautistila  = menstruaatio

Kuukautisten poisjääminen= amenorrhea

Runsaat kuukautiset= menorrhagia

(Mikä tahansa) verenvuoto = Haemorrhagia 

Muu verenvuoto kuin  menorhagia  kohdusta = metrorrhagia

Ikääntyneillä kuukautisten loppumisvaihe = menopause)

Taulukossa NNR 2012 esitetään (sivulla 556) menstruoivien tyttöjen ja aikuisten naisten totaalit rautatarpeet arvioituna summana perusmenetyksistä, nuorten tyttöjen kasvuun vaadittavasta tarpeesta ja menstruaatiomenetyksistä. 

NNR 2012  esittämän taulukon mukaan  10–13 vuotiaitten, premenarche-vaiheessa olevien tyttöjen raudantarve (AR) on  9 mg päivässä, mikä kattaa tämän ikäryhmän raudantarpeen 95%:ssa.

Taulukossa esitetään menstruaatiomenetysten variaatio ja sitä käytetään laskuissa arvioitaessa raudan kokonaistarvetta ikäryhmän kattavuuden ollessa 50-, 90- ja 95-prosenttinen, kun perustarpeet ja kasvun vaatima rautatarve pidetään vakioina.

Keskimääräinen päivittäinen raudantarve (AR) nuorilla tytöillä on 10 mg päivässä, mutta vaaditaan 19 mg rautaa päivässä kattamaan nuorten tyttöjen ikäryhmän raudantarve 95%:sti olettamalla absorptio 15% prosentiksi.

Noin 90 prosentilla 10- 17 vuotiaitten, postemenarche-vaiheessa olevien tyttöjen raudantarve (AR) tulee katetuksi 14 mg:lla rautaa. Tämä 90 %:n kattavuutta vastaava raudan tarve edustaa suositeltua raudan saantia ja se on oikeutettukin, koska on ilmeistä, että ne jotka ovat ylimmässä 5 prosentissa omaavat myös suuremman raudanabsorptioprosentin kuin 15%.

Kuitenkin aina on olemassa pieni joukko naisia ja tyttöjä, joilla raudantarve on korkeampi ja tällöin tarvitaan rautalisiä.

NNR 2012: Raudan suositeltu saanti (RI) 14- 17- vuotiaille tytöille on 15 mg päivässä ja

11 mg päivässä 10 – 13 -vuotiaille tytöille.

Fertiilien naisten raudan tarve , Women of childbearing age.

(fertiili= hedelmöityskykyinen)

Päivittäinen raudan tarve on suuri niillä naisilla, jotka ovat ikänsä puolesta kypsiä saamaan lapsia, koska he menettävät menstruaatiossa verta. Tämä menetys on kuitenkin yksilöllisesti hyvin vaihtelevaa. Esim. ehkäisypillerit vähentävät kuukautisvuotoja ja ehkäisyvaahdot lisäävät niitä.

Päivittäiset tarvittavat rautamäärät, jotka kattavat raudantarpeen 50 % ja 95 %.sti aikuisten naisten ikäryhmässä, ovat 9 mg päivässä ja vastaavasti 19 mg päivässä olettaen raudan absorption olevan 15 %. 8 Kts. NNR 2012 taulukko sivulla 556). Noin 90 % aikuisista naisista saa raudan- tarpeen kattavan rautamäärän 15 mg rautaa päivässä.

NNR 2012: Fertiilissä iässä olevien naisten suositeltu raudan päiväsaanti (RI)on 15 mg.

Arvioidut taulukoidut laskelmat perustuvat oletukseen, että menstruaatiossa tapahtuvat verenmenetykset ovat samanlaisia kuin 1960-luvulla, vaikka tiedetään, että ehkäisytablettien käyttö on laajempaa nykyään, mikä saattaisi merkitä vähempiä verenmenetyksiä ja sen vuoksi alempia raudantarpeita. Kuitenkin Hunt et aliae ovat tutkimuksessaan havainneet hieman suurempaa kokonaisraudan eritystä menstruoivilla ja postmenopaussissa olevilla naisilla kuin mitä NNR arvioi ja tämä taas saattaisi merkitä suurempia rautatarpeita. Tämän mainitun tutkimuksen rautatasot olivat keskimääräisiä menetyksiä eikä mediaaneja kuten NNR- taulukossa ja se saattaisi osittain selittää eron. Myös tiedot kehonpainosta ( esim. lasten ja nuorten kasvusta) viitaavat siihen, että väestön eri ikäryhmien keskimääräinen paino on hieman korkeampi,, mitä NNR 2012 kirjan taulukko (sivulla 556) käyttää, mutta valitut painojen viitearvot perustuvat niihin pohjoismaisiin terveiden painoihin, jotka on mitattu ennen nykyisen obesitasepidemian alkamista. Vaikka nämä tekijät olisi otettu huomioon, ne eivät muuttaisi välttämättömän ravintoperäisen raudan saannin arvioita.

ATERIAN KOOSTUMUS. RAUTALISÄN HYÖTY.

Kuten aiemmin mainittu luvussa Imeytyminen ja Biologinen saatavuus, aterioitten koostumus voi vaikuttaa raudan imeytymiseen, erityisesti rautavajeisilla henkilöillä. On vaikea koostaa ilman rautarikastettuja tuotteita sellainen ruokavalio, joka sisältää riittävästi rautaa kattamaan miltei joka naisen rautatarpeen ja samalla noudattaa suositukset energia antavien ravintoaineiden osuuksista ja kuidusta.

 Kaksi pienehköä tutkimusta rautastatuksen merkitsijöistä naisilta, joilla rautavarastot olivat matalat, tukevat suositusta päivittäisestä 15 mg raudansaannista. Yhdessä tutkimuksessa katsottiin raudansaantia 11.5 mg päivässä ja 13.9 mg päivässä kahdeksan viikon ajan ja nämä määrät pitivät yllä rautastatusta riippumatta kala- tai lihadieetistä. Rautalisä 15 mg päivässä hedelmäpohjaisessa ateriassa näyttää olevan riittävä parantamaan huomattavasti rautastatusta 16 viikossa.

Päivitys 3.12. 2015