NNR 2012 A-vitamiinin (5-6) Tarve ja suositeltu saanti

NNR2012 A-vitamiini. (5.6) Tarve- ja saantisuositukset .

5. Tarve ja saantisuositukset, Requirement (AR) and Recommended intake(RI)

5.1. Aikuiset (Adults)

Aiemmat suositukset on perustautuneet pääasiassa tutkimuksiin, jotka keskittyivät A-vitamiinin puuteoireiden eliminoimiseen. Sheffield-tutkimuksessa (Hume et Krebs 1949) kehittyi kahdeksan kuukauden A-vitamiinivajeisella dieetillä 16 terveessä miehessä A-vitamiinipuutteen oireita (plasman retinoli aleni, adaptoituminen pimeään väheni, iho tuli kuivaksi ja silmässä oli epämiellyttävä tunne). Vain kolmelle miehistä tuli niin paljon vaikeuksia silmän adaptoitumisessa pimeään, että heillä voitiin testata kriteeriksi A-vitamiinilisän ( retinoli- ja betakaroteenin erilaisten määrien) parantavaa tehoa. Yhdellä heistä 390 ug retinolia päivässä lopulta korjasi pimeäadaptaation ja kohensi hieman plasman retinolipitoisuuksia. Jos supplementaatio oli 780 ug vuorokaudessa 45 päivän ajan, saatiin vielä esiin kohennusta näiden yksilöiden plasman retinolipitoisuuteen. Mutta jos retinolin päivittäinen lisä oli 7200 ug retinolia, nousi plasman retinolitaso korkeammaksi kuin henkilöiden omaamat alkupitoisuudet 1.2 mmol/ L.
Lisäksi eräillä muilla A-vitamiinivajeisilla yksilöillä päiväittäinen 1 500 ug beetakaroteeni öljyssä paransi pimeään adaptoitumisen ja korjasi plasman retinolipitoisuuden, mutta niin ei tehnyt annos, jossa oli vain 768 ug beetakaroteenia öljyssä.

Hume et Krebs (1949) tekivät johtopäätöksen, että päivittäinen 390 ug retinolia oli minimaalisin suojaava annos mutya tämä määrä piyäidi nostaa 470 mikrogrammaan, jolloin on tehty korjaus analyyttisissä mittauksissa käytetyn konversiofaktorin aiheuttamaan virheeseen (Leitner et al. 1060).

• Earlier recommendations have mainly been based on studies aimed at eliminating symptoms of vitamin A deficiency. In the Sheffield study (Hume and Krebs 1949), symptoms of vitamin A deficiency (reduced plasma retinol, reduced dark adaptation, dryness of the skin, and eye- discomfort) developed in several of 16 healthy men following intake of a diet essentially free of vitamin A for 8 months. Of the 16 subjects studied, only 3 had changes in dark adaptation of sufficient magnitude to serve as a criterion to investigate the curative ability of varying amounts of retinol and beta-carotene. Addition of 390 ug retinol per day to one of the individuals with vitamin A deficiency eventually improved dark adaptation and also somewhat improved the plasma retinol levels. Supplementation with 780 ug retinol per day for 45 days had little further effect on the subject’s plasma retinol level. However, retinol supplement of 7200 ug retinol per day increased his plasma retinol above his initial level of 1.2 mmol/L.
• Furthermore, it was demonstrated in the other vitamin A-deficient individuals that daily intake of 1500 ug beta-carotene in oil, but not 768 ug beta-carotene in oil, improved dark adaptation and plasma retinol levels. Hume and Krebs (1949) concluded that daily retinol intake of 390 ug represented the minimum protective dose. but this figure should be raised to 470 ug to correct for an error in the conversion factor used in the analytical measurements (Leitner et al 1960).

IOWA-tutkimusssa (Sauberlich et al. 1974) saatiin samanlaisia havaintoja kahdeksalta terveeltä mieheltä, joille oli ensin kehittynyt A-vitamiinivaje usean kuukauden A-vitamiiniköyhän dieetin jälkeen. Elektroretinogrammi oli epänormaali, kun plasman retinolitaso oli 0.1- 0.4 mmol/L. Havaittiin huonontunut pimeään adaptoituminen, kun plasman retinolipitoisuudet olivat 0.1- 0.9 mmol/L. Follikulaarista hyperkeratoosia esiintyi plasmapitoisuuksilla 0.3- 1.3 mmol/L. Alle 1.1. mmol/L laskeneet plasmapitoisuudet liittyivät lievän asteiseen anemiaan, joka vastasi retinolilisälle.Iowa-tutkimuksessa tehtiin myös havainto, että elektroretinogrammi korjaantui osittain päivittäisen 300 ug retinolin saannilla, mutta aikuisten miesten silmämuutosten ennalta ehkäisyyn tarvittiin 600 ug retinolilisää päivässä.

• Similar observations were obtained in the Iowa study (Sauberlich et al 1974) in which vitamin A deficiency developed in 8 healthy men after several months on a vitamin A- deficient diet. Abnormal electroretinograms (ERG) occurred at plasma retinol levels of 0.1-0.4 mmol/L, impaired dark adaptation was observed at plasma retinol levels of 0.1-0.9 mmol/L, and follicular hyperkeratosis was found at plasma levels of 0.3-1.3 mmol/L. Plasma levels below 1.1 mmol/L were associated with a mild degree of anaemia that responded to retinol supplementation. The Iowa study also found that daily intake of 300 ug retinol partially corrected the abnormal electroretinograms, but supplements of 600 ug/day were needed to prevent eye changes in adult men.

Isotoopilla merkattua retinolia käyttäen suoritettujen kokeiden perusteella laskettiin , että keskimääräinen retinolin hyödynnystahti A-vitamiinin ollessa tyhjentyneessä tilassa oli 910 ug retinolia päivässä. Tästä tutkimuksesta (Leitner et al. 1960) tehtiin johtopäätös, että retinolimäärä 900 ug päivässä voisi useimmilla aikuisilla miehillä ylläpitää retinolin plasmapitoisuutta 1.1 mM. Naisten retinolitarve on lasketaan vähemmäksi suhteutettuna kehon painoon.

• Based on isotope-l abelled retinol experiments it was calculated that the average rate of utilization of retinol during the state of vitamin A depletion was about 910 ug retinol per day. The study (Leitner et al 1960) concluded that a daily retinol intake of 900 ug per day would maintain a plasma level of 1.1 mM in most adult men. For women, the requirement would be reduced in proportion to body weight.

Amerikkalaiset A-vitamiinin saantien viitearvot (US DRI, Dietary Reference Intakes) (IoM 2001) perustettiin arvioituihin tarpeiseen (EAR), jotka takaavat retinolin riittävät kehovarastot, jolloin ei esiinny mitään kliinisiä puuteoireita, plasman retinolipitoisuudet pysyvät riittävinä ja on ainakin 4 kuukauden suojaa A-vitamiinin puutteelta A- vitamiiniköyhälläkin dieetillä.

Arvio perustuu seuraaviin oletuksiin: kehon retinolin vaihtuvuus (turn over) on 0.5 %;

minimaalisin maksavarasto on 20 mg / g; maksan painon suhde kehon painoon on 1:33;

Koko kehon A-vitamiinireservin suhde maksan A-vitamiinireserviin on 10:9;

ja varastoimistehokkuus (esim. absorboituneen A-vitamiinin pysyminen maksassa) on 40 %.

Näihin oletuksiin (IoM 2001) perustaen ja käyttäen USA:n aikuisten painojen viitearvoja, on 627 ug esimuotoista A-vitamiinia päivässä se arvioitu keskimääräinen tarve (EAR, estimated average rtequirement) , mikä varmistaa riittävän kehoreservin aikuisessa miehessä. Naisille vastaavan on arvioitu olevan 503 ug päivässä. Väestön variaatiot kattavaa tekijää 1.4 käyttäen saadaan vuorokauden saantisuositukseksi (Recommended Daily Allowance, RDA) yli 19 vuotiaille miehille 900 ug ja naisille 700 ug . Nämä arviot ovat yleisesti hyväksyttyjä useissa tutkimuksissa, joissa on käytetty A-vitamiinistatukselle funktionaalisia kriteerejä kuten pimeään adaptaatiota, papillavastetestiä, silmän sidekalvon sytologiaa ja immuunifunktion merkitsijöitä (Kts. IoM 2001 katsaus näistä tutkimuksista).

• The US DRIs (Dietary Reference Intakes )(IoM 2001) for vitamin A were based on estimated requirements that assured adequate body stores of retinol where no clinical signs of deficiency are observed, adequate plasma retinol levels are maintained, and there is protection against vitamin A deficiency for approximately 4 months on a vitamin A-deficient diet. The underlying evaluation assumes that the body turn-over of retinol is 0.5 %, the minimal liver reserve is 20 mg/g, the liver weight : body weight ratio is 1:33, the total body: liver vitamin A reserve is 10:9, and that the efficiency of storage (i.e. retention of absorbed vitamin A in liver) is 40 %.
• Based on these assumptions (IoM 2001), and using reference weights for US adults, the estimated average requirement (EAR) of preformed vitamin A required to assure an adequate body reserve in an adult male is 627 ug/day. The corresponding value for women was estimated to 503 ug/day. Using a factor of 1.4 to account for the variation in the population, a recommended daily allowance was set to 900 ug/day for men and 700 ug/day for women above 19 years of age (IoM 2001). These estimations are in general agreement with a large number of studies using functional criteria for vitamin A status, such as dark adaptation, papillary response test, conjunctival impression cytology and markers of immune function (see IoM 2001 for a review of these studies).

Muuan bangladeshilainen tuore tutkimus 16 miehestä (Haskell et al 2011), jossa käytettiin raskaalla vedyllä merkatun retinolin laimennustekniikkaa arvioiaessa aikuisten miesten AR- arvoja ( adquate requirements). . Tutkimuksien mukaan jo 254- 400 ug retinolia päivässä oli vaikuttanut riittävältä varmistamaan kehovarastot ja täten olisi ekvivalenttinen amerikkalaisen 70 kg painavan miehen retinolin tarpeen suositukselle 362- 571 ug/pv ja olisi vähemmän kuin Pohjoismainen NNR2004-laitoksessa annettu suositus. Jos käytetään tekijää 1.4 kattamaan vatiaatio, tämä johtaisi suositukseen saannista 500- 800 ug päiovässä. Variaatiovakiota 1.4 käyttämällä tästä saataisiin suositetuksi saanniksi (RI) 500- 800 ug päivässä. Kuitenkin tarvitaan enemmän tutkimuksia adekvaatin tarpeen (AR) variaatiosta, ennen kuin muutoksesta nykyisiin suosituksiin voidaan edes keskustella.

• In a more recent study (Haskell et al 2011), the estimated average requirement (AR) for vitamin A in adult males was studied using the deuterated retinol dilution (DRD) technique in 16 men in Bangladesh. The results indicated that 254 - 400 ug/day was sufficient to assure an adequate body reserve (equivalent to 362 - 571 ug/day for a 70 kg male in the USA), which is lower than the AR in the NNR 2004. Using the factor of 1.4 to cover the variation this would result in a recommended intake of 500-800 ug/day. However, more studies of the variation in the AR are needed before a change in the current recommendations can be discussed.

Pohjoismaiselle vertaisväestölle edellä kuvattuja keinotekoisia menetelmiä käyttämällä saadaan hyvin samantapaisia arvioituja A-vitamiinin keskimääräisiä tarpeita( AR) kuin amerikkalaisille viitehenkilöille, esim..aikuisille miehille noin 600 ug ja naisille 500 ug päivässä NNR2004 laitoksessa aikuisten saantisuositukset ( RI) perustetaan näihin yllä mainittuihin pohdintoihin ja suosituksiksi asetetaan miehille 900 RE päivässä ja naisille 700 RE päivässä.

On vain rajallista tieteellistä tietoa NNR 2004- suosituten muutamiseksi. Sen takia säilytetään suositelluksi saanniksi edelleen (RI) 900 RE päivässä miehille ja 700 RE päivässä naisille. Myös keskimääräisen tarpeen (AR) lukemat pidetään ennallaan eli AR miehille 600 RE päivässä ja naisille 500 RE päivässä. Samoin pidetään ennallaan matalin hyväksyttävä saanti ( Lower level of intake, LI), joka on arvioitu arvioitu tasoon 500 RE miehille ja 400 RE naisille päivässä.

• Using the above factorial method for the Nordic reference subjects, the estimated average requirement for vitamin A would be very similar as for the US reference subjects, i.e. close to 600 and 500 μg/d for men and women respectively. In NNR 2004, the recommended intakes for adults were based on these considerations and thereby set to 900 RE/day for men and 700 RE/day for women. There are limited scientific data to change the reference values from NNR 2004. Therefore, the RI of 900 RE/day for men and 700 RE/day for women are maintained. Also, the average requirements of 600 and 500 RE/d for men and women, and the lower intake level of 500 RE/d for men and 400 RE/d for women, respectively, are kept unchanged.

5. 2. Vauvat (Infants)

Vauvojen A-vitamiinistatuksesta ei ole julkaistuna mitään A-vitamiinistatuksen funktionaalisia kriteereitä, mitkä heijastaisivat vastetta ravintoperäiselle saannille. Pohjoismaisten hyvässä ravitsemustilassa olevien äitien rintamaito sisältää tavallisesti riittävät määrät A-vitamiinia.(Aiemmin 2004 mukaan vauvoille tavattiin kuitenkin antaa A-vitamiinilisää ensimmäisen vuoden aikana).

Jos vauvaa ei imetetä, vauvanruoka- kaavio sisältää riittävän määrän A-vitamiinia. Sen takia NNR 2012 suosituksissa ei tarvita mitään erityisiä suosituksia vauvojen A-vitamiinilisästä 0-6 kk iän ajalta.

Mitään karotenoidien osuutta ei käsitellä edelleenkään, sillä karotenoidien biokonversio vauvoilla on tuntematon asia.

• In infants, no functional criteria of vitamin A status have been published that reflect the response to dietary intake. Breast milk from well-nourished mothers in the Nordic countries usually contains sufficient amounts of vitamin A.
• For non-breastfed infants, vitamin A content of formula is sufficient.
• Therefore, no specific recommended intake of vitamin A for infants aged 0-6 months is therefore given.
• Any contribution by carotenoids was not considered since the bioconversion of carotenoids in infants is not known.

5.3. Lapset ja nuoret, (Children and adolescents)

Pikkulasten ja nuorten (1-17 v) keskimääräisen A-vitamiinin tarpeen (Average requirement, AR) arvioimiseksi ei ole olemassa mitään suoria tutkimuksia. Tämän takia saantisuositukset (Recommended Intake, RI) lapsille ja nuorille ekstrapoloidaan aikuisten arvoista käyttämällä aineenvaihdunnallisia kehonpaino- ja kasvutekijöitä (B W 0.75, kts. IoM 2001)

• Direct studies on the requirement for vitamin A are not available to estimate an average requirement (AR) for infants, children and adolescents ages 1-17 years. Thus, the RIs for children and adolescents are extrapolated from those for adults by using metabolic body weight and growth factors (BW0.75, see IoM 2001).

5.4. Raskaus ja imetysaika, (Pregnancy and lactation)

Raskauden aikaisen keskimääräisen A-vitamiinitarpeen (AR) kokeelliset arviot puuttuvat. Kun käytetään kriteerinä retinolin akkumulaatiota sikiön maksaan, noin 50 ug A-vitamiinilisää päivässä tarvittaisiin vastaavan ei -raskaana olevan naisen keskimääräisen tarpeen lisäksi (IoM 2001). Saantisuositus (RI) raskaudessa asetetaan täten tasoon 800 ug RE päivässä, jolloin yksilölliset variaatiot myös tulevat katetuiksi.

• Experimental data to estimate an average requirement during pregnancy are lacking. Using the retinol accumulation in foetal liver as a criterion, about 50 μg vitamin A per day would be needed in addition to the AR for non-pregnant women (IoM 2001). The RI for pregnancy is set to 800 RE/d to cover the individual variation.

ISuositukset imetysaikaan Rintamaidon A-vitamiinipitoisuus vaihtelee riippuen ravintoperäisestä A-vitamiinin saannista. Länsimailta raportoidut tiedot antavat rintamaidon A-vitamiinipitoisuuksiksi 450 - 600 RE/ L (RE-yksikköä litrassa). Jos maidonmuodostus on keskimääräistä tasoa 750 ml päivässä, tämä vastaa retinolina 350 - 450 RE päivässä. Sen takia imetysaikana suositeltu A-vitamiinilisä on 400 RE päivässä, mikä korvaa päivittäiset menetykset.

• The vitamin A content of breast milk varies with the dietary vitamin A intake. Reported values for Western countries are 450-600 RE/L. With an average milk production of 750 mL/d, this corresponds to 350-450 RE/d. An additional intake of 400 RE/d is therefore recommended during lactation.

5.5. Iäkkäät, (Elderly)

Iäkkäitten A-vitamiinisuosituksista pohdintaa Iäkkäillä vaikuttaisi A-vitamiinimäärä 800-900 RE päivässä olevan enemmän kuin mitä tarvitaan (Russel et Suter 1993).. Muutamat aiemmat tutkimukset (Garry et al. 1987) havainnoivat iän mukana ilmenevää taipumusta korkeampiin seerumin retinoliarvoihin, mutta muutamissa tuoreemmissa tutkimuksissa havaittiinkin päinvastoin taipumusta hiljalleen laskeviin arvoihin (Haller et al. 1996). . Näistä tutkituista iäkkäistä henkilöistä kenelläkään ei ollut kuitenkaan retinolipitoisuudet alle (cut-off) raja-arvon 0.35 mmol/L

Jos cut-off- arvona on 0.7 mmol/L, kuten NHANES tutkimuksen mukaan ehdotetaan, niin 18 - 74 vuotiaista henkilöistä vain harva on riskialueella. Tanskalaisessa 80-vuotiaista miehistä ja naisista tehdyssä poikkileikkaustutkimuksessa (Pedersen 2001) oli 10 %:lla ravintoperäisen vitamiinin saanti alle alarajan, mutta vain yhden henkilön retinoliarvo meni alle 0.7 mmol/L tason. Samoja A-vitamiinilisävalmisteita käytettäessä oli iäkkäämpien veren retinyyliesteriarvot korkeammat kuin nuoremmilla (Krasinski et al. 1989), mikä saattoi johtua iäkkäämpien viivästyneestä plasmapuhdistumasta (Krasinski et al. 1990). Muuan interventiotutkimus totesi postprandiaalisen plasman retinolipitoisuuden muuntuneen iäkkäämmillä nuorempiin verrattuna, kun taas suolistosta imeytyminen ja esteröityminen oli molemmilla samanlaista (Borel et al. 1998).

• In elderly subjects, intakes of 800-900 RE/d vitamin A seem more than adequate (Russel and Suter 1993). Some early studies (Garry et al 1987) have found an age-related trend toward higher serum retinol values with advancing age, but recent studies have found trends towards a slight decrease (Haller et al 1996). None of these elderly subjects had retinol values below a cut-off value of 0.35 mmol /L. Using a cut-off value of 0.7 mmol /L as proposed by NHANES data from 18-74-year-old subjects only resulted in very few subjects at risk (21).
• In a Danish cross-sectional study of 80-year- old men and women, 10 % had a dietary intake of vitamin A below the lower limit, but only one subject had a retinol value below 0.7 mmol /L (Pedersen 2001). Use of the same vitamin A-containing supplements have been linked to higher circulating retinyl ester values in elderly subjects compared to younger (Krasinski et al 1989), due perhaps to delayed plasma clearance in the elderly (Krasinski et al 1990). An intervention study found an altered postprandial plasma retinol concentration in older subjects compared to younger, while the intestinal absorption and esterification were the same in the elderly compared to the younger subjects (Borel et al 1998).

Seerumin retinolipitoisuuksia on yleensä pidetty suhteellisen heikkona heijastuksena A-vitamiinistatuksesta, ellei nyt sitten maksavarastot ole joko hyvin tyhjät tai hyvin kyllästetyt, kun taas plasman beetakaroteeni näyttää olevan ainakin beetakaroteenistatuksen mahdollinen biologinen merkitsijä (Nielsen 1998). .

Useissa tutkimuksissa (Haller et al. 1996, Heseker et Sachneider 1994, Bates et al. 1999) on iäkkäistä havaittu positiivinen korrelaatio plasman beetakaroteenin ja ravinnon beeta-karoteenin kesken. Karoteeneja sisältävien hedelmien ja vihannesten kulutus korreloi käänteisesti yleiseen ja kardiovaskulaariseen kuolleisuuteen (mortaliteettiin) iäkkäämmilläkin (Gaziano et al. 1995, Sahyoun et al. 1996) Mutta beeta-karoteenin osuus ikään liittyvien tautien ehkäisyssä on vielä liian heikkonäyttöistä A-vitamiinin saantisuositusten perusteeksi. Yli 60 vuotiaitten suositeltu A-vitamiinin saanti (RI) on sama kuin nuorempienkin aikuisten.

• Serum retinol levels are generally considered to be a relatively poor reflection of vitamin A status, unless liver stores are either very depleted or highly saturated, while plasma beta-carotene seem to be a possible biomarker of the beta-carotene status (Nielsen 1998). Several studies (Haller et al 1996, Heseker and Schneider 1994, Bates et al 1999) have found a positive relationship between plasma levels and the intake of beta-carotene in elderly subjects. Consumption of carotene-containing fruits and vegetables is inversely related to overall mortality and cardiovascular mortality, even in the elderly (Gaziano et al 1995, Sahyoun et al 1996). However, the role of beta-carotene in the prevention of age- related diseases is still too weak to use as a basis for vitamin A recommendations. The RI for elderly subjects > 60 years of age is the same as for younger adults.

6. Suositusten perustelut, (Reasoning behind the recommendation)

Entisten NNR 2004-laitolksessa annnettujen suositusten muuttamiseen on uusi tieteellinen tieto liian kapea-alaista. Sentakia on pidetään ennallaan saantisuositukset (RI) miehille 900 RE päivässä ja naisille 700 RE päivässä. Ei ole tehty muutoksia myöskään keskimääräiseen tarpeeseen (AR), joka on miehille 600 RE päivässä ja naisille 500 RE päivässä. Ennallaan pidetään myös alin hyväksyttävä saanti (LI), joka on miehille 500 RE päivässä ja naisille 400 RE päivässä.

• There are limited scientific data to change the reference values from NNR 2004. Therefore, the RI of 900 RE/day for men and 700 RE/day for women are maintained. Also, the average requirements of 600 and 500 RE/d for men and women, and the lower intake level of 500 RE/d for men and 400 RE/d for women, respectively, are kept unchanged.

Päivitystä 4.5. 2016